Vetehen on paha myydä, sanoi kerran eräs vanha kalamies tunturissa. Tapahtui kerran rautureissulla, että olimme kaverini kanssa saaneet aiemmin päivällä hyvän rautusaaliin ja kerroimme nuotiolla polleina ja täpinöissämme vanhalle herrasmiehelle ottipelit ja paikat. Että sinne ku meette ja sillä ja tällä heitätte niin saalis on varma. Mies totesi rauhallisesti että vetehen on paha myydä. Lause jäi mieleeni.

 

Tänä vuonna omalla kohdallani olivat syksyn haukireissut merellä olleet, no ei nyt kalattomia, mutta syksyn suurhauki vielä uupui. Syitähän sitä löytää aina mistä milloinkin. Pahin syy on kuitenkin, että työt häiritsevät kalastusta. Aikaisemmat syksyn reissupäivät olivat kaiken kukkuraksi osuneet yhteen myräkän tai erityisen matalan veden aikaan. Ennusteiden mukaan tänä viikonloppuna vedenkorkeus ja keli olisivat suorastaan mahtavat. Oli jo lähtiessä erikoisen hyvä fiilis.
 

Olen lähipiirissäni koittanut lobata haukea hyvänä ruokakalana. Usein ihmiset sanovat, etteivät osaa laittaa siitä ruokaa ja että hauki on mautonta. Tällä kertaa lupasin ystävälleni Jussille tuoda kalaa ja fileoida siitä ruodotonta filettä. Jussi saisi paistaa kalaa lapsilleen ja maistaa maukasta syyshaukea. Näin syksyllähän hauki on aivan erinomaisen hyvää.

 

Kello herättää lauantai-aamuna viideltä. Yhtään ei väsytä. Keitän reippaana kaffet ja pakkaan eväsleivät. Kömpelöin termarin tiivisteet jotenkin hassusti ja saan pakatessa näppärästi ainakin kupillisen kuumaa päälleni. Noh, ilon kautta, ajattelen, ja hymyssä suin kiskon uudet kasuaalit jalkaan. Vene auton perään ja nokka kohti etelää. Mika hyppäää matkalta kyytiin. Venerampille saavumme aamun sarastaessa.

 

Tänään jahdataan sitä isoa. Pikaisesti vene vesille, lämmintä päälle ja lähilahteen heittämään. Hyvännäköistä paikkaa ja kirkasta vettä löytyy heti. Heitellään ja heitellään, tyhjää. Keli on aivan pläkä. Kunnes reilun tunnin kalastamisen jälkeen, aivan kuin joku olisi käynnistänyt tuulikoneen, alkaa puhaltamaan ja kylmästi. Vaihdetaan uistinta ja paikkaa. Eikä kalaa löydy. Päätämme lähteä hieman ulommas. Kartasta katsomme mukavan näköisen lahden ja suuntaamme sitä kohti.

 

Ulompana aalto nousee ja tuulee jo reilusti. Löydämme hyvän näköisen kaislikkorannan, johon aalto osuu sopivasti. Mika aloittaa kalastuksen ja perkaa heitoilla rantaa systemaattisesti. Minä vaihdan taas viehettä. Tumman kelin vuoksi päätän kokeilla punamustaa AngryLord BigMcRubberia, sillä kun olen ennenkin saanut kalaa pilvisellä säällä. Ensimmäinen heitto ja kiinni on! Isolta tuntuu. Kala ui sopivasti suoraan haaviin ja toteamme, että se on valtava! Mittaamme kalan nopeasti, nappaamme muutaman kuvan ja päästämme pullean haukimamman takaisin elementtiinsä. Strategiset mitat ovat 97cm ja silmäpuntarissa 7-8kg. Peli auki. Hyvä fiilis, tulihan se iso hauki tänäkin syksynä.


97 cm köriläs oli päivän ensimmäinen kala. 

 

Saamme muutamalla heitolla saaliiksi suomuja, lahnaa taitaa olla liikenteessä. Samaa näyttää kaiku. Eipä haittaa, hykertelen mielessäni. Jatkamme hieman syvemmälle lahden keskivaiheille. Ehdin heittämään vain muutaman kerran kun aivan heiton päässä tömähtää toistamiseen. Aivan helvetillinen riuhtaisu ja valtavat pyörteet pintaan. Iso on, huudan! Mika kaivaa kameran esiin ja alkaa kuvaamaan. Kala tulee syvällä veneen lähelle ja näyttäytyy. 25cm viehe roikkuu suusta ulkona ja se näyttää mitättömän pieneltä kalan pään rinnalla, stingerkoukku näyttäisi olevan ainoastaan suupielestä kiinni. Koitan pidellä kalaa niin, ettei se tule pintaan ravistelemaan. Muutama pitkä syöksy saa pulssini nousemaan. Döörissä on jarru tapissaan, mutta kala saa leikiten vedettyä siimaa ulos. Onneksi pystyn hieman löysäämään jarrua, ja kala pysyy kuin pysyykin kiinni. Viimein kala tulee pintaan haavimisetäisyydelle, mistä Mika saa sen pussin perukoille. Huhhuijjaa!

 

Irrotamme koukut ja punnitsemme. Puntari näyttää 11.3kg. Mielettömän hieno kala. Mika napsii muutaman kuvan ja lasken hauen takaisin veteen. Se lähtee hienosti ja arvokkaasti takaisin elementtiinsä. Kiitos ja anteeksi, ajattelen. Kun kala on ollut vapaana jo kotvasen iskee ajatus: ”Mitta, se pituus jäi mittaamatta! Tuu takas mitataan sut vielä.” Ei se tule. Perhana. Ennätyshaukeni on 113 cm ja 11,8 kg. Tämä oli mielestäni pidempi.

 

Loppupäivä kalastellaan samaa lahnalahtea, molemmat samanlaisilla vieheillä. Mikalla on kolme kovaa tälliä ja yksi metrinen kala seuraa Angry Lordia veneen vierelle. Vaikka kalastankin tosissani, on minun siimanpäässäni hiljaista. Ihan viime minuuteilla hämärässä iskee kala vielä lujasti BigMcRubberiin, mutta ei jää kiinni. Hyvä näin.

 

Neljän aikoihin on jo melkein pimeää kun saavumme takaisin satamaan. Ilma on kylmä ja tuoksuu talvelle. Ei muuta kuin vene ylös, kamat kasaan ja kotimatkalle, jonka aikana alkaa sataa vettä.
 

Tällä kertaa kävi niin, ettei Jussi saanukaan maistaa syyshaukea. Saamani haukimammat olivat liian suuria ruokapäytään. Isot hauet ovat arvokkaimpia suvunjatkajia ja vesien hoitajia, ja siksi ne pitää ehdottomasti vapauttaa. Lupaan yrittää kalastaa Jussille haukea myöhemmin, mutta muistan myös, että vetehen on paha myydä.

Teksti: Aku Rannila ja kuvat Mika Viitanen.