Täytyy sanoa, että sellainen kolmen kympin viehe on kyllä hieno, mutta kalaa en ole sillä sen enempää saanut. Ehkä vähemmänkin kuin kalliilla. Poikkeuksena on trutta. Kalastavin hintaluokka on 10 euroa omalla kohdalla. Halpiskoreista voi tehdä löytöjä. Esim mulla on yksi suosikkikuhavaappu, joka on maksanut 2,5. Se on pelittänyt kotijärvellä paremmin kuin Merimetso tai vastaava. Mutta se on yksi väri. Mielestäni halvalla vieheellä voi myös saada hyvin kalaa. Koukut ja uistinrenkaat pitää vaan vaihtaa.

Professor, Räsänen, Krokodil jne ovat pyytäviä uistimia, mutta valitettavasti niistä tehdyt kopiot ovat yhtä hyviä. Maalikin joissain kopioissa pysyy paremmin. Suosin suomalaista ja harvoin ostan kopiota. Vähemmän kalastavilla kavereilla niitä on, koska niissä ei päällisin puolin paljon eroa näe.

Laitetaanpa tähän omia kokemuksiani kun tämä aihe on sinänsä varsin mielenkiintoinen.

Itselläni tuli pari vuotta sitten hauenkalastuksessa vaihe jolloin tavallaan kyllästyin mättämään perusmuovijerkkiä kuten busteria jota en itse miellä vielä edes kalliiksi, omassa kategoriassani nuo ovat keskihintaisia jerkkejä. Olin jo pidempään miettinyt että vaikka saaliini olivatkin ihan vertailukelpoisia monien muiden aktivistien keskuudessa ja kalaa tuntui nousevan niin ajattelin kuitenkin että mitkä olisi vaikutukset saaliisiin jos alkaisi kokeeksi uittaa ohessa selvästi arvokkaampia, ns. pienten pajojen erikoisempia jerkkejä.
Pakko sanoa jo alkuun etten ole katunut päivääkään sitä että aloin täyttämään pakkia 30-40 €uron jerkeillä, toki muutama pettymys on ollut mutta saamieni isompienkin kalojen määrä on _käytännössä_ kasvanut merkittävästi tuosta hetkestä alkaen enkä voi pitää sitä vain sattumana, pidempiä kalastuspäiviä itselläni tulee vuodessa hauen perässä noin 50 joka on itselleni riittävän suuri määrä kertomaan jotain havainnoista. Yksi parhaista, tai sanoisinko itsellä ehkäpä tämän hetken kaikkein parhain matalan veden jerkki on wolfcreekin skinny wolf. Wolfcreekeistähän on täällä viime aikoina ollut keskusteluakin juuri niiden todella korkean hinnan suhteen. Tiivistäen sanoisin että skinny on ollut itselleni joka euron väärti, sillä voit kalastaa matalaa vettä todellisuudessa paljon hitaammalla temmolla tehokkaasti siten että se myös kalastaa = ui hyvin toisin kuin monilla hieman vastaavilla halvemmilla muovijerkeillä, esim. BB suspendingiä et saa yhtä pienellä nykäyksellä tekemään lähelläkään yhtä elävää liikettä eikä kyllä mitään muutakaan "buster perheen" mallia. Wolfeissa on myös uinti yleisesti aivan hemmetin hyvin kohdallaan, pakko todeta että verrattaessa moniin muovikalikoihin tällä vieheellä pärjää oikeasti suht kapealla väripaletilla kun kalastetaan matalassa. Kyseinen kalikka toimi muuten myös aikaisin tänä keväänä hieman syvemmässä vedessä erinomaisesti kun laittoi pienen catherine painon lisäksi vieheen eteen. Vaikka kalikka maksaa luokkaa 40 egeä ei se ole edes kallis jos ei sitä jätä pohjaan = vuosiksi työkalu ja kun vertaa vaikkapa muovibusteriin joka voi olla hetkessäkin jo aivan loppu.

Toinen jolla olen ns. onnistunut tyhjentämään pajatson silloin kun halvemmat muovijerkit/peruskalikat ovat tuntunut täysin toimimattomilta ja paikat tuntuneet tyhjiltä on puinen Mc Tail, halpoja ei ole nämäkään. Noin 300 kruunua eli tämän hetken kruunun kurssilla reilusti yli 30 €geä kappale. Mc taileissa on ikävä kyllä paljon yksilöeroja, jotkut ui kuin unelma ja jotkut taas eivät vapaa napauttamalla tee liikettä juurikaan.

