Parhaimmat kalavaleet

Paras kalavale

Pidimme kilpailun kalavaleista 2013 alkukesästä. Äänestyksessä kolme eniten ääniä saaneet tarinat olivat Kalavaaka, Lammen jättikala ja Tulva Laihialla. Muut kalavaleet ovat näiden kolmen alla satunnaisessa järjestyksessä. Kilpailun tuotoksia julkaistaan myöhemmin. Kiitos osallistujille! Lähetämme palkinnot pian voittajille!

1. Kalavaaka
Sattui Lapin perukoilla erääseen taloon syntymään perillinen. Kätilö oli kiireellä lähtenyt matkaan ja unohtanut vaakansa kotiin. Kyseli sitten isännältä, josko talosta löytyisi vaakaa. "No, ei meillä ole kuin tuo minun kalavaaka" sanoi isäntä, johon kätilö, että ""tuopa se tänne, pakko se lapsi nyt jollain on punnita"". Isäntä toi vaakansa ja kätilön punnittua lapsen, voitiin todeta vastasyntyneen painaneen 11,4 kg.

2. Lammen jättikala

Pitihän se tänäänkin käydä vähän onkimassa. Kymmenen kilometrin päässä kotoani oli mukava lätäkkö, jossa en ole koskaan mp-reissua tehnyt. Ehkä se johtuu siitä, etten siellä ole ennen käynyt. Bongasin paikan isoisoisävainaan piirtämästä kartasta.
 
Matka lammelle kesti varttitunnin. Karttaakaan en tarvinut puolenvälin jälkeen, sen verran voimakas kalantuoksu lammelta kantautui. Se lupasi hyvää.
 
Ryömin viimeisen kilometrin, ettei vahingossakaan yksikään kala taikka kalamies huomaisi aikeitani. Rantaan päästyäni kaivoin povitaskustani hunajamarinoidun kastemadon, ja pujotin sen partaveitsenterävään koukkuun. (Olen kokeillut koukun terävyyttä ja sheivannut sillä karvaisen naamani muutamia kertoja.)
 
Olin piilossa rantapusikossa, tarkka-ampujien ns. "röllipuku päällä". (Puku on muisto vuosilta jolloin palvelin muukalaislegioonassa). Yhtä hiljaa, kuin höyhen putoaa veteen, laskin watercamo-kuvioidun kohoni syötteineen veteen. Kukaan ei kuullut, kukaan ei nähnyt. Vain minä tiesin, että vedessä on herkullisin syötti, mitä lammessa olevat kalat ovat koskaan nähneet. Ja sen tiesivät kalatkin. Herkkupala levitti aromejaan veden alla niin voimakkaasti, että lammen kaikki kalat kokoontuivat taistelemaan siitä. Otin taskustani vedenkestävän camokuvioisen periskoopin ja aloin tutkailemaan sillä tilannetta veden alla. Meno oli kuin jääkiekkokentällä, jossa kaikki taistelevat kiekosta. Erona on vain se, että tällä kertaa ei taistella kiekosta, vaan syötistä. Ja taistelun voittaja saa menettää henkensä, ellei satu olemaan alle 100-kiloinen muikunpoikanen.
 
Kalojen taistelun vuoksi vesi poreili ja maa alkoi täristä niin kovasti, että oli naapurin muorilla vatkautunut kermat kulhossa ennenkuin oli muori ehtinyt vispilää käteensä ottaa. Olipa joku asiantuntija väittänyt kyseessä olevan mannerlaattojen välinen yhteenotto, ja tästähän kerrottiin heti mediassa. Maanjäristys muka, hah.
 
No, kolmen tunnin taistelun jälkeen veden alla oli tilanne se, että isoin kala oli hengissä. SE OLI SYÖNY MUUT KALAT!?! Ja sehän tarttui syöttiin, nielaisi syötin oikein kunnolla! Enää ei auttanut äiti, eikä camokuvioitu röllipuku. Tuli noutaja, ja se oli menoa se! Otin povitaskustani kokoontaitettavat vesisukset, ja annoin kalan määrätä tahdin. Valtavia hyppyjä, U-käännöksiä, äkkinäisiä kiihdytyksiä. Kala kiskoi ja kiskoi. Sitten tuli ranta vastaan. MUTTA kala jatkoi vaan menoaan! Maaperä oli sen verran suopitoista, että tämä VONKALE pystyi siinä ui... sanotaanko liikkumaan! Ja millä vauhdilla. Fiilis oli sama kuin pujottelun maailmancupissa (Mallorcalla v. 1997 voitin MM-kultaa). Puut vilisi silmissä, kun kala kiskoi soita ja metsiä pitkin. Sitten metsä loppui, ja olimme jo lähellä taajama-aluetta. VONKALE KISKOI minua eteenpäin asfaltilla!! Sehän tiesi vain hyvää, sillä asfaltti alkoi KULUTTAA kalaa! Mutta siinä missä asfaltti hioi kalalta lihaa pois, kului myös omat sukseni. Kohta oli enää saappaat jäljellä. Silloin kala alkoi hyytymään. Onneksi. Olimme juuri markkina-alueella, jossa oli kojuja vieri vieressä. Torikauppiaat eivät uskoneet silmiään, eivätkä korviaan kun menin tarinaa heille kertomaan. Roudasin puolikkaan kalan puntarille. Mutta epäonnekseni torikauppiaalla oli vain JOKU LASTENPUNTARI, joka ei näyttänyt kuin 200 kiloon asti! Eihän se riittänyt, digitaaliseen näyttöön tuli vain lukema: ERROR!! Muutama ärräpää pääsi, sillä eihän kala enää painanut juuri mitään, kun VAIN PUOLET oli jäljellä...

