Kalastusviikko Arnoyjassa alkoi lauantaina. Pääsimme muutamaksi tunniksi vesille kahdella paatilla. Yksi Silverikin roudattiin Suomesta. Toisena veneenä koppivene sisäperämoottorilla. Toinen vene lähti turskaa litkaamaan ja toinen pallasta jigailemaan. Pallas oli tiukassa. Yhtä raskasta kalaa kesyteltiin hetken ajan, mutta se sitten irtosi. Jigeihin otti seitä ja turskaa sivusaaliina aina 5 kg asti. Makrilleja löytyi yhdestä paikasta ja niitä tuli lujasti. Niistä sitten fileet ja illalla pisteltiin ne voissa paistettuna. Makrilli on todella loistavaa sapuskaa. Tuntuisi, että se turska olisi maistuvampi saalis noista turskakaloista.
Tänään sunnuntaina edelleen toinen vene pallaskalastuksessa päivän. Nyt ei ainuttakaan havaintoa pallaksesta, vaikka pelimestoilla pitäisi olla. Kympin turska ja pienempiä kävi jigiin. Silveriin lähti edelleen pelkän turskan tavoittelijat. Ottivat Crazy Cod Campin Ollen mukaan paattiin ja kalamiehenä hän ohjasti oikeille paikoille. Oli hyvä sää ajella, joten menivät noin 50 min päähän ulos Ollen speciaali turskamestoille. Ja kalaahan sieltä tuli. Vetivät köytenä sellaista kympin turskaa ja pienempää seitä. Useampia + 15 kaloja tuli. Yksi kunnon kalakin oli jonkin aikaa kiinni, mutta se pääsi irti kesken väsytyksen. Oliko sitten pallas vai iso turska - mikä lie. Ulkona merellä oli havaittavissa Suomen rannikoltakin tuttua meininkiä. Porukkamme oli ulkona "pöydän" päällä onkimassa, kun isompi kalastusvene tuli paikalle. Ajoi sitten paskarinkiä veneen ympärillä, joten voi kuvitella vaan mitä siitä lähtee aaltoa ja onko mukava onkia... Ammattimiehet eivät näköjään täälläkään pidä uk-miehistä.
Lisää kuvia...
Maanantaina päätin yrittää koko päivän pallasta. Keli oli lämmin ja lähes tyyni. Kaverit lähti parilla veneellä taas ulos oppaan näyttämille mestoille. Itse jäin "campuksen" lähelle heiluttelemaan kumikalaa pienestä avoveneestä käsin.
Ulkona merellä oli taas hyvä syönti. Turskaa tuli lujasti ja suurin oli 18 kg. Jokunen sei tuli myös, mutta isoja ne ei ollut. Parin kilon kissakalakin otti onkeen. 100 m oli vettä alla ja noin 50 m välivedestä se tuli, mikä taitaa olla erikoista. Isoja seitä oli ollut liikenteessä. Toinen veneporukka jutteli, että olivat saaneet jopa 14 kg sein edellisyönä.
Heiluttelin jigiä aamupäivän ilman tulosta. Sitten otin pienen siirtymän ja hiekkapohjan kalastus jatkui. Iltapäivästä tuli yksi tärppi ja sen sain kammettua ylös. Eka pallas, mitä olen saanut. Hyvät kyydit antoi. Kokoa 94 cm ja tasan 10 kg. Se otti pinkkipyrstöiseen isoon Kineticin kalajigiin.
Aamupäivällä keli oli jälleen kirkas ja tyyni. Lähdimme kahdella veneellä pallasta kalastamaan. Aamupäivä oli jälleen hiljainen. Jigailin isolla kalajigillä ja samalla hinailin isoa Nilsua (olisko 25 cm tms). Päiväsajan ainoa tapahtumani oli +5 kg turska, joka otti Nilsuun.
