Hyppää pääsisältöön
Kalastus.com
Etusivu
Keskustelu
Kalenteri
Galleriat
Kalaruoka
Kalastuksen ABC
Kalastusvideot
Kalastuslinkit
Meritaimenta 2018 syyskausi
Anonymous
19.08.2018 - 08:31
Keskustelualueet
Kaikkea kalastuksesta
Mainostus sallittu
Uutisia
Viritykset ja rakentelu
Raportteja kalavesiltä
Kalastusvideot
Uusimmat viestit 2h
Uusimmat viestit 12h
Uusimmat viestit 24h
Lisää uusi viesti
Kirjautuminen
Käyttäjätunnus tai sähköposti
*
Salasana
*
Luo uusi käyttäjätili
Pyydä uutta salasanaa
OMAT TIETONI
Muuta asetuksiasi
Muuta profiiliasi
Netiketti
Omat galleriat
Omat ilmoitukset
Foorumihaku
Onnea yritykseen, jäätä se 10cm.... Saa olla painavat uistimet jos meinaat ilman kairaa veteen ne saada!
Onnea yritykseen, jäätä se 10cm.... Saa olla painavat uistimet jos meinaat ilman kairaa veteen ne saada!
Jihaa! Olenkin jo odottanut että milloin alkaa vääntö jäätilanteesta tässäkin ketjussa. Pieni vilkaisu Seilin sääksikameraan kertokoon Airiston tilanteen. Vesi on vaan kylmää...
Onnea yritykseen, jäätä se 10cm.... Saa olla painavat uistimet jos meinaat ilman kairaa veteen ne saada!
Jihaa! Olenkin jo odottanut että milloin alkaa vääntö jäätilanteesta tässäkin ketjussa. Pieni vilkaisu Seilin sääksikameraan kertokoon Airiston tilanteen. Vesi on vaan kylmää...
Missähän syvyydessä olisi se taimenelle sopiva lämpötila tällä hetkellä? Täytyykö mennä johonkin 10m syvyyksiin, että löytyisi lämpimämpää vettä? Tuskin ne siellä jäärannoilla ovat.
Siitä en tiedä missä olis taimenelle nyt sopiva lämpötila. Siitä olisin kiinnostunut, että missä taimenen syömät syöttikalat ovat tällä hetkellä. Kun taimen, joka ei ole syömässä sillä hetkellä, houkutteleminen ottamaan uistimeen tähän aikaan vuodesta tuntuu kohtuuttoman hankalalta.
Pilkillä tulee taimenta todella matalasta. Ihan perinteisiltä Paraisen taimenen heittopaikoilta, joissa nyt juuri pilkittävä jää. Yllättävän kovat saaliit niin omalle porukalle kuin muille jäällä liikkujille.
Jos avovedellä yrittää, mikäli jostain vain saa veneen murrettua jään läpi avoveteen, täytynee mennä yli kympin veteen. Taimenet välttelee jääkylmää avovettä, ja ovat joko matalassa jään alla tai sitten reilusti syvemmällä.
Jos avovedellä yrittää, mikäli jostain vain saa veneen murrettua jään läpi avoveteen, täytynee mennä yli kympin veteen. Taimenet välttelee jääkylmää avovettä, ja ovat joko matalassa jään alla tai sitten reilusti syvemmällä.
Oletko koittanut kolkutusta? Jäätä on noin hyvin ja ilmeisesti kirkasta. Hiivit taimenen yläpuolelle ja tempaiset hamarapuolella jäähän. Taimen taintuu ja saat poimittua kuin marjan. Muista katsoa onko rasvaevä... Mut lämpimin vesi Airistolla voi olla myös pinnan lähellä. Paikassa missä kumpuaa virtauksesta pohjavesi pintaan. Ja niiden vaikutuksessa on viel kolmipiikki ja silakkaparvet. Pitäis siis tietää missä kumpuaa milläkin virtauksella ja päästä siihen myös kalaan. Kyseessä siis syvän penkat ja saaren kärjet. Tästä hyvänä esimerkkinä käy kun kolmipiikkiä imitoivaa spinflugaa heitetään vätternillä järvilohelle rannalta... Jaa niin. Ruotsissa kalastus merellä ja isoilla järvillä on vapaata. Ja kalakantoja hoidetaan luonnonkudulla ja istutuksilla.
Nyt tulee sellaista tarinaa, että on lapsella jäänyt yöunet vähille ennen seuraavaa koulupäivää.
Ruotsissa et ole koskaan selvästi käynyt jarväriä rannalta koettamassa, etkä selvästi tiedä mitä kolkkakalastus on. Ihan Ruotsissakin kalastetaan kaikilla niillä vähillä kalliorannoilla, joilla päästään syvään veteen. 90 % käyttää lusikkauistimia, mahdollisimman pitkäheittoisia. Eroaa rannikon mertsarin kalastuksessa juuri siinä, että paikkoja on vähän ja ne ovat kaikkien tiedossa. Vähän kuin silakan litkaus tai siian onginta, suurta kansanhuvia ja saalista riittää kaikille.
