Hyppää pääsisältöön
Kalastus.com
Etusivu
Keskustelu
Kalenteri
Galleriat
Kalaruoka
Kalastuksen ABC
Kalastusvideot
Kalastuslinkit
Urheilukalastus harrastuksena hiipumassa?
pisces
22.05.2012 - 09:01
Keskustelualueet
Kaikkea kalastuksesta
Mainostus sallittu
Uutisia
Viritykset ja rakentelu
Raportteja kalavesiltä
Kalastusvideot
Uusimmat viestit 2h
Uusimmat viestit 12h
Uusimmat viestit 24h
Lisää uusi viesti
Kirjautuminen
Käyttäjätunnus tai sähköposti
*
Salasana
*
Luo uusi käyttäjätili
Pyydä uutta salasanaa
OMAT TIETONI
Muuta asetuksiasi
Muuta profiiliasi
Netiketti
Omat galleriat
Omat ilmoitukset
Foorumihaku
Internet, Playstation, Facebook..... kalastus on liian erakkomaista
Edelliseen kompaten. Muut asiat vievät aikaa. Siinä en ole samaa mieltä, että liian erakkomaista. Kalastushan on juuri sitä sosiaalista touhua, kun kalassa kavereiden kanssa ollaan. Facebook on virtuaalimaailmaa. Jos siellä on 200 kaveria, mutta heitä ei livenä näe, se vasta erakkotoimintaa on.
Jos harrastajamäärä pienenee, palvelut huonontuvat. Se on totta. Kipinän harrastukseen voi vanhemmat saada aikaan, kun vie lapsiaan kalapaikoille tai messuille. Se goexpo on hyvä tapahtuma, kun siellä kalastus on rinnastettu muihin muodikkaisiin harrastuksiinn. Se on kalastuksen imagoa nostavaa toimintaa. Samoin nuoret esikuvat kuin Jasper Pääkkönen ajaa saman asian. Tosin hän alkaa jo olla liian vanha siihen kohta.
Ongelmana on vaan nuo toimintamuodot, joita kalastusseurat yrittävät jääräpäisesti ylläpitää. Ihan pikkulapset kyllä onkivat ja joskus pilkkivätkin innokkaasti, mutta sen jälkeen pitäisi päästä kalastamaan isompaa kalaa. Reissuilla pitäisi olla sekä seikkailua, että aikaa nuorten keskinäiseen touhuun. Silti aikuisten on oltava valmiina auttamaan eteenpäin. Oma kalareissu siinä aina kärsii olivatpa nuoret minkä ikäisiä tahansa. Toinen iso puute on se, että nuoria ei houkutella siellä missä nuoret nykyisin liikkuvat. Netissä, kouluissa, nuorisotiloissa... markkinointi vaatii aikaa ja vaivaa. Kalustoa pitää olla lainattavaksi. Muksuilla ei alkuun ole omia tai vehkeet eivät sovellu kyseiseen lajiin tai menevät rikki. Vanhemmista on jonkun verran apua, mutta kieltämättä moni isä tai äiti on aika aloittelija itsekin. Reissujen on silti oltava niin vaaativia, että pidemmälle edistyneet eivät turhaudu.
Itse olen tehnyt kolme vuotta melko aktiivista nuorisotyötä omassa seurassa. Innokkaita junnuja on jo yli 40 henkeä, joista saan 5-10 lähtemään jokaiseen tapahtumaan.
Tänä keväänä oli jo Kellokosken kalastuskauden avajaiset, joissa näytti olevan 60-70 aktiivista junnua. Ensi viikonloppuna Jokelan kalastustapahtuma kerää saman verran hiukan nuorempia. Tasan viikon päästä Onkitapahtuma Järvenpään Tervanokassa on myös saman kokoinen tapahtuma. Ikäryhmä taas nuorenee. Kesäkuun alussa ollaan viikko piirin leirillä, jonne omasta seurasta lähtee viisi innokasta.
Kyllä muksut kalastaa haluavat, mutta motivoituneista toiminnan vetäjistä on huutava pula.