Ip alkoi jo tapahtua. Kumikalaa purtiin kolme kertaa, mutta edelleen ne olivat viiden kilon turskia noin 20 m vedestä. Tuuli alkoi nousta ja jigailemisesta tuli helpompaa, kun tuuli siirsi venettä nopeammin. Toinen venekunta oli myös pallaksen osalta vetäneet tyhjää. He alkoivat vetää uistinta. Hetken päästä Halcoon heillä otti ensimmäinen halibutti. Tuli ylös ja koukun irroitusvaiheessa kohta olivat koukussa sekä kalastaja että kala. Kala rimpuili koukku huulessa ja toinen koukku kädessä... Kummatkin koukut saatiin irti ja kalastus jatkui. Kala oli 60 cm eli alamittainen pallas. Noin 15 min tästä Halcoon taas otti. Sekin tuli ylös ja kala oli samanlainen 60 cm, joka pääsi takaisin. Kummatkin kalat tulivat 25 m vedestä.
Itse jatkoin jigailua tuulen viemänä. Ensin tuli taas useamman kilon turska ja heti perään vapa taipuili taas kivasti. Jigissä oli pallas, jonka sain hinattua pintaan asti. Se oli takakoukusta sopivasti kiinni ja silmäpuntarilla kattelin, että se olisi alle 90 cm, joten koukku huulesta ja pallas takas. Vettä oli alla sen 25 m.
Keskiviikko 8.8. alkoi tutustumisella Lauksette Lax lohitehtaaseen, joka on samalla kylällä. Ravintoloitsijakaveri oli järkännyt sinne ”kiertoajelun”. Sieltä iso osa lohista tulee Suomeen. Laitos kasvattaa 1,2 miljoonaa kalaa vuodessa. Myytävien lohien keskipaino on noin 5 kg, joka on kuulemma busineksen kannalta paras koko myydä kala. Kliinisen siistiä näytti tehtaassa olevan.
14:00 aikaan päästiin kalalle. Tampereen Kalastusvälineen Mikan kanssa olin juttusilla noin muuten ja hän antoi kokeneempana pallaksen onkijana viimeisimmät vinkit. Toinen vene lähti edelleen turskajahtiin ja itse otin suunnan paikalle, josta edellispäivänä olin saanut kalaa. Yksin lähdin, kun muut eivät oikein innostuneen pallaksesta. Tuulta ei taaskaan ollut, joten aloitin jigailemaan moottori käynnissä. Hetken päästä siiman päässä jo tukisti kala ja sieltä nousi perinteiseksi aloituskalaksi muodostunut turska, noin 10 kg. Ihmettelen vaan, mitä ne tekevät niin matalassa.
Jatkoin kalastusta noin 25 m vedessä. Siiman päässä alkoi tuntua ropeltamista. Muutamaan otteeseen, joku napsi jigiäni. Vapautin puolan josko putoava jigi saisi sen ottamaan. Ja niin ottikin. Kala tuntui pieneltä, kun siimaa tuli sisään pienen vastuksen kanssa. Sitten se pysähtyi ja siimaa alkoi hulluna lähteä ulospäin. Ilmeisesti kala oli uinut venettä kohden ja siksi ei tuntunut kunnolla vastusta. Pallas meni pohjaan. Nyt tuntui olevan siiman päässä kunnon kala. Vedin kalaa ylös ja saatuani sen kymmenen viisitoista metriä kelattua se meni aina vaan pohjaan takaisin. Tätä jatkui noin 20-30 min ja sitten kala oli vihdoin pinnalla. Helvetinmoinen pallas ja kalanakin sellainen, jota en koskaan ollun ennen saanut. Useampia kymmeniä kiloja. Noviisihan olen, kun olin ainoastaan pari pallasta ennen tätä saanut. Ensimmäisenä osui käteen jonkun itse tekemä nostokoukku käteen. Iskin sen ylähuulesta läpi. Kala oli vielä rauhallinen. Meinasin, että yhdellä koukulla tämä ei varmaan tule veneeseen, joten otin toisen koukun ja laitoin se toisesta huulesta kiinni. Sitten apinanraivolla yritin hiissata kalaa veneen puolelle. Kalan pää oli jo laidan puolella. Parempi koukku oli ilmeisesti laitettu väärään kohtaan huulta, kun huomasin, että huuli alkaa repeämään. Äkkiä tein ratkaisun, että vedän siitä kotikutoisesta