Tätä tarkoitin myös itse ja olen täysin samaa mieltä. Kalastusharrastusta pohdittaessa tilanne on vielä selkeämpi: mitä tahansa kalastusmuotoa harrastaa, lopputulema on siinä, että kala kärsii. Tähän ei vaikuta se, että millä motiivilla kalastaja toteuttaa harrastustaan.

Motiiveja ovat esimerkiksi:
Ruuan hankinta = kotitarvekalastus tai ammattikalastus
Vapaa-ajankalastus = verkkojännitys tai tärppien tavoittelu (osa saaliista ruuaksi ja osa vapautetaan)
Kilpakalastus = kilpailuvietin toteuttaminen
Some-kalastus = tavoitellaan taloudellista hyötyä tai mielihyvää some-näkyvyydestä

Saattaa näitä motiiveja olla enemmänkin, mutta en nyt keksi lisää. Osa näistä motiiveista menee ristiin.

Näillä motiiveilla eivät vaikuta mitenkään lopputulemaan, kuinka paljon eläin eli tässä tapauksessa kala kärsii ihmisen toiminnan vuoksi. Motiiveista voi kiistellä, mikä on kenenkin mielestä moraalisesti oikein ja mikä väärin. Se on kuitenkin makuasia, johon ei olemassa tutkittua vastausta, joka todistaisi toisen täysin vääräksi ja toisen täysin oikeaksi. Usein tullaan siihen johtopäätökseen, että omassa tekemisessä ei nähdä mitään vikaa, vaikka aiheutettu lopputulema omalla kohdalla on täysin sama kuin kaikilla muillakin. Kala kärsii.

Mikään em motiiveista ei aiheuta toistaan enempää kärsimystä kalalle. Näin ollen on aivan turhaa syytellä muita, että sinä rääkkäät kalaa, mutta minä en, koska minä toimin tällä tavalla. Kalan kannalta kaikki kalastustoiminta on tuskallista.

Näin karrikoidusti voisi todeta, että muikkuverkon pyytäjä aiheuttaa kärsimystä ja joukkokuoleman yhdellä verkollaan sadoille kaloille. Yksi kilpakalastaja aiheuttaa tuskia kolmelle kalalle kisapäivän aikana. Kumpi on aiheuttanut toiminnallaan enemmän tuskaa kaloille?

Helpoin tapa olisi jakaa kalastajille esimerkiksi 20 kappaleen sarjalippuja, joilla voisi vuoden aikana kalastaa haluamallaan motiivilla ja haluamaansa kalalajia sarjalippuun oikeuttavan määrän. Silloin olisivat kaikki kalastajat samalla viivalla. Voi sitten valita haluaako pyytää 20 muikkua tai meritaimenta. Kalalle aiheuttaman tuskan määrä on silloin vakio eikä tarvi kiistellä siitä, että toiset rääkkää ja minä en.

Kaikilla ylläolevilla motiiveilla kalastavana minulla ei ole varaa syytellä ketään. Jos näitä asioita funtsii enemmän, niin aika moni voi huomata olevan tässä samassa tilanteessa. Kuten myös "kasvisruokailijat", joihin lainaamani kirjoittaja viittasi.

Ihan hauskaa ja aika asiallistakin keskustelua kalastajan moraalista ja kalojen kärsimyksestä. Näkökulma on kyllä hyvin teoreettinen ja todellisuuteen verrattuna sosialistinen: ikään kuin kalat ja vesialueet joilta niitä voi pyydystää olisivat yhteiskunnan omaisuutta ja tasajako ihmisten kesken olisi jonkunlainen tavoite.

Todellisuudessa vesialueista valtaosa on yksityisessä omistuksessa, ja omistajat aika pitkälti saavat päättää alueen kalastuksesta. On omistajien, ei suinkaan moraalifilosofien tai poliitikkojen, asia päättää siitä miten kalastus järjestetään. Omistajat voisivat jakaa ihan sellaisia sarjalippuja kuin haluavat ja niillä perusteilla ja motiiveilla kuin huvittaa. Lakien ja säädösten raameissa. Ja näin toimtaankin esim Ahvenanmaalla saaliskiintiöiden osalta, koskikalastuksessa jossa kiintiö otettaville kaloille ja myös joillain yksittäisillä yksityisillä koskikohteilla vapautettavien kalojen kiintiöinnillä.

Kärsimyksen tuottamisessa. jos se halutaan nähdä vahingontekona / rikkeenä, on erotettava tahallisuus / tuottamuksellisuus / vahinko: näin toimitaan muitakin vahingontekoja / rikkeitä arvioitaessa.

