Suomen ja Norjan välinen Tenojoen uusi kalastussääntö on saatettu voimaan 1.5.2024. Tämä on tiivistelmä laajasta kalastussäännöstä.

Teno lohijokena
Teno on maailman merkittävimpiä lohijokia. Se on huomattavan suuri verrattuna useimpiin muihin lohijokiin.  Teno- ja Inarinjoki on noin 250 km pitkä, josta Suomen ja Norjan rajajokena noin 200 km. Joen alaosa on Norjassa. Vesistön pituus sivujokineen, joihin lohi nousee, on noin 1000 kilometriä.  Lohentuotantoalueista Suomen puolella 1/3 ja Norjan puolella 2/3.

 

Valtaosa Tenon lohikannoista kärsii ylikalastuksesta. Lisäksi lohien eloonjääminen meressä on romahtanut viime vuosina. Lohen vaelluspoikasten meriselviytymisen ongelmat tulivat ilmi vuonna 2019, jonka jälkeen yhä harvempi lohi on palannut merestä kasvuvaellukseltaan Tenoon.

Kuva: Panu Orell

Tavoitteena lohikantojen elpyminen ja saamelaiskulttuurin säilyminen

Suomen tavoitteena on elvyttää Tenon lohikannat ja edistää saamelaisten ja kalastusoikeuden omistajien oikeuksien toteutumista. Tämä edellyttää voimakasta kalastuksen sääntelyä, joka nojaa biologiseen tutkimustietoon. Samalla on kuitenkin huolehdittava saamelaisten kalastuskulttuurin säilymisestä. 

Saamelaisten mahdollisuutta harjoittaa kalastuskulttuuriaan on pyritty vahvistamaan kalastussäännössä uudella poikkeuslupamahdollisuudella.

Kalastuksen sääntely

Kalastusta Tenojoen vesistössä säädellään Suomen ja Norjan välisellä kalastussopimuksella ja sen liitteenä olevalla kalastussäännöllä. Kalastussääntö on määräaikainen, ja se sisältää käytännön määräykset kalastuksen järjestämisestä rajajokialueella. Rajajokialueen lisäksi Tenon sivuvesien kalastusta säädellään omalla kalastussäännöllä.

Päivitetty kalastussääntö 2024–2030 tuli voimaan toukokuussa 2024 kuluvan vuoden kalastuskaudelle. Se tuo lohenkalastuksen järjestämiseen suuria muutoksia.

- Lohen kalastus on paljon rajoitetumpaa kuin edellisessä kalastussäännössä.

- Kun lohikannat toivottavasti elpyvät tulevaisuudessa, kalastusta avataan portaittain. 

- Poikkeuslupia on mahdollista saada saamelaisen kalastuskulttuurin ja perinnetiedon siirtämiseksi. 

- Lapsiluvat (alle 18-vuotiaat) liitettiin kaikkiin kalastuslupatyyppeihin.

- Muiden lajien kalastusta sallitaan aiempaa laajemmin. 

- Meritaimenta ei enää rinnasteta loheen. Sitä saa kalastaa muiden lajien kalastusmääräyksillä.

- Meritaimenen kalastukseen on osoitettu matkailijoille erityisiä kalastuspaikkoja. 

- Kyttyrälohen kohdennettuun pyyntiin on omat erityiset määräykset pyydyksistä. Luvat myöntää ja alueet määrittelee Lapin ELY-keskus.

Suomi ja Norja päättävät kalastussopimuksen ja -säännön mukaisesti vuosittain Tenon lohen kalastusmahdollisuuksista.

Päätökset kalastuskiintiöistä ja -ajoista tehdään joen lohikantojen tilan ja hyödynnettävän ylijäämän perusteella.

Lohenkalastukselle asetettava kiintiö ei saa ylittää arvioitua hyödynnettävää ylijäämää. Kalastuskiintiöt on asetettava ottaen huomioon Suomen ja Norjan eri kalastajaryhmät. Kiintiöt on asetettava paikallisia oikeudenhaltijoita kuullen.