Juniorina käynnistynyt kalastusharrastus yleensä kantaa läpi elämän. Seurustelu- ja perheenperustamisvaihe on silti yleensä harrastuksen kannalta hiljaisempaa aikaa. Nuoret aikuiset mielellään touhuavat silloin myös oman ikäisten kanssa. Oikeastaan vain vetouistelussa on onnistuttu pitämään nuoret aikuiset mukana. Venekunta on yleensä kompaktin kokoinen porukka, joka viihtyy koko reissun keskenään. Yleisissä kalaseuroissa tuo nuorten aikuisten ikäryhmä yleensä onnistutaan hukkaamaan. Toinen toimintamuoto, joka kiinnostaisi on heittokalastus, mutta jos toiminta on kilpailukeskeistä, niin heittokisoja ei kovin helposti saa järjestymään. Osa porukasta saattaa palata toimintaan nelikymppisinä, mutta jollain tavalla kontakti pitäisi pystyä säilyttämään. Muuten junnuja hukataan toiminnasta aivan suotta. Tähän ei vielä mitään koeteltua konstia ole, mutta joitain aihioita mielessä kuitenkin pyörii. Kokeilemalla se selviää. Tai jos jollain on toimiva konsepti, niin kertokoon kaikille opetukseksi.
Sanoisin, että suurin syy on ihmisten siirtyminen asumaan yhä suuremmissa määrin kaupunkeihin. Niissä on helpompi harrastaa monia kalastuksen kanssa kilpailevia harrastuksia. Vastaavasti kalastuksen harrastaminen on sen sijaan usein hankalampaa kuin maaseudulla, jossa kalastus on käsittääkseni yhä suosittua nuorison joukossa.
Voisko joku taho sponsoroida toimintaa.
Eli nykyäänhän kaikki on kiinni käytettävissä olevista rahoista.
Likviditeetti kuvastaa yritysta tai järjestöä.
Käytännössä rahaa nuorisotyöhön saa jonkin verran, mutta melkoista kerjäämistä se on. Minä tärvään seuran, piirin ja yhteiskunnan rahaa noin 3000 € vuodessa. Ei silläkään ihmeitä tehdä.
Hyvä esimerkki tapahtumasta on Stadionki. Kyllä junnut innostuu, kun kalaa saadaan ja niitä näkee saatavan. Se into voi lähteä pienestäkin jutusta. Ennen se oli maksuton. Nyt maksaa jonkin verran. Pienikin maksu voi olla kynnys, joten itse kannatan ilmaisia tapahtumia.
Noista kirjolohen kalastukseen perustuvista tapahtumista on melkein pakko ottaa joku maksu. Se tankkiauto ei käy ilmaiseksi kääntymässä. Vaikka hommia muuten tehtäisiin pääosin talkoilla ja palkinnotkin saisi pummattua, niin jonkinlainen osallistumismaksu tarvitaan. Jos yhteiskunta sponssaa kalatkin, niin silloin voidaan kirrelläkin järjestää junnuille ilmaistapahtumia. Yleensä noihin tapahtumiin kannattaa ottaa myös vanhemmat onkimaan. Silloin aikuisten onkimille kaloille ei taida sponsoria löytyä.
Mielenkiintoinen aihe ei sytytä keskustelua. Miksi? Syy lienee ihan selvä. Kalastuksen harrastajat tekevät erittäin vähän vapaaehtoistyötä harrastuksensa eteen. Valtaosaa ei nähdä seura- tai järjestötoiminnassa, ei osakaskuntien kokouksissa, ei istuttamassa kaloja, ei kohentamassa kalojen kutualueita eikä varsinkaan nuorisotyötä tekemässä. Kuvitellaan, että jos maksaa luvan kerran vuodessa, niin kalat, kalaportaat, rampit, istutukset jne kyllä hoituvat. Istutetaan vain oma perse veneen penkkiin, eikä viitsitä siirtää harrastusta edes omille lapsille näkemällä itse vaivaa.