Omistajuus on liian hajalla jotta yhteisiä päätöksiä syntyisi.Liian monta kertaa vaihtaa
kala omistajaa uidessaan ja teeri lentäessään.Kun omistajat eivät osaa pitää omistuksestaan
huolta, on viisaampaa sosialisoida se.Yhteistä "etua" siinä ajetaan.

Ei mikään koukku- tai verkkokalastus ole sen hyväksyttävämpää. Ihan yhtä epähyväksyttäviä ne on kaikki.

Poikkeuksetta kovimmat yhteisen edun liputtajat ovat niitä joilla ei ole tarjota yhteiseen etuun mitään.

"Köyhä antaa vähästänsä, rikas ei paljostakaan.
Siksi meillä on yhteinen lompakko."

Jo on melkoista, missä tuollaista opetetaan?
Kirkossa vai kommunistien kokouksissa?
Täysin vailla totuuspohjaa oleva hokema, yhtä totta kuin se, että joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa.
Nuo sopivat hyvin 1800 luvun hallitsijoiden agendaan, mutta ovat lähinnä noloja tänä päivänä.

Elikkä metsästäjät eivät nauti samoista sosialisoinnin eduista kuin kalastajat.
Ovat huonosti hoitaneet/lobanneet/lahjoneet
edustajiaan.Kalastus on duunari laji, ja ilmeisesti sen vuoksi osaavat ajaa sosialismia.

Näin kalastuslakia muutettiin 90-luvulla ja vedettömät pääsi kalastamaan vapaasti. Toisin sanoen sosialistettiin kaikille. Sen jälkeen ei ole meitä vesialueiden omistajia paljoa kiinnostanut hoitaa vesiä (kuin minimimäärä). Miksi panostaa, jos ulkopuoliset tulee ja kalastaa (peto)kalat pois?

Tämä vallattomuus näkyy myös kalavesissä (ei pelkästään mihin itse omistan) eli ruokakalaa on vähemmän. Särkikalakannat nousussa. Tekniikalla edelleen saa kalaa, koska sen avulla kalat edelleen löytää. Sen sijaan perinteisillä menetelmillä niitä ei enää tule samalla tapaa. Ainakin itse uskon siihen, että mitä enemmän tekniikka kehittyy, sitä vähemmän meillä on todellisuudessa kalastettavaa. Jossain vaiheessa tähän herätään ja säätelyä lisätään (kuten virtavesissä tällä hetkellä). Omalla ahneudella ei ole rajoja, mutta muiden tekemisiä kyllä syyllistetään kuten minäkin tässä.

Mitä suotta istutat, sillä minä jiggaan vain ahvenia, kuhia ja haukia ja nehän lisääntyy ilman mitään istutuksia kunhan vain annat kutea niiden rauhassa.

Näköjään täällä moni on sitä mieltä, että on ihan ok koukuttaa kaloja kilpaa vain käyttääkseen ne veneessä.

On sääli, että kalat eivät voi äännellä. Se nimittäin saattaisi monella ajatus muuttua jos koukussa rimpuleva kala kiljuisi vertahyytävästi kun koukkua irrotetaan.

Siinä eroteltaisi oikeasti ne jotka pystyvät teurastamaan eläimen ja ne jotka ostavat ruoan pakattuna kaupasta.

Siinähän se on, että se kala kiljuu ihan yhtä hyytävästi riippumatta siitä roikkuuko se sunnuntaikalastajan Minnow Spoonissa tai kisakalastajan Buster Jerkissä.

Ajatusmaailma täällä näyttää olevan se, että on kaiken sen tekeminen on ihan ok, mitä jossain muodossa sivuten joku muukin tekee.
Esimerkiksi on ihan ok katkoa lampailta kaula tainnuttamatta, koska joku sitä tekee joka tapauksessa, ja lampaat siis kärsivät kuitenkin. Tai voi hyvällä omatunnolla myrkyttää DDT.llä tuhohyönteisiä, koska maailmassa luontoa kuolee ympäristömyrkkyihin kuitenkin jossain.

Tämän täytyy johtua vain tyhmyydestä ja itsekkyydestä, ne ovat loppumaton luonnonvara.

Samaa mieltä!

Ja luonnonsuojelu on ok, vaikka olisit ainoa joka sitä suojelee.

Kalastajat osaltaa vähentävät vesistöjen ravinnekuormaa, poistamalla ravinteita eli kalaa vesistöstä, esmes miljoona kalastajaa a 10kg/v = 10 000 000 kiloa se on aikapaljon ravinteita se...

Metsästäjät pitävät eläinkannat kurissa ja molemmat ryhmät tekevät hyvää omalla kustannuksellaa ja ajallaan.