koukusta sen ylös, mutta se alkoi oikenemaan ja kala putosi takaisin. Kala raivostui ja sillä sekunnilla otti spurtin alaspäin. Ongesta sain juuri kiinni. Marliinisiima kesti tilanteen, mutta Solvkrokin isointa kokoa oleva lukkoleikari katkesi lukon kohdalta. Kala meni jigi ja se toinen nostokoukku suussaan karkuun. Kyllä söi miestä! Jäin miettimään, mitä olisin tehnyt, kun kala olisi veneessä – olisi voinut kamat mennä paskaksi, jos se olisi alkanut riehua siellä. Tästä oppineena täytyy kai yrittää saada koukku alaleukaan kiinni, kuten joku jälkeenpäin neuvoi. Sitten laitan kelan jarrun pienemmälle, jos tulee tämä viime hetken pudotus. Sitten vielä isoa kalaa ei ilmeisesti pidä elävänä veneeseen ottaa, vaan vapautus veneen ulkopuolella (minkä se teki nyt itse) tai sitten pamputus veneen ulkopuolelle. Mutta kun kokemusta ei ollut kuin kahdesta huomattavasti pienemmästä kalasta, ei ollut tietoa.
Meinasin, että luovutan kalastuksen siihen, mutta kun olin aloittanut vasta, otinkin pari varvia samoilla huudeilla. No jo 10 min päästä taas toista pakista löytynyttä Kineticin jigiä vietiin. Kuin lohdutksena sain sen näppärästi ylös noin viidessä minuutissa. Otin sen ruokakalaksi ja se painoi 12 kg. Pituutta en katsonut. Jatkoin vielä kalastelua muutaman tunnin. Hyvästi oli pallas otillaan, sillä sain sitten seuraavaksi 6 ja 10 kg pallakset, jotka pistin takaisin.
Torstaina. Edellispäivän pallassaalis innosti kaksi muutakin venekuntaa lähtemään pallasjahtiin. Hilpastiin heti suorilta samoille tonteille, jossa edellispäivänä kalaonni potki. Sain veneeseen kaverinkin nyt, joten ei tarvinnut yksin onkia. Kalastus alkoi jälleen turskalla, joka painoi siinä kympin luokkaa. Heti perään saatiin pallas kiinni punaiseen Kineticin kumikalaan. Hetken päästä se karkasi. Toinen venekunta samaan aikaan kampesi yhden reilun 10 kg paltaan veneeseen. Jigillä sekin. Kohta jo kolmaskin venekunta sai saman kokoisen ja se otti sellaiseen kissakalan näköiseen kumikalaan. Jatkoimme Jannen kanssa jigailemista. Seuraavaan tärppiin menikin useampi tunti, mutta sitten niitä tulikin kaksi peräjälkeen. Toinen reipas 10 kg ja toinen hieman pienempi. Vapautettiin molemmat. Samoihin aikoihin nähtiin pallasseurio. Janne kelasi jiginsä ylös. Siinä oli tuppo levää. Kun viehe tuli pintaan, arviolta 5 kg pallas ui sen perässä ihan pintakalvoon asti. Vettä oli alla 20 m.
Taas kalasteltiin tovi ilman tärppejä aurinkoisessa, mutta tuulisessa säässä. Oltiin vaihtamassa paikkaa ja aloin kelaamaan uistetta ylös. Olisko 10 m siima ollut ulkona, kun viehettä vietiin. Ihan ok matsi taas reilun kympin kalalta. Muilla venekunnilla hiljeni. Toinen lähti rantaan ja toinen jäi jigailemaan yhtä virtakohtaa. Jonkun ajan päässä heidän vavassa taas nyki tosissaan. Nyt oli isompi kala siiman päässä. Väsyttäjä itse laski kalan tulleen 9 kertaa veneen viereen, josta se sukelsi pohjaan. Viimein kala saatiin veneen viereen ja sitä yritettiin koukata. Koukkuun asti sitä ei saatu. Kala otti viimeisen spurtin ja katkaisi kissakalajigin kakkoskoukun tapsin, joka oli tehty kuitusiimasta. Siinä oli se virhe. Se olisi pitänyt olla paksua monofiilia tai fluorocarbonia. Sinne meni. Oli kuulemma noin 40-50 kg painoinen. Rannassa kuultiin lisää kalajuttua, kun samana päivänä oli toisen ryhmän porukka nostokoukusta karkuuttanut todella todella ison...