3. Tulva Laihialla
Laihian lähellä joenrantaa sijaitsee vanha maatalo. Olin siellä sattumalta yhtenä keväänä kun joki alkoi tulvia ja talon isäntä huomasi pian, että hänen maastaan jäisi suuri osa veden alle. Silloin hän siirsi kaiken siirrettävissä olevan omaisuutensa maansa korkeimmalle kohdalle ja autoin siinä häntä. Mutta veden alle joutuvalle alalle jäi mm. tarkalleen kolme kilometriä piikkilanka-aitaa. Se oli viisilankainen aita ja joka pylväsvälillä oli langassa 32 piikkiä, siis yhteensä 102400 piikkiä. Nyt isäntä ja minä kiinnittettiin jokaiseen piikkiin pienen lihapalasen. Sitten juoksimme kiireen kaupalla ylemmäksi, koska jokivesi tulvahti aitaa kohti. Tulvaa ei kestänyt onneksi kuin 26 tuntia. Sitten vesi jälleen laski ja isäntä ja minä lähdettiin tutkimaan aitaa. Aivan oikein! Siellä odotti Pietarin kalansaalis! Ukko totesi minulle, että kolmea piikkiä lukuun ottamatta kaikissa muissa oli kala: kaikkiaan siis 102397 kalaa. Ja näiden yhteispainoksi kertyi punnituksessa lähenimäs puolimiljoonaa kiloa. Niin, ja sitten se maataloustirehtööri haukkui minut suut ja silmät täyteen törkeyksiään! Miksikö? Siksi, että olin laittanut syötin niin huolimattomasti niihin kolmeen tyhjään piikkiin!

Bussilippu
Viime helluntaina menin linja-autolla kaverini Nurmijärven rannassa olevalle kesämökille pilkkimään. Kala ei oikein syönyt, mutta sain sitten kuitenkin lopulta yhden ahvenen ja aika vonkale se olikin. Takaisin kotiin taas tietenkin linja-autolla kun piti mennä, se pirun autokuski rupesi vaatimaan ahvenelta matkalippua kun on niin saakelin suurikin. Tässä ei mielestäni ollut mitään tolkkua, enkä ruvennut suosiolla maksamaan ja kyllä se kuski sitten lopulta antoi sen verran periksi, että lastenlippu riittää nyt tämän kerran, kun vannoin, että kala takuulla on alle 12 vuotias.

Hauki ja polkupyörä
Tämän tarinan kuuli joskus vuosia sitten samalla työmaalla työskentelevältä Pohjanmaalta kotoisin olevalta putkiasentajalta. "Tossa päivänä yhtenä kevättulvien aikaan läksin käymään polkupyörällä kylillä. No lähestyessäni joen ylittävää siltaa, missä joki tietty tulvi leveältä alueelta ja sitä oli tielläkin sellaiset 10-15cm. Yhtäkkiä huomasin jonkin oudon pitkänmallisen otuksen ylittävän tietä selkä vedenpintaa viistäen! Lähestyttyäni totesin, että Haukihan se tietä ylittää! Eikun vauhtia lisää... tarkka ohjaus ja tömps... suoraan Hauen pään yli. Jarrut pohjaan ja toteamaan tilanne ja siellä sellanen 5 kilonen kala pötkötti tajukankaalla. Ei muuta kun kala poikittain takaronkille! Mustekalalla sitaisin ja eikun matkaa jatkamaan!" Niin kyllä monella tapaa on kalaa saatu, mutta kuka on ajanut polkupyörällä kalan hengiltä!

Väittely saaliista
Väiteltiin kerran Jussin kaa, kumpi oli saanut isomman kalan. Jussi sanoi saanensa kerran 18kg hauen, joka oli 1m 35cm pitkä. Sanoin Jussille: et mie sainkin 19kg hauen, jolla oli reppu selässä ja otsalamppu päässä. Siihen Jussi tokas: älä viitsi valehdella, ei tuollaisia kaloja ookkaan. Johon mie tokaisin: noh, ota sie siintä hauesta 11kg ja 30cm pois, niin mie riisun omalta hauelta repun ja sen otsalampun, niin ollaan sit sujut!

