Perjantai 13.1.2012..
Lähdin tammikuista taimenta tavoittelemaan. Kuten ruotsalainen sanonta kuuluu : ''Tammikuinen taimen on suurenlainen''.. Eväät reppuun, luottovieheet ja atrain mukaan.
Puhalsin kumiveneen täyteen ja kiinnitin 2,5-hevosvoimaisen Nopsa-moottorini veneen perään. Otin parit savut tupakkapiipustani, ja nautiskelin elämästä viileän luoteistuulen puhaltaessa. Vettä satoi hieman, mutta se ei menoa haitannut. Pakkasin tavarat keltaisiin kumiveneeseeni ja loikkasin kyytiin. Meno oli rempseää, Nopsa-moottoreilla olisimme nopeasti ottipaikoilla.
Tunnin kuluttua olin erään pienen saaren ja sen lähistöllä sijaitsevan karin välissä.
Sammutin moottorin, otin uistinrasiasta keltaisen minnow spoonin ja aloin nakkelemaan.
Kului puoli tuntia.. Sitten tapahtui!
Ensimmäinen möhkäle jurnahti kiinni, ja kauheasti vastaan! Väsyttelin tuota juntturaa yli puoli tuntia. Taidoillani ja kokemuksillani sain taiston lähemmäksi kumivenettä. Nappasin ainutlaatuisen atraimeni ja pamautin kalaa korvien väliin. Kiinni oli ja pysyi! En jaksanut nostaa tuota mahtavaa mötkyä veneeseen, joten sidoin sen köydellä kiinni veneen perään ja lähdin prutkuttelemaan satamaa kohti.
Kun olin satamassa, nousin veneestä ja kaikin voimin kiskoin kalaa kuivalle maalle. Kun kala oli maalla, loikkasi kuvioihin yötäkin pimeämpi, mustaakin mustempi mies. Lihava mies nappasi kalani ennenkuin sitä ehdin punnita. Mies pinkoi minkä jaloista pääsi, heitti kalan lava-auton lavalle ja kaasutteli karkuun. En ollut uskoa silmiäni! Kaikki tapahtui niin hetkessä. Sinne meni ennätyskalani! Onneksi mitään muuta ei viety, ja toivottavasti tämä astetta tummempi mies saa 'saaliskalansa' ennätysten kirjoihin..
Sonnipesosen kalaraportit
13.01.2012 - 12:02
Mahtoiko olla juuri Sonnipesonen kuka sai kuuskymmentä-80 luvun taitteessa porttikiellon Alaskaan?
Tuolloin joku suomalainen naavaparta oli tappaa härkänieriän sukupuuttoon kun oli käynyt minnowspoonin prototyyppejä uittamassa... Kuulemma vieläkin löytyy vuosikymmeniä vanhoja ES-tölkkejä Alaskan suurimpien purojen tulipaikoilta.
Aijaijai.. Tämä olikin arka puheenaihe, mutta käännettäköön veistä haavassa vielä kerran..
Kyllä, oikein muistat Purolohestaja! Elettiin aikaa, jolloin Alaskan puroissa virtasi kalaa yhtä paljon kuin
vettä. Tosin, kalojen määrä pääsi reissujeni johdosta hieman laskemaan, mutta on toki
nykyisinkin vielä hyvällä tasolla.
Ahneella on tunnetusti paskanen loppu, ja kun nuorempana
miehenä ei malttanut lopettaa vielä sadankaan nieriän jälkeen, (n. saalismäärä/päivä+muut lohikalat)
homma jatkui siihen pisteeseen, että paikallinen kalastuksenvalvoja puuttui peliin.
Sanktiona porttikielto Alaskaan.. Aika kova tuomio.
Voin kyllä myöntää, että tuomion saatuani ajoin pääni ja partani kaljuksi, vaihdoin pukeutumistyyliä
ja piipahtelin Alaskassa kalastelemassa silloin tällöin.
