Elikkäs, käykö porukka paljon tuolla suunnilla pilkillä, ja onko ollut tapahtumia? Monesti olen kuullut sanottavan, että ahven kaikkoaa Eteläselältä, varsinkin kappelin kulmilta muualle talveksi. Kesällähän siis paikka on nättiä appuraa pullollaan. Ahkerasti olen kulkenut vuodenvaihteen jälkeen tuolla ja eipä ole tyhjin käsin tarvinnut koskaan lähteä, lukuunottamatta ensimmäistä tiedustelureissua. Monen mittapuulla "pienehköä" ahventa on noussut kahden ihmisen talouden tarpeisiin ihan kohtuudella. Mutta tosiaan, onko muita kävijöitä? Jäällä ei ole tarvinnut kyynärpää-tekniikalla tilaa tehdä, että ilmeisesti parempiakin paikkoja on likellä.
Edellisen reissun tein lauantaina 20.1, starttasin kahdeksalta rannasta. Hain tutulta paikalta parvea, mutta syönti alkoi suhteellisen myöhään ja hiljeni jo puolessa tunnissa kello 10. Puolilta päivin kävin hakemassa perinteisen kahvin rantakioskilta, ja siirryin iltapäivästä hakemaan uutta paikkaa venesataman lähistöltä, ja ensimmäinen reikä oli success. Syönti oli ajoin jopa kiivasta, mutta mitään suuria kaloja ei edelleenkään noussut. Ei liene ihme sillä possut on ilmeisesti syönnöksellä jossain aavempana. Muutamia pieniä vapauttelin heti pois, eikä samasta avannosta takaisin sujautetut vielä jään alla pörrääviä pahemmin häirinneet. Filettä irtosi kilon verran, joten voidaan päätellä että keskikoko ei ollut huimaa, mutta niinhän ne pienemmät maukkaimpia ovat, jos vain putsata viitsii... :)
ps. Jäätä on koko alueella vähintään 30 senttiä lukuunottamatta virtaisimpia salmia. Hyvin uskaltaa liikkua.
Huomenna uusiksi, kun työt antavat sen myöten. Komeaa myräkkää luvassa, mutta eiköhän jostain saaren kupeesta löydy sen verran katvetta että saa nautiskella kahvia ja liottaa karvapyrstöä.
Matkalla edelliselle pilkkipaikalle hiipi mieleen ajatus, josko sittenkin kävisin etsimässä uusia paikkoja, kun edellisen päivän affenfileet riittävät parille aterialle kahden hengen taloudessa. Reposaaren sillalla päätös oli valmis, ja käännyinkin Lampaluodon suuntaan. Venerannassa oli vielä tovi aikaa suunnitella päivää, ja katselin pari paikkaa valmiiksi. Valoa alkoi olemaan jo hieman, kun lähdin taittamaan liki kahden kilometrin patikkaa. Ehdin parahiksi paikalle, ja kun pudotin tasurin reikään niin heti vietiin. Kolmen sopivan ruokakalan jälkeen homma hiipui, ja alla pyöri enää silppua. Kuluttelin aamun hakemalla kalaa eri syvyyksistä mutta huonolla menestyksellä.
Paluumatkalla näin pilkkijän, vasta toinen kerta kun olen jäällä nähnyt muita ahvenhommissa. Päätin käydä vaihtamassa kuulumisia, ja sain hieman uutta informaatiota kuinka ahven täällä yleensä käyttäytyy. Herrasmies neuvoi paikan likeltä, ja ensimmäisestä reiästä sain taas nopeaan tahtiin kolme sopivaa pannukalaa. Siirryin pätkiä eteenpäin autoa kohti, ja kahden saaren välisessä nielussa rupesi tapahtumaan. En ehtinyt kaikua käynnistää, kun tömähti raskas tärppi. Reilusti puolikiloa ylittävä, pitkä ja hoikahko ahven nousi ripeästi jäälle, ja meni takaisin samaan tahtiin. Vapautin myös seuraavan, mutta kolmas oli just-eikä-melkeen ruokakala. Parvi kiersi selvästi, vartin välein kaiku täyttyi paksuista viivoista ja nostin kahdesta kolmeen kalaa joka kierroksella.
Kello kahdelta ahkiossa oli jo kaksikymmentä hyvää ruokakalaa, joten kiittelin Ahtia ja pakkasin tarvikkeet paluumatkaa varten. Uutta reissua täytyy heittää heti perään, ennenkun siirrytään kuorepilkille ja kevätahvenen pilkintään. Siikareissuista puhumattakaan, kevät se aina etenee nopeasti.
