Komeita sorvia nousi useita, mutta suurkalaa sai onkia useamman kerran.
Suuria sorvia (Scardinius erythrophthalmus) oman kalastushistoriani aikana muistellessa palaan aikaan nuoruuden ja Hangon Bentsårin saaristoon. Olimme Akin kanssa Helsingin kalamiespiirin leirillä apuohjaajina ja seilasimme omalla kalareissulla halki ruovikkoisten saarten välien. Olin karkeuttanut elämäni hauen kirkkaassa merivedessä ja ehkä se + 10 kg hauki olisi nyt ennätykseni, mutta ei vanha minibusterin metallinen köli oli liikaa ja siima katkesi siihen.Jatkoimme menetyksestä huolimatta kalastusta ja löysimme itsemme ruovikkoisen lahdenpohjukan perältä. Airolla työnsimme itsemme läpi matalan kanavan ja saavuimme tyyneen poukamaan, jonka pinta kuhisi. Kelaonginta oli leirillä suosittua säynejahdissa ja nopeasti viritin virvelin pyyntivalmiiksi ja heitin madolla varustetun ongen tuikkien yli. Kelasin hiljalleen lähemmäksi tuikkeja ja kun koho oli tuikkien kohdalla, sukelsi se saman tien alle tyynen vedenpinnan. Kala siiman päässä ei ollut pieni vaan lopulta haavin pohjalta löytyi todella tukevassa kunnossa ollut punaeväinen kaunokainen. Suurkalarajaksi sorvalle on laitettu 500 g, puolikiloinen kala on todella upea näky. Sen korkea profiili, punaiset evät ja parhaimmillaan lähes kullankeltainen väri sävähdyttää aina kun suuremman yksilön näkee. Hetken ihailimme toisiamme, jonka jälkeen laskin kalan takaisin. Säyneitä kalastimme savupönttöön, tämä upea kala sai jatkaa elämäänsä.Sorvia löytää aika hyvin ympäri Suomen, omat itäisimmät ylös nousseet ovat Liperistä ja läntisimmät Turusta. Sorvajahtiin –maissia onkitontilleNemon kanssa tuijoteltiin kohoa ja nautittiin lintujenlaulusta.
Oma suurkalajahtini alkoi ystäväni löytämällä sorvapaikalla, koko edellisen kesän iltoja paikalla onkineena isoja sorvia oli nähty, mutta suurkalarajan ylittävät olivat kiertäneet maissisyötit. Juttelin aiheesta yhden suurkalastajan kanssa ja hän kertoi, että maissia kannattaa heittää muutamana iltana onkitontille ennen ongintaa ja ongintaa kannattaa jatkaa yön pimeyteen.Suurimmat sorvat häviävät kesällä syvemmälle, eli lämpimien päivien jälkeen on otollinen aika lähteä sorvaongelle.Kaksi kertaa kolmesta on nyt tehty, maissia mennyt reilut pari kiloa. Ensimmäinen reissu lähestyy ja lupaavalta näyttää, kaislikossa kuhisi.Aika onkia, ensimmäisen reissun antiSaavuimme rantaan Markuksen kanssa jo hyvissä ajoin ennen kuutta, Timi hieman myöhemmin. Ensimmäiset sorvat koukutettiin valoisaan aikaan ja suurin punnittu oli 265 g painava. Herrat lähtivät, minä jäin. Tuijottelin yön ainoaa valopilkkua – valotikkua, jonka olin vaihtanut kohon tikun tilalle. Yksi tärppi jäi mysteeriksi, suoraan koho upoksiin ja vastaiskusta tapsi poikki. Lopulta yö venyi lähes yhteen. Upeaa oli kuunnella vieressä huutelevan kaulushaikaran kurlutusta ja rastaiden soivaa konserttoa rantapusikoissa.Upean reissun kliimaksi koettiin aiemmin, kun perhe, jonka pienin jäsen Aatos niminen poika kokeili äitinsä kanssa ongintaa ongellani. Lopulta rohkaistunut Kalamies sai särjen saaliikseen ja kyllä riemua riitti. Mummille ja papalle kuva muistoksi ja kivet kiitokseksi kanssani. Upea kohtaaminen, kiitos teille, jos joskus tämän tekstin luette.Välineet – ongella pärjääPimeässä valotikulla varustettu koho helpottaa tärppien havaitsemista
Valmistautuminen sorvajahtiin alkoi onkilaitteiden teolla. Vaihdoin suosiolla lumpeikkojen takia monofiilisiimat punottuun ja tein vain hieman heikomman tapsin monofiilista loppuun. Kohoksi valikoitui irrotettavalla tikulla oleva, johon pystyn suoraan laittamaan valotikun pimeässä kalastamiseen tärppien havaitsemista varten.Painotusta en tehnyt loppuun, mutta koukun laitoin valmiiksi tapsin päähän. Koukuksi valitsin hieman paksulankaisemman paikalla uivien suutareiden varalta. Maissilla ongittaessa syötin paino on vaikea arvioida ja suunnittelin painotuksen lopullisen säätämisen rannalle syötin ollessa koukussa kiinni.Kävin toistuvasti samalla rannalla ja näin muutoksen. Rankat sateet nostivat vedenkorkeutta ja etualalla kasvava lumpeikko jäi veden alle. Sorvia nousi tasaisesti yksi tai kaksi per reissu, keskipaino punnittujen kesken ollen hivenen vajaa 350 g. Lopulta 11.6.2021 kaksi valkosipulilla maustettua maissia kelpasi ja rannalle nousi yön hiljaisuudessa sorva, joka pysäytti vaa'an lukemat 614 grammaan.Tällä kohdalla suurkalan onginta vaati 44 sorvan ongintaa ennen kuin tuli täysosuma. Muualta saadut kalat kun lasketaan yhteen, nousee lukema 55. Ajallisesti ongin pääosin ilta kuudesta pitkälle yöhön eli noin 5-8 tuntia per reissu. 
614 g on nyt punnittu ennätyskalaniLyhyesti, aikaa se vaatii tai sitten se on kolmas yksilö kuten Timin omalla sorvareissulla.SuurkalaniRuutana 1,380 kgPasuri 0,713 kgVimpa 0,4194 kgSorva 0,614 kgSorvan suurkalaraja 500 g, katso tästä ilmoitetut suurkalasorvat.