Nykyisin pysyn kalasaaliini suhteen kohtuudessa, joten porttikielto kumottiin ja pääsen nauttimaan Alaskan puroista ja kaloista sillä ehdolla, että päästän ainakin joka toisen kaloista takaisin..
Mikähän on, kun itte en oo vielä kalaa saanu, vaikkakin kovin olen yrittänyt.
Mereltä pääosin. Olen yrittänyt onkia, heitellä, vetouistella.. Kala ei tunnu uivan edes katiskaan.
Oisko kenelläkään neuvoja?
Edelliselle voisin antaa pienen vinkin sen huonon syönnin varalle.
Kalapakissa kannattaa aina olla pieni purkki hunajaa mukana, kastat onkimadon tai minnowspoonin hunajassa niin johan alkaa kalaa tulemaan.
Tuo hunajapurkki kannatta avata varovasti rannalla ison kuusen tai pajupehkon takana jottei kala huomaa, saattaa muuten käydä hassusti kun kalaparvi hyökkää avannosta tahi veneen alta hunajapurkkiin.
Ja jos olet purolohiapajilla niin on syytä tarkistaa tuulen suunta ettei purolohi haista herkullista hunajapurkkia, purolohella on nimittäin uskomaton hajuaisti.
Kävin tänää ongel hesan edustal. Reilu kilosii ahvenii nousi kireet tahtii n. 50 kpl
Ethän vain käydy minun sumpulla ongella?
Minulla on siinä helsingin edustan kohdalla sumppu jossa säilytän syöttikaloina kahden kilon ahvenia.
Käytän noita isompia ahvenia ruutanaongella täkykaloina, toimii nimittäin uskomattoman hyvin suur-ruutanalle tuo iso ahven.
En paljoo tsiigannu, ku ahventa nous nii hyvi! Suurimmat melgee kaks kiloo
Nukkuvat talviunta lepäävät kesän kutua varten
Tuli näköjään nimi kirjoitettua väärin tuohon viestiini, toisella kädellä väsytin samalla kampelaa kun kirjoitin niin huomio herpaantui...
Kampelakin näköjään ottaa 2kg ahven syöttiin, kolme kampelaa sain ihan vahingossa kun säätelin ahvenraksin uinteja kohdalleen.
Isommassa ahvenraksissa käytän oranssia avomallin mopoilukypärää raksihupun sijaan koska sillä saa mielestäni paljon houkuttelevamman uinnin.
Suurin kampeloista painoi vajaa 4kg ja pienin alle 6kg.
Kampelat vapautin luonnollisesti koska en noin pieniä viitsi ottaa.
Joutuu noita raksihommiakin välillä kokeilemaan kun luotto minnowspooni piti lähettää määräaikais huoltoon, vaihtavat siihen tehtaalla uuden koukun ja vahvemman runkolangan.
Onkos Sonnipesosella kokemuksia kampelan soutu-uistelusta täkyraksin kanssa?
Näin keväällä jäiden lähdön aikaan taimenen saanti saattaa olla vaikeaa. Syynä on se, että taimenet uivat tanskan salmeen suolaisemman veden perässä! Eikös se näin mennyt kikkelsmona?
Tänään aamulla olin sonnipesosen kanssa heittelemässä taimenta. Teimme aamuvarhain kanootit männyn rungosta moottorisahalla ja eikun vesille. Kaivoin oman luottovapani fenwicin esiin ja laitoin kuusamon puukalan siimanpäähän. Sonni tuli perässä omalla kanootillaan ja kanootista löytyi tietenkin teleskooppivapa ja monnowspoon. Lähdimme herttoniemen edustalta ja heittelimme santahaminan vesillä. Mitään ei tapahtunut 3 tuntiin. Tämän jälkeen siirryimme ulommaksi aamulla tekemillämme mäntymeloilla meloen. päntärin kohdalla meri oli edelleen täysin kuollut ja menimme luodolle hörppäämään es huikat. Siinä hetken mietittyämme sonni ajatteli heittää muutaman heiton maalta käsin. Muistin vanhan viisauden ja neuvoin heittämään tanskan salmen suuntaan. Sonnihan tempaisi ja uistin katosi horisonttiin. siimaa hupeni kelalta siihen malliin, että laskimme uistimen tippuneen gattegattiin! Ei muuta kuin kelaamaan. Onneksi korvavaikun oranssi kuitusiima ei veny yhtään, joten minnowspoonin uintiliike välittyi siimaa pitkin vapaan ja sonnin käsiin.-mutta vain hetken aikaa...