Torstaina tuli käytyä emännän kanssa pikaisesti reposaaressa. Tunnin verran piti kairailla ja etsiä kaloja, mutta sitten ahkioon päätyi 25 kappaletta pienempää paistettavaa varsin lyhyessä ajassa. Iltapäivä oli pitkällä, ja käytiin kopaisemassa kuoretta ohimennen. Hämärään kääntyvässä iltapäivässä kala oli passiivista, mutta muutamia saatiin ahventen kyytipojiksi. Norssikausi on muuten parhaimmillaan, kalaa tunkee kaikuun kokoajan, ja pilkkimiehiä -ja naisia näkyy olevan päivittäin liikenteessä. Kaupparannassa kausi parhaillaan, kappelin puolella on vielä pikkuisen hiljaista. Täytyypä niitä käydä kopsauttelemassa sitten sunnuntaina. Jäällä oli todella hyvä liikkua, pinta oli kiinteää, joskin paikoin liukasta. Liukuesteet kengissä on aika must nyt.
Sivumainintana päivän reissu Isojärvelle. Ensikertalaisen tyypillinen ulospuhallus, 9 tuntia, 10 kilometriä, 20 reikää. Ei kuhan kuhaa kaiussa, kolme isoa ahventa sivuosumina. Kokeilin tasankoja, patteja, monttuja ja penkkoja syvyyksistä 2-9 metriä. Mysteerinen kala, vai liekö kalat järven pohjoispuolella, sillä starttasin eteläpäästä.
27. päivä kävin iltapäiväpiston Lampaluodossa. Nyt oli pilkkijöitä liikkeellä enemmänkin, mutta ilmeisesti kala oli huonolla otilla, kun näkyivät liikkuvan ja kairailevan melko paljon. Allekirjoitan saman, vakipaikalta irtosi yksi ylisuuri minkä vapautin, ja lisäksi kymmenkunta otettavaa. Kaloja näkyi kaiussa aika vähän, kopsivat kylläkin kun kohdilleen osuivat. Menetin luottotasurin jäänreunaan, kun nostin liian innokkaasti kohtalaista appuraa. Olin vaihtanut kevyempään settiin, kun pienempää kalaa oli liikkeellä, ja eihän sitä muistanut että tarvisi varoa. Noh, eiköhän kaupasta pikku nilsuja löydy...
Tänään 29. päivä kävin aamulla kääntymässä Lampaluodossa ja totesin että tuuli on niin kovaa että auto heilui, ja ulkona ei meinannut pystyssä pysyä. Ajelin siis reposaareen, ja etsiskelin uusia paikkoja. Ei löytynyt ahventa, jonkun pienen tavoitin, mutta eipä ollut edes otollaan. Kovin vain kalat ihmetteli, sama mitä tarjosi. Perinteisen päiväkahvin jälkeen suuntasin takaisin Lampaluotoon, ja kävin kokeilemassa saman tutun nielun. Kauaa ei pilkkiä tarvinnut liotella, kun komea kaari nousi pilkille ja yli puolikiloinen kävi ihmettelemässä pilvistä ja tuulista säätä. Kohta kumahti vielä raskaampi tärppi, mutta sehän pääsi irti... Ja siinä samalla parvi häipyi. Iltapäivä kului reikiä kairaillessa ja tyhjää ruutua tuijottaessa. Muutamia ahvenia, mutta heikkoa oli. Varovaisesti kopsivat ja vaanivat mutta otolleen ei saanut.
Täytyypä seuraavaksi sinne kuorepilkille, kun on ollut muutama heikompi reissu alla. Vaan kun ei ole malttanut...
Perjantaina sattui tuulisten säiden väliin kohtuullinen keli, joten pilkille oli mentävä. Ajattelin, että Lampaluodossa tuulee taas turhan kovin, joten suuntana oli Reposaari, ja iltapäivän optiona Lampaluoto jos tuuli sen sattuisi myöntämään. Käppäilin Santulta jäälle vasta yhdeksän jäljiltä, ja suuntasin vajaan puolenkilometrin päähän karikon kärkeen. Heti näkyi kalaa alla, ja liottelin hetken karvapyrstöä tuloksetta. Vaihdoin pysty-morri settiin, ja ahvenia alkoi vähin nousemaan. Tahti kiihtyi, ja kun kädet rupesivat palelemaan niin vaihdoin takaisin karvapyrstöön. Lasku- ja nosto tahdilla kalaa tuli tunnin verran, seassa jopa ihan kiitettäviä, ja muutaman ison nakkelin takaisin reikään. Keskikoko oli 100-150 gramman huitteilla, mutta nehän on parasta kun putsata jaksaa. Kahdeltatoista kun parvi lähti, laskin kalat ja tuumailin että päivä oli tässä. Hain saaren takaa tuulensuojaisen paikan, join rauhassa kahvit ja nautin auringosta ja oudon keväisestä tunnelmasta. 70 kappaletta oli ahvenaa ahkiossa, kun kotona vielä tarkastin.