Itse olen havointojeni mukaan sillä linjalla että kalliimmilla ja erikoisemmilla pienpajojen vieheillä pystyy ns.hoitamaan kotiin vieläkin paremmat saaliit vaikka kuinka luulisi että ne omat luottopelit on se pop ja ennen kaikkea saada isompia kaloja jotka on saattaneet nähdä ne muovilätyt jo ties kuinka moneen kertaan.

Jerkeillä ei ole tullut juuri mitään, vaikka käsialani on lähes täydellinen. Lusikoilla saa ruokahauet. Turha jerkata, kun voi ihan rehellisesti heittää kevyempää ja pyytävämpää viehettä.

Mitä tulee vieheiden hintaan, niin yleisesti ottaen halvemmat ovat nopeammin romumetallia - ainakin meriolosuhteissa. Kalliimmat ovat mielestäni toimineet hieman paremmin, tosin ovat ehkä saaneet enemmän peliaikaakin.

Oma kokemukseni on, että paljolti hinta korreloi laatua. Varsinkin pienpajojen tekeleet ovat usein erittäin hyvin viimeisteltyjä ja kauniita. Kala siitä ei liene moksiskaan. Tosi hyvin olen saanut esim. jerkkihaukia edullisilla jerkeillä, kuten jsb tai westin. Ensin mainittu kestää juuri niin hyvin kuin edullinen hinta antaa olettaa, kalaa kyllä tulee mutta vieheen väri katoaa ennätysajassa, silmistä puhumattakaan. Kalliiden muovi- ja puujerkkien kesto hauen hampaissa on taas usein aivan omaa luokkaansa, mainittakoon esim. piketime tällaisena. Toisinaan olen myös joutunut pettymään muuten hyvän kalastavuuden omaavaan pienpajan tekeleen kestoon, esim. lakkaukset hauen hampaissa eivät ole kestäneet ja puu on päässyt sen myötä vettymään. Tällaisista en viitsi tässä esimerkkejä mainita.

Eräs edullinen ja hyvin kalastava, mutta myös käyttöiältään vaatimaton on koko jigi-osasto, kalaa tulee mutta kumia menee. Kovin kalliita jigejä ei liene edes myynnissä, toki niissäkin hintaeroja löytyy. Taas toinen ääripää on lohivaaput; halpoja "lohivaappuja" ei juurikaan näy, mutta kalliillakin saa huonoja. Jotkin tunnetut ja erittäin hintavat merkit ovat toki kestäviä, mutta keskihintaisilla pienpajojenkin tuotteilla olen saanut hyvin kalaa ja mikä parsta, vaaput kestävät vuodesta toiseen kalojenkin runtelemina. Toisaalta olen törmännyt pienpajan valmistamiin lohivaappuihin, jotka ovat käyneet kalan suussa vain ensimmäisen ja viimeisen kerran mentyään käyttökelvottomaan kuntoon. Tietysti huonolla munkilla kalliimpikin vaappu voi väsytyksen tiimellyksessä murtua vaikkapa perälenkin etupuolelta, mutta jos sama ilmiö toistuu usein saman valmistaja vaapussa, se lienee malliltaan ehkä hauras tai herkkä hajoamaan vaikkakin olisikin kalstava.

Uinti kärsii, jos meet lakkailemaan uistimiasi.

Markka-aikaan kerran tyhjensin pajatson ihan 50 pennin kolikoilla. Nyt euro-aikaan on usein vahingossa mennyt kahden lokeron välistä ja pajatso ei ole tyhjentynyt, vaikka ovatkin nykyään kalliimpia kolikoita.
Jos ostaa Rapalan ale-laarista se ei tietenkään kalasta yhtä hyvin kuin jos se on ostettu kalliimmalla. Yleensäkin on selvästi havaittavissa, että vieheen hinnassa yksi euro lisää tuottaa puoli kiloa isompia kaloja - eli kymppihaukia varten tarvitaan vähintään 20 euron uistin, 30 euroa maksavalla voi saada jopa 15 kg kalan. Tästähän on julkaistu alan lehdissä useitakin tutkimuksia.