SITTEN PÖTKÄHTI ! ! !
...ja samassa kelaus jatkuikin kuin mitään ei olisi tapahtunut. 4 tuntia kelattuaan viehe tuli näkyviin ja silloin alkoi taistelu. Koukussa oli kiinni todellinen suolaisen veden kromikylkinen taimen! OIKEA JYTKYLÄN MONNI ! sonni heitti jarrun kiinni, sillä kelaamiseen oli jo kyllästytty! kala tempoi hurjasti kallioluotoa ympäri ja vesi alkoi pyöriä pyörteen lailla lyodon ympärillä. pohjasta nousi pintaan kaikenlaista roskaa mitä ihmiset ovat heitelleet mereen. Vilahtipa ohitsemme myös estonian vanha keulaportti! tässä vaiheessa muistini katkeaa, sillä olin aivan pyörällä päästäni. Sonni varmasti voi kertoa mustan aukko kohdan muille. Heräsin siihen, että sonni pyysi ottamaan kalan vedestä! Humautin vanhalla atraimella kalaa 7 kertaa ja sain raahattua sen luodolle. Kalalla oli pituutta 145cm mutta painoa vain 13,6 kg. Taisi olla viimesyklsynä kutenut kala. Tämän jälkeen heitimme kalan toiseen kanooteista ja hyppäsimme itse toiseen. Hissukseen meloimme takaisin kotiinpäin auringon laskiessa. Kiitos sonnille taas huikesta reissusta!
sellasta juttuu et on tainnu miehil vappusima maistuu :)
Kunnon kalamies ei simaa juo, ES kaadettuna shampanjalasiin on parasta juhlajuomaa.
Jotkut jopa pröystäilee aidolla Battery juomalla, Battery saa nimensä siitä että se tehdään Batteryn maakunnasta poimituista energiarypäleistä ja kypsytetään huolella alumiinitynnyreissä jopa useita viikkoja.
ES on muuten samaa juomaa kuin battery mutta kypsytys tapahtuu ruosteisissa peltitynnyreissä.
Monien mielestä tuo ruosteinen peltitynnyri antaa paremman aromin energiajuomalle, sekä tuo ES-juomalle ominaisen pirskahtelevan mutta kuitenkin hillityn ja aistikkaan luonteen.
RedBull onkin sitten asia erikseen...
Näistä energiajuomien hienouksista voisi jauhaa vaikka kuinka pitkään mutta tämä taitaa olla väärä palsta moiselle.
Tänään, aikaisin aamulla katsoin ikkunasta ulos. Ilma oli kuin morsian,
ei aivan yhtä lämmin, mutta kaunis kuitenkin. Aurinko paistoi, meri oli suhteellisen
rauhallinen. Laitoin kalastusvälineet valmiksi, ja kävelin rantaan.
Tämän päivän päätin omistaa ahvenen sekä taimenen pyyntiin.
Ajelin veneellä merellä hiljaa nauttien mahtavasta säästä, ja pian
huomasin olevani paikassa, jossa luonnonkauniiden maisemien lisäksi
oikein tuoksui pinnan alla polskivat kalat. Olin ilmeisesti jonkin matalikon kohdalla, luotain kun
näytti vettä olevan vain kolmekymmentä metriä.
Pujotin ensimmäisen lieron koukkuun, sillä päätin ensin yrittää,
saisinko muutaman pullean ahvenen illan grillibileitä varten.
Kastoin matoa hunajapurkissa, ja heitin sen pyytämään.
Koho liikkui aaltojen mukaan rauhallista tahtia,
jännittävä odotus alkoi.