Ja paikat ovat yleisessä tiedossa, ja kalastusrantojen opas löytyy ihan painettuna kartoista. Ei siellä niin montaa paikkaa ole, että voisi alkaa etsimään jotain kumpuvirtauksia. Kaikista heittämiseen soveltuvista paikoista saa kalaa kun vuodenaika on oikea.
Tuota kolkkakalastusta voi harrastaa myös CR:nä. Ei tarvitse siis katsoa onko rasvaevää. Kolkkaa vaan ja kaivaa kalan ylös ja katsoo ja mittaa ja ottaa kuvat. Jos ei ollut rasvaevää tai oli alimittainen, niin pitää vaan pyrstöstä kiinni ja vetelee vähän aikaa edestakaisin. Voi myös taputtaa kyljestä. Kyllä se siitä virkoaa ja saa enintään mojovan päänsäryn ja ehkä verestävät silmät. Voisi sattua kelle tahansa lauantai aamuna. Ei se ole sen kummempaa.
Onko paraisten tunnetuimman mertsari rannalla 10cm jäätä... Höpöhöpö.. Pari vkoo auki mutta tuulet tuoneet jäälauttoja ettei pääse heittään.. Kovalla pakkasella voi pinta jäätyä mutta ei kai nyt 10cm jäätä... Kohta alkaa..
Tunnetuimman metsari rannan jää tilanne riippuu mitä elämäm_koululainen pitää tunnetuimpana.
Heh... Komppaan tambua..
Sama juttu mulla, mutta jotenkin tuo luonnontaimen kolkutuskalastuskin on alkanut käymään ehkä hieman liian haasteettomaksi kun taidot on kehittyneet. Olen ajatellut siirtyä lohen tai kuhan kolkkauskalastukseen. Siinä saisi samalla vähän enemmän liikuntaakin kun lyöntiin tarvii vähän voimaakin, kun nuo kalat ei yleensä ole ihan jään alla. Vaatii se myös kaikuluotaimeltakin vähän ominaisuuksia, tai lähinnä tehoa, että saa jään läpi kunnon kuvaa.
Summarum; Eräs kunnostuksissa ollut taimen asiantuntija oli sanonut että tammukoitumis-ilmiöön vaikuttaa merkittävästi enemmän joen luonne, ei niinkään mitä kantaa sinne on istutettu, oli se kanta sitten Isojoen tai Ingarskilan kantaa.
Ravinteikas, runsaasti ravintoa ja reviiripaikkoja tarjoava pitkä lähdepitoinen jokialue, jossa on kohtuullisen hyvä vedenlaatu joka ei kärsi kesäkuukausina liian vähäisestä ja lämpimästä vedestä aikaansaa selvästi suuremman paikallisen tammukoituneen populaation kuin vastaavan kokoinen joki, jossa olosuhteet ovat heikommat.
Lisäksi, mitä suurempi on poikasten määrä joen poikashabitaateissa, sitä suurempi määrä lähtee merivaellukselle. Yleisesti ottaen, kun 0-3 vuotiaiden poikasten määrä aaria kohden on erittäin suuri, ja kilpailu kovaa, niin Vahvemmat taimen yksilöt, jotka pärjäävät ravintokilpailussa- ja parhaista reviireistä kilpailtaessa jäävät jokeen ja tammukoituvat. Ne jotka eivät pärjää kilpailussa lähtevät vaeltamaan ja painuvat jossain vaiheessa mereen syönnöstämään.....
Upsalan yliopistossa on tehty merkittävää uutta taimentutkimusta ja väiteltykin sivuuttaen tammukoitumiskysymystä. Yhdessä laajassa tutkimuksessa selitettiin, että "ne ovat juurikin ravintokilpailussa alakynteen jääneet taimenet jotka vaeltaa pois, ja muuttuu vaellustaimeniksi". Gotlannissa missä mm. ko. tutkimusta on myös tehty on tämä voitu havaita ja todistaa, koska elintilaa ja ravintoa puroissa on niin niukasti. On siis havaittu että agressiiviset yksilöt jää puroon "tammukoiksi" ja ne jotka eivät pärjää ravintokilpailussa joutuvat lähtemään etsimään ravintoa muualta. Mistä muuten herää kysymys, että onko taimenella vaellusviettiä varsinaisesti lainkaan vai onko vaelluskäyttäytyminen selitettävissä ravinnon etsintänä joka ulottuu niin kauas kuin mistä sitä löytyy ?
Gotlannissa valtaosa taimenista siirtyy mereen vain muutaman kuukauden purossa elämisen jälkeen. Asia kannattaa laittaa korvan taakse kun miettii että miten taimenia missäkin päin Suomea halutaan elvyttää, ja jos toiveena on saada ne vaeltamaan. Olennaista on saada luonnonkierron kalojen poikastiheydet maksimiin, vaellustaimeniksi tavallaan muuttuu ylijäämäkalat, ne heikommat.
Taimenen onneksi kun siinä alapuoleisessa kasvuvedessä, järvessä tai meressä löytyy hyvin ravintoa ja ne kasvavat isoiksi emoiksi, toisin kuin ne paikallisiksi jääneet äkäpussit. Eräässä kotimaisesta tutkimuksessa todettiin että tammukoituminen ei välttämättä ole lopullinen olotila vaan vaellukselle lähtemisen kynnys saattaa ylittyä vasta taimenen ikäkaaren aivan loppuvuosille esim. em. olosuhteiden kuten ravintokilpailuolosuhteiden muuttuessa.
Se tiedetään että jos tammukoitunut kala siirtoistutetaan vaikkapa ravinteikkaaseen järveen tai mereen saattaa se siellä kasvaa ihan normaalisti vaellustaimenen tapaan.
http://www.campusgotland.uu.se/ar/?q=node%252F31
Summarum; Eräs kunnostuksissa ollut taimen asiantuntija oli sanonut että tammukoitumis-ilmiöön vaikuttaa merkittävästi enemmän joen luonne, ei niinkään mitä kantaa sinne on istutettu, oli se kanta sitten Isojoen tai Ingarskilan kantaa.
Ravinteikas, runsaasti ravintoa ja reviiripaikkoja tarjoava pitkä lähdepitoinen jokialue, jossa on kohtuullisen hyvä vedenlaatu joka ei kärsi kesäkuukausina liian vähäisestä ja lämpimästä vedestä aikaansaa selvästi suuremman paikallisen tammukoituneen populaation kuin vastaavan kokoinen joki, jossa olosuhteet ovat heikommat.
Lisäksi, mitä suurempi on poikasten määrä joen poikashabitaateissa, sitä suurempi määrä lähtee merivaellukselle. Yleisesti ottaen, kun 0-3 vuotiaiden poikasten määrä aaria kohden on erittäin suuri, ja kilpailu kovaa, niin Vahvemmat taimen yksilöt, jotka pärjäävät ravintokilpailussa- ja parhaista reviireistä kilpailtaessa jäävät jokeen ja tammukoituvat. Ne jotka eivät pärjää kilpailussa lähtevät vaeltamaan ja painuvat jossain vaiheessa mereen syönnöstämään.....
Upsalan yliopistossa on tehty merkittävää uutta taimentutkimusta ja väiteltykin sivuuttaen tammukoitumiskysymystä. Yhdessä laajassa tutkimuksessa selitettiin, että "ne ovat juurikin ravintokilpailussa alakynteen jääneet taimenet jotka vaeltaa pois, ja muuttuu vaellustaimeniksi". Gotlannissa missä mm. ko. tutkimusta on myös tehty on tämä voitu havaita ja todistaa, koska elintilaa ja ravintoa puroissa on niin niukasti. On siis havaittu että agressiiviset yksilöt jää puroon "tammukoiksi" ja ne jotka eivät pärjää ravintokilpailussa joutuvat lähtemään etsimään ravintoa muualta. Mistä muuten herää kysymys, että onko taimenella vaellusviettiä varsinaisesti lainkaan vai onko vaelluskäyttäytyminen selitettävissä ravinnon etsintänä joka ulottuu niin kauas kuin mistä sitä löytyy ?
Gotlannissa valtaosa taimenista siirtyy mereen vain muutaman kuukauden purossa elämisen jälkeen. Asia kannattaa laittaa korvan taakse kun miettii että miten taimenia missäkin päin Suomea halutaan elvyttää, ja jos toiveena on saada ne vaeltamaan. Olennaista on saada luonnonkierron kalojen poikastiheydet maksimiin, vaellustaimeniksi tavallaan muuttuu ylijäämäkalat, ne heikommat.
Taimenen onneksi kun siinä alapuoleisessa kasvuvedessä, järvessä tai meressä löytyy hyvin ravintoa ja ne kasvavat isoiksi emoiksi, toisin kuin ne paikallisiksi jääneet äkäpussit. Eräässä kotimaisesta tutkimuksessa todettiin että tammukoituminen ei välttämättä ole lopullinen olotila vaan vaellukselle lähtemisen kynnys saattaa ylittyä vasta taimenen ikäkaaren aivan loppuvuosille esim. em. olosuhteiden kuten ravintokilpailuolosuhteiden muuttuessa.
Se tiedetään että jos tammukoitunut kala siirtoistutetaan vaikkapa ravinteikkaaseen järveen tai mereen saattaa se siellä kasvaa ihan normaalisti vaellustaimenen tapaan.
http://www.campusgotland.uu.se/ar/?q=node%252F31
No jep! Hatun nosto ja arvostus asiallisesta ja informatiivisesta kirjoituksesta. Sen halusin lisätä et veden kirkkaus vaikuttaa paljon poikastiheykseen. Sameassa vedessä poikas tiheys on paljon suurempi. Poikaset ei näe toisiaan ja reviiri on pienempi. Eli Gotlanti ja Bornholm ovat kalkkipitoisia ja purot kirkkaita. Ja taas härmässä päinvastoin.... Tätä kautta vielä kiitoksia kaikille jotka ovat olleet jelppaamassa uhanalaista taimenta. Talkoissa tai hengessä mukana. Hienoa työtä!
Sivut
Lisää uusi kommentti