Katsaus vuoteen

Lähde: 

Viime vuosi oli saaliiden suhteen heikompi, mitä toivoin. Varsinkin pilkkikausi oli surkea, ahventen koko ei lähennellytkään kiloa, kuten parina edellisenä talvena.
Kalastajana, ja varsinkin pilkkijänä, olen isojen perässä juoksija. Minä en niinkään haaveile kilomääräisesti suurista kokonaissaaliista, vaan tavoittelen ennemminkin yksittäisiä suuria kaloja. Kilon ahven on onneksi saavutettu, joten se stressin aihe on poissa päiväjärjestyksestä, mutta toisaalta ahvenennätyksen parantaminen on hankalaa. En kyllä edes uskalla haaveilla enää yli kilon kaloista, yksi tuurikala rikkoi maagisen rajan ja jos ei enempää tule, en valita
Nyt voisin käydä viime vuoteni kalastuksen saralla läpi kuukausi kerrallaan, joten muistellaanpa vähän menneitä
Tammikuu
Alku aina hankalaa, mutta onneksi tammikuun lopussa kiitos seisoi. Ahtihan ei meinannut millään antaa minulle ahventa, kun aloitin pilkkikauden. En usko, että kukaan maailmassa on yrittänyt kalastaa yhtä ainoaa ahventa niin kauan kuin minä ja useampi viikko siinä vierähtikin. Vihdoin tammikuun lopussa Ahti heltyi ja raitapaita nousi jäälle. Kyllä oli hymy herkässä =)
Rankan kuukauden jälkeen…
…Ahti heltyi minulle =)
Helmikuu
Viime helmikuun blogiartikkeleja lueskellessa kalojen kuvat ovat harvassa ja kirjaimet m ja p vilisevät siellä täällä. Vaikeaa on ollut, vaikka jopa kelkkareissu heitettiin Sepon kanssa ahven-apajille. Silti saaliit olivat vain yksittäisiä ahvenia silloin tällöin.

Jotain sentään helmikuussakin: Kallavedestä pilkkiahvenennätys 483g
Ykköstykki bongattu
Maaliskuu
Pari kuukautta oli jo pilkkikautta takana ja mitään järisyttävää ei ollut jäälle noussut. Toiveita oli kuitenkin loppukaudeksi, sillä parhaiten kalaa on tullut yleensä maalis-huhtikuussa aina siihen asti, kun kausi loppuu. Ahti oli kuitenkin eri mieltä ja ihan kiusallaan antoi miniatyyriahvenia
 