Koho liikahti hieman, ja ajattelin suuremman kalan hieman haistelevan
tuota makeaa syöttiä.
Koho painui hieman pohjaa kohden, ja tein vastaiskun.
Kiskaisin kalan veneeseen, ja mikä pettymys se olikaan.
Sellaisia ahvenia mahtuu kiloon tuhat.
Ja sen verran niitä suunnilleen tulikin, kahden tunnin ajan taukoamatta.
Kaikki päästin tietenkin kasvamaan, sen verran pieniä kun olivat.
Sitten päätin pikkukaloihin kyllästyneenä vaihtaa apajia,
ja suuntasin kovaa vauhtia koilliseen päin.
Pysähdyin huokuttelevan näköisen saaren rantaan.
Ennen kuin ehdin Minnow Spoonia veteen heittää, tuli rantaan
vihaisen näköinen ukko, joka huusi: '50 metriä rannasta! Tai päästän koiran irti!'
Tilanne lähinnä huvitti minua, ukon koira kun oli jonkin sortin pikku chihuahua.
Pienen hymyn saattelemana 'pakenin' paikalta parempia vesiä kohti.
En antanut ukon, enkä tuon pikku rakin pilata fiilistäni.
Hetkisen kuluttua olin jo heittelemässä Minnow Spoonia
luottopaikassani, josta olen elämäni suurimmat taimenet
saanut. Heittelin Minnow Spoonia tiuhaa tahtia, mutta iso
kala tuntui olevan taas kerran poissa. Neljän kilon taimenia
tuli joka toisella heitolla, mutta päästin ne takaisin kasvamaan.
Tunnin vielä heittelin, mutta yhtään yli viisikiloista ei veneeseen noussut.
Suurta kalaa ei kuulunut. Siitä huolimatta lähdin tyytyväisin mielin kotia kohti.
Kiitollisena siitä, että taas kalaa kuitenkin tuli reilusti, pieniä vain olivat.
Liekkö suuret kalat olivat kaikki kokoontuneet sen saaren rantaan, josta
se ukko koirineen minulle huuteli. Siellä varmaan grillataan tänä iltana komeita taimenia,
kun itse jouduin tyytymään lähikaupan antimiin..
Nyt kyllä Pesonen paljasti kalapaikkansa. Hän on ollut siis Sipoossa kalassa. Eihän sinne kannata mennä, jos noin pieniä taimenia tulee...
Pesosella on hieman tiukempi linja. Alle 5 kg=pieni. Matti Meikäläiselle 3 kg taimen on jo oivallisen kokoinen.
Kalastuksen lisäksi olen myös fanaattinen jääkiekkofani.
Sunnuntain ottelu Slovakiaa vastaan oli jännittävää katsoa suoraan veneestä käsin, taskukoon 46'' matka-TV:stä.
Kaiken kruunasi serkkupojan (Janne Pesonen) tekemä komea maali!
Valelaukaus, kääntyminen, ja lusikkapuolelta häkkiin!
Slovakian maalivahti oli ällikällä lyöty!
Tuo komea häkki jäi tosin Suomen ainoaksi maaliksi, pääasia kuitenkin, että voitto tuli!
Seuraava ottelu onkin sitten Sveitsiä vastaan, ja siellä sitten ainakin
maalihana aukeaa kunnolla!
Saa nähdä, tavataanko tänä vuonna torilla! Jos serkkupoika jatkaa samaan malliin,
kaikki on mahdollista!
Way to Go Pesoset :D
Toisitko Sonni sitä hyvää savumeritaimenta torille voiton juhliin? Voisit myydä sitä siitä oranssista kojusta, josta tapaat lohimarkkinoilla tarjoilla makupaloja. Ja Jannelle terveiset, jos satut soittelemaan sille!
Jos/kun torilla tavataan, uskon olevani niin juhlatuulella,
että voi savumeritaimenen anniskelu jäädä hieman vähemmälle!
Katsotaan nyt, mitä tuleman pitää!
