Painon ei tarvitse välttämättä olla kovin suuri, mutta painon oikeaa muotoa ja paikkaa joutuu hakemaan aihio kohtaisesti. Onko paino litteä, pyöreä, soikea, tikkumainen. Tuleeko se vaakan vai pystyyn. Laitako painon lanka uraan vai teetkö oman reiän. Vai teetkö kentien onton vaapun ja laitat painon kolisemaan jossain kapselissa. Kokeilemista siis riittää.

AKO:n sivuilla on röntgen kuvia eri vaappujen painotuksista.

Narri: Niinpä. Se alareunaan asettuva painotus toimii kölinä, eli pyrkii pitämään sitä vaaputinta pystyssä. Tuo on sellainen perusvarma tapa laittaa painotusta.
Kannattaa toki jatkossa kokeilla myös korkeammalle tulevaa painotusta, yleensä uinti muuttuu siitä ilmeikkäämmäksi, joskin samalla epäonnistumisen riski kasvaa ( vaappu voi kellahtaa kyljelleen tai heittää voltteja ).
Ja kuten tuossa ylempänä jo todettiinkin, painotus pitää suhteuttaa rungon malliin ja kokoon.

Moro!

Painotuksessa kannattaa huomioida myös uppoavan vaapun uppoamisasento. Useimpiin vaappuihin (varsinkin muovisiin "lokerikkoihin") on painotusta vaikea kohdistaa keskelle vaappua, jolloin optimaalisen tasapainossa uppoavan (tai "leijuvan") vaapun aikaansaaminen vaatii usein (toki mallista riippuen) painoa myös takapäähän. Tämä tosin syö hieman uintia, mutta nokkalenkin ja leukalapun säädöillä saa useimpiin vaappumalleihin uinnin optimoitua jopa alkuperäistä paremmaksi. Useissa vaapuissa peräpään balanssiin saamiseksi riittää jopa pari ylimääräistä uistinrengasta.

Ja suspending-painotuksessa kannattaa haukivaappujen osalta ottaa huomioon myös perukkeen paino, joka unohdettaessa muuttaa usein "täydellisenkin" keiju-vaapun keula edellä uppoavaksi.

-Jyri-

Mulla on käytössä 5mm hauleja joille olen porannut poralla reiät; samoin jos jos laitan isomman palasen (esim tinaa) poraan pari reikää lähelle toisiaan ja vuolen välin auki johon sijoitan painon. "Kevempiin" painotuksiin laitan lankauraan lyijynauhaa.