Suolapulssi saapui, kohta tulevat turskat

Suolapulssi Itämeri

Vuodenvaihteessa 2014-2015 Itämereen virtasi valtava määrä suolaista vettä. Se tulee aiheuttamaan Itämeressä muutoksia lähimpien vuosien aikana. Saimme meribiologi Marko Reinikaiselta vastauksia kalamiehiä kiinnostaviin kysymyksiin suolapulssin vaikutuksesta Itämereen. Kiinnostavin suolapulssin seuraus lienee vahvistuva turskakanta, josta päästiin viimeksi nauttimaan 1960-1980 luvulla. Jutun yhteydessä on esillä valokuvaaja Pekka Tuurin upeita vedenalaisia valokuvia. Hän on palkittu muun muassa Vuoden luontokuva -kilpailussa. Lisää hienoja kuvia on nähtävissä hänen Vedenalainen Suomi -Facebook sivulla

Mikä aiheuttaa suolapulsseja Itämereen?

Suolapulssi syntyy, kun Tanskan salmien ulkopuolella on merkittävästi korkeampi vedenkorkeus kun salmissa ja Itämeressä, ja samalla saadaan oikein kunnon myrsky lännestä. Tällöin suolaiset vesimassat vellovat salmista läpi. Ne "valuvat" pohjaa pitkin (suolainen vesi on tiheämpää ja raskaampaa kuin makeampi) Itämeren pääaltaan syvänteisiin. Näistä työntyy vanha, suolainen ja ravinteikas vesi kohti rannikoita - tapahtuu kumpuamista.
 
Onko mahdollista, että suolaiset vesimassat virtaisivat takaisin Tanskan salmesta?
Ei siinä määrin, että se estäisi suolapulssin etenemistä siinä mittakaavassa, kun on uutisoitu. Pulssin kesto oli pitkä, noin kaksi viikkoa, ja vesimassat ehtivät työntyä pitkälle.
 
Jos uutta suolapulssia ei työnny Itämereen, tilanne palaa entiselleen.
Itämeren kerrostuneisuus heikkenee pikkuhiljaa ja hapettomat pohjat alkavat kasvaa, ellei tule uusia pulsseja. Tilanne saattaa "palautua" 2010-luvun tasolle parissa kymmenessä vuodessa. Kuitenkin on muistettava, että sisäisen kuormituksen väheneminen antaa loistavan mahdollisuuden parantaa vesiensuojelua niin, että tilanne pitkällä aikavälillä ei pääse niin huonoksi kuin mitä se on ollut.
 
Voimakkaita leväkukintoja odotettavissa.
Kuten luonnossa niin usein, on asioilla puolensa ja puolensa. Happikatoalueiden väheneminen Itämeren syvänteissä - ehkä jopa puoleen - on hyvä uutinen. Tämä vähentää myös ravinteiden vapautumista pohjasta, mitä tapahtuu vähähappisissa oloissa (sisäinen kuormitus) ja tätä kautta pidemmällä aikavälillä ulapoiden leväkukintoja. Kolikon kääntöpuoli on vanhan, ravinteikkaan veden kumpuaminen kohti rannikoita. Lähivuosina on odotettavissa Suomenlahdella leväkukintoja. Ennusteita voi tehdä, kun ravinnemääristä saadaan tietoa kumpuamisten yhteydessä, mutta kokemukset aiemmilta vuosikymmeniltä osoittavat, että tilanteen rauhoittuminen voi kestää vuosia. Toisaalta rannikkomme päästöt ovat vähentyneet aika lailla, joten lähtökohta on siinä mielessä parempi. Ravinnerikkaat vedet todennäköisesti saavuttavat rannikkomme 2016.
 
Suolapulssin ansiosta lisääntymisalueet laajenevat. Vesimassan mukana tulee myös jonkin verran kaloja.
Kun puhutaan yli 300 kuutiokilometrin vesimassasta, on selvää, että sen mukana kulkeutuu eläimiä ja kasveja. Esimerkiksi turskan osalta vaikutus on kuitenkin pieni verrattuna lisääntymisalueiden kasvamiseen. Turskalla ei ole myöskään syytä seurata pulssia, sillä turska pystyy elämään hyvin matalassakin suolapitoisuudessa, vaikka sen mätimunat vaativatkin kohtalaisen paljon suolaa (n. 12 promillea) kelluakseen.
Kuva on Kim Jaatisen videosta, jonka hän on ottanut sukellusretkeltä Itämerellä vuonna 2014. Katso video.
 