Siinäpä Jaanalle ahven. T. Ahti <3
Kotivesillä oli hiljaista, joten käytiin vähän merta edempänä kalassa. Sonkari, tuo ahventen kultakaivos. Sinne on päästävä uudestaan ja monta kertaa.
Sonkarin raitapaitoja
Sonkarin jälkeen käytiin taas kotivesillä ja eräs lampi antoi talven isoimman ahvenen, muistaakseni se oli n. 600g. Hyvä lampireissu, sillä tuo oli talven ensimmäinen vierailu sillä lammella. Nytkö niitä isoja ahvenia alkaa nousemaan?
Talven suurin ahven lammesta
Huhtikuu
Maaliskuu antoi vain sen yhden isomman ahvenen, joten viimeinen oljenkorsi suuriin raitapaitoihin oli käsillä. Heitettiin huhtikuussa yksi reissu Virmasvedelle ja kyllä se järvi onneksi joskus heltyy minullekin. Virmas ei mitään isompaa antanut, mutta kasan pienempää fileahventa kuitenkin Kyllä minä olen kuullut ja nähnyt, kun muut sieltä kalaa nostelevat kilokaupalla, jättiläisiäkin, mutta jostain kumman syystä minä osaan valita kalastuspäiviksi aina ne kalojen paastopäivät
Virmasvesi antoi ruokakalat
Kevät tuli, lumi suli
Pilkkikausi loppui 10.4., mutta vielä ennen kauden päätöstä sain reilun kolmosen hauen. Kyllähän sekin mukavalta tuntui, kun koko talvi oli pilkitty lähes tyhjää
Hymy herkässä
Pilkkikausi 2015-2016 paketissa, kippis!
Pirttilahti 13.4. ja 22.4.
Avovesikausi päästiin aloittamaan Sotkalla jo vappuaattona eli huhtikuun puolella. Kalaa ei tietenkään vielä ensimmäisellä reissulla saatu ja koko reissu meinasi jäädä tekemättä, kun ensimmäisellä yrityksellä moottori ei käynnistynytkään, vaikka vene oli jo laskettu vesille Ei muuta kuin kodin kautta vauhtia ja uusi yritys. Olin kirjoittanut viime huhtikuussa kalareissun tavoitteeksi ”päästä ajamalla takaisin rantaan”. Suuret oli tavoitteet ja niihin onneksi päästiin
Into piukeena
Kalastusta jäälauttojen seassa
Toukokuu
Kauden ensimmäinen kuha löytyi jo toukokuun alussa, mutta valitettavasti se oli alamittainen. Ykköstykki puhui taas, jos ymmärrätte mitä tarkoitan Kalarosvon pieni kuore toimii kesät talvet sekä ahvenelle että kuhalle.
Vieläkin naurattaa tuo hattu =)
Äitienpäivä ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Tarkoitus oli kalastaa lasten kanssa, mutta reissu loppui lyhyeen, kun äippä tunaroi koukkujen kanssa ja Kalarosvo tarrasi peukaloon. Päivän päätteeksi peukalossa oli reikä, mutta onneksi rosvo säilyi vahingoittumattomana
Älä kokeile tätä kotona (äläkä kalassa)
Kuhia löytyi vielä lisääkin toukokuussa, mutta se mittakala jäi uupumaan.
Alamittaa
Kesäkuu
Edelleen se mittakalan saalistus jatkui. Alamittaa kyllä löytyi riesaksi asti, mutta syömään ei päästy. Piti odottaa kesäkuun loppuun asti, että saatiin vihdoin kuhaa ruokapöytään. Pirttilahdesta löytyikin hyvä kuhapaikka ja voin kertoa, että Jaanalla oli hymy korvissa
Kyllähän se jo nälkä olikin!
Mittakaloja kahden kuukauden etsimisen jälkeen =D
Heinäkuu
Heinäkuussa pääsin parikin kertaa kalastamaan ammattilaisten kanssa. Hiltusen Teemu vei minut kalaan Kallavedelle ja se postaus olikin viime vuoden luetuin juttu Henäkuun lopussa käytiin Syvärillä ja ammattilaisia oli mukana kaksin kappalein, kun Teemun lisäksi veneessä oli Peter Lahti. Se reissu oli vuoden kalarikkain, sillä veneessä kävi järjetön määrä kuhaa. Muutenkin heinäkuu oli selkeästi ihan eri maata avovesikauden ensimmäisten kuukausien kanssa, kalan kuvia olisi vaikka muille jakaa
Kallavesi oli höveli kuhien suhteen
Pinkki toimi Syvärillä
Kyllä kelpasi poseerata
Heinäkuussa ehdin myös runoilemaan
Kalastusrakkausruno
Ensisilmäyksestä se monesti alkaa, sen jälkeen mennäänkin juoksujalkaa.
Kalaan on kiire ja aina jaksaa, yötä päivää, maksaa mitä maksaa.
Ei mikään ole ihmiselle niin tehokas loukku, kuin yksi keppi, siima ja siiman päässä koukku.
Univelka kasvaa, mutta ei se mitään.
Mennäänkö tällä kertaa länteen vai itään?
Peräkontti täynnä ja virveleitä kuusi, ensi reissulle kyllä vielä hankittava uusi.
