n.40v. olen ollut "omavarainen" purkkikalan suhteen! Ensimmäiset 10v. purkitin peltipurkkeihin mutta niiden kalleuden ja hankaluuden johdosta siirryin lasipurkkien käyttöön - näin tulee kaikki ostetut säilykepurkit pesun jälkeen kierrätyskelpoisiksi! Valmistuksessa tärkeää menetelmästä riippumatta on juuri se lämpötila - 4 tuntia 125 astetta on riittävä sähköuunissakin ja helposti mittareilla varmistettavissa! Kannet kiinni ennen uuniin laittoa ja purkit jätetään uuniin jäähtymään vaikka "yön yli"! Jäähdyttyään varmistetaan umpioituminen - onnistuessaan kannet "lommolla" ja koputtaessa sormella kantta äänikin on "tiukka". Mikäli umpioituminen epäilläänkin epäonnistuneen, syödään sellainen purkillinen VIIPYMÄTTÄ! Jätin aikoinaan yhden uunillisen säilykkeitä säilyvyyden varmistustarkkailuun ja viimeinen purkillinen ehti kahdeksan (8) vuoden ikäiseksi ja nautittaessa oli kuin eilen tehtyä!!! Ja purkittaja elää edelleen!! ;-)) Menetelmä korostaa mausteiden tehoa - kannattaa olla varovainen määrien kanssa! Suurin yksittäinen kala oli 5,5 kilon hauki, jonka säilöin selkäruotoineen - fileoin kalan siten, että selkäruotoon jäi tavallista runsaammin lihaa - paloiksi ja mausteiden kanssa purkkeihin - tuli tosi komeeta pitsantäytettä muutama uunipellillinen saunakavereiden iltapalaksi :-)) Käyttää reseptiin sitten mitä mausteita tahansa loraus etikkaa on se, joka varmistaa ruotojen pehmenemisen ja sitä kautta nauttija saa kalkit, fosforit, ym. tärkeät hivenaineet käyttöön! Kiiskiä en ole koskaan saanut niin paljoa, että olisi päässyt kokeilemaan; perimätieto kiisken herkullisuudesta kuitenkin pitää ajatuksen kokeiluun vireillä kaiken aikaa!!!

Olisiko Jarmolla kokeneena purkittajana, antaa myös yleispätevä maustamis-ohje "turistille"?

Huomenna verkoille,ja oletettavasti taas tulee se pakkohauki(joka kokemisreissu ollut 2-6kg),joka on tähän asti vapautettu. Kiinnostuin tuosta purkittamisesta siinä määrin,että kysyisinkin HYVÄÄ maustereseptiä tarkoitukseen. Saisipa väheksytystä kalasta,kenties yllätyksen aiheutetuksi.

Haukikin käy. Savusta sitä vähän ensin, Sitten siivoa ruodot pois.
Ihan syötävän hyvää saa sillä lailla.

Eräs kliinisen mikrobiologian professori kerran totesi, että botuliinin "asuttaman" tölkin kyllä useimmiten huomaa siitä että purkissa on kova paine ja sisältö suihkuaa keittiön kattoon purkkia puhakistessa.

Toki itse tehdyt säilykkeet tappavat myös suomessa, ja jokainen joka niillä leikkii ottaa kyllä tietoisen riskin.

Botuliini tosin kuolee jo 121 asteisessa vedessä, joten ihan hirvittävää painekattilaa ei tarvitse tuon saavuttaakseen rakennella.

Ruotsalaien huippukokin ohje särkisäilykkeeksi:
Pieniä särkiä perataan ja suolitetaan evät poistetaan ja päät.särjet ladotaan sopivaan lasipurkkiin pääpuoli alaspäin lisätään lohkottu sipuli ,porkkana viipaloituna,raastettua piparjuurta kolme ruokalusikallista 9 maustepippuria suolaa pari teelusikallista.Rypsiöljyä niin että kaikki peittyvät .Kansi jätetään purkissa kiristämättä
Purkki tai purkit laitetaan kylmään uuniin johon laitetaan 150asteen lämpö. Kun öljy alkaa poreilla niin lämpö pudotetaan 100 asteeseen 4:tunniksi.Kun säilyke on ollut tämän ajan virta katkaistaan jakansi käännetään tiukalle.
Säilyke saa jäädä uunin jälkilämpöön yön ajaksi.Säilyke vacuumisoituu ja kansi menee lieväsi kuopalle.Säilyke pysyy hyvänä muutaman viikon avaamattomana.Itse olen säilykettä tehnyt ja hyvää on ollut esim: leivän päällä.

Kuivuneet itiöt kestävät lämpöä. Siksi purkkeja ja kansia kannattaa liottaa vedessä vuorokausi ennen käyttöä. Itiöt heräävät ja turpoavat ja altistuvat kuumuudelle.

Muikku on ihmisravinnoksi kelpaavaa.

Itseä kanssa ensin ajatus ällötti. Mutta voi pojat kun on hyvää! Ja niin helppoa ja mukavaa käydä tuosta omasta rannasta onkimassa särkiä. Kuhat saa jäädä rauhaansa.

Särjestä saa hyvää ruokaa mutta valmistukseen menee moninkertainen aika ja työmäärä verrattuna moneen muuhun kalaan. Siksiköhän se on niin kallista? Pitäisköhän niitäkin käyttää esim Thaimaassa kuten norjanlohia..