Ei ne harrastusmahdollisuudet muissakaan lajeissa synny ilman vanhempien talkootyötä. Miksi juuri kalastuksen harrastajat ovat työnvieroksujia?
Sanoisin, että kaikki lähtee kasvatuksesta ja siitä kuinka aikaisin aloittaa kalastuksen tuomisen lapsen elämään. Olen itse 2,4kk vanhan tyttären isä ja ensimmäisen kerran hän oli kalassa noin 4kk ikäisenä. Tuollion oltiin siikaongella ja esikoiseni makoili rattaissa nauttien meri-ilmasta. Nyt olemme tehneet grillailureissuja joihin on yhdistetty pienimuotoista pilkintää, seuraavaksi ajattelin mennä ruutanaongelle.
Lapsia kiinnostaa kalastus jos harrastuksen tuominen heidän elämään ei ole tyrkyttämistä, tai pakottamista. Mikäli jostain syystä kävisi niin, että tyttäreni ei tulekaan pitämään kalastuksesta, on hänen päätöstä kunnioitettava.
veikkaisin että netti ja pelit vievät nuorilta paaljon aikaa muilta harrasteilta. itse kun olin pikkupoika olin kaikki kesät mökillä ja sieltä se kalastusharrastuskin alkoi 6vuotiaana. ei ollut nettejä eikä turhanpäiväisiä facebookkeja eikä muitakaan erakoitumis mahiksia paitsi 8bit nintendo. viihdyin loistavasti maalla onkien joka päivä. ekan hauen kun sain iskän virpalla 8vuotiaana niin se oli menoa sitten. vieläkin koukussa kalastukseen kalastaen kaikilla mahdollisilla aktiivivälineillä. kylläpä jo polttelee 2kk päästä alkava käsivarrenreissu.
Kalastus ei todellakaan ole ilmaista touhua. Välineet maksavat jo ihan kiitettävästi, vaikkakin jokainen voi olla eri mieltä. 15-18 vuotias alkaa jo olemaan siinä "välineurheilu iässä" jolloin kulut kasvavat Vuodessa paljon. lisäksi liikkuminen kalapaikoille on ongelmallista, eteenkin pk-seudulla.
Eli alkuperäiseen otsikkoon takaisin suunnaten (keskustelu ajautui kalastukseen).
Perus mökkikalastus jo on kallista puuhaa vanhempien lompakoille. Urheilukalastus on erittäin monille liian kallista.
Urheilukalastuksen määrä laskee, eteenkin pk-seudulla missä ei ole tarpeeksi annettavaa. Kuinka moni rehellisesti on kuullut Helsingissä toimivia nuorten aktiivi kalastus seuroista? Tai muutenkaan kalastus kilpailuiden tapahtumista tiedoitetaan nuorille erittäin huonosti. Eli varmaan pitäisi mennä nuorten luo sinne missä he ovat, eli kouluihin ja nuorisotaloille. Varmasti osallistujia olisi lajinpariin enemmän, jos heille tarjottaisiin seura ja hyvät puitteet.
Pk-seudulta joutuu kieltämättä hakeutumaan vähän ulommas ennenkuin löytyy sen verran suuria seuroja, että niissä on enemmän väkeä ja oikeaa junioritoimintaa.
Neljä suurinta ovat Vihdin kalastusseura, Lohjan kalaseura, Mäntsälän kalakerho ja Tuusulanjärven urheilukalastajat. Myös Suomenlahden uistelijoilla on paljon junnujäseniä. Muut SVK:n seurat löydät tuosta linkistä http://vapaa-ajankalastaja.fi/piirit/?piiri=1. Katsele seurojen nettisivuja päättele itse missä toiminta näyttää milestäsi vakuuttavalta.
