Kalamiehen henkilökohtainen hätälähetin (PLB)

PLB laite

Kalamiehen turvavarusteet ovat keskittyneet pääasiallisesti erilaisiin kellunta- ja paukkuliiveihin sekä pelastuspukuihin. Niiden avulla voi hankkia lisäaikaa vedenvaraan joutumisen jälkeen. Mutta mitä tehdä, kun tilanne on niin paha, että on pyydettävä apua? Kännykästä on apua monissa eri maailman kolkissa, mutta joka paikkaan sen vaikutusalue ei ulotu. 
 
Hätätiedon välittämiseen ja paikantamiseen on kehitetty ammattimerenkulussa jo vuosikymmeniä sitten oma COSPAS-SARSAT verkko, joka on pelkästään viranomaisten hätäviestintää varten tehty satelliittiverkko. Tässä verkossa toimivat laivojen EPIRB (Emergency Position-Indicating Radio Beacon) poijut, jotka viestivät viranomaisille aluksen hädästä maailmanlaajuisesti ja ilmailun ELT (Emergency Locator Transmitter) lähettimet, jotka ovat lentokoneiden vastaavia laitteita. Tässä samassa verkossa toimivat nykyisin myös yksittäisille ihmisille kehitetyt PLB (Personal Location Beacon) laitteet, jotka välittävät tiedon hädästä maailmanlaajuisella kattavuudella. PLB-lähettimistä käytetään Suomessa myös nimitystä Henkilökohtainen Hätälähetin.
McMurdo-hätälähettimien viralliselta maahantuojalta Furuno Finland Oy:ltä kerrotaan, että PLB laitteet eivät ole vielä kovin yleisiä kalamiesten ja retkeilijöiden käytössä, mutta useat työkseen maastossa ja merellä liikkuvat tahot ovat ne löytäneet omakseen jo vuosia sitten. Se ettei laite ole laajemmin levinnyt kalamiehille ja retkeilijöille voi johtua siitä, että moni ei tiedä kyseisestä tekniikasta tai sitten ne mielletään ammattitason kalliiksi laitteiksi. Nykyään laitteen voi hankkia muutaman satasella. Furunon mukaan ulkoilmaharrastajista pienellä miehistöllä liikkuvat purjehtijat ovat selkeästi eniten PLB laitteita omistava vapaa-ajan harrastajaryhmä. 
 
Suomen rannikolla ei tarvitse mennä kuin 20-30 km mantereelta ulospäin, kun puhelinyhteydet ovat heikot tai niitä ei ole ollenkaan. Sama on erämaa-alueilla, joissa on paljon katvealueita. Suomalaisia käy paljon kalastamassa myös Norjassa Jäämerellä, jossa kalamies voi joutua pinteeseen arvaamattomien sääolosuhteiden muuttuessa.
Kalastusmatkailuyritykset ovat alkaneet hankkia laitteita ryhmille - erityisesti ulkomailla toteutettavilla matkoilla. Fishing Lordsin Norjan kalastusmatkoilla Jäämerellä on ollut mukana McMurdo FastFind 220 laite. Valintaperusteena on ollut se, että laitteen avulla voidaan hätäsijainti määrittää muutamien kymmenien metrien tarkkuudella sielläkin, missä matkapuhelin ei aina kuulu tai VHF välttämättä kanna. Laite on helppokäyttöinen ja huoltovapaa paristonvaihtoja lukuunottamatta. Paristo kestää valmistajan mukaan 6 vuotta. Lisäksi laite on vedenpitävä ja kelluva ollessaan neopreenikotelossaan. Kotelo myös suojaa laitetta pieniltä kolhuilta.
 
Toiminta noin pääpiirteittäin on yksinkertainen. Laitteesta "vedetään sokka irti", painetaan yhtä isoa näppäintä ja odotetaan apua paikalle. Todellisuudessa taustalla on paljon erilaisia pitkälle mietittyjä toimia, jotka aktivoituvat, kun joku jossain päin maailmaa hälyyttää apua laitteella.
Laite toimii maailmanlaajuisesta, mutta avunsaaminen esimerkiksi toisella mantereella riippuu paikallisten pelastusjoukkojen toiminnasta. Itämeren alueella ja Pohjoismaissa jossa kotimaiset retkeilijät ja kalastajat käyttäjät laitteita pääsääntöisesti tarvitsevat on valtakunnalliset viralliset pelastustoimet hyvin organisoituja.
 
