Perjantai 13.1.2012..
Lähdin tammikuista taimenta tavoittelemaan. Kuten ruotsalainen sanonta kuuluu : ''Tammikuinen taimen on suurenlainen''.. Eväät reppuun, luottovieheet ja atrain mukaan.
Puhalsin kumiveneen täyteen ja kiinnitin 2,5-hevosvoimaisen Nopsa-moottorini veneen perään. Otin parit savut tupakkapiipustani, ja nautiskelin elämästä viileän luoteistuulen puhaltaessa. Vettä satoi hieman, mutta se ei menoa haitannut. Pakkasin tavarat keltaisiin kumiveneeseeni ja loikkasin kyytiin. Meno oli rempseää, Nopsa-moottoreilla olisimme nopeasti ottipaikoilla.
Tunnin kuluttua olin erään pienen saaren ja sen lähistöllä sijaitsevan karin välissä.
Sammutin moottorin, otin uistinrasiasta keltaisen minnow spoonin ja aloin nakkelemaan.
Kului puoli tuntia.. Sitten tapahtui!
Ensimmäinen möhkäle jurnahti kiinni, ja kauheasti vastaan! Väsyttelin tuota juntturaa yli puoli tuntia. Taidoillani ja kokemuksillani sain taiston lähemmäksi kumivenettä. Nappasin ainutlaatuisen atraimeni ja pamautin kalaa korvien väliin. Kiinni oli ja pysyi! En jaksanut nostaa tuota mahtavaa mötkyä veneeseen, joten sidoin sen köydellä kiinni veneen perään ja lähdin prutkuttelemaan satamaa kohti.
Kun olin satamassa, nousin veneestä ja kaikin voimin kiskoin kalaa kuivalle maalle. Kun kala oli maalla, loikkasi kuvioihin yötäkin pimeämpi, mustaakin mustempi mies. Lihava mies nappasi kalani ennenkuin sitä ehdin punnita. Mies pinkoi minkä jaloista pääsi, heitti kalan lava-auton lavalle ja kaasutteli karkuun. En ollut uskoa silmiäni! Kaikki tapahtui niin hetkessä. Sinne meni ennätyskalani! Onneksi mitään muuta ei viety, ja toivottavasti tämä astetta tummempi mies saa 'saaliskalansa' ennätysten kirjoihin..
Sonnipesosen kalaraportit
13.01.2012 - 12:02
Onko tuo iha perusvalikoimissa tuo väri? en oo aiemmin törmänny vastaavan väriseen. Näyttää ottivieheeltä!
Uistinrasia oli hieman pettymys. Mielikuva oli isosta Planon pakista täynnä Minnow Spooneja. Mutta vaatimattomia kai ne kovimmat kalamiehet ovat.
Tietenkin minulla on useita uistinrasioita, ja lukematon määrä erilaisia uistimia. Minnow Spooneja löytyy monen kokoista ja erilaisia keltaisen sävyjä.
Kuvan rasia sattui vain olemaan sopivan pieni ja näppärä kuljettaa mukana. Pienillä ja lyhyillä kalareissuilla suosin pieniä rasioita.
Viime yönä nämä kauniit, punalihaiset kalat nappasivat elämänsä viimeisen madon.
Purolohet ottivat hanakasti mato-onkiin, ja yhtä hanakasti myös rannalle päätyivät.
Spar-pojun tahti oli huikea, ennen kuin kala ehti tajuta olevansa kiinni, se oli jo rannalla!
Sekuntikellolla mitattuna nopein aika oli 0.5 s! Ja hitain aika 2 s!
Risto ja Kikkelsmona suoriutuivat yhtä mahtavasti.
Jarru niin tiukalle kuin voi, ja kalaa ylös!
