Monolla (0,30) jää heitot lyhkäseksi, versus 0,15-0,20 notkea 8 lettinen kuitu. Kuidulla tartutus aivan toista luokkaa. Mut kukin tyylillään.

Kyllähän sen ymmärtää, että tartutus voi olla ongelma kuhalle ja hauelle, mutta että jollekin myös meritaimenelle. Hyvin on ainakin minulla tarttunut. Ja kyllä monolla lentää riittävän pitkälle eikä tarvitse tarkkailla siiman rispaantumista.

Kaikilla, jotka oikeasti kalastavat meritaimenta heittämällä, tulee hukkatärppejä ja kaloja irtoaa. Joten äläpäs puhu joutavia.

Siima, jolla sain vieheen päin näköä, oli Trabuccoa. Myös Storft GTM:ää olen käyttänyt. Semmosia *tanan kumilankoja ne on hyvään punottuun verrattuna.

Niinkuin sanoin, niin venymättömien kuitusiimojen ja venyvien kuminauhasiimojen sekakäyttö on vaarallista, koska silloin ei aina muista että nyt on käytössä kuminauhaa. Mutta harvoin se viehe tulee kenenkään muun näköä päin kuin virvelin käyttäjää.

Mitä tunareita täällä on, jos uistimen nykäiseminen omaan naamaan pelottaa? 35 vuotta vuotta pyytänyt taimenta ja ikinä ei edes lähellä. Heh.

Mutta asiaan, mä tosiaan siirryin takaisin monoon karkuutusten takia. Varsinkin hyppivä kala tuntui irtoavan helpolla kun ravisteli terävästi ilmassa. Kokotoiminen vapa kyl auttoi, mut silti mono tuntui pitävän ne paremmin kiinni.

Vastaiskua taas taimen ei tarvitse. Tärpit on muutenkin niin teräviä, että siitä on vaan haittaa. Mitään muuta ei tarvitse kun nostaa vapa pystyyn. Ja sekin ei tarvitse olla mikään älyttömän terävä liike vaan enemmän semmoinen sulava. Mulla on ollu mukana tunturissa näitä kuitua käyttäviä kuhan pyytäjiä. Hirveitä nykäisyjä kun tulee tärppi. Taimenen lyönti on vaan niin raju ja nopea ja turpavärkki pehmeä, että se on jo kiinni siinä vaiheessa kun kalastaja tekee sen nykäisynsä. Ja jos on vähänkin suupielessä kiinni, niin varmaan irtoaa siihen riuhtaisuun.

Ei se siihen mitään vaikutakkaan, kunhan joku länkyttää. Veto tulee sieltä vavan päästä ja vavan kärkeä kohti se uistin lähtee jos kala irtoaa kun vapa on kaarella. Eli min. pari metriä ohi kalastajan pään.

Melko tarkasti vavan kärkeä kohti se lähtee, mutta varsinkin monofiililla on paljon vastusta kalan liikkuessa sivuttain, niin se muuttaa vieheen suuntaa niin ettei se enää olekaan vavan kärkeä kohden ja lisäksi irtoaminenkin tapahtuu jonkin verran vinosti, mikä myös heittää viehettä vavan kärjen suunasta.