Itämerelle uusia kalalajeja?
Suolapulssin myötä ei ole odotettavissa täysin uusia kalalajeja - Itämeri pysyy joka tapauksessa murtovesialataana, jossa vain pieni osa merellisistä kalalajeista pärjää. Osa merellisestä lajeista muodostaa Itämeressä oman alalajinsa (esim. silakka sillin alalajina). Vaikka pulssi oli hyvin merkittävä (kolmanneksi suurin siitä lähtien, kun pulsseja ruvettiin mittaamaan v 1880, ja suurin sitten 1951), se ei aiempien kokemustenkaan perusteella muuta Itämeren oloja niin radikaalisti, että täysin uudet lajit voisivat levitä.
 
Muuttuuko meritaimenille tärkeiden katkojen tilanne suolapulssin myötä?
Meidän vesissämme elävät katkat pärjäävät varsin hyvin myös vähäsuolaisessa vedessä, joten näiden osalta ei ole näköpiirissä merkittäviä muutoksia.
 
Suolapulssista hyötyvät turska ja kampela. Särki kärsii.
Suolapitoisuuden nousu suosii kalalajeja, joilla on merellinen alkuperä; turskan ohella esim. kampelaa, jonka levinneisyyttä suolamäärät voivat vahistaa. Kääntäen jotkut makean veden kalat saattavat kärsiä. Varsinkin särki on herkkä suolalle, ja särjen kutu vaatii vettä, jonka suolapitoisuus on alle kolmen promillen. Yleisesti ottaen suolaisen veden leviäminen ei ole uhka nykyiselle kalastolle. Sen sijaan syvänteistä työntyvä suolainen vesi pitää sisällään ravinteita, jotka heikentävät vedenlaatua lähivuosina.
 
Kasvaako ahven nopeammin, kun turska tulee pienentämään ahvenkantoja?
Ahvenen kasvunopeuteen vaikuttavat niin monet paikallisetkin tekijät, että en usko turskan vaikuttavan tähän. Tiheilläkin ahvenpopulaatioilla on Itämeressä pääsääntöisesti hyvä saalistilanne - rehevöitynyt Itämeri tuottaa runsaasti ahvenelle sopivaa ravintoa.
 
Tulevatko turskat ja kampelat Itämeren pääaltaalta jopa saariston tuntumaan?
Kyllä. Turska vaeltaa kutualueiltaan hyvinkin pitkiä matkoja - jopa 1000 km. Turskaa kannattaa hakea sieltä, mistä sitä saatiin 1970- ja 1980-luvuilla. Ellei itse ollut tuota kokemassa niin vanhemmilta vinkkiä! Kampelan osalta tilanne on sikäli kinkkinen, että kampelaa vaivaavat ongelmat, jotka eivät liity pelkästään suolapitoisuuteen. Pullonkauloja lisääntymiselle tutkitaan paraikaa Tvärminnen eläintieteellisellä asemalla. Yksi syy saattaa olla rehevöityminen.
Porvoon Brännskär ja Itämeren turskia vuonna 1979. Kuva Reijo Viitasen valokuva-albumista.
Hyvät turskasaaliit tullaan näkemään 10 v viiveellä, mikäli lisääntymistä ei rajoiteta voimakkaalla kalastuksella.
Aiemmat kokemukset osoittavat että hyviä vuosiluokkia syntyy noin kymmenen vuoden aikana, ja samaten hyviä saaliita voi odottaa viiveellä samankaltaisella ajanjaksolla. Tilanne paranee, jos kalastus ei riistäydy käsistä ja hyvien vuosiluokkien sallitaan lisääntyvän.
 
Turskia saadaan jo nyt.
Turskakannat ovat vahvistuneet viime vuosina myös ilman suolapulssia, koska turskan lisääntymismahdollisuudet ovat jossain määrin parantuneet eteläisellä Itämerellä, kun kalastusta on säädelty tutkimuksen hyväksi osoittamalla tavalla. Vapaa-ajankalastajat varmasti tietävät parhaiten itse, mutta ainakin Hangon edustalta on viime vuosina saatu säännöllisesti 1 - 4 kg yksilöitä.
 
