Paljonko on tarpeeksi? Keskivertokalastajalle tarpeeksi on silloin kun kalastaminen loppuu, eli on aika mennä kotiin. Toinen kysymys on, että milloin on aika lopettaa tai aloittaa kalastaminen.

( ) koska ei ole saanut yhtään mitään (tai juuri siksi)

( ) koska on jo saanut sopivan vähän. Saalis ei niin tärkeä. Oikeammin sivuseikka

( ) koska kala vielä syö, ja pakastimeenkin mahtuu, tai naapureille voi antaa ja samalla todistaa muille omia ylivoimaisia kalastajanlahjojaan (osalla tätä tarvetta - toisilla ei)

( ) osa verkoista vielä kokematta, ja vaimo nalkuttaa kun ei ole ruokaa

( ) vihainen naapuri, kalastuksenvalvoja tai muu epäilyttävä persoona ilmaantui näköpiiriin.

( ) Muita vaihtoehtoisi kalastuksen lopettamisen syitä ainakin triljoona - ihan siinä missä kalastuksen aloittamisenkin syitä.

Yhtään oikeata vastausta ei ole. Kaikki ihan yhtä hyviä tai huonoja - riippuen tietenkin katsontakannasta. Aina kun kalavesiltä joku kalamies kotiutuu, niin samaan aikaan sinne tulee uusia innokkaita pyytäjiä. Onko sillä kalastuksen näkövinkkelistä väliä, että miten pyyntiponnistuksen määrä ja laatu vs saaliinkotiuttamisen jakautuu. Loogista on se, että ne ottaa enemmän joille saalis on tärkeämpää. Ja ne jotka arvostaa enemmän elämyksiä kantaa vähemmän tai ei ollenkaan saalista kotiin. Joillekin kaveriporukoille kalastus on kortinpeluuseen tai juopotteluun rinnastettavaa seurustelua. Ja ei baarien kantikset normaalisti kanniskele pubikaljojaan kotiin. Joillekin taas kalastaminen on erakkomaista meditaatiota lootusasennossa. Kukin tyylillään ja tarpeittensa mukaan. Se, että kalastajia on paljon suhteessa kalavarantoihin toki tarkoittaa väistämättä silloin tällöin skismaa ja kateutta. Osin skismat johtuu siitä kun joillain on tiukempi moraali kalastajan vastuusta, samalla kun toiset rikkoo tarkoituksella kalastuslain keskeisimpiä pykäliä. Skismojen ja kateuden syy on ensisijaisesti sosiaaliset muista kalastajista tai itsestään johtuvia. Kysymyksenasettelukin voi olla aika paljastava.

Kalakantojen näkökulmasta kysymys kohtuudesta onkin ihan kiinnostava. Osa kalakannoista on liikakalastuksen takia katoamisvaarassa. Osa kalavesistä uhkaa heikentyä pysyvästi, tai vähintään pitkäaikaisesti hyvinkin pienestä kalastamisesta tai sen takia että niitä ei pyydetä. En esim. pidä sitä minään huonoa asiana vaikka joku kalastusfakiiri olisi niin taitava, että yhden päivän aikana saisi laillisella tai laittomalla pyydyksellä ongittua 5 miljoonaa kiloa särkeä ja kannettua sen myös pois järvestä. Olisin siitä vain kiitollinen. Joskin logistisesti kuvittelisin että olisi helpompaa prosessoida saalis johonkin käyttöön jos se otettaisiin viidessä miljoonassa pienessä erässä, eikä kaikkea kerralla. Kohtuutta ottamisessakin.

Milloin on hyvä aika aloittaa särkien tai muiden runsaslukuisten kalojen kohtuullinen pyytäminen?

Itse olen elämäni aikana pyytänyt kilomääräisesti enemmän särkeä ja lahnaa kuin noita petokaloja, vaikka on noi petokalatkin olleet tähtäimessä. Suhde voisi aina olla parempi. Otettavien petokalojen listalla toki ensisijaisesti runsaslukuiset petokalat. Mitä enemmän pyydän yhtä, sen enemmän olisi suotavaa pyytää sitä toistakin. Kohtuus on siis suhteellinen käsite. Oma kalastaminen ei ole vain ottamista. Myös särkikaloja pyydän kohtuudella.

Tarpeeksi ja kohtuus on se, että ymmärtää kalavarojen rajallisuuden ja oman toiminnan positiiviset ja negatiiviset vaikutukset tähän ja samassa veneessä oleviin muihin kalastajiin. Huonot esimerkit kun tuppaa leviämään niin paljon tehokkaammin kuin ne ehkä astetta vastuullisemmat teot - mitä sitten ovatkaan.

Ympäristöä ajatellen on parempi kerran ajaa sillä katumaasturilla rantaan ja onkia koko päivä ja ottaa niin paljon kuin saa. Pakkasesta voi syödä ahventa monta viikkoa.

Ympäristöä ajatellen on huonompi ajaa sillä katumaasturilla joka toinen päivä rantaan ja onkia niin paljon kuin saa ja heitellä kalat avannon ympärille.

Ruotsista löytyy sellainen järjestö kun "Sportfiskarna - Sveriges Sportfiske- och Fiskevårdsförbund". Jos suomalainen kalastuskulttuuri istutettaisiin Ruotsiin niin varmaan tuonkin nimi jouduttaisiin pian päivittämään. Suomalaisvaikutteilla voisi pikemminkin olla "Sportfiskarna - Sveriges Sportfiske- och viedään-tuhkatkin-pesästä -förbund" tai jotain.

En kyl ymmärrä miksi näin tarttee olla, on ollut tai pitää olla. Jotain sotatraumoista ja pula-ajoista kumpuavaa primitiivista. Suomalaiset varmaankin sanoisi ruotsalaisista kolleegoistaan, että ovat pahasti luonnosta vieraantuneet - tai jotain siihen suuntaan.