Pilkkimisen mielekkyys
06.02.2021 - 19:21
Pilkkimistä opeteltu kohta 20v eikä vieläkään kiinnosta koko touhu. Tänään tuli taas käytyä se talven pakollinen reissu, pitäähän se kerran talvessa käydä kalastajan pilkillä.on se vaan niin tylsää touhua kun olla saattaa.tämä siis minun mielipide.kertokaas pilkkijät jotain positiivistä tuosta touhusta
Meidän lahukassa jäällä melkiein puolimetriä lunta joten jätin pilkkimisen tältä erää.
Johtuu aivan kiinnostuksesta, jos ei kiinnosta pilkille mennä niin kannattaa tehdä jotain muuta. Suosittelen kokeilemaan maalis-huhtikuussa kun on viimejäät niin jäillä on mukavan rentoa olla ja ahven aktivoituu, mitäs sitä pleikkariakaan pelaamaan tai tvtä vahtaamaan kun kalallekin voi mennä ja kalastuskin käy välillä kuntoilusta ainakin kun on pitkä kävelymatka ja jos omistaa veivattavan kairan eikä akkuhärpäkkeitä. Koukkukalastuskin mukavaa ja ei niin vaivalloista kevätjäillä, toki siinä ei ole järkeä niitä +5kg haukia koukuttaa kovin runsaasti. Katiska myös aika mukava moottorisahalla saa hyvin avannon tehtyä ja kokemisväli voi olla talvella pariviikkoakin. Nuoria poikia ei tahdo vaan pilkille saada kun tahtovat olla monesti syrjäytyneitä ja luulevat että ei pimppaa kalamiehet saa. Itse olen nuorimies ja olen kyllästynyt hauen iskukoukkukalastukseen olen niitä niin paljon jo saanut. Made oli tänätalvena pääasia ja jotain olen katiskoilla saanutkin, mutta koukuilla ei mitään ja madepilkille on liian suuri vaiva mennä, mielummin olen viikonloppuna jossain muualla kun pimeässä kylmässä mateita yrittämässä. Toki kiinnostaisi vähän mutta alkaa mateen aika olla jo lopussa, omistan haran ja sillä ajattelin kokeilla jos ei kukaan näe. Sitten jos ekaa kertaa menee pilkille kannattaa pilkkiä särkeä, saalis on varma kun mäskittää paikan päivää-kahta ennemmin, voi aloittelijan into alata paremmin kun särkiä edes tulee. Toki tiedä, onko pakko pilkille mennä luonnosta voi nauttia ilman kalastustakin, kävelemällä kevät auringon metsässä tai hiihtelemässä. Hupikalastajat on eri ihmisiä kun veriveressä kalastajat....
Avaukseen "pilkkimisen mielekkyys".
Viime kesäkaudella veneestä jigaillen kotiin asti ahvenia tuli kannettua suuruusluokkana 500 kappaletta. Pilkkien ei ole vielä koskaan yli puoleen vuosisataan ruokakaloja tullut, eilen se sitten tapahtui!
Välillä on ollut ainakin kymmenen vuoden taukoja, ettei ole edes tullut jäällä käytyä ja en ole oikeastaan koskaan syttynyt sataselle pilkkimiseen. Eilen 21.2.2021 oli lähellä...
Sumu oli eilen päivällä lounaissaaristossa aivan hitonmoista ja välillä ei nähnyt juuri mitään, kun olin yli 500 metrin päässä lähimmästä rannasta. Alku meni päin sitä kehonosaa, johon aurinko ei yleensä paista. Ekaksi yön aikana oli lumet hävinneet vastoin odotusta alueelta, jonne suuntasin ja en ollut varautunut liukuesteillä. Jääkaljanteella oli himppasasen rasittavaa hommaa kävellä! Ekat avannot eivät antaneet nykyäkään ja nousevan tuulen mukana alkoi vilu hiipiä. Jäällä oli vettä senttitolkulla ja sinnehän se vasen hanska sitten putosi ja kastui. Repusta varahanskaa kaivamaan ja olihan siellä niitä, neljä kappaletta oikean käden hanskoja…
Paikan vaihto 200 metriä ja suosiolla heti kolme avantoa kylmänpitimiksi lähietäisyydelle. Ja prkl… tasurilla sinttiahven kiinni ja het' perään toinen. Vielä hetki, ja vajaa parisataagrammainen eli reilusti otettava oli jäällä. Tein toisen avantosetin johonkin kymmenen metrin päähän ja kiersin siinä avannolta toiselle ja niin vaan pikkuämpäri alkoi täyttymään suunnilleen nolla-osaamisella mitä pilkkimiseen tulee.