Sonni, hakeuduthan hoitoon. Myös oikeasti kalaan meno voi auttaa.
eikö tässä maassa sallita enää edes kunnon kalajuttujen kertomista? Penni, ole mies, äläkä itke. Mene kalaan, rentoudu, ja tule tänne kun mielesi on tyyntynyt! Kerro sitten joku huikea tarina, äläkä vain valita.
Yhdyn edellisen kommentteihin..
Vastaisuudessä älä huutele toisen nimissä, tai mörkö sinut vieköön!
Jos ES:sää voisi mitata verestä promilleina, olisi vereni ES-pitoisuus tänä aamuna
luultavasti ollut lähellä kuutta promillea. Aamuherätykset ovat huomattavasti helpompia,
kun hörppää heti herätessä pari tölkillistä. Tänä aamuna niitä meni viisi.
Kun astuin ovesta ulos, huomasin sään olevan mitä mainioin. Muutama pieni pilvenhattara siellä täällä.
Kävelin rantaan, jossa minua odotti tuo oikea veneiden vene! Kumivene varustettuna 50-hevosvoimaisella
moottorilla! Hyppäsin veneeseen, käynnistin moottorin, ja siitä se päivä vasta alkoi.
Veneen moottori lauloi tuttua säveltään, kun puikkelehdin kivien ja kaislojen välistä
kovaa vauhtia kohti tuntematonta...
Olen aina pitänyt uusista haasteista, ja jos sellaisia ei
vastaan tule, hankin sellaisia itse. Päätin sitoa silmäni, sokkona
ajeleminen tuntui sillä hetkellä kuningasidealta. Arpaonnen suosiessa lopputulos voisi olla vaikka
miten hyvä, ajattelin. Hyvällä lykyllä päätyisin paikkaan, joka kuhisisi kalaa.
En ole pessimisti, joten jätin miettimättä, mitä huonolla tuurilla voisikaan käydä.
Side silmillä, tukka putkella porhalsin täyttä vauhtia eteenpäin.
Kalastajan vaistoni sanoi, että suunta oli oikea.....
...En tiedä, kauanko aikaa oli kulunut. Olin nukahtanut 'rattiin',
ja vene oli vienyt minut niin kauas kuin bensaa oli riittänyt.
Olo oli ainakin pirteä, hyvin nukuttujen päiväunien jälkeen.
Oli jo pimeä, ajattelin ensin. Sitten muistin silmilläni olevan
siteen, ja nauroin itselleni.
Kun otin siteen pois silmiltä, näky ei ollutkaan aivan niin
mukava kuin äkkiseltään olisin odottanut. Olin kirjaimellisesti keskellä ei
mitään. No man's land- Ei kenenkään maa.
Katsoinpa minne suuntaan tahansa, näkyi vain pelkkää merta. Merta, merta ja vielä kerran merta.
Nälkä oli, ja epäonnekseni huomasin, että eväät unohtuivat kotiin. Repussa oli vain suolapurkki ja kolme tölkkiä ES:sää. No, onneksi juotavaa sentään oli. Vielä.
Nälästä vihaisena ajattelin kokeilla, olisiko kala syönnillä. Muutama kala vatsaan, ja ajatus luistaisi
heti paremmin. Hädän tullen kalaa syö raakanakin.
.
Heitin Minnow Spoonin sattumanvaraisesti kumiveneen oikealle puolen.
Heti nappasi, pieni kolmen kilon taimen. Tainnutin sen, ja laitoin vähän suolaa päälle. Söin sen parina suupalana, ja heitin uuden heiton samaan
suuntaan, mistä edellinen oli napannut.
Puolen tunnin päästä veneessä oli jo viitisenkymmentä taimenta,
niillä pärjäisin luultavasti jonkin aikaa, ajattelin.