(Kuvassa vain murto-osa viime yön saaliista)
Ettei vaan Sonni olisi osallistunut ennen aikaisesti Stadionkeen
Hienot fileet! Valotatko hieman, mistä noin hyvin tuli lohia? Laita vaikka googlen karttalinkki. Muista myös torua serkkupoika Pesosta, kun menivät noin sössimään ne lätkäkisat n
kyl se syö miestä, mutta ei auta.. Nyt vaa kalaan ni huolet unohtuu
Ylpeänä voin sonnin puolesta kertoa, että olen maalannut sonnille vuosien ajan toiveiden mukaiset minnowspoonit. Sävyt ovat kopioitu suoraan eri ihmisten aamu virtsoista. Kuvassa olleen ja kaikkeen parhaan sävyn sain napattua pasi viherahon vessanpöntöstä, kun hän oli kulittanut 24 tölkkiä es:sää putkeen ja nukkunut yön yli. Kirkkaassa pullossa säilyttelen siis nesteitä sen varalta, että sonni tarvitsisi uuden.
Onko Sonnipesonen lähdössä Ahvenanmaalle lohta uistelemaan, vai minkä takia uisteluvene on kauppatorilla lähtövalmiina?
http://www.iltasanomat.fi/matkat/salaperainen-luksusjahti-rantautui-kaup...
Olen päättänyt pitää salassa edes muutaman kalapaikan, jonne voisin yhä uudelleen ja uudelleen
palata ystävieni kanssa nauttimaan kalastuksesta ja elämästä. Ja rauhassa nimenomaan.
Kerran tein virheen, että paljastin yhden uskomattoman kalapaikan muutamalle kaverille.
(Kyseessä oli eräs lampi Pohjanmaalla.)
No, seuraavan kerran kalapaikalle mennessäni paikka kuhisi ihmisiä. Lammen rannalla
oli onkijoita tasaisesti kahden metrin välein, eikä sekään vielä riittänyt. Niiden lisäksi
lampi oli täynnä kaiken maailman kumivene-keijoja heittelemässä viehettä.
Se siitä sitten. Entinen kalapaikka. Ja kaverit joille siitä kerroin, ovat myös entisiä kavereita.
Haluan välttyä nyt, ja tulevaisuudessa moiselta tapahtumalta, joten en paljasta
kaikkia kalapaikkojani tästä syystä.
En muuten minäkään paljastele huippupaikkoja. Se paraskin on Sipoon korvessa sotatieltä pari koirankusemaa. Sotatien jyrkimmän mäen alta kääntyy tie oikealle, sitä puoli koiran kusemaan ja käännytään vasemmalla toissa talvena hakatun ja jo poltetun puupinon kohdalta oikealla neljännes koiran kusemaa, sitten taas vasemmalle kintaalla viitatulle tielle ja jo vain loput koirankusemat ja perillä ollaan. Ei ole ollut tunkua mahtavilla apajilla.
Ei tuollaisilla neuvoilla löytäisi erkkikään perille! Ei ole ihme, että kalapaikkasi on pysynyt salassa!
Nyt kyllä Sonni harhauttaa. Eihän Pohjanmaalla ole mitään lampia, kun ei siellä ole oikein vettäkään missään. Ainoa paikka, missä siellä voi kalastaa on pihatonttujen kanssa jonkun puutarhalammessa.
Harhauttaja, kyllä sieltä vettä löytyy. Ja kalaisia lampia.
Pieni harhauttaminen kuuluu toki aina asiaan.
Eipähän tarvi jakaa parhaita kalapaikkoja kaiken
kansan kanssa.
On vapaapäivän aamu. Herään auringonsäteiden sattuessa silmiini ja nousen virkein mielin ylös pedistäni. Vaikka olen virtaa täynnä kuin duracel pupu, päätän hörppästä aamukahvien päälle kylmän ES:än. Ajattelen aamupalaa syödessäni työmaalla raatavia työkavereitani ja tyytyväinen hymy leviää kasvoilleni. Tänään saan rentoutua kunnolla! Kalastus on nimittäin paras vastapaino rankalle duunille.
Avaan ikkunan ja raikasta ilmaa lehahtaa huoneeseen. Muuten en olisi siihen kiinnittänyt mitään huomiota, mutta kokeneena kalastajan sen ymmärrän: Ilma haiskahtaa hauelta!