Kutualueet saattavat laajentua Suomenkin alueelle. Oleellisimmat alueet Suomen turskien kudulle ovat kuitenkin paljon etelämpänä.
Nyrkkisääntönä voidaan pitää että Suomenkin rannikolla tavattujen turskien tärkeitä kutualueita ovat mm. Gotlannin ja Bornholmin syvänteet sekä Gdanskinlahti. Kutuvalmiita turskia tavataan myös Suomenlahden länsiosissa ja Ahvenanmaan tienoolta. Nähtäväksi jää riittääkö suolapitoisuus tulevina vuosina kotimaisillakin vesillä kudulle. Joka tapauksessa kutualueiden laajeneminen on meillekin hyvä uutinen. Kutualueita ei paranna ainoastaan suolapitoisuuden nousu, vaan myös paranevat happiolot. Kokonaisuudessaan turskan mädille elinkelpoisten vesikerrosten voidaan odottaa kasvavan voimakkaasti. Turska on nopeakasvuinen kala - esimerkiksi kaksivuotias turska on keskimäärin 25 cm mittainen, ja nelivuotias 45 cm - ja kilon painoinen. Ihan hirveää viivettä ei siis pitäisi olla pulssin ja kalastuskelpoisten yksilöiden välillä.
 
Luonnontuotanto vai turskan tuki-istutukset?
Luonnontuotannolla on ylivertaiset mahdollisuudet, kun kutualueet kasvavat.


Marko Reinikainen
Tvärminnen eläintieteellinen asema
Blogi: http://markoreinikainen.blogspot.fi/


Turskasta sanottua
 
- Näen turskia melko usein, mutta se on ollut kovan työn tulos. Olen etsinyt niitä koko viime kauden ja lopulta rupesin niitä löytämään. Paikat ovat erittäin tarkkoja ja niitä on vaikea löytää. Nyt käyn katsomassa ja kuvaamassa turskia hyvissä paikoissa. En ota saaliiksi kuin yksittäisiä turskia. Viime kaudella saalistin vain 8 yksilöä. Pienin näkemäni turska oli noin 7 cm mittainen, missä lie syntynyt? Suurin on ollut arviolta 3-4 kiloinen, se ui vielä itämeren pimeydessä...
 
Kim Jaatinen, meribiologi ja sukelluskalastaja 2015



- Suomella on tuskallinen turskaongelma. Turskaa liikkuu Suomen vesillä ja käy pyydyksiin satoja tonneja. Tuoreena se ei suomalaiseen ruokapöytään kelpaa. Turska päätyy rehuksi 60-75 pennin kilohinnasta samalla, kun maahan tuodaan turskajalosteita yli 54 miljoonan markan arvosta.

Seija Lamberg, Helsingin Sanomat 7.10.1979



- Julmankokoinen turskapilkki ei välttämättä tarvitse mitään syöttiä, kunhan vain rojauttaa sen meren syvyyksiin.

- Stenskärin luotojen läheisyydestä turskaa saa tavallisesti aivan mukavasti.

- Veneen keula osoittaa aamuhämärissä Suomenojan venelaiturista kohti ulapoita ensin Rövären pohjoispuolelle, jossa turskapilkkiä heitettiin ahkeraan. Mutta ei nykäystäkään, ei tietoakaan mistään elävästä oiennosta vesien syvyyksissä.

- Muutaman tunnin uurastuksen jälkeen moottori jälleen käyntiin ja kurssi Kytön selälle, joka on tunnettu turskan kalastuspaikka. Mutta ei sielläkään minkäänlaista tuntumaa.

Eero J. Tennilä, Länsiväylä (ajankohta on tuntematon, ilmeisesti kuitenkin kirjoitetu 1980 luvun puolella, jolloin turskakanta alkoi hiipumaan)


Ruotsalaisen Kanal Gratis -kanavan julkaisema lyhyt video tämän päivän turskankalastuksesta Itämerellä.

 


Lue lisää turskan kalastuksesta: http://kalastus.com/artikkelit/turskat-tulossa-suomeen