Hyvä idea "Vielä nuori" nimimerkiltä. Eli "valistuksen" pitäisi kohdistua kouluihin ja nuorisotaloihin. Ja siihen lisäisin vielä, että valistajiksi pitäisi poimia joitain nuoria aikuisia. Se, että sinne menee joku vahna parta nuhjuinen villapaita päällä ei varmasti innosta, vaikka hän olisikin kova kalamies. Mutta joku nuorempi kalastustrendivaatteet päällä esittelemään oman paikkakunnan kalapaikkoja voisi toimia. Ei ne paikat tarvitse olla pitkällä. Aluksi riittää ne kohteet, joihin pääsee fillarilla kotiovelta. Tapahtumat ovat myös hyviä. Seuroissa ongelma voi olla, jos ikäero on liian korkea. Tulee kynnys lähteä toimiin mukaan.
Neljä suurinta ovat Vihdin kalastusseura, Lohjan kalaseura, Mäntsälän kalakerho ja Tuusulanjärven urheilukalastajat. Myös Suomenlahden uistelijoilla on paljon junnujäseniä. Muut SVK:n seurat löydät tuosta linkistä http://vapaa-ajankalastaja.fi/piirit/?piiri=1. Katsele seurojen nettisivuja päättele itse missä toiminta näyttää milestäsi vakuuttavalta.
Tämähän se suuri pointti juuri oli. Eli pk-seudulle sitä toimitaa pitää lisätä. Itse en ainakaan jaksaisi moisia matkoja helsingistä taittaa esim. Tuusulaan.
Pk- seudun nuorisoohjaajat voisivat vaikka perustaa joitakin kerhoja.
Varmaa on, että ainakin 100 000 kouluikäistä Helsingissä pitää kalastuksesta, mutta ei ole varmaan kivaa kykkiä yksin rannoilla. Netistä löytää varmasti kalaseuroja, mutta miksi nuoren pitää löytää itse harrastus, kun harrastus voi myös löytää nuoren. Tiedoitusta tälläisistä stadinonki tapahtumista on hyvin vähän. Varsinkin nuorille tiedoitusta pitäisi olla siellä missä he liikkuvat. Yksittäinen kilpailu ei kuitenkaan aja nuoria urheilukalastuksen pariin.
Ensin pitää löytyä kipinä kalastukseen.
Ei kukaan etsi ensin kalaseuraa missä kalastaa, jos ei lajin pariin ole kunnolla päässyt sisälle.
Eli nuorille mahdollisuus lähteä yhdessä tuttujen kanssa kalaan pitää tehdä helpoksi ja sitten viestiä eri kalakerhoista ja muista mahdollisuuksista lajin parissa.
Kyllä tuossa nuorten kalastustoiminnan puutteessa Suur-Helsingin alueella suurin ongelma on toiminnan vetäjien puute. Lähtökohtaisesti rahaa olisi jonkin verran, SVK:lta löytyy materiaalia ja toimintamalleja, kaikenlaisia Eu- ja Ely-projekteja on olemassa ja lisää voidaan kehitellä. Kuten listasta näkyi, niin seuroja kyllä piisaa. Missään vaan ei tahdo olla niin paljon virtaa, että saataisiin aikaiseksi uskottavaa junnutoimintaa. Erillisen vain nuorisoon keskittyvän seuran perustamisesta käydään aina välillä keskusteluja. Kukaan ei vaan ota hommaa vetääkseen.
Vähän suurellinen ja vanhanaikainen tuo "urheilukalastus" -nimike.
Vapakalastus sopii paremmin tähän aikaan.
Kun näitä kalastuksen liittoja yhdisteltiin, niin syntyi Suomen vapaa-ajankalastajien keskusjärjestö. Minusta tuo termi vapaa-ajankalastus erottelee hyvin ammattikalastuksesta ja kattaa kaikki virkistys- ja kotitarvekalastuksen muodot.
Vähän voi mennä OT:n puolelle, mutta haluaisin hetkisen pohdiskella tätä rakasta harrastustamme vähän vakavammasta näkökulmasta.
Nyt kun omille lapsille pitäisi alkaa opettamaan kalatouhuja niin olen pohtinut mielessäni onko kalastus oikeasti hyvä harrastus?
