Kuinka suuren osuuden kalakannasta voi kalastaa vuodessa pois kestävästi?
05.08.2024 - 19:55
Eli, rupesin pohtimaan tällaista kysymystä. Kuinka suuren prosenttiosuuden jonkin tietyn järven, joen tai muun vesistön kalakannasta tietyn lajin osalta voi vuosittain kalastaa pois ilman, että kalakanta alkaa sen seurauksena heikkenemään tai romahtamaan? Jos esim. johonkin mereen laskevaan jokeen nousee vuosittain kutemaan keskimäärin noin 100 000 lohta tai jos jossakin järvessä elää yhteensä keskimäärin noin 100 000 kuhaa, niin kuinka monta tuhatta tai kymmentä tuhatta näistä 100 000 kuhasta tai lohesta voitaisiin maksimissaan kesän aikana pyytää pois niin, että seuraavan syksyn tai kevään kudusta selviäisi kuitenkin edelleen sama määrä uusia kalanpoikasia kutukalojen pienemmästä määrästä huolimatta, kun jäljelle jääneiden kutijoiden poikasille riittäisi enemmän ravintoa ja niiden selviytymisprosentti olisi suurempi, eikä kalakanta siis kutistuisi? Onko aiheesta tehty mitään edes suuntaa antavia tutkimuksia, että onko tämä kalakannan kestävän pyynnin maksimiluku esim. 5%, 10%, 20% vai 50% luokkaa? Veikkaisin, että eri kalalajien välilläkin tässä lienee varmaan aika paljon vaihtelua. Samoin sillä pyydetäänkö uros- vai naaraskaloja.
Nyt täytyy ostaa kalat kaupasta, meni liian vaikeaksi
Varmasti on vaihtelua, mutta sanoisin että 50% on liikaa.
Noin 10% varma tieto.
En osaa vastausta antaa kysymykseen, mutta totean, että ääri-isojen kalojen määrä vesistössä on vähäisempi kuin luulisi. Pienessä järvessä niitä voi olla vain muutamia. Tämän voi todeta sillä, että hyvin isoja antanut kalapaikka huononee muutamassa vuodessa tai jopa yhdessä kaudessa, kun kalamiehet keksivät sen.
Järkevintä olisi ottaa kalastosta sen kokoluokan kaloja, joita on paljon. Kuitenkin sellaisia, jotka ovat ehtineet kutea vähintään yhden kerran. Painotus pitäisi olla naaraskaloissa.
Monet ovat sitä mieltä, että isot kalat ovat tärkeitä vesistölle. Mutta ovatko? Jos kerran halutaan kerätä kalakilot keskikokoisista yksilöistä, on yhdentekevää onko paikassa ääri-isoja vai ei.
Argumentoidaan sillä, että isoilla on hyvät geenit, joiden avulla kala voi kasvaa isoksi. Jos tavoite ei ole edes saada saaliiksi isoja, vaan keskikokoisia, silloinhan ei ole merkitystä, esiintyykö paikassa isoja yksilöitä vai ei.
Isoista kaloista tulee paljon kutua, mutta onko se merkityksellistä, koska suurin massa kudusta tulee niistä kaloista, joita on paljon. Esimerkiksi 100 kpl 1,5 kg kuhaa tuottaa enemmän kutua kuin yksi 10 kg kuha.
Korjaan: painotus pyydettävissä kaloissa pitäisi olla koiraskaloissa. Tuli virhe edelliseen tekstiini.
Mistä eroitat koiraksen?
Lohella ja taimenella se on helpompi, koska koiraalle tulee koukkuleuka.
Kuhalla ja hauella se on vaikeampi. Keväällä näkee, että naaras on paksumpi, mutta muuten se on aika vaikea.
Tiedä sitten, mutta joskus olen jostain lukenut, että hauesta yli kuusikiloinen uros olisi harvinainen ja siksi isot hauet vapaaksi. Tuottavat paljon mätiä ja sen hedelmöittämiseen riittää pieni määrä maitia pienestäkin kalasta.
Muutama huomio tähän liittyen.
Tällä hetkellä kalastus keskittyy hyvin pitkälle petokaloihin (ahven, kuha, hauki,…) ja vähemmän muihin kaloihin. Kun nykyinen kalakorttijärjestelmä luotiin 90-luvun puolivälissä eli kalavedet sosialisoitiin, hauki- ja ahvenkannat eteläisellä merialueella ovat taantuneet. Itse uskon, että tekniikan kehittyessä (esim. live kaiut), isot kalayksilöt vähenevät radikaalisti nykyisestä. Kun kalastus kohdistuu petokaloihin, tämä on vääristänyt etenkin Etelä-Suomessa kalatasapainon petokalojen ja muiden kalojen välillä. Tämä on näkynyt muun muassa särkikalakantojen kasvuna. Toki vesien rehevöityminen ja muut ympäristötekijät osittain ovat tähän vaikuttaneet. Monissa lammissa ja järvissä tehdään vuosittain särkikalojen tehokalastusta, jotta kalatasapainoa saataisiin korjattua ja veden laatua parannettua. Pointtina on, että kalastuksen pitäisi kohdistua niihin kalalajeihin, jotka edistävät oikean kalatasapainon saavuttamista esim. särkikaloihin tässä tapauksessa.