Menen harrastushuoneeseeni ja kaivan sieltä varusteeni. Mukaan otan jämäkän haukivapani, kelan, vieheet ja Atrialta saamani lehmänruhopuntarin joka näyttää tarkasti aina 500 kiloon asti sekä 5 metrin rullamitan. Koskaan ei pidä aliarvioida vastustajaa. Ja tietenkin reppuun sujahtaa atrain teleskooppivarrella. Eväitä en tarvitse, sillä puukolla mies pärjää hyvin viikon luonnossa.
Hyppään saappaisiini ja marssin rantaan. Nakkaan repun ja vavan veneeseen ja alan irroittamaan veneen köysiä. Siinä ahertaessa huomaan kummallisen tumman alueen veneeni alla. Kaivan repustani polaroid aurinkolasit jotta näen pinnan alle tarkemmin. Hämmästykseni on suuri kun tajua tuon tumman alueen olevan suuri parvi haukia! Eihän tässä ole mitään järkeä, ajattelen. Olen tullut narraamaan haukia, mutta nehän odottavatkin jo veneeni alla malttamattomana ja nälkäisinä vieherasiani herkkupaloja. Päätä toimia ovelasti. hyppään purkkiini ja kaasutan ulapalle 55 solmun nopeudella karistaen haukiparven jaloista.
Saavun ulapalle ja huomaan helpotuksekseni haukien kadottaneen minut. Alan miettimään kuumeisesti päivän ottiväriä kun pinta alkaa kummasti kuplimaan ja väreilemään. Katsahdan veteen ja huomaan kauhukseni veden olevan veneeni vieressä mustanaan haukia. Onpas ne tänään nälkäisiä. Pinnan alla on monessa kerroksessa haukia aina 120 sentistä ylöspäin. Kaikki kalastajat tietävät kuinka hankalaa on välillä päättää mitä viehettä kokeilisi. Niimpä ajattelin haukien näyttää mikä väri olisi päivän sana. Nostan vuorotellen rasiastani vieheen ja kurkotan sen veden yläpuolelle kalojen näkyville. Väri toisensa jälkeen käytän kalojen arvioitavissa mutta mikään ei tunnu olevan niiden mieleen. Tiedän kuitenkin että veneessäni on jotain mitä nämä mahtimammat janoavat. Viimeisenä rasiani pohjalla on miljoonien haukien pureskelema vanha kuusamon kumikalalippa! Tämä yksi mamme kalastusteollisuuden ylpeyden aihe. Lippa höystettynä mehukkaalla punamustalla kumikalalla. Minun ei tarvitse kuin koskettaa siihen niin vene värähtää haukien liikehtiessä levottomana. Huhhuh, tässähän nousee hikikarpalo otsalle.
Olen juuri heittämässä ahneena viehettäni petojen saataville kun mieleeni juolahtaa ajatus, että jos kuitenkin annan kaloillekkin mahdollisuuden ja jätän heittoni tekemättä. Onhan jälkipolvikkeni säästettävä näitä hienoja petokaloja. Muutenkin on vapaapäiväni ja en ole kummoisella taistelutuulella. Teen radikaalin ratkaisun: otan vieheen pois perukkeesta, laitan vavan kasaan ja ajelen kohti rantaa. Koen kotimatkalla naapurin katiskan josta nappaan pannukarkeat ahvenet mukaan. Kiinnitän veneeni laituriin ja lompsin hyvillä mielin mökkiini päivällistä valmistamaan. Pidän kalastuksesta kun se tarjoaa haastetta. Tämä päivä ei sitä tarjonnut joten päätin antaa atk pojuille mahdollisuuden saada haukia. Itsenikaltaisilla ammattilaisilla pitää olla harkintakykyä kalojen narraamisessa.
mitä yhteistä on kumikalalipalla ja pissankeltaisella minnowspoonilla?
pissa
Kikkelsmonasta löytyy se kalastajan pehmeä ja eettinenkin puoli. Tämähän oli parempaa kuin c ja r. Moni ei olisi pystynyt tuohon. Sonnipesonen olisi varmasti teurastanut haukiparat.