Ei tarvikkeita voi olla mitenkään liikaa, miettikää vaikka sitä kahen kilon siikaa.
Arvaamaton kala se harmaakylki, kerrankin syyttä yhden laatumorrin sylki.
Siksi on oltava valikoima suuri, kalastajan varastolla lihotuskuuri.
Ostoslista pitkä kuin se karannut hauki, kauppiaat hoi, ovet auki!
Kalassa käydään vaikkei saalista saada, ei se kalattomuus maailmaa kaada.
Tyhjä reissu on tuttua kauraa, rantaan tullessa Ahti nauraa.
Välillä onneksi myös heltyy meille, kalastukseen täysin hurahtaneille.
Kyllähän se tietenkin paremmalta maistuu, mitä harvemmin kalafile pannulla paistuu.
Tunteista paras on kireä siima, voisiko sanoa kalastajan kiima.
Kalan ja kalastajan välinen taisto, silloin herää kalamiehen vaisto.
Toisinaan voittaa, toisinaan ei.
Kymppikilon hauki uuden vieheen vei.
Kirosana raikuu ja ilmassa viha, meinaa palaa kalastajan hiha.
Ei auta itku, ei nyrkin puinti.
Jossain päin jatkuu hauen uinti.
Kokemusta rikkaampana vaikka köyhä on olo, lohtua kaipaa kalastajapolo.
Ensi kerralla ehkä parempi tuuri ja haavista löytyy saalis suuri.
Kaikki me ollaan vieraina täällä, nöyrinä kuljetaan polkujen päällä.
Kunnioitus eläimille, järville ja puille, säilytetään tämä ihanuus myös muille.
Elokuu
Kalantulo vain yltyi, kun päästiin elokuuhun ja kuhaa tuli joka reissulla. Kallavesi on hyvä kuhavesi ja kyllä se ihme olisi, jos sieltä ei kesällä onnistuisi kuhaa saamaan. Sain elokuussa myös kesän isoimman kuhan, painoa kolme kiloa
Tämmöisiä kölliköitä kun löytyisi enemmän 
Liian iso ruokapöytään
Kuhat ovat kivoja, mutta kyllä ahven on ykkönen. Ne ovat olleet haastavia kalastettavia Kallavedestä, mutta elokuussa alkoi myös ahventa löytymään. Yksi hurjaakin hurjempi syönti sattui Hirviselällä kohdalle ja vieläkin muistan sen kuin eilisen. Kalastuksen tähtihetkiä
Hymy herkässä
Juuri sopiva savupönttöön
Kerran kesässä näin
Syyskuu
Ahvenet olivat hyvin syönnillään muutaman viikon, mutta sitten niitä ei enää meinannut löytyä. Hurjat ahvensaaliit olivat muisto vain. Onneksi kuha oli vielä aktiivinen ja ruokakalaa nousi.
Pari pötkyä
Syyskuussa sain myös parannettua haukiennätystäni. En koskaan lähde kalastamaan haukea, vaan kohdekalana on aina joko ahven tai kuha, mutta syyskuussa ahvenen kalastuksen lomassa reilun kahdeksan kilon hauki puri ahvenjigiä. Ihanaa ja pelottavaa väsytellä sellaista mörköä 0.13mm siimalla. Minä vein kuitenkin sen matsin, mutta toki hauki pääsi punnituksen jälkeen jatkamaan matkaansa =) Sovittiin treffit ensi kesäksi
Ennätyshauki 8,2kg
Lokakuu
Avovesikalastuksessa alkoi olla viimeiset reissut käsillä ja myös kala passivoitui. Tuntui, että kolmen hurjan kuukauden jälkeen hiljainen arki oli palaamassa kuvioihin. Saaliit olivat enää yksittäisiä kaloja silloin tällöin.
Hei raitapaita, missä sun kaverit on?
Yksi tänään, toinen viikon päästä
Ei lähde kahdella fileellä vielä nälkä
Marraskuu
Talvi meinasi yllättää avovesikalastajat, sillä kesken syksyn alkoikin pakastaa ihan urakalla. Pirttilahti jäätyi melkein käsiin ja saatiin viime tingassa haettua vene järvestä. Miten ihmeessä se talvi tekee sen joka vuosi, että se osaa yllättää meidät… Ensi syksynä olen tarkkaavaisempi Avovesikausi siis pistettiin pakettiin aiemmin, kuin suunniteltiin ja viimeinen reissu Puattisella tuli heitettyä jo 23.10. Marraskuussa ei päästy kalaan ollenkaan. Uhkarohkeimmat kävivät ensijäillä, mutta minä jänishousu katselin vaan rannasta
Joulukuu
Pilkkikausi starttasi ihanan aikaisin ja ensimmäinen pilkkikeikka tehtiin jo 14.12. Sotkalle. Sen jälkeen ahvenia on löytynyt yllättävän hyvin ja olen alkukauteen erittäin tyytyväinen Jatka samaan malliin Ahti
Sotka antoi hyviä raitapaitoja
Virmasvesikin käytiin testaamassa
Kallavesi on myös korkattu
Tykkään =)
Miten teidän kalastusvuosi 2016 sujui? Jäikö jokin kala tai reissu erityisesti mieleen?
 
Artikkeli Katsaus vuoteen 2016 julkaistiin ensimmäisen kerran FISH ME LUCK.