Lohenkalastuksen sääntelyssä käytetään väriluokkia, jotka kuvaava lohikantojen tilaa. Väriluokat ovat punainen, oranssi, keltainen ja vihreä. Punainen kuvaa heikointa tilaa ja vihreä parasta.

Nykyiset lohikannat ovat niin pienet Tenolla, että vihreälle tasolle pääseminen edellyttää lohikantojen vahvistumista useamman lohisukupolven aikana. Sukupolven elinkierto on keskimäärin 7 vuotta.

Tällä hetkellä seurataan, nousevatko väriluokat punaisesta oranssiksi tai keltaiseksi, jolloin rajoitettua kalastusta voidaan sallia.

Kalastusmahdollisuuksia tarkastellaan viikkokohtaisesti seuraavaa kalastuskautta varten.

Kalastuksen avaaminen saman kalastuskauden aikana ei ole mahdollista, koska vaikutukset voisivat kohdistua eri lohikantoihin kuin on tarkoitus. Tenossa elää noin kolmekymmentä eri lohikantaa, joiden vaellusajankohdat poikkeavat toisistaan. Myös riittävän luotettavan tiedon saaminen lohikantojen tilanteesta ja kahden maan välinen päätöksenteko yhden kalastuskauden kuluessa olisi vaikeaa.

Nykyiset lohikannat ovat niin heikkoja, että kalastusta ei voi avata. Kun kannat vahvistuvat, kalastusta on mahdollista avata portaittain seuraavien ehtojen mukaisesti.

1) Kun yli 20 % joessa tavattavista lohista kuuluu punaisen kantaluokan lohikantoihin, lohenkalastusta ei sallita.

2) Kun alle 20 % joessa tavattavista lohista kuuluu punaisen kantaluokan lohikantoihin, lohenkalastus sallitaan seuraavasti:

Lohenkalastus on sallittu vavalla ja vieheellä sekä verkolla tai padolla kahtena päivänä viikossa. Kaikki yli 65 cm:n mittaiset lohet on vapautettava. Kalastukseen voivat osallistua ainoastaan kalastajat, joilla on yleinen paikkakuntalaislupa tai paikkakuntalaisen vapakalastuslupa.   Kalastus on lopetettava, kun saaliskiintiö on täyttynyt.

3) Kun alle 10 % joessa tavattavista lohista kuuluu punaisen kantaluokan lohikantoihin, lohenkalastus sallitaan seuraavasti:

Lohenkalastus on sallittu vavalla ja vieheellä, verkolla tai padolla vähintään kahtena päivänä viikossa.

Kaikki yli 90 cm:n mittaiset lohet on vapautettava. Kalastukseen voivat osallistua yleisellä paikkakuntalaisluvalla tai paikkakuntalaisen vapakalastusluvalla kalastavien kalastajien lisäksi muualla kuin Tenonjokilaaksoissa asuvat kalastusoikeuden omistajat. Kalastus on lopetettava, kun saaliskiintiö on täyttynyt.

4) Lohikantojen tilan niin salliessa osapuolten toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia edellä mainituille kalastajille kalastuksen laajemmin kuin mitä edellä 3 kohdassa on määrätty sekä sallia kalastuksen myös matkailijoille.

 

Kalastusmahdollisuudet arvioidaan kahden vertailuarvon avulla, jotka perustuvat lohien esiintymiseen Tenojoessa.

Ensimmäinen vertailuarvo on pysyvä, viikkokohtainen esiintymisprosentti. Se perustuu tuhansiin saalisnäytteisiin, joita on analysoitu viiden vuoden jaksolta vuosina 2006–2008 ja 2011–12. Lohen osuus sekakantakalastuksessa on laskettu näissä tutkimuksissa kalastuskauden viikoille 21–35 eli toukokuun lopulta elo–syyskuun vaihteeseen. Prosenttiosuudet ovat kalastussäännön pysyvässä liitteessä, jonka taulukossa on esitetty kolmentoista eri lohikannan tai kantaryhmän viikkokohtaiset nousutiedot.