Meinaako Sonni mennä viikonloppuna kuhaa jigaamaan vai meneekö viikonloppu lakkiaisten merkeissä?
katos vaan kalastus com uudistui mut tää sonnin pikku kakkonen lapsenmieisille elää yhä. psykoosiin verrattaavaa hönöilyä, antakaa "äijät" mennä, jos se helpottaa elämää, niinkuin jeesukseen uskominen.
uzi rebelin tekstejä kaivattais.
Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, on todella lämmin päivä.
Kuumuus tekee kaloista passiivisia, eivätkä ne tahdo syödä kunnolla.
Päätin kuitenkin lähteä kokeilemaan, lähtisikö lähimetsän lammesta jokunen lampihauki.
Me ihmiset pidämme kylmästä juomasta, ja jäätelöstä näin helteellä.
Päätän kokeilla, toimisiko sama kalalle. Kylmä syötti kuumalla ilmalla, ja kuuma kylmällä.
Kehittelin teorian joitakin vuosia sitten,
mutta käytännössä en ole sen toimivuutta aiemmin kokeillut.
Otin pakasteesta pari kylmäkallea, ja paketin Ville Vallaton-jäätelöä.
Kylmälaukku täynnä, reppu selässä ja virveli olalla kävelin lammen rantaan.
Otin kylmälaukusta yhden Ville Vallaton-jäätelön, sidoin siiman koukkuineen päivineen sen ympärille,
ja heitin syötin lammen keskelle. Keskellä on isot! Niin ainakin ystävälläni Ristolla on tapana sanoa.
Jäätelö hädin tuskin ehti tipahtaa veteen, kun valtaisa hauki nielaisi sen vatsaansa!
Hauki oli todella väsynyt kuuman ilman vuoksi, eikä siitä ollut juuri mitään vastusta.
Sääliksi melkein kävi haukiparkaa.
Kelasin hauen pintaa pitkin rannalle, mittasin ja vapautin sen.
Päätin, että tänään jätän kalat rauhaan, kun ei niistä ole vastustakaan.
Otin kylmälaukusta loputkin jäätelöt, ja heitin ne yksi kerrallaan eri puolille lampea.
Saivatpahan hauet nauttia rauhassa lämpimästä kesäpäivästä,
ja ainutlaatuisista herkuista!
Lähden tästä nyt kyykäärmeitä poimimaan tulevaa onkikisaa varten!
Ne ovat syötteinä parhaasta päästä!
Kireitä siimoja kaikille kalamiehille!
Taisi Sonni olla alkuviikosta kalalla kyidensä kanssa, joku oli Iltalehden mukaan saanut hauen, jossa oli kyy sisällä.
Jos näette alushoususillaan olevan komean onkimiehen Kalajoen hiekkarannoillla tulevana viikonloppuna, se olen todennäköisesti minä!
Voi Sonni, minkä menit tekemään... Murjoa nyt ex-hiihtäjä Räsäsen. http://digilehti.iltasanomat.fi/iltasanomat/covers/134007395293207.jpg
:D
http://www.iltalehti.fi/mokkiextra/2012071615819461_mo.shtml
Missä on keltainen Minnow Spoon? Ei näkynyt ottivieheiden listalla..
Onko sonni ollut kalalla vai mihin suosikkihenkilömme on kadonnut?
sonnilla on niin iso kala kiinni että ei ehdi raportoimaan
Kun aurinko oli lämmittänyt jokaisen eteläisen Suomen lätäkön yli 20-asteiseksi,
ja kuuma ilma teki kaloista todella laiskoja, alkoi mielessä pyörimään matka pohjoiseen.
Viimeinen pisara, ja lopullinen vahvistus lähdölleni tuli, kun menin käymään vanhalla luottopaikallani.
Siellä tuhannet purolohet loikoilivat puoliksi vedessä, puoliksi kuivalla maalla.
Niiden ottihalu oli tiessään.
Olin kuullut ystävältäni Ristolta, että pohjoisen purolohet olivat tänä vuonna harvinaisen
aggressiivisia, ottavat vieheeseen hanakasti, ja taistelevat loppuun saakka.
Ajatuskin siiman päässä taistelevasta tummasta, pilkullisesta purolohesta sai adrenaliinin virtaamaan
ja sydämen hakkaamaan. Tiesin siinä vaiheessa, ettei minua enää pidättele mikään.
