Kalastus ja parisuhde
02.11.2019 - 16:53
Onko arvon kanssakalastajilla erimielisyyksiä tyttöystävän / vaimon kanssa kalatouhuista?
Itselläni lähti ensimmäinen muija kävelemään, ja luulen sen loppujen lopuksi johtuvan kalastusharrastuksesta.
Onkohan se naisille hieman vaikea joskus ymmärtää tätä harrastusta ja elämäntapaa.
Mitäpä olette mieltä?
Uutta matoa koukkuun vasn jos entinen lähtee.
Kyllähän ne on kalastuksesta valittanu mutta niin ne on saanu lähteäkki.
Yks jopa viihty kalassaki mukana mutta toi sinne mukaan taas kaikki tyhjänpäiväset riidatki joten se siitä ainoosta paikasta jossa saa mielen tyhjennettyä kaikesta muusta ja rentouduttua.
Pakko myöntää että tulee sitä kesäsin paljo käytyä kalassa mutta mä nyt vaan oon semmonen ja jos ei kelpaa niin sitte ei kelpaa. En mä aio ainakaa muuttua joksku muuks sen takia ku joku sattuu niin haluamaan.
Toiset pistää rahansa meikkeihin, kenkiin ym mitä en ymmärrä ja mä pistän oma rahani kalastus ja vene juttuihin eikä edes tarvii ymmärtää. Ite mä olen rahani ansainnu töissä joten ite mä ne käytän niinku parhaiten nään kumminki niin ettei se vahingoita muuta elämää ja taloutta.
Useimpia naisia ei vaan pysty ymmärtää.
"Taasko sinne kalaan pitää päästä". Sit jos ei lähde niin sitte voi istua vaikka kotona ja kattoo telkkaa eikä tehdä mitään.
Saas nähdä löytyykö ketään koskaan ketä ymmärtäis mutta siihen asti on ihan hyvä olla ilman naista
Juu.siksi olen nykyään homo
Meillä emäntä on aina järvellä ja vituttaa, kun sais etes välillä läheisyyttä ja kaverin kotihommiin.
<p>Itselläni lähti ensimmäinen muija kävelemään, ja luulen sen loppujen lopuksi johtuvan kalastusharrastuksesta.</p>
<p>Onkohan se naisille hieman vaikea joskus ymmärtää tätä harrastusta ja elämäntapaa.</p>
<p>Mitäpä olette mieltä?</p>
En usko, että kalastuksen takia lähti, käytti vaan tekosyynä. Ole onnellinen, että tuollaisesta eroon pääsit, paremman kyllä löydät. Jos ei puoliso anna toiselle tilaa omiin harrastuksiin, niin ei siitä kyllä yhtään mitään tule.
"Onko arvon kanssakalastajilla erimielisyyksiä tyttöystävän / vaimon kanssa kalatouhuista?"
Jep., kyllä on. ****u, on mukana useimmiten ja vaikka itellä olisi kuinka aikainen lähtö työreissulleseuraavana aamuna, niin ei voi lopettaa kirveelläkään jos on vähääkään syöntiä vielä päällä. ****u, monasti on vaan pitäny ihan kylmästi nostaa ankuri ja käynnikstää kone että saa homman katkeamaan ja sehän ei hyvää tiedä!!
Täytyy sanoa, että etsi semmonen muija, joka ei pienestä valita, vaan hänellä on tekemistä ihan itsellään ilman sinua. Siten saa sitä omaa aikaa.
Rasittavinta on semmonen joka roikkuu lahkeessa ja pitäis keksiä tekemistä. Huhhuh, kokemusta on.
Näin ainakin minulla ... tekee ensin emännän kanssa lapsia ja pitäähän isännän sitten tuoda perheelle syömistä eli eukko hoitaa muksuja ja minä kalaa.
Ja jos laiskuuttaan harrastaa cr-kalastusta, niin on hyvä syy tehdä uusi yritys, että saadaan syömistä.
Hyvin toimii ja avioliitto on kestänyt jo yli 30 vuotta, tosin muksut jo lentäneet pois pesästä.
Meillä ei mittää onkelmaa järvellä olosta. Muijaki tykkää ottaa kuha-aikaan tisseille veneessä aurinkova, ja välilä viikseenki.
Ihan on pärjätty, ja nyt vasta mukavaa onkin kun kersat jo omillaan eikä tarvihe koko ajan kytätä onko kukaan puonnu järveen tai unohtunu saareen.
Nainen kuin nainen kelpaisi itselle.
Kyllä vaimolle pitää aina ilmoittaa kun on lähdössä kalaan. Ja vielä vois sanoa onko yöreissussa. Kotiintuloa ei kannata jättää aamuyölle, eikä kännissä kotiintuleva ja rehvakas äijä ainakaan paranna välejä.
Ei ole ollut suuria ongelmia. Kun lapset olivat ihan pieniä, aika harvoin tuli oltua paria päivää missään. Lyhyitä retkiä, hätäisesti. Huomasin kyllä, että kun toisella ei ole muuta kuin kotihoito, siinä mustasukkaisuus nousee, jos toinen vain rentoutuu harrastusten parissa. Yritimme jakaa. Hän lähti viikoksi ja minä viikoksi lomamatkalle. Hän valitsi itävallan ja minä Suomen Lapin.
Enää en kovin usein enää käy, mutta ei minua liiemmin kotona kaivattaisi. Nuorinkin lapsi on jo 16-vuotias.
Otin lapset usein mukaan, kun olivat pieniä. Lyhyet reissut ja hyvät eväät. Mamma ei veneessä viihtynyt, mutta lähti joskus rantaretkelle Kirkkonummelle.
Muutaman kerran vuodessa olin yön yli. Telttailin. Joskus saatoin ottaa auringon laskettua lyhyet nokoset retkiriippumatossa ja jatkoin sitten.aamulla
Sitten keksin, että joka kesä menemme viikoksi Ahvenanmaalle lomalle. Olimme 12 vuotta putkeen eri paikoissa. Lähdin kalaan joka aamu kello viisi ja tulin aamulla yhdeksäksi. Sitten tehtiin muuta kivaa. Illalla poikkesin taas. Mitä siinä keskipäivän räkötteessä muutenkaan kannattaa.
Perhe luuli olevansa lomalla ja minä kalassa. Aika paljon tulikin. Isoin ahven 40-senttinen, haukia 4-8 kilon väliltä tukuittain. Kirjolohia ja kuhaa. Taimeneen en kesällä törmännyt. Kerran nousi jigillä niin lihava ja ruma simppu, että tytär, joka silloin oli veneessä, käski heti heittää sen pois..
Kerran puoliso halusi ottaa kevätkuvia, ja lähdimme yhdessä rantaretkelle Kirkkonummelle. Otin pikkurasian ja vavan. Hän lähti Linlossa eri reittiä ja minä rymysin niemen poikki erääseen paikkaan, jota täsmällisesti en kerro. Ehdin heittää kaksi kertaa, kun puhelin soi.
"Tule tänne, täällä on hyvä kahvipaikka."
"Ja missä se on?"
"No tästä näkyy vastapäätä laituri."
"Okei. Kun katsot merelle, kummalla puolella on aurinko?"'
Jonkin aikaa kyselin ja sitten kävelin kohteeseen. Lähdin ajatellen, että se oli tässä tämä kalastushomma. Joimme sumppia, söimme eväitä. Ei sen niin väliä.
Autolle mennessämme taisin vähän sanoa, että meni sitten ihan kahvinjuonniksi. Hän sanoi jotain kalliota näyttäen, että kokeile tuosta. Hiukan minua nauratti. Sanoinkin, että ei tuosta mitään tule.
Menin kuitenkin, kun siinä oli suspi vielä kiinni siimassa ja heitin kerran. Tömps. Seitsemän kilon hauki.
Harvoin hän tosiaan veneeseen tulee, mutta en muista yhtään nollareissua, jos on ollut kuhaveneessä. Vaikka siihen pitää aina sitten liittää joku muu komemus. Käydä jossain saaressa ihmettelemässä, onko siellä mustikoita tai muuta tällaista.
Niin se aika kuluu. Nykyisin vanhin poikani käyttää enemmän kaikkia erävälineitäni kuin minä. Hän on myös tuonut syötävää matkoiltaan. Käyn itse enää ehkä kymmenen kertaa vuodessa lyhyen reissun. Aika monta niistä menee joella.
Hyvä elämä on ollut.
^ Kiitos mukavasta tarinasta. Jos päätät joskus kirjoittaa kirjan, kerrothan siitä täällä. Lukijoita riittäisi kyllä. Hyvät jatkot.
Kyllä ne vaan on miehetkin suhteesta lähteneet, kun eivät ole kestäneet naisen eräily/kalastusharrastusta. Mutta totta on, että minä edustan tässä aiheessa vähemmistöä. :)
Ei ole mitään niin hienoa kuin kalastaa yhdessä oman kumppanin kanssa.
Ei ole mitään niin hienoa kuin kalastaa yhdessä oman kumppanin kanssa.
Niin, sellainen on jo aika hyvä saalis.
Tuuria on kahdenlaista. On hyvää ja on huonoa. Molemmista on kokemusta.
Ei ole mitään niin hienoa kun jättää kumppani kotiin ja lähtee kalaan ja viettämään vähän omaa aikaa. Voihan se joskus mukaan lähteä mutta ei aina. Eihän sitä itekkään lähde naisten reissuille mukaan.
Parempi ku molemmilla on omat menonsa niin suhdekki voi paremmin.
No toiset tykkää ja toiset ei.
En halua kaikkea mahdollista aikaa viettää yhdessä puolison kanssa. Menkööt miten menee ja harrastakoon mitä harrastaa ja antaa mun tehdä saman.
Kumminki kunhan lapset ja muut tulee hoidettua toista unohtamatta
Naisia on tullut ja mennyt. On ollu varattuja rouvia ja vappaita neiti ihmisiä. On laihoja ja lihanvan pulskeita. Paljon on ollu vuosien varrella emäntä kokelaita. Joku on joskus verkoillekkin rohjennu matkaan.
Se on ihan sama lähteekkö kaveriksi järvelle tahi ei. Nätti pittää olla ja taipusa luonne, muulla ei ole väliä.
Ei ole mitään niin hienoa kun jättää kumppani kotiin ja lähtee kalaan ja viettämään vähän omaa aikaa. Voihan se joskus mukaan lähteä mutta ei aina. Eihän sitä itekkään lähde naisten reissuille mukaan.
Parempi ku molemmilla on omat menonsa niin suhdekki voi paremmin.
No toiset tykkää ja toiset ei.
En halua kaikkea mahdollista aikaa viettää yhdessä puolison kanssa. Menkööt miten menee ja harrastakoon mitä harrastaa ja antaa mun tehdä saman.
Kumminki kunhan lapset ja muut tulee hoidettua toista unohtamatta
Sanoppa muuta, paljon tulee kalasteltua yksin ilman miestäkin. Balanssi on paras, omaa aikaa ja yhteistä aikaa.
Sanotaan että nainen pilaa kalareissun. No omakohtaisesti on monenlaisia kokemuksia. Tobagolla harmitti vietävästi kun frouvani kiskoi isomman mahi-mahin kuin minä koskaan. Lohihommissa hänen neuvot kuuluvat monelta videolta melkoisen napakasti. Silti vaimon otan mukaan aina kun mahdollista. On se sen verran mukava naiseksi ja ilkiää myös päivänäöllä kuljetella lähietäisyydellä. Ja on rintoo, reittä ja persettä, ei ole mikään viulu. Tai jos on viulu, niin sieltä bassommasta päästä.
Ei tarvitse täällä vaimoja kehua. Totuus on kuitenkin, että kunnon kalareissun voi tehdä yksinkin,mutta hyvä kalakaveri, jonka kanssa viihtyy, on monelle tärkeää, koska silloin usein parannetaan myös maailmaa.
Lisää uusi kommentti