Tätä pysyvää prosenttiosuutta verrataan Tenon vesistön lohikantojen vuosittaisessa tilaraportissa esitettyyn lohikantojen tilaan.

Yhdessä nämä antavat yleiskuvan sellaisten lohikantojen esiintymisestä, jotka eivät ole tuottaneet hyödynnettävää ylijäämää vähintään kolmena viimeisestä neljästä vuodesta. Tällöin ne päätyvät punaiseen kantaluokkaan.

Miksei kalastusta voi vielä avata?

Tällä hetkellä lähes kaikki lohikannat ovat punaisessa kantaluokassa, eikä lohenkalastusta voi avata. Kun lohikantojen elpyminen etenee, lohenkalastuksen avaaminen vaatii joko tasaista paranemista kaikissa suurimmissa sivujoissa ja itse Tenossa kesäkuun alkupuolella tai Tenon pääuoman ja Inarinjoen tilanteen paranemista heinäkuun puolivälin jälkeen.

Taulukosta näkee sen, että Tenon pääuoman ja suurten sivujokien, Karasjoen, Jiesjoen ja Inarinjoen lohet muodostavat suurimman osan Tenoon nousevista lohista. Kesäkuussa näiden yläjuoksun latvahaarojen osuudet ovat varsin tasaisia, kun taas juhannuksesta eteenpäin Inarinjoen lohia on neljäsosa kaikista Tenoon nousevista lohista ja Tenon pääuoman lohien määrä nousee heinäkuun puolivälistä eteenpäin tätäkin suuremmaksi.

Jos lohta saadaan palaamaan Tenoon samanlaisia määriä kuin vuonna 2017–2018, kalastusta voitaisiin avata jo useimpina viikkoina kalastuskaudella. Tuolloin puolet jokeen nousseista lohista oli saatu saaliiksi, joten nyt vaadittava muutos ei välttämättä ole mahdottoman suuri. 

 

Uudessa kalastussäännössä on mahdollisuus saada poikkeuslupia sellaiseen lohenkalastukseen, jolla siirretään eteenpäin Tenon saamelaista kalastuskulttuuria ja ylläpidetään tähän liittyviä käytännön taitoja.  Poikkeusluvat on katsottu tarpeellisiksi nykyisessä tilanteessa, missä muuten lohta ei ole perusteltua kalastaa. Kysymyksessä on uusi mahdollisuus lähestyä lohenkalastusta kulttuurin kannalta.

Poikkeuslupien tavoitteena on juuri kalastuskulttuurin ja siihen liittyvien taitojen ylläpitäminen ja siirtäminen eteenpäin. Päämääränä ei ole mittava lohisaalis, eikä kalastaminen siten, että poikkeuslupapyynti vaikuttaisi voimakkaasti lohikantoihin.  Yksittäisiä hankkeita voi siksi olla vain vähän kerrallaan, ja niiden alueellista sijaintia on myös harkittava.

Poikkeusluvat eivät saa vaarantaa toimia lohikantojen elpymiseksi. Poikkeuslupia ei myönnetä yksittäisille kalastajille, vaan erilaisille yhteisöille, kuten kalatalousalue, osakaskunnat tai epäviralliset kyläseurat tai -kerhot. Siksi kalastussäännössä käytetään termiä organisaatio. Lapin ELY-keskus käsittelee poikkeuslupahakemukset. Niiden jättämiselle tullaan asettamaan vuosittain määräaika, jotta eri hakemukset voidaan käsitellä tasapuolisesti. Tenon kalatalousalue antaa hankkeista lausunnon, jotta niiden soveltuvuutta poikkeuslupien päämääriin voidaan paremmin arvioida.

Podcastit Tenojoen lohesta