Miten laite toimii?
Kun hätälaite käynnistetään, lähtee hälytys hätäpaikan sijainnista vastaavalle pelastusviranomaiselle ja vastuuviranomaiselle siihen maahan, jossa laite on rekisteröity. Viestintäviraston mukaan Suomessa ne ohjautuvat ensimmäiseksi Rajavartiolaitoksen ylläpitämään Turun meripelastuskeskukseen. Viestintävirastossa painotetaan, että hätätieto menee Suomen ulkopuolelta Turun meripelastukseen vain silloin, jos laite on rekisteröity Suomeen. Siksi kannattaa laitetta hankkiessa olla tarkkana, mistä laitteen hankkii ja etenkin siinä, että se tulee Suomeen rekisteröidyksi. 
Käynnistysmekanismi:
1. Irroita laitteen päädyssä oleva kansi.
2. Kannen alla on keltainen nauha. Repäise se irti. Laitteesta tulee esiin pieni antenni.
3. Paina nappia hälytysnappia.
 
Laitteen toimintatila voidaan tarkistaa - paina laitteen etuosassa olevaa testinappia 2 sekunnin ajan.
- Kolme keltaista välähdystä kertoo patterin olevan täynnä.
- Kaksi keltaista välähdystä kertoo patterin olevan puolitäynnä.
- Yksi keltainen välähdys kertoo patterin olevan tyhjä. Vie laite huoltoon.
- Ei välähdystä. Vie laite huoltoon.
 
Laitteesta menee viranomaisille tieto hätälaitteen sijainnista. Laite lähettää ulospäin 406 MHz ja 121,5 MHz taajuista radioaaltoa, jotka helpottavat laitteen paikantamista, kun pelastusryhmät ovat lähialueella. Valmistajan mukaan GPS:n ja yllä mainittujen radioaaltojen avulla laite voidaan paikantaa kymmenien metrien säteellä.
 
Laitteen hankkimisen yhteydessä on tärkeää rekisteröidä laite Viestintävirastoon. Samalla sinne ilmoitetaan laitteen vastuuhenkilöt puhelinnumeroineen. Hätäviestin tultua meripelastukseen puhelinnumeroiden taustalla olevia henkilöitä yritetään tavoittaa ja selvittää mahdollinen tilanne. Tarkistussoitolla selvitetään myös, että kysymyksessä ei ole vahingossa tehty hätäilmoitus.
 
Laitteen hankkiminen:
1. Hae Viestintävirastolta radiolupa PLB laitteelle. Sen voi tehdä muutamassa minuutissa Viestintäviraston sivulla: https://www.viestintavirasto.fi/asioikanssamme/luvattodistuksettunnukset/radioluvat/veneilijatja...
- Avaa linkki.
- Klikkaa esimerkiksi "Metsästäjät ja muu harrastustoiminta".
- Klikkaa alta "Radiolupa ja tunnistenumero henkilökohtaiselle hätälähettimelle PLB".
- Klikkaa haluan "Haluan hakea radioluvan".
- Sen jälkeen tulee tunnistautuminen. Voit tunnistautua esimerkiksi verkkopankkitunnuksien avulla.
- Täytä henkilötiedot ja maksa verkkopankista radiolupamaksu noin 20 euroa. Se käy helposti henkilötietojen täyttämisen yhteydessä. Pidä siis verkkopankkitunnukset lähellä.
- Saat lopuksi yksilöidyn koodin laitteellesi. Laita se talteen.
 
2. Osta laite ja toimita Viestintävirastosta saatu koodi laitteen myyjälle.
 
3. Ilmoita vielä lopuksi Viestintävirastolle esimerkiksi sähköpostilla tai puhelimitse laitteesi vastuuhenkilöt ja heidän puhelinnumerot.