Kun olin pakannut tavarani, lähdin ajelemaan.
Matka sujui rattoisasti yötä vasten ajellessa, ei ollut kuuma ilma
eikä aurinko häiritsemässä matkamiehen taivalta.
Kun saavuin perille, oli iltapäivä. Matkaan oli kaikkinensa kulunut
viisitoista tuntia. Olin Suomineidon käsivarressa, ja maisemat olivat
niin paljon upeammat kuin eteläisessä Suomessa.
Lähdin patikoimaan kohti kristallinkirkkaita puroja ja jokia.
Tunturimaisema, villi luonto ja todella kaunis sää tekivät minuun
jälleen kerran vaikutuksen. Mieli lepäsi, kun sai olla
kaupungin kiireeltä ja melulta täysin rauhassa.
Kuuden päivän patikoimisen jälkeen alkoi maisemat pikkuhiljaa näyttää samalta, kuin Riston
piirtämässä kartassa. Joka puolella virtasi kristallinkirkkaita puroja ja jokia, ja näkyipä muutama tunturijärvikin.
Ei mennyt kauaa, kun löysin itseni uimassa tunturijärvestä. Vesi oli todella viileää, mikä tiesi sitä, että se on myös puroissakin viileää. Viileä vesi taas tarkoitti sitä, että ottihaluisia kaloja luulisi riittävän.
Sukelsin tunturijärven pohjaan, ja vesi oli uskomattoman kirkasta. Jos minulla olisi ollut
kiikarit mukana, olisin todennäköisesti nähnyt niillä veden alla järven päästä päähän.
Vesi oli niin kirkasta..
Uimisen jälkeen olisi ollut mukava pukea puhdasta päälle, mutta pitkien patikoimismatkojen vuoksi
jätin vaihtovaatteet matkasta pois. Mitä vähemmän painoa repussa oli, sen paremmin jaksoin
matkaa taivaltaa. No, käänsin kuitenkin ainoat alushousuni edes toisinpäin, ja olo oli aika raikas!
Kun ketään ei ollut näkemässä, en ottanut kauheita paineita pukeutumisesta. Luonnon keskellä olin
kuin kotonani, ja kotonani olin useimmiten alushoususillani.
Laitoin mato-ongen valmiiksi, ja hiippailin lähimmän puron rantaan.
Heitin kohon keskelle virtaa, sillä useimmiten keskellä on suurimmat kalat.
Koho ampaisi saman tien pinnan alle, ja tiesin heti siiman päässä taistelevan kalan olevan
kunnon purolohi! Jouduin juoksemaan viisi kilometriä alavirtaan, ennenkuin kala antautui.
Se oli todellinen taistelu, 12 minuuttia täyttä vääntöä.
Cooperintestin ennätykseenikään ei olisi ollut enää montaa kilometriä..
No, kala ei ollut mikään ennätyskala, mutta mahtava saalis kuitenkin. Neljätoista kiloa täyttä lihasta.
Aggressiivisuutta ja taisteluntahtoa riitti, toisin kuin eteläisen Suomen laiskoilla pötkäleillä.
Veden lämpötilalla tuntuu olevan valtava vaikutus kalojen taistelutahtoon..
Toisaalta itsekin tykkään kuumalla ilmalla pötkötellä kumiveneen pohjalla ja antaa tuulen viedä minne ikinä haluaa..
Purolohia tuli sitä mukaan, kun kohoa veteen laskin. Isoimmat olivat kolmattakymmentä kiloa, kun taas
pienimmät sopivia pannukaloja, siinä kymmenen kilon hujakoilla.
Valtaosan päästin menemään, kun en niitä yksin olisi jaksanut syödä.
Aika kului joutuisasti, ja matkan varrelta tuli taas mahtavia kokemuksia. Vietin pari viikkoa
kalastellen, ja sitten päätin antaa purotaimenille vapaata.
Nyt olen palannut etelään, ja uusia raportteja kalavesiltä on tulossa piakkoin!
Kävikö Sonni pohjoisen reissulla kuningasrapua pyytämässä?
Sivut
Lisää uusi kommentti