Jäällä oli vettä pahimmillaan kymmenen senttiä ja aika ajoin satoi sihiä ja viima kipristi märissä hanskoissa näppejä. Olosuhteet olivat siis aivan hanurista, mutta hiljaisen tasainen kalantulo piti mielenkiinnon ja lämmön yllä. Ja jos vaan jäitä riittää, niin toisenkin kerran! Nyt jo hiukan oppineena…
Yöllä satanu taas lissää lunta jäälle ja mahottomasti povattu vielä lissää. Rupee vissiin jo olemaan yli saappan varren imekettä jäällä. Metsamaniltakin sortu ressutalli ja halli, osaan otot täältäkin.
En sitten lähteny pilkille tänäänkään, läksin puottelemaan lumia.
Pilkkimistä opeteltu kohta 20v eikä vieläkään kiinnosta koko touhu. Tänään tuli taas käytyä se talven pakollinen reissu, pitäähän se kerran talvessa käydä kalastajan pilkillä.on se vaan niin tylsää touhua kun olla saattaa.tämä siis minun mielipide.kertokaas pilkkijät jotain positiivistä tuosta touhusta
Positiivinen elikkä mukava pilkkimuisto (yksi niistä):
Oltiin kaverin kanssa jokunen vuosi taakkepäin tuumittu, jotta pitäis kokkeilla iltapilkkiä. Siitä sitten tutulle pikku kalliojärvelle maaliskuun loppupuolella lähettiinikin. Semmonen pieni, karu kirkasvetinen erämaajärvi, joka on ollut aika ailahteleva annissaan. Joskus tuloo paistikalaa kertasyönnin tarpeet, toisinaan taas ei.
Sillä kerralla sitten joku tovi ennen auringon painumista puitten taa, alko kala käydä iltapalalle, Järvessä kohtuullisesti vettä, n. kymmenen metriä keskosillaan, ja kohtuu jyrkät rannat. Siinä ilta-auringon viimesäteillä alko hillitön tasuriin iskeminen. Aivan rantapenkan kupeella, jossa vettä oli ehkä reilu puolimetriä, vedettiin kalaa sellaiseen tahtiin, jotta aina kun vieheen sai jään alle, niin sitä sitten vietiin ja niin maar perusteellista tahtia.
Ajoahven puski rantapenkkaa vasten pikkukalaa ja satuttiin juuri oikeeseen kohtaan. Syönti tapahtui sellaisissa muutaman minuutin sykleissä, jonka jälkeen oli noin varttitunti hiljaista ja sitten taas uusi rytinä. Kalan koko siinä varttikilosesta kasisataseen. Oli siinä joitakin isompiakin kai joukoissa, kun siima napsahti ajoittain poikki. matalassa kun teki vastaiskun ohuella monofiililla ja vastassa sattuikin joku iso, niin huonostihan se kävi. Oisko ollut haukia joukossa? Ehdittiin siinä kahteen pekkaan vetää karvanverran auki neljäkymmentä körmyä jäälle ennen auringon katoamista. Siihen hetkeen päättyi syöntikin kuin seinään.
Meillä oli kangaslaavu pystytttynä järven ainoaan saarentapaiseen, joka oli muutaman aarin kokoinen kallionyppylä parikymmentä metriä rannasta irti. Siinä vedettiin kalat fileiksi ja jatkettiin iltaa muissa merkeissä.
Tokihan mukava tapa lienee viettää iltaa telkkarin ääressä eräjormaa katsellen, ja jos vielä sattuu olemaan tuopissa huurteista ja sipsipussi pöydällä. Siinä varmaan pääsee myös mukaan fiiliksiin, mutta ollapa itse kalareissussa kevättalvisessa erämaassa. Ehkä se on vielä jotain jonniin verran toisenoloista?
Positiivinen elikkä mukava pilkkimuisto (yksi niistä):
Oltiin kaverin kanssa jokunen vuosi taakkepäin tuumittu, jotta pitäis kokkeilla iltapilkkiä. Siitä sitten tutulle pikku kalliojärvelle maaliskuun loppupuolella lähettiinikin. Semmonen pieni, karu kirkasvetinen erämaajärvi, joka on ollut aika ailahteleva annissaan. Joskus tuloo paistikalaa kertasyönnin tarpeet, toisinaan taas ei.