Kuorepilkilläkin tuli käytyä 30. päivä edellistä kuuta. Kävelin kauppalahden ylitse karikon kupeeseen, ja heti rupesi paukkumaan, auringon vielä tähytessä horisontin takaa. Pari tuntia oli kovaa säpinää, ja keskikoko oli karkeata. Sitten hiljeni, mutta en malttanut lähteä kuin vasta kahden aikoihin. Silloin tällöin kävi parvi alla, ja nostelin sellaista 50-80 grammasta morri-pystyllä. Kahdeksankymmentä kappaletta näkyi kalaa olevan. Liikkeellä oli taas melko paljon porukkaa, siinä tutulla paikallaan veneitten edustalla.
Muutamia välipäiviä ollut nyt siellä täällä. Heitän arvalla lähteäkkö yrittämään kuhaa Isojärveltä, vaiko sittenkin hakea laatikollinen kuoretta. Jälkimmäinen nyt ainakin on varma keissi.
Sunnuntai iltana katselin karttaa ja pähkäilin, mitähän sitä seuraavaksi keksisi. Silmiin sattui Kolpanlahden alue, ja niin kartalta löytyi veneranta kävelyetäisyyden päästä. Puoli yhdeksän aikoihin alkoi matka taittumaan, ja ensimmäinen etappi oli pian takana. Ensivaikutelma oli aikamoinen. Alueella oli ruokoa tuppaina ja epäilys kävi mielessä. Kairasin reiän, ja pari nyppyä myöhemmin jäällä oli parinsadan gramman paistikas. Hetken ongin tyhjää, joten suuntasin eteenpäin. Kävin paikallisen kanssa juttelemassa ja kyselemässä virtapaikoista, joita alueella oli selkeästi useampia. Matikka oli kuulemma alkanut liikkumaan, ja ahventakin oli väki saanut. Seuraavalta reiältä sain vartissa kolme kalaa, ja taas mentiin eteenpäin. Päivä meni samaa rataa, pari kalaa per avanto. Keskikoko oli komeaa, ja pari isompaa päästin takaisin uimaan. Iltasella ahkiossa oli parikymmentä oikein sopivaa kalaa, joten päivä oli onnistunut.
9.2 Kävin alueella uudestaan, tällä kertaa kuhaa etsiskelemässä. Niitä oli kuulemma verkkomiehet saaneet jokin aika takaperin, joten mielessä siinsi kaudenavaus kuhna. Ajelin reilusti autolla jäälle, paikalliset olivat ajelleet jo useamman viikon. Etsin syvää vettä, mutta 3,5 metriä enempää ei löytynyt. Pari kertaa kävivät kuhat näyttäytymässä, mutta iskulleen en saanut. Lienee syytä panostaa tarjontaan enemmän seuraavaa reissua silmällä pitäen... Aivan jäätävä ahven kävi kääntymässä pilkillä, niin paksua kaarta en ole vielä nähnyt. Harmittaa, tuli pikkuriikkinen paniikki-nyppy, ja säikytin kalan. Noh, se on siellä ja ehkäpä vielä tavataan. Iltapäivällä kävin kopsauttamassa viisi ahventa, että olisi jotain kotiin vietävää. Kylmä meinasi olla, tuuli leikkasi haalarista ja lämpöliivistä läpi kuin kuuma veitsi voista. Huominen huilia, ja ehkäpä sunnuntaina taas pisto johonkin.
Duuni jatkuu normitahtiin, joten paria lyhyttä pistoa lukuunottamatta reissut ovat jääneet vähiin. 11.2 Kävin Kappelin suunnalla oppaan roolissa ulkoiluttamassa kaveria. Ahvenia saatiin kohtuullisesti, ja muutamia kuoreita napsui paluumatkalla. Kelit ovat olleet jänniä, aina on muuten sopivalle päivälle sattunut hurja kelinmuutos, ja kokemuksien perusteella syönti ei silloin ole parhaimmillaan.
Huomenna olisi tarkoitus lähteä, vaan suunta ja laji on vielä arvoitus. Ahventa on saatu niin hyvin, että mieli tekisi lähteä kuhan tai siian perään. Jälkimmäistä varmasti löytyy tästä lähivesiltä, mutta pilkkilajina on outo allekirjoittaneelle. Tekniikka on tuttu, mutta siian keskitalven käyttäytymisestä merellä ei ole mitään hajua. Ehkäpä suuntaan kuhapaikoille, kun hain eilen Lowrancen peruskaiun Deeperin pallon kaveriksi, josko sitten leveämpi kaikukeila jeesaisi hieman noissa hommissa.