Yleensä harrastuksissa tärkeimpänä asiana pidetään syrjäytymisen ehkäisyä ja jokainen voi mielessään miettiä kuinka hyvin kalastus tätä funktiota toteuttaa. Ainakin kalastus on metsästyksen ohella varmasti syrjäytyneiden suomalaismiesten ykkösharrastus, turha sitä on kiistää. Varmasti kalastus jo lähtökohtaisesti kiehtoo syrjäytymisvaarassa olevia miehiä, mutta ei voi täysin poissulkea sitäkään että se myös edesauttaisi tätä kehitystä.
Itse pelasin nuorena pallopelejä ja mielestäni ne toimivat erinomaisesti syrjäytymisen ehkäisemisessä. Niissä tehdään aina yhteistyötä kanssaihmisten kanssa, kun taas kalastuksessa kanssaihmiset ovat usein kilpailijoita ja asioita joihin ei haluta edes törmätä. Pidän itseäni edelleen sosiaalisena henkilönä, mutta uskoisin että olisin jonkin verran sosiaalisempi jos olisin lopettanut kalastuksen pallopelien sijaan. Kyllä sen hitaan muutoksen kohti sitä jurottavaa maaseutujen perusäijää näkee ikävä kyllä monissa kalakavereissakin. Enpä tiedä viihtyisikö monikaan kavereistani yksin jossain mökillä päiväkausia, jos ei kalastusharrastus olisi tullut mukaan kuvioihin. Väittäisin että työttömyyden kohdatessakin kalastajat ovat keskimäärin laiskempia työnhakijoita, kun ajan saa muutenkin kulumaan.
Valitettavasti kaveripiirissäni on myös esimerkkejä, joissa kalastusharrastuksesta ei ole ollut apua siinä vaiheessa kun hommat lähtevät väärille raiteille. Kyllähän näiden kalafoorumienkin vakionaamoissa on aika iso prosentti täysin syrjäytyneiksi luokiteltavia tapauksia. Joukkuepeleissä tiiviit kaveriporukat antavat tukea vaikka välillä homma lipsahtaisi rajumminkin viihteen puolelle, kalastusharrastus tarjoaa keinon käpertyä omiin ongelmiinsa vielä harrastuksenkin kautta.
Kalastusharrastuksessa oppii kyllä luontojuttuja sekä työelämässä ym. tarvittavaa täsmällisyyttä ja huolellisuutta, mutta omien lasteni kanssa aion kyllä kiinnittää huomiota siihen että heillä olisi myös jotain sosiaalisia taitojakin kehittäviä harrastuksia...
>Kalastusharrastuksessa oppii kyllä luontojuttuja sekä työelämässä ym. tarvittavaa täsmällisyyttä ja huolellisuutta, mutta omien lasteni kanssa aion kyllä kiinnittää huomiota siihen että heillä olisi myös jotain sosiaalisia taitojakin kehittäviä harrastuksia...
Tavatessa tai ensimmäisillä treffeillä pidät vain turpasi kiinni kalastusharrastuksesta. Tämän kun opetat pojillesi, niin voivat noukkia rusinat molemmista pullista.
Kalastus ei tee kenestäkään sosiaalista autistia, jos ei toisaalta myöskään tee peräkammarin pojasta ihannevävyä.
Nimiä mainitsematta, tunnen monta kalamiestä, jotka pärjäävät ko. 'sosiaalisissa kuvioissa' vähän liiankin hyvin ;)
Liikunnan lisääminen kalastukseen.
Yhdistetään esimerkiksi vapa-kalastus ja suunnistus.
Tehdään siitä Tapahtuma ja näin saadaan sosiaalisuuttakin.
Itse pidän purojen ja pienten jokien rannoilla kävelemisestä. Outo paikka; Sitä enemmän elämystä.
Pelkästään veneessä istuminen on tylsää ja puuduttavaa.