Sillä kerralla sitten joku tovi ennen auringon painumista puitten taa, alko kala käydä iltapalalle, Järvessä kohtuullisesti vettä, n. kymmenen metriä keskosillaan, ja kohtuu jyrkät rannat. Siinä ilta-auringon viimesäteillä alko hillitön tasuriin iskeminen. Aivan rantapenkan kupeella, jossa vettä oli ehkä reilu puolimetriä, vedettiin kalaa sellaiseen tahtiin, jotta aina kun vieheen sai jään alle, niin sitä sitten vietiin ja niin maar perusteellista tahtia.
Ajoahven puski rantapenkkaa vasten pikkukalaa ja satuttiin juuri oikeeseen kohtaan. Syönti tapahtui sellaisissa muutaman minuutin sykleissä, jonka jälkeen oli noin varttitunti hiljaista ja sitten taas uusi rytinä. Kalan koko siinä varttikilosesta kasisataseen. Oli siinä joitakin isompiakin kai joukoissa, kun siima napsahti ajoittain poikki. matalassa kun teki vastaiskun ohuella monofiililla ja vastassa sattuikin joku iso, niin huonostihan se kävi. Oisko ollut haukia joukossa? Ehdittiin siinä kahteen pekkaan vetää karvanverran auki neljäkymmentä körmyä jäälle ennen auringon katoamista. Siihen hetkeen päättyi syöntikin kuin seinään.
Meillä oli kangaslaavu pystytttynä järven ainoaan saarentapaiseen, joka oli muutaman aarin kokoinen kallionyppylä parikymmentä metriä rannasta irti. Siinä vedettiin kalat fileiksi ja jatkettiin iltaa muissa merkeissä.
Tokihan mukava tapa lienee viettää iltaa telkkarin ääressä eräjormaa katsellen, ja jos vielä sattuu olemaan tuopissa huurteista ja sipsipussi pöydällä. Siinä varmaan pääsee myös mukaan fiiliksiin, mutta ollapa itse kalareissussa kevättalvisessa erämaassa. Ehkä se on vielä jotain jonniin verran toisenoloista?
Aivan mahtavaa. Nuo ovat juuri niitä kalastuksen huippuhetkiä. Tuon paremmaksi ei mielestäni kalastus mene ja kaikkea olen kyllä kokenut. Hienoja hetkiä tietenkin myös avovesillä, perhoilla ja tiesmillä, mutta pilkkimisessä on jotain taianomaista, sitten kun viimein osuu siihen hotspottiin, niin kuin te osuitte tuolla kertaa.
Hirveet pakkaset ja lunta muniin asti. Ei kyllä ihan hirveesti hotsita lähtee pilkille.
Toista se on rannikolla. Plussa keleihin mennään. Lunta 10cm jos sitäkään.
Huomenna imekettä lisää reilu 10 senttiä. Alkaa oleen jäällä se +60 senttii.
Kyllä se on viimeistään perjantaina lähdettävä meren jäälle, kun on plus asteita ja aurinko alkaa paistaan.
Kuhaa yrittään joka on aika yksitoikkoista hommaa.
Siksi otan myös kärpäsentoukkia, morreja, pikkutasareita ja pystypilkkiä mukaan.
Välillä pienempää kalaa jäälle vaihtelun vuoksi.
Kuhaa yrittään joka on aika yksitoikkoista hommaa.
Siksi otan myös kärpäsentoukkia, morreja, pikkutasareita ja pystypilkkiä mukaan.
Välillä pienempää kalaa jäälle vaihtelun vuoksi.
Kuhaa kannattaa pilkkiä joko heti aamulla tai illalla. Niitä pikkuahvenia saa keskellä päivää tähän vuoden aikaan.
Kuhaa kannattaa pilkkiä joko heti aamulla tai illalla. Niitä pikkuahvenia saa keskellä päivää tähän vuoden aikaan.
Kyllä, kiitos vihjeestä. Aurinko nousee 7.30 ja laskee noin 17.30, eli sen mukaan pitää käytttäytyä.
Juu tuossa sopiva aloitus 7:00, 3 hyvää tuntia kokeilla kuhaa. Sitten pieni lämmittely teltassa risukeittimen kanssa. Pienet nokoset voi ottaa samalla. Vähän makkaraa ja olutta mukaan. Jos aamulla pannukarkee sattuisi iskemään niin voihan sen paistella samalla. Sitten 14-18 uudestaan kokeilemaan. On se vaan mukavaa.
Hyvä vaihtelua arkeen kotona makkaran paistoon, kaljan juontiin ja nettikalastukseen. Ei kannata liikaa ottaa sitä kaljaa mukaan että pääsee sittariin ostaa niitä kuhia ja iltakaljoja. Kuhatkin olis hyvä kyetä valmistaa ruuaksi.
