Lohensoutu Tenolla - millä ja milloin?

Tenojoen lohivaappu

Harri Matikainen kertoo yksityiskohdista, jotka ovat olennaisia lohen kalastamisessa.

Viehevalinta

Vieheistä voi kirjoittaa vaikka kirjan ja onhan niitä kirjoitettukin. Jos muutamalla sanalla mennään viehepolitiikkaan, niin kunhan aika ja paikka ovat kohdallaan, ei vieheellä kovin suurta merkitystä ole lohen saannin turvaamiseksi. Toki se on välttämätön, mutta sen verran monenlaisilla vieheillä vuosittain suurlohia saadaan, että vieheistä voidaan katsoa vain tärkeimmät tekijät.

Uinti ja väri, näissä juuri tässä järjestyksessä omassa veneessäni. Siis yleensä. Suhde ehkäpä 70/30, joskus 60/40. Vuosien saatossa olen entistä vahvemmin alkanut uskoa uinnin käyvän värien edelle. 

Muistettava on, että poikkeus vahvistaa säännön, mutta sitä varten kalamiehellä onkin satoja ja satoja lohivieheitä pakeissaan. Että sieltä aina löytyisi juuri sopivaan keliin, sopivasti uiva ja samoin myös sopivanvärinen viehe. Ja nyt puhun ainoastaan puukaloista, sillä perhomaailma on aivan omanlaisensa, eikä siihen minulla kovinkaan suurta asiantuntemusta löydy.


 

Alkukaudesta uitan hyvin terävästi potkivia ja jopa vahvastikin uivia vaappuja kirkkaissa väreissä. Vihreää, sinistä, oranssia, punaista. Vieheen pitää kestää kovaakin virtaa kaatumatta, joten viehemalliin kannattaa kiinnittää huomiota. Hakua ei alkukaudesta tarvitse uinnissa olla oikeastaan ollenkaan.

Keskikesällä uintiin saa tulla herkkyyttä, jota voidaan ehkä kuvata sanalla lievä haku. Viehe saa puikkelehtia, muljahtaa nätisti kivenpyörteestä ja kuin tanssia viehkosti lohen reviirille. Värit tasoittuvat ja katoavat hyvinkin peittävästi ympäristöön. Viehe saa tulla ikään kuin puskista suoraan lohen eteen. Iskupäätöksen tekoon ei jää lohelle kuin nanosekunti ja yleensä se mietintö päättyy vavan taipumiseen.

Loppukesästä viehemaailmassa voi olla useita variaatioita. Voidaan tarjota aivan hullua hakua, mielikuvituksellisilla väreillä ja sitten lähes sukkana värähtelevää, tummaa vaappua. Vaapussa voi olla hentoa tirinää ja helinää ja värimaailmassa tummia ja hehkuvia sävyjä.


Kellonaika

Omat suurlohet ovat ottaneet kelloajoista tietämättä vieheisiin aamulla, päivällä ja illalla. Yöllä nukutaan.

Mutta on paikkoja, joissa määrättyyn kelloaikaan kannattaa käydä tutut paikat kopaisemassa. Omalla alkukauden soutupaikalla,  Sirmassa on aamulla klo 5.00 aikaan erittäin hyvä onkia venerannan ja Sirmankosken niska. Monet suurlohet ovat tuohon aikaan pamahtaneet kiinni. Johtuneeko sopivasta vesitilanteesta päivää paria aikaisemmin vuonolla ja tuohon aikaan lohet ovat saavuttaneet ko. paikan.

Kelloajoista kuitenkin viisareitakin tärkeämpi on hakeutua joelle silloin, kun tiedetyt ottipaikat ovat saaneet olla rauhassa. Matkailukalastajien suhteen tämä monesti on ne aamuntunnit. Kun illasta on yön yli soutanut, moni alkaa hyytyä auringonnousun aikaan. Joki rauhoittuu ja lohet saattavat lähteä liikkumaan yläjuoksulle. Silloin on otollinen hetki kopaista tärkeät kohteet. Toki illalla heti soudun alettua joki voi olla paikka paikoin rauhallinen ja monesti ensimmäisenä, toisena ja jopa kolmantena nousun aikoihin voi saada lohen siimansa päähän. Takavuosina pääsin turistina ollessa ensimmäisenä Sirmassa laskemaan. Meille tarttui kympin lohi ja sen saimme koukattua. Siinä rannalla katsoimme kun viisi venettä peräjälkeen laskeutui alas ja jokaisessa äijällä oli vapa mutkalla. Siinä sattui nousuparvi pysähtymään sopivasti Sirmankosken noustuaan ja näin lohia tavoitettiin.