Voisin melkein väittää, että ainakin 80 % aktiivisesti läpi elämänsä kalastavista henkilöistä ovat saaneet perusopit ja ne ensimmäiset onnistumiset hetket joko oman isän/ukin yms. lähisukulaisen avustuksella. Kipinä kalastukseen kuitenkin useasti himmenee viimeistään siinä 15-vuoden iässä, kun elämää syvemmät asiat alkavat kiinnostamaan tositarkoituksella. Yleisesti vielä tämän ikäisten, ja muutamia vuosia vanhempienkin kesken kalastusta pidetään outona harrastuksena. Näillä ikävuosilla kalastuksen myöntäminen harrastukseksi kavereiden kesken, sekä kalalle omin nokin lähteminen vaatii kyllä jo todella suurta lajille omistautumista taikka vankkaa omatuntoa ja rohkeutta olla oma itsensä. Jo yksiksin samanikäinen kalakaveri tekisi koko touhusta huomattavasti mielekkäämpää.
Vanhempien sukupolvien poistuessa joukostamme yhä harvempi isä vie kalastuksen harrastuksena eteenpäin jälkipolvelleen, jolloin yhä harvempi nuori päätyy kalastuksen pariin. Tämän seurauksena myös niille harvoille harrastajille löytyy hankalammin seuraa juuri näissä kriittisissä ikävuosissa 14-20 v.
Kysymys kuuluukin: Onko kalastuksen edes oltava suosittu harrastus? Mitäpä sitä väkisin nuorille tyrkyttää, jos kiinnostusta ei yksinkertaisesti riitä. Ja olisihan näin parempi myöskin kalakantojen kannalta, eikös?
Nimikkenä vapakalastus ja vapaa-ajankalastus ovat molemmat tarpeen
Vapakalastus on selkeästi vavalla ja vieheellä kalastamista,
vapaa-ajan kalastus ei ammattilaisten passiivipyyntiä.
Amattikalastus erikseen.
Tämä jaottelu selventää eeri ryhmien saaliiden tutkimista ja dokumentointia.
Kalavarojen ja kalapaikkojen kaupallistaminen sekä näkyvä mainosarvon hakeminen ei tue suomalaisen nuorison harrastusmuotoista kalastusta, vaikka usein muuta luullaan.
itse en ainakaan kaipaa yhtään enempää kalastajia vesistöihin. kyllä ne jotka oikeesti haluaa kalastaa löytää sinne ilman sen enempää opastusta.
Viikonlopun tapahtumien jälkeen jokainen varmasti on keksinyt jälleen yhden lisäsyyn miksi aikuisten tulisi käyttää enemmän vapaa-aikaansa nuorten harrastustoiminnan edistämisen parissa. Viekäähän niitä junnuja vaikka kalaan.
"vapaa-ajan kalastus ei ammattilaisten passiivipyyntiä."
Suomen vapaa-ajankalastajien keskusjärjestöllä taitaa olla ihan erilainen näkemys terminologiasta. Jos löydät tuolta http://www.vapaa-ajankalastaja.fi/ sivustolta joitain passiivipyynnistä kertovia juttuja, niin tarkkaan olet lukenut. Mistä ihmeestä syntyi assosiaatio vapaa-ajankalastuksesta passiivipyyntiin. Termi varmaan kattaa myös harrastajan passiivimenetelmät, joten ei tuo ihan kokonaan metsään mennyt.
Tosin termikikkailulla nuoret eivätvarmasti lähde kalaan. Niille pitää järjestää sitä toimintaa ja auttaa harrastuksessa alkuun.
En minäkään välttämättä vesille enempää kalastajia kaipaa, mutta jos kalastus harrastuksena tarpeeksi vähentyy ja ihmiset siitä vieraantuvat, on vaarana että sille käy kuten metsästykselle on jo käymässä. "Yleinen mielipide" alkaa paheksua kalastusta kalan rääkkäämisenä ja vaatimaan sen kieltämistä kokonaan. Halutaan "suojella" kalatkin. Ruoan alkuperä alkaa muutenkin hämärtyä kaupunkilaistuneiden ihmisten mielessä. Sehän tulee vain jostain tehtaasta eikä mistään luonnosta. C&R-kalastus on osa tätä ilmiötä.
Sivut
Lisää uusi kommentti