Keskusteluja ahvenen pilkinnästä

Ahvenen pilkintää

Suomi jos joku on ahvenen pilkkijän luvattu maa - ahventa löytää melkein jokaisesta vedestä, jossa vaan jotain kalaa on olemassa. Pilkkiminen on suosittua ja varsin kehittynyttä Suomessa. Ahvenia voi kalastaa mormyskalla, tasapainopilkillä tai pystypilkillä. Jos olet aheven pilkkimisen vasta-alkaja, niin voit löytää vinkkejä oheisista keskusteluista.

Ahventa keskitalvella

Miksi ahven lopettaa syönnin?

Ahvenen pilkintä isoilla järvillä

Suuren ahvenen pilkkimisvinkkejä

Mormyskalla pilkkiminen

Millainen morrivapa?

Vinkkejä mormyskalla kalastamiseen

Lisää vinkkejä morriongintaan

Miten tehdään tasapainopilkki?

Neuvoja aloitteleville pilkkijöille


Lammelle jos meinaat mennä niin suosittelisin alle 2.5 metrin syvyyttä mielummin kuitenkin vielä alle 2 metriä. Tasapainolle enempi ja voimaakkaampaa uittotyyliä kuin pystypilkille. Pientä väristystä pilkkiin aika-ajoin isompien heiluutuksien väliin. Huonommalla syönnillä mormuska ehdoton peli, siihenkin uittotyyliin monenlaista tapaa. Monesti paras tapa ollut pitää pientä värinää mormuskassa niin siihen se assu parhaiten on iskenyt, ainakin missä itse keväällä pannukarkeita pilkkinyt. Lue lisää.

Aloita pilkkiminen pysty+tapsi+morri yhdistelmällä eli ensin pystypilkki johon laitat toiseen päähän siimaa(tapsi) ja sitten sidot siiman päähän mormuskan, tapsin pituudeksi suosittelisin n.12-15cm. Seuraavaksi vaan sinne lammelle pilkkimään ja käpäsen toukkaa morrinkoukkuun syötiksi. Lue lisää.

Oleellisempaa kuin joku tietty pyyntisyvyys on kokeilla eri syvyyksiltä, järjestelmällisesti matalasta syvään edeten, kunnes selviää mistä lukemista sinä päivänä löytyy ahventa. Esimerkiksi tehdään aloitusreikä 1 m:n veteen ja pilkitään minuutti -> jos ei tärppiäkään, seuraava reikä 2 m ja minuutti, sitten 3 m jne. Kun jokin syvyys alkaa antaa kalaa, loppupäivän reiät pyritään tekemään samalle syvyydelle. Toisin sanoen, jos osoittautuu että kalaa löytyy sen päivän olosuhteissa noin 3 m syvyydeltä, sama syvyys on kokeilemisen arvoinen ympäri vesistöä. Lue lisää.

Kokemukset keskitalven ahvenhommista ovat vähän negatiiviset, ainakin mitä tulee pienimuotoisiin ja mataliin vesiin. Alkutalvesta hyvin kalaa antavat järvet menevät "tukkoon" pimeydessä, lumikuorman ja jään paksutessa, varsinkin tummissa vesissä. Vähäinen vesipatja jään ja pohjan välissä on melkoisen kylmää, eikä ahvenilla ole mahdollisuutta hakeutua ilmanpaineen vaihdellessa sopivaan syvyyteen. Lue lisää.

Hyvin usein ahvenparvi kiertää pohjapakkaa. Kun syönti loppuu, kannattaa vaihtaa reikää tai odottaa parven tuloa takaisin paikalle. Tähän kuluva aika riippuu järven koosta ja pakan pohjanmuodoista, mitään yleispätevää aikaa ei voi antaa. Kierto kestää joissain tapauksissa puolesta tunnista puoleen vuorokauteen, tämän saa selville vain ja ainoastaan kokeilemalla.

Jos syönti yhdellä reiällä lakkaa, ei siihen kuitenkaan kannata jäädä kökkimään - uutta reikää vaan kehiin. Itselläni on tapana kairata neljä tai viisi reikää kerralla ja sitten keskittyä niiden pilkkimiseen. Omana nyrkkisääntönäni pidän, että jos ei kalaa minuutissa tai kahdessa kuulu, eli jos ei kala käy edes "nuolaisemassa" tuossa ajassa, niin turha siihen reiälle on jäädä. Jos kala vain varovasti tökkii eikä ota jäädäkseen kunnolla kiinni, voi olla syytä harkita vaihtamista esim. pienempään tapsimorriin tai pienempään pystyyn. Värin vaihtokin saattaa parantaa ottia. Lue lisää.

Löydä siiman jatkoksi vähintään 10cm pitkiä tasureita, jos haluat yli 100g kalaa.

Syönti voi kestää kerralla n. 10 minuuttia, jona aikana ahven ahtaa kupunsa täyteen ja sulattelee loppupäivän, jolloin se on äärimmäisen vaikea aktivoida.

Mun kokemukset menee kutakuinkin siten, että alkutalvi on tasuriaikaa ja kun jäälle alkaa kertyä lunta reilummin siirtyy ahven matalampaan ja silloin morri rupeaa jallittamaan noita isomuksia paremmin.

Kannattaa muuten pitää ongesta hyvin kiinni kun esim. Saimaalla noita välivesiä alkaa onkimaan, voi tulla mukavia yllätyksiä muuten melko tylsään ISOJEN odotteluun. Lue lisää.

Kyllä se vaan niin on, ettei tasurilla useinkaan mitään "repputolkulla" -saaliita vedellä. Viehätys mun kohdallani piilee juuri siinä, että voi onkia rauhassa rukkaset kädessä eikä tartte pakkasessa toukkien kanssa tuhrata ja miettiä sitä onko syötti hyvin. Lue lisää.

Ahvenelle pelaavat useimmat pienet ja keskikokoiset morrit. Punainen on ahvenen lempiväri, myös kirkkaalla ja kuparisella tulee. Mielestäni väriä tärkeämpää on syönnin ja syvyyden yms. mukaan valittu sopivan koko, sekä herkullinen syötti. Selkälenkilliset mormyskat ovat reiällisiä helpompia sitoa, sekä pysyvät pyynnin aikana koko ajan oikeassa asennossa siiman päässä kun käyttää lenkkisolmua. Lue lisää.

Mormyska pyytää sitä paremmin, mitä ohuempaa siimaa käyttää. Pikkukaloille riittää jopa 0,08 mm, isoille körmyille matalaan veteen 0,12-0,14 mm. 0,10 mm on hyvä yleisvahvuus. Lue lisää.

Klassiseen mormyskatyyliin pyydetään helpoimmin siten, että ensin morri lasketaan pohjaan ja sitten nostetaan morria hitaasti ylöspäin tiheään naputtaen vavan kärkeä toisen käden "karateotteeseen" tiivistettyjä sormia vasten. Liike todella välittyy morriin (tästä ohut siima ja matala vesi-vaatimus). Välillä voi tehdä pieniä pysäyksiä ja pitkääkin paikallaan pitämistä. Morrit yleensä silloin pyörivät hitaasti siimakierteen oietessa. Tällöin yleensä ne suurimmat nappaavat.