Onko merikuha ihan eri kala, kun järvikuha ottaa pilkkiin myös keskellä päivää.
Mutta on pilkkiminen mukavaa hommaa, vaikka tulisi kukkoahvenia.
Merellä saa myös keskellä päivää, mutta parhaiten tulee iltapäivästä.
Maanantaina järvellä oli selvät ottiajat kuhalla 12-13 ja 16 nurkilla, pilvinen oli sää ja 6-7 kuhaa sain joista 1 oli otettava. Yksi iso karkasi avannolla ja muutama isohko haahuili pilkin alla 13-16 aikajaksolla mutta yksikään ei napannut.
Mielestäni kalatkin ovat yksilöitä, joten koko päivä kannattaa pilkkiä, ottiaikojenkin ulkopuolella voi kalan saada ja ainakin merkinnän gepsin muistiin, voi sitten myöhemmin yrittää löydettyä kalaa.
Mutta on pilkkiminen mukavaa hommaa, vaikka tulisi kukkoahvenia.
Tämä riippuu merräkin päivästä ja paikasta. Veden väri vaikuttaa, samoin kalojen oleskelusyvyys.
Kevättä kohti, kun päivä pitenee ja aurinko paistaa ylempää, aamu- ja iltasyönnin merkitys korostuu.
Muistan erään reissun, jossa aamuvarhain saatiin tunnissa kolmeen mieheen 11 kuhaa. Kun päivä alkoi kirkastua ja virinnyt tuuli hävitti usvan, loppui syonti kuin seinään.
Uskaltaakohan Helsingissä mennä pilkille. Ajattelin mennä tuohon Vuosaaren kupeeseen, suojainen lahti ja isohko selkä, ei laivareittejä
Luulis, mutta naskalit kannattaa jo ehdottimasti ottaa mukaan. Jäätä heikentää merellä myös nousu- ja laskuvesi.
Nyt on niin hyvät kelit, että porukkaa viikonloppuna paljon jäillä. Jos jollekin kävisi vahinko, niin eiköhän joku vedä ylös, jos vain on köysi mukana.
Oma apu on paras apu ja parempi virtsa väärää kuin vaaksa vaaraa. Tuppaavat nuo nykyimmeiset vaan kännykällä kuvaavan ja nettiin laittavan mieluummin kuin käsiään likaisivat/kastelisivat.
Jos siellä jäällä (mun näkökulmasta kalassa yleensä) ollaan pelkästään saaliin perässä niin väärällä alalla ollaan. Saa viettää aikaa luonnossa ja välillä ahti palkitsee. Kalastus yleisesti on ihan puhdas henkireikä.
Ei tietenkään tarkoita etteikö saalista tosissaan haeta ja ainahan se sydäntä lämmittää kun kotiin saakka saa pannukarheet.
Ei tietenkään tarkoita etteikö saalista tosissaan haeta ja ainahan se sydäntä lämmittää kun kotiin saakka saa pannukarheet.
Ne on muuten karkeet. Pannukarkeet.
Jos siellä jäällä (mun näkökulmasta kalassa yleensä) ollaan pelkästään saaliin perässä niin väärällä alalla ollaan. Saa viettää aikaa luonnossa ja välillä ahti palkitsee. Kalastus yleisesti on ihan puhdas henkireikä.
Ei tietenkään tarkoita etteikö saalista tosissaan haeta ja ainahan se sydäntä lämmittää kun kotiin saakka saa pannukarheet.
Ne on muuten karkeet. Pannukarkeet.
Meillä on aina puhuttu karheesta. Mutta totta, eihän suomen kielessä ole murre- tai alue-eroja joten olet varmaan täysin oikeassa.
Ne on muuten karkeet. Pannukarkeet.
Ne on keskipannun kaloja. Eivät sovi laijalle.
Ahvenen koon määrittelyä by kalastus.com
https://kalastus.com/keskustelu/arkistot-kaikkea-kalastuksesta-arkisto-2...
Sielu lepäili kävellä katiskoille erämaajärvellä pilkkivermeitä ei ollut mukana olisi kyllä pitänyt ottaa
Onko Helsingin edustalta mahdollista saada pilkillä kalaa. Pari päivää takana, eikä mitään eloa. Kukaan muukaan ei tunnu saavan. Mistä ahventa voi merellä tähän aikaan saada?
Sivut
Lisää uusi kommentti