Perjantaina lähdimme tietysti kaikki venekunnat vesille ja pallasta edelleen yrittämään. Heti alkuun saimme meidän veneeseen kunnon kalan kiinni, mutta se karkasi kesken väsytyksen. Muuten olikin sitten hiljaista. Ei turskaakaan tullut, vaikka samoja hyväksi todettuja paikkoja kalastettiin. Ei minkään näköistä saalista. Toinen venekunta löysi pallasalueelta kohdan, jossa oli seitä ja turskaa. Kun himaan oltiin kohta menossa, niin filettä oli kotiin viemiseksi tarkoitus ottaa. Saivatpa yhden kissakalankin siitä kotiin viemiseksi.. Ei halibuttia kuitenkaan yhtään. Kolmas vene kalasti samoja seutuja ja he eivät myöskään saaneet mitään. Me jatkoimme iltaan asti samalla alueella, mutta ei niin mitään. Kolmas venekunta lähti kotirantaa kohti. Nousuvesi ja sen aiheuttama virta oli kovimmillaan ja he päättivät kokeilla yhden salmen syvännettä, josko muutama turska irtoaisi. Ja irtosikin. 100 syvyydestä alkoi pukata sellaista 3-5 kg turskaa ja seitä. Samasta paikasta saatiin myös kohdekalakin. Kaveri onki 100 m syvyydestä ja oli laittanut pallasjigin yläpuolelle parin koukun litkan kumimageja. Niihin tälläsi ensin turska 2kg ja sei 5 kg. Hetken päästä kelaaminen kävi tuskalliseksi, kun satsi alkoi painaa niin pirusti. Koko paketti saatiin vinssattua ylös ja yllärinä alimmaiseen jigiin oli tarttunut 11 kg pallas. Kaikki saatiin ylös. Erikoisen syvällä pallas oli ja varsin erikoinen oli sen kalastustapa. Perjantai olikin sitten viimeinen kalapäivä. Silveri ylös ja paluumatkaa esivalmistelemaan
On siinä ollut kalakokoa maximissaan! Välineet eivät enään riitä, pitääkai olla etelämeren kalastusvälineet; purjekalan luokkaa.Ja nostovehkeet 100 kg varten mitoitetut. ok.
Kyllä vaan. Eli opi itsekin, että pitää kunnon kalannostovehkeet olla mukana. Joku lenkki, jolla nostaa kala pyrstöstä ylös. Isojen kalojen kapuloiminen hengiltä ei oikein ole suotavaa. Jostain 100 kg kalasta tulee varmaan 80 kg lihaa. Mitä sellaisella määrällä tekee ja maistuukohan se hyvältä.
ei siinä maussa kauheasti eroja ole, mutta ei ole noin yleisesti järkevää tappaa sen kokoista kalaa ,se kun tuottaa enemmän mätiä, ja siitä on silloin enempi hyötyä meressä. Suuren paltaan pyrstön ympärille kannattaa laittaa kiristyvä köysilenkki, jolloin kala ei pääse pakenemaan, sekä nostokoukku alaleuan ohuen nahkan läpi, kala ei vahingoitu, ja sen voi mitata. Sen jälkeen tietenkin voidaan kala käyttää veneessä kuvattavana ja laskea takaisin. Olin itse vuonna 2011 2 kuukautta Crazy Codilla työharjoittelussa, ja autoin usean suurehkon paltaan veneeseen kuvattavaksi ja takaisin mereen.
Laurilla on mielestäni oikea asenne. Elämää pitää kunnioittaa ja turha tappaminen on syytä lopettaa.
Lisää uusi kommentti