Sitten huomasin pienen hahmon liikkuvan kaukana horisontissa. Näytti siltä, että
se tulisi koko ajan lähemmäs. Kahden tunnin, kahden ES-tölkin ja kahden taimenen jälkeen
huomasin tuon 'hahmon' olevan Silja Line. Aloin huitomaan molemmilla käsillä,
ja laivan kapteeni töräytti torvea merkiksi siitä, että oli minut huomannut.
Kapteeni tarjoutui ottamaan minut kyytiinsä, mutta kieltäydyin kunniasta.
Sama suunta meillä kuitenkin oli, joten kysyin, olisiko hinauksesta paljon vaivaa.
Laitoin köyden laivan perään, ja nautiskelin. Vauhti oli ripeää, ja kohta olimmekin jo satamassa Helsingissä.
Myin saamani taimenet torilla, ostin tankin täydeltä löpöä ja ajelin hyvillä fiiliksillä kohti kotirantaa!
Ns. Salakalastus on lisääntynyt huomattavasti eteläisessä suomessa. Salakalastajat iskevät ahnaasti öiseen aikaan paikoille, jossa kalastus on istutuksien, kalankasvatuksen tai rauhoituksen vuoksi kielletty. Suomen lain mukaan salakalastajilta lähtee vehkeet valtiolle. Itse ehdottaisin tiukempia rangaistuksia.
Olkoonkin vaikka kuinka kalastus kielletty, mielestäni tietyissä tapauksissa
asian voi katsoa läpi sormien. Kunhan tämä kyseinen kalastaja on Suomen kansalainen,
veronmaksaja, opiskelija tai muuten vain köyhä ihminen. Tai olkoon vaikka rikaskin, kunhan on suomalainen. Mielestäni valtion
virkamiesten pitäisi säätää laki, joka mahdollistaisi 'salakalastuksen' klo 22-06 välisenä aikana.
Silloin niin sanotut kunnon ihmiset ovat nukkumassa, ja saisimme me vähäosaiset
helpommalla ruokaa pöytään.
Ajattele mielessäsi pienituloinen ihminen, kalaa kuhiseva lampi/järvi/kalankasvatusallas.
Omalla kohdallani voin sanoa, että voisin helposti kuvitella itseni
narraamassa kirjolohia kalaisan kalankasvatusaltaan 'rannalta' Lotto-Betellä joka heitolla.
Ehkä lähitulevaisuudessa ahneus iskee ja 'syyllistyn' moiseen.. :)
Kävin silja serenadella uistelureissulla affenanmaalla, viikon uistelun jälkeen oli ruuma täynnä todella suuria kaloja.
Kolmea vapaa käytin luonnollisesti kun köyhällä ei ole varaa kovin suureen määrään korvavaikun väristä kuitusiimaa.
Olihan melko vallaton meiniki kun kapteenin kanssa ryystettiin viikko taxfree ESsää!
Takasintulomatkalla otettiin yksi gummivene hinaukseen mikä oli ihan uppoamispisteessä kun oli ääriään myöten täynnä taimenia.
Ilmeisesti tuo hinattava olitkin sinä Sonnipesonen?
Olisit tullut vain kyytiin, oli pirskeet mitä parhaimmat ja ES virtasi kuin niilin joki!
että voi savumeritaimenen anniskelu jäädä hieman vähemmälle!
Katsotaan nyt, mitä tuleman pitää!
Ja niin Suomi selvitti tiensä mitalipeleihin, ja sunnuntaina JUHLITAAN
MAAILMANMESTARUUTTA!! Kai Pesonen on vielä lähdössä mitalijuhliin??
Siellä ES virtaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa
Käytiin Sonnipesosen kanssa savumerkkien välityksellä keskustelua että oltais lähetty kumiveneellä avomerelle pintaperhoilla kampeloita narraamaan.
Mikäli reissu toteutuu niin tuomme torille rekkakuormallisen savustettua kampelaa.
Tunnistamme varmaan Sonnin siitä, että hän tulee paikalle sillä paljon puhutulla kumiveneellä, jossa on 50 hv moottori.
Tässä olisi kuva kuuluisasta Minnow Spoonista!
Sivut
Lisää uusi kommentti