Viikonloppuna kävi vähän samanlainen tuuri kuin Saggalla. Heittelin pikkujerkkiä matalassa ja hauki nappasi kiinni, mutta irtosi melkein saman tien. Samalla irtosi myös viehe perukkeesta: olin unohtanut lukita viehelukon. Tyhmyydestä sakotetaan, sinne meni hyvä jerkki. Jäin pohtimaan että irtosiko se myös kalan suusta vai jäikö raukan leukaan killimään.
Harmistuksesta toivuttuani vaihdoin siiman päähän toisen pikkujerkin ja heittelin samaan paikkaan. Pari kertaa hauki tärppäili kuin kiusallaan mutta ei ottanut kiinni. Viiden minuutin perästä se otti vähän tiukemmin, mutta irtosi pian taas. Mikähän nyt on kun näitä ei saa veneeseen asti? Samassa havaitsin siimaa kelatessa, että sen päässä tuntui oudolta. Oliko viehe mennyt poikittain? Ei, vaan sen vatsakoukussa oli kiinni aiemmin menettämäni jerkki. Nostin sen hämmästyneenä käteeni, yhtäkkiä kalan menettäminen ei enää harmittanut. Taisi olla haukikin tyytyväinen kun pääsi eroon lävistyksestään.
Hauskoja sattumuksia
30.08.2010 - 22:46
Viime vuonna sain ahvenen heittelemällä,meni mukava heittely reissu pilalle.Tosin juttu ei sovi tään otsakkeen alle.Ps.. ei ollut edes koukkuja ns.. vieheessä.
Larun ( lauttasaari hki ) länsipuolella nousi pohjatärpissä kuhaa
uistelessa päivällä punasia hiuksia uistimen mukana tollo.
Eipä aikaakaan kun tuli jonkinlainen naarasvetehinenlainen
veneeseen perässä ja antoi aika kyyttiä kavereille. Ei uskalla pojat
puhua vieläkään asiasta vaikka on kuluut useampia vuosia.
Isoisä kerto kun sen frendi oli tullu pyyttää jeesaa kun oli
hävittäny ankkurin merisatamaan. 3 tuntii naarattuaan oli noussu
ylös 7 irtonaista ankkurii joista ykskään ei ollu sen oma.
Juhannushan alkoi oikein mukavasti oli tarkoitus lämmittää mökillä saunaa ja kalastella Kokemäenjoella. Torstaina aloitin saunan lämmityksen. Hakiessani puita halkopino kaatui vasemman jalan päälle . No onneksi ei muuta kuin pintanaarmuja viinapullon siruista, joka oli jemmassa halkopinossa. Sainpa viimein puut koriin ja kohti saunaa. Saunan eteiseen päästyäni
en huomannut kissaa joka lojui saunaneteisen lattialla ja totta kai kompastuin tuohon jo aiemmin yhdeksän henkeään käyttäneeseen elävään. Turpa edellä kaljakoriin. Joka ainoa kaljapullo rikki ja kolme etuhammasta poikki Voi ! No mitä pienistä. Puut pesään ja vanhaa sanomalehteä perään. Tulitikku syttyi iloisesti sihahtaen ja osa rikkipäästä suoraan silmään. AI mikä kirvely!
Tuskissani hapuilin vedet silmissä ympärilleni hakien helpotusta. Aah! Saunapadassa oli vettä, ei muuta kuin pää sinne. Kipu häipyi silmästä iskien koko nuppiin. Vesi oli noin sata-asteita. Kiitos akan ,joka oli lämmittänyt ”vähän” tiskivettä. Entistä kovemmissa tuskissa syöksyin saunaneteiseen jatkaakseni jokeen jäähdyttelemään kiehuvaa päätäni. Taas huusi kissa ja minä turpa edellä päin velipoikaa. Velipoika oli tuomassa tilaamaani viina lastia. Kaksi koria kaljaa,
kolme jallua ja litra kallista tuonti viskiä. Kaikki paskaksi. Samassa rytäkässä ilmeisesti murtui myös nenä. Tajunnan rajamailla jatkoin kohti rantaa. Vedet silmissä en tietenkään huomannut pihalla olleita kottikärryjä. Joiden kanssa koukkasin ilmeisesti komeasti kukkivan juhannusruusupuskan ja jokin myös hyvin piikikkään kasvuton läpi. Kyydissä ollessani tajusin että akka oli tyhjentänyt paskahuusin. Siinä paskassa istuessani kottikärryjen vauhti kiihtyi loivassa rinteessä ja minä kyydissä. Maisemat vilisivät silmissäni. Mitä nyt enää pystyin tajuamaan. Sitten taas rysähti . Kuului vääntyvän pellin nitinää, kun kottikärryt pysähtyivät rannassa olevaan kiveen. Minä ja sonta jatkoimme matkaa ilmassa kohti venettä, jonka pohjalla odotti kalapakki kita ammollaan hampainaan pienempiä ja isompia koukkuja. Perse edellä ja sontapilvi perässä syöksyin pakin päälle. Sontaa ja uistimia joka puolella ja totta kai pakissa ollut viimeinen kossu palasiksi!
Päätä poltti edelleen. Syöksyin laiturille kuin joulukuusi. Uistimia , sontaa ja kaikenlaisia kukkia ja muuta matkalla kertynyttä ylläni sukelsin joen ihanaan viileyteen hakemaan helpotusta. Vaan eipä apua. Tunsin kuinka katiskan verkko raastoi ihoa päälaelta ja hartiosta syöksyessäni ahdinvaltakuntaan. Akka oli ilmeisesti päättänyt itse pyydystää soppakalat. Katiska päässä haparoin rantaan. Vaan oli elämä varannut kohdalleni vielä koetuksia. Samassa jysähti taas. Veli-poika oli hätäpäissään keksinyt heittää airon minulle kellukkeeksi. Se iski munille, kuin moukari. Irrottauduttuani katiskasta en enää jaksanut vetää velipoikaa turpaan , vaan raahauduin kohti mökkiä soittaakseni virkavallan paikalle. Etten liikuttuneesta tilastani johtuen tappaisi ketään siihen paikkaan. Riuhtaisin mökin oven auki ehkä liiankin rivakasti. Ovi saranoiltaan oikean jalan päälle ja sääriluu antoi periksi. Nyt jo infernaalisissa tuskissa pompin yhdellä jalalla kohti tiski pöytää, jossa kännykkäni odotti. Ei ! EI ! Taas huutaa kissa. Tasapainoni menettäneenä nyt syöksyn kohti tiskipöytää , jonka altaaseen käteni iskeytyvät. Ja taas sattuu! Akka oli ladannut perintö posliinit altaaseen. Hajoava perintöastiasto viiltelee käsiäni ja pesuaine kirvelee haavoissa. Pyörähdän uuden tuska aallon iskiessä ja liukastun kissankuppiin ja taas mennään. Nyt kohti avonaista jääkaappia jossa viimeiset kalja pullot rusahtelevat rikki painoni alla. Nyt maailma pimenee silmissä…….
……. Herään keskussairaalassa. juhannus on ohi. Voin levätä. Ravustuskautta odotellessa mieli lepää. HYVÄSTI AKKA JA KISSA.
pilkilla vappuna Inarilla,
latkan perassa kuusamon kirppu vitonen,
no harri kiinni ja 5 tuuman reijasti kohti jaan pintaa,
irtosi abt puolessa valissa kairan reikaa ,
jaata 80 cm,
ja pomppasi jaalle itsekseen kuin nato-ohjus,
kovin tuli sita ihmeteltya, mutta laitoin kaverin takaisin kasvamaan, kun omin avuin
tuli
Juhas14 t�ytt�� t�n��n 30 vuotta:
http://www.heittokalastus.info/forum/index.php?topic=7740.0
Sivut
Lisää uusi kommentti