Arvostan Suomi-vieheissä käsityön jälkeä. Nils Masterissa on sitä käsityön jälkeä eniten isoista valmistajista. Vaikka muovijerkkiäkin heitän, Nilsu käy säännöllisesti siiman päässä. Jarmo Rapalan uisteissa on jotain samaa, mutta design askelta viimeistellympää. Se tekee hintaankin lisää, kun vieheiden yksityiskohtia hierotaan.

Pakko vähän kommentoida kun monia tuntuu nut kovat hinnat ahdistavan. Itseäni ei jerkkien hinnat kiinnosta tuon taivaallista, koska:

- kalliimmissa on yleensä kestävä pinnoite (esim.Wolfcreek)

- paksulla siimalla (0.36 Powerpro) olen menettänyt vuosia sitten vain yhden Busterin heittojumiin. Ja heitän käytännössä pelkästään yli 70g vieheitä. Ja heittoja tulee paljon...

- Yhden aktiivisen kalapäivän muuttuvat kustannukset ovat muutenkin useista kympeistä joihinkin satasiin. Esimerkiksi Helsingistä ensin 100km itään tai länteen (ehkä jopa traileria hinaten), aktiivisen kalan etsimistä jonkun verran perämoottorilla ajellen. Jotkut ehkä kieltäytyvät työkeikasta tms., itse saatan ottaa sesongin aikana palkattoman vapaan jne.

- Koska jo vesillä oleminen on niin "kallista", niin mielestäni kenenkään ei pitäisi koskaan tyytyä toiseksi parhaaseen mahdolliseen vieheeseen, vaan aina pitäisi kalastaa "parhaalla mahdollisella". Paras mahdollinen ei tietenkään ole aina kallein - mutta joskus se on. Ja sen on muutama samassa veneessä kalastanut joutunut karvaasti huomaamaan.

- Elämyshakuisuus ajaa itseni usein kokeilemaan myös joitain aivan toivottoman tuntuisia vieheitä. Esim. 40cm kumiankeriaita tms. "kamalan kalliita" 200g hirviöitä. Mut voi sitä riemua kun huomaa et tämähän toimii. Samalla oppii hauen luonteesta jotain uutta.

- Omalta kohdaltani tärkein pointti lienee juuri homman elämyshakuisuus. 99% kaloista pääsee kuitenkin takaisin elementtiinsä, joten esim. 40e Wolfcreek ei ikinä maksa itseään takaisin. Eikä ole tarkoituskaan. Joihinkin vieheisiin suhtaudun kuin artisti instrumentteihin. Halvasta kitarastakin voi lähteä ihan hyvät soundit, mut ihan fiiliksen takia halutaan kuitenkin jotain "parempaa".

Voi olla että arvomaailmani olisi ihan toinen, jos tarkoitukseni olisi täyttää pakastin ahvenilla ja kuhilla ja miettisin kestävyys/hinta-suhteeltaan parasta jigiä. Tai jos olisin viikkorahalla toimeentuleva koulupoika, joka käy fillarilla paikallisella joella kalassa.

70-luvulla 'pienenä' kalastelin pelkästään rannoilta, vieheiden ostovoimakorjattu hinta oli mitä todennäköisimmin korkeampi kuin nykyään, ja aivan erityisesti oma ostovoimani oli paljon alhaisempi kuin nykyään. Tämän lisäksi viehehävikki per kalastustunti oli nykyiseen verrattuna moninkertainen kun nyt heitän useimmiten veneestä ja käytän kuitusiimoja.

Viehekustannukset suhteessa nettotuloihini ovat nyt luokkaa 'olematon' verrattuna poikavuosiini, vaikka viehepaki(kie)n koko on moninkertainen. En tiedä päivän saldoa käyttötililläni sillä tarkkuudella, joka kouluiässä olisi ollut suurempi kuin kaikki vuoden tienestini. Eli mikä on kallista, riippuu paljon myös siitä keneltä kysytään ja koska kysytään.

Hyvin pelittävien suurvalmistajien uistinten värit kuluvat yleensä nopeasti,koska suuret uistinvalmistajat haluavat että heidän uistimiaan ostettaisiin lisää.