Hauki ja lato
Pellon kunnan Juoksengin kylässä juhannustulvassa 1977 Ratasjärvellä ui hauki niittylatoon pää edellä. Kun se lähti peruuttamaan, niin jäi kiduksista kiinni ja lato irtosi paikoiltaan. Pari viikkoa se hauki uiskenteli lato päässä ympäri järveä, ennenkuin pääsi irti.

Vantaanjoen suurhauki
Olimme isännän kanssa kalastelemassa Helsingissä Vantaanjoella. Ongimme rauhassa lahnaa ja pientä ahventa! Minulla oli sellaiset bolaroirut aurinkolasit niin että näin hyvin kun virta toi sellaista isoa  puuta rauhallisesti. Puu oli paksu ja melkein minun lastenlapseni pituinen noin 130 cm. Puu tuli ihan puolen metrin päähän rantaan ja samalla se kääntyi kaarelle. Huusin miehelleni että sehän onkin iso kala ja syöksyin  jokeen esteekis että ei kala karkaa. Olen sellainen yli satakiloinen naikkonen. Joessa oli sellainen leveämpi kohta ja siitä haraantui pieni sivujoki ja virta toi haukea just ihan meidän eteen missä ongimme. Varmaan kala säikähti suurta ruhoani niin että rauhoittui paikoilleen. Siinä me katselttiin silmistä silmiin kalan kanssa ja vapisin jo jännityksestä saadaanko se kala. Isäntä ehti ottaa haavin vaikka oli kyllä niin pökerryksessä kalan näkemisestä. Hidastettunakin haavi ilmestyi osaksi suuren hauen pään ja kalan etuosan ympärille. Hauki huomasi varmaan haavin ja alkoi kovasti rimppuilemaan vastaan. Ei jaksanut enää minua katsella. Siinähän tuli niin kova taistelu että jouduttiin väsyttämällä kalaa saada tilanne rauhoittumaan. Sain nostettua hauen takaosasta ja pyrstöstä limaista liukasta kalaa haaviin suuntaan, ei mahtunut joten vedettiin rantaan yhdessä mieheni kanssa oli meillä jännää ja onnistuttiin. Painoa hauella oli 10 kg 400g ja pituus oli suunnilleen se mitä arvelinkin. Isäntä tuumasi onnellisena saaliistaan että olet kuuleppa oikeen Vantaanjoen koskenlaskija, mutta nyt olet meidän Hyvän kalaonnen haltija. Siinä ihailtiin aikamme kalaa ja sovittiin että annetaan Hauen jatkaa koskenlaskua tämä on meidän hyväntuojan haltia. Hauki ei ollut mitenkään loukaantunut ei koukkuja kiduksissa ei ollut muuta kuin tämä yhteinen kamppailu. Siinä vedessä siliteltiin hauen selkää ja niin lähti tämä ylväs hauki jatkamaan matkaa. Mietin toivomus hauki niin kuin saduissa ja mitä ollakaan tämä toivomus toteutui. Kotiin kun päästiin saatiin kuulla että tyttäremme oli saanut kolmannen tytön.

Voitto kahdessa sarjassa
Naapuri oli kuulemma voittanut kalstuskilpailussa sekä isoin ahven-, että isoin hauki sarjan, sillä virvelillä saadun 12kiloisen hauen mahasta oli löytynyt punnituksen yhteydessä ahven, joka painoi 700grammaa, ja voitto tuli sekä siis ahvenella, että hauella, omissa sarjoissaan.
 
Pikkuauto
Noin kymmenen vuotta sitten eräs keski-ikäinen kaveri laiturilla kertoi, että oli hukannut pienenä poikana kultaisen lempipikkuautonsa mökillä ollessaan. Sitten vuosia ja taas vuosia myöhemmin, oli hän eronnut riidoissa vaimostaan ja sulattanut ja muokannut vihkisormuksesta itselleen koukun uistimeensa. Ja sitten ensimmäisellä heitolla oli kuulemma saanut suurhauen, jolta löytyi tämä samainen kultainen pikkuauto vatsastaan.

Voitto kahdessa sarjassa
Naapuri oli kuulemma voittanut kalstuskilpailussa sekä isoin ahven-, että isoin hauki sarjan, sillä virvelillä saadun 12kiloisen hauen mahasta oli löytynyt punnituksen yhteydessä ahven, joka painoi 700grammaa, ja voitto tuli sekä siis ahvenella, että hauella, omissa sarjoissaan.
 
Pikkuauto

Noin kymmenen vuotta sitten eräs keski-ikäinen kaveri laiturilla kertoi, että oli hukannut pienenä poikana kultaisen lempipikkuautonsa mökillä ollessaan. Sitten vuosia ja taas vuosia myöhemmin, oli hän eronnut riidoissa vaimostaan ja sulattanut ja muokannut vihkisormuksesta itselleen koukun uistimeensa. Ja sitten ensimmäisellä heitolla oli kuulemma saanut suurhauen, jolta löytyi tämä samainen kultainen pikkuauto vatsastaan.