Tänään aamusella lähdettiin emännän kanssa Lampaluodon suunnalle hakemaan isompaa ahventa. Keli oli pilvipoutainen, lämpö nollissa ja tuuli noin 8 m/s. Yhdeksän aikaan poksauteltiin ekat avannot ja kalaa näkyi kaiussa olevan heti enemmänkin. Vaan eivät olleet ahvenia. Kun tasuri ei kelvannut, tarjoiltiin tapsi-morria mikä kelpasi varsin massiivisille särjille. Porukkaa näkyi olevan liikkeellä paljon, mutta kaikki liikkuivat eikä kädet paljoa käyneet. Autollakin jotkut hurjat uskalsivat vielä jäällä liikkua, vaikka jää on jo paikoin pahasti pehmentynyt.
Pari tuntia nypittiin, ja kun ahvenia ei alkanut kuulumaan, lähdimme tsufeelle Reposaaren kioskille. Suunnitelmat uusiksi, ja käppäiltiin Santulta vakipaikalle. Yhden tienoilla parvi paikallistettiin, ja kalaa rupesi nousemaan heti, kun oikea väri ja koko löytyi. Tänään kelpasi vain oranssi Blue Foxin mikrokarvapyrstö, muihin ei mitään reaktiota. Keskikoko oli vaisua, mutta kappalemäärä korvasi sitä. Isommat kalat tyytyivät tarkastelemaan tarjoomuksia. Päivän lopputulema oli raitista ilmaa, puoli kiloa ahven filettä ja 300 grammaa puhdasta särkeä kalapulliin.
Sivumainintana reissu Laitakarille 24.2. Siikaa etsiskelin, mutta kovasta yrityksestä huolimatta jäivät löytymättä. Päivän pelasti lyhyt mutta hurja ahvenen syöntipiikki myöhään iltapäivällä, tovissa kiskoin ylös karkeaa 400-200 grammasta parikymmentä kappaletta. Täytyypä harjoitella lisää tota lajia, siian kevätkausi alkanee piakkoin.
Viikko on mennyt kovan influenssan kourissa, ja viikonloppu menee varmasti vielä lepäillessä. Harmi, piti käydä Säkylän Pyhäjärvellä ahvenaa kokeilemassa. Reissut on viimeaikoina jääneet vähiin, muiden menojen ja työn syödessä aikaa harrastuksilta. Mutta tässä lyhyt yhteenveto parilta viimeviikolta:
9.3 Lähdimme paremman puoliskon kanssa aikaisin aamusta Soodeen suunnalle. Aamu oli pilvinen ja tumma aurinkoisen viikon jäljiltä, lämpö nollissa. Tuuli mieto, 2 m/s länsipuolelta. Porukkaa näkyi paljon jäällä jo heti aamusta. Aloitimme matalasta ruohotuppaitten likeltä, noin metrin vedestä. Kaloista ei saatu havaintoja, joten siispä huristeltiin autolla veneväylälle josta löytyy hieman syvempää, reilun kolmen metrin vettä. Nyt kaloja näkyi jo molempien ruuduilla, mutta eivät olleet innokkaita syömään. Isot siniset kalajigit kelpasivat muutamille yksilöille, mutta oikein suuria ahvenia ei tullut saatika näkynyt. Kymmenen kulmilla lähdettiin jo paluumatkalle, ja käytiin kopaisemassa aloituspaikalta ruohotuppaiden toinen puoli. Matalasta löytyi aina jokunen kala, mutta keskimäärin yksi per avanto. Sitten sattui yksi parempi reikä, ja nostelin minimi-ruokakalat kymmenessä minuutissa. Päivä oli heikko, niin ilmeisesti muillakin, koska porukka liikkui ja muutenkin vaikutti rauhalliselta.
Taas yhtenä sivumainintana päivävisiitti Pyhäjärvelle 3.3. Olin hieman myöhässä jäällä, ja kun en jäätilannetta tiennyt tai muita nähnyt, niin kävelin pelipaikoille. Kiertelin merkkaamiani paikkoja, ja löysinkin ahvenparvia useampaan otteeseen, mutta en saanut millään syömään vaikka kaikki pilkit kävin systemaattisesti läpi. Viikko oli ollut pilvinen, ja sunnuntai oli ensimmäinen kirkas päivä pitkään aikaan. Liekö oli liikaa kirkasvetisen järven kaloille... Toiveissa on uusinta, sillä hommasin järveen sopivaa ahvenmagneettia, mutta jäänee vielä tältä viikonlopulta terveystilanteen takia.
Lisää uusi kommentti