Kuhaa on 90-luvun alusta saakka istutettu suuristutuksin joka paikkaan. Kuha vahvempana ja nopeakasvuisempana kalana on syrjäyttänyt ahvenkantoja. Monet hyvät ahvenvedet on pilattu kuhaistutuksilla. Suurien kuhan istutusten seurauksena kuhakannat ovat monin paikoin kasvaneet niin suuriksi (esim. Turun saaristo ja muutamat sisävedet), että kuhat ovat alkaneet kääpiöitymään (kasvavat hitaasti ja tulevat pienempinä yksilöinä sukukypsiksi) ja/tai kärsivät nälästä. Olen myös havainnut tilanteita, että muikkukannat ovat eräällä järvellä taantuneet tämän seurauksena (tämä ahvenen lisäksi). Kuhan istutuksilla on pyritty ensisijaisesti korvaamaan kovaa petokaloihin kohdistuvaa kalastuspainetta, mutta se on näin ollen mennyt ylitse. Turun saaristossa on ehdotettu, että kuhan alamittarajaa voitaisiin paikallisesti säätää nykyistä alemmaksi, mutta tällä hetkellä Suomen laki ei sitä salli. Tämä kritiikki kuhan liikaistutuksia kohtaan liittyy edelleen oikeaan kalatasapainoon. Ei ole hyväksi myöskään, että yhtä yksittäistä petokalalajia on liikaa. Parempi vaihtoehto on, että on useita erilaisia luontaisia petokalalajeja sopivassa suhteessa.
Jokaisessa luontaisessa kalalajissa pitää olla ns. pyramidimalli. Pieniä/nuoria kalaluokkia pitäisi olla paljon ja suuria/vanhoja yksilöitä vähän. Se ei ole oikein, jos suuret yksilöt pyydetään pois (esim. liveluotaimen avulla), koska geeniperimä heikkenee ja pyramidin korkeus pienenee. Kalastuksen pitäisi näin ollen kohdistua välimitan kaloihin kalalajista riippumatta.
Uhanalaisiin tai taantuneisiin lajeihin (esim. lohikalat – poislukien muikku) kalastus pitäisi lopettaa siihen saakka kunnes se on elpynyt. Tämä koskee myös vapaa-ajankalastusta ja tuki-istutettuja yksilöitä. Esimerkiksi meritaimenen kaupallinen pyynti on kielletty. On kielletty myös luontaisesti lisääntyneiden rasvaevällisten mertsareiden pyynti. Sen sijaan istutettuja mertsareita, joilta rasvaevä on leikattu saa pyytää. Mielestäni myös istutettujen meritaimenten pyynti pitäisi lopettaa siihen saakka kunnes kalastus on kestävää. Samalla tapaa C&R tyyppinen kalastus koskilla on perseestä, koska se ei edistä kalakantaa ollenkaan eli kalastuksen yhteydessä tulee aina kalatappioita. Samalla tapaa merilohen pyynti esim. Itämerellä ja Tornionjoella pitäisi lopettaa kokonaan kunnes nousevien lohien määrä ylittää tietyn määritetyn luvun (ns. liikennevalomalli). Sama periaate Tenolle.
Kirjoitukseni liittyy hyvin paljon kalatasapainoon eli uros- ja naaraskaloja pitää olla myös sopivassa suhteessa. Niitä on vaikea erottaa ulkoisesti, vaikka kala olisi nostettu ylös. Pyynnin kohdentaminen vain toiseen sukupuoleen mahdotonta.
En usko, että kukaan pystyy määrittämään kalamäärää kuinka paljon tietyn tyyppisiä yksilöitä voidaan poistaa vesistöstä vuosittain jotta kalakanta säilyy elinvoimaisena. Kukaan ei voi etukäteen ennustaa miten hyvin luontainen lisääntyminen onnistuu kyseisenä vuonna. Vuodet ja olosuhteet ovat myös erilaisia lisääntymisen osalta. Ympäristötekijät (esim. ilmaston lämpeneminen) ja erilaiset kalataudit vaikuttavat asiaan. Noin yleensä ottaen maapallolla kärsitään ylikalastamisesta. Esimerkiksi kaupan tonnikalapurkissa on boniitto nimistä kalaa, joka on tonnikalalle sukua, mutta ei ole tonnikalaa. Ylikalastamista on myös Suomessa erityisesti petokalojen osalta. Tuki-istutukset vääristävät kokonaiskuvaa. Tuki-istutusten määrää todennäköisesti tullaan vähentämään tulevaisuudessa, kun lupatuloista ei saada riittävän suurta tulopottia kuin menneinä vuosina. Samaan aikaan aktiivisten kalastajien määrä vähenee. Kalastusmenetelmät ja välineet jatkavat kehitystä ja jossain vaiheessa lain avulla niiden käyttöä tavallisten pulliaisten osalta tullaan rajoittamaan. Tulevaisuudessa esimerkiksi livekaiut voivat olla niin hyviä, että se näyttää kuvaruudussa lähes valokuvalta. Onko siinä vaiheessa järkevää antaa sellaista kaikua tavalliselle kalastajalle. Toisaalta siinä vaiheessa ei enää ole suuria yksilöitä mitä kalastaa, koska ne on jo kalastettu…
Suomessa vapaa-ajan kalastus kohdistuu alle 0.01% järven todellisista petokalamääristä. Tätä on joskus tutkittu ja tuloksena on että selvästi alle promille.
Sillä onhan se 10cm ahven myös petokala, niin voihan tuo laskenta pitää paikkansa, jos lasketaan kappaleita eikä massaa.
Varmaan luken tutkimus, jossa otanta on todellisuudessa 0.01% vesistöistä.
Tällä hetkellä kalastus keskittyy hyvin pitkälle petokaloihin (ahven, kuha, hauki,…) ja vähemmän muihin kaloihin. Kun nykyinen kalakorttijärjestelmä luotiin 90-luvun puolivälissä eli kalavedet sosialisoitiin, hauki- ja ahvenkannat eteläisellä merialueella ovat taantuneet. Itse uskon, että tekniikan kehittyessä (esim. live kaiut), isot kalayksilöt vähenevät radikaalisti nykyisestä. Kun kalastus kohdistuu petokaloihin, tämä on vääristänyt etenkin Etelä-Suomessa kalatasapainon petokalojen ja muiden kalojen välillä. Tämä on näkynyt muun muassa särkikalakantojen kasvuna. Toki vesien rehevöityminen ja muut ympäristötekijät osittain ovat tähän vaikuttaneet. Monissa lammissa ja järvissä tehdään vuosittain särkikalojen tehokalastusta, jotta kalatasapainoa saataisiin korjattua ja veden laatua parannettua. Pointtina on, että kalastuksen pitäisi kohdistua niihin kalalajeihin, jotka edistävät oikean kalatasapainon saavuttamista esim. särkikaloihin tässä tapauksessa.
Kuhaa on 90-luvun alusta saakka istutettu suuristutuksin joka paikkaan. Kuha vahvempana ja nopeakasvuisempana kalana on syrjäyttänyt ahvenkantoja. Monet hyvät ahvenvedet on pilattu kuhaistutuksilla. Suurien kuhan istutusten seurauksena kuhakannat ovat monin paikoin kasvaneet niin suuriksi (esim. Turun saaristo ja muutamat sisävedet), että kuhat ovat alkaneet kääpiöitymään (kasvavat hitaasti ja tulevat pienempinä yksilöinä sukukypsiksi) ja/tai kärsivät nälästä. Olen myös havainnut tilanteita, että muikkukannat ovat eräällä järvellä taantuneet tämän seurauksena (tämä ahvenen lisäksi). Kuhan istutuksilla on pyritty ensisijaisesti korvaamaan kovaa petokaloihin kohdistuvaa kalastuspainetta, mutta se on näin ollen mennyt ylitse. Turun saaristossa on ehdotettu, että kuhan alamittarajaa voitaisiin paikallisesti säätää nykyistä alemmaksi, mutta tällä hetkellä Suomen laki ei sitä salli. Tämä kritiikki kuhan liikaistutuksia kohtaan liittyy edelleen oikeaan kalatasapainoon. Ei ole hyväksi myöskään, että yhtä yksittäistä petokalalajia on liikaa. Parempi vaihtoehto on, että on useita erilaisia luontaisia petokalalajeja sopivassa suhteessa.
Jokaisessa luontaisessa kalalajissa pitää olla ns. pyramidimalli. Pieniä/nuoria kalaluokkia pitäisi olla paljon ja suuria/vanhoja yksilöitä vähän. Se ei ole oikein, jos suuret yksilöt pyydetään pois (esim. liveluotaimen avulla), koska geeniperimä heikkenee