Säätila

Sanotaan että lohestaja ei säätä katsele ja niinhän se varmaan onkin. Vähäinen soutuaika kannattaa käyttää tehokkaasti hyväkseen, olipa keli mikä tahansa. Joella ei kannata kuitenkaan väsyttää itseään koko lupa-aikaa höyläten, vaan tehdä tehokkaita iskuja määrättyihin kohteisiin ja välillä huilata.

Säätä katselemalla voi soudusta tehdä nautinnollisen, kun ilta-aurinko kivasti kultaa joenpinnan tai aamu-usva kadottaa ääriviivat salaperäisellä hunnullaan. Säätila on silloin tärkeä, kun ilmanala muuttuu nopeasti. Jos kirkkaasta auringonpaisteesta taivas vetäytyy pilveen ja alkaa sataa. Äkkiä joelle. Tai jos kova tuuli vaimenee ja joenpinta rauhoittuu. Sellainenkin olotilan vaihdos voi pistää kaloihin liikettä.

Muuten lohia voi saada kirkkaalla auringonpaisteella vaikka keskipäivällä tai kovalla vesisateella. Vedenkorkeus vaikuttaa myös paljon lohen aktiivisuuteen. Kun vesi alkaa nousta joessa, lähtevät lohet liikkeelle. Pitkään jatkuva nousu heikentää ottia, mutta kun vesi pysähtyy ja nytkähtää alas, niin silloin kannattaa suunnata onkimaan. Jälleen pitkään kestävä lasku hiljentää joen ja kalat passivoituvat. Kaikkiaan kaikenlaiset muutokset joessa ja säässä ovat niitä kalamiehen kulta-aikoja. 


 

Yleisiä toteamuksia

Huhut kertovat omaa kieltään rajuista rajoituksista ja Tenon kalastuksen ajamisesta alas. Syyttäviä sormia suunnataan pohjoisen naapurin suuntaan ja tuskin aivan irtovilloja vailla. Norjan kanta on tullut selväksi Tenon suhteen, mutta onko suomalaisissa päättäjissä munaa neuvottelupöydässä, se jää nähtäväksi. Kesälle 2012 ei turistikalastukseen ole kuitenkaan tulossa mitään muutoksia. 

Toivon vain että järki puuttuu tähän mielivaltaan jämäkästi ja saamme pitää Euroopan parhaan lohijoen vielä vapakalastuksen kautta toteutettavana unelmana jälkipolvillekin. Näihin enempiä puuttumatta, Teno on vertaansa vailla oleva lohijoki. Sen perinteisiin kuuluu lohensoutu ja kulkutus sekä patopyynti. Rannoille tulleet perhokalastajat ovat kovin nuorta historiaa, mutta kovin kovaa ääntä he pitävät oikeuksiensa puolesta. Mahtuvat hekin tänne, kunhan muistetaan nokkimisjärjestys kalastuksessa ja käyttäytymisessä. Rantojen yksityisyyttä pitää myös kunnioittaa, kuten kaikkea toisen omaa.

Näkisin, että joelle mahtuu kyllä kalastajia, eikä jokipyynnillä saateta uhata joen lohikantaa. Oikeilla säännöillä Tenosta saadaan tuottava lohijoki Utsjoen kunnalle sekä lohensuvulle. Toivotaan että asiantuntijat osaavat tehdä hyviä päätöksiä, sillä jos matkailukalastajat katoavat Tenolta, katoaa pitkä perinne lohenkalastuksessa kenties pitkiksi ajoiksi. Samoin voi kadota kartalta Utsjoki –niminen kunta. Sen verran tärkeää kunnalle on matkailukalastuksesta tulevat tulot.

Lisää Tenojoesta:
- Lohensoututekniikkaa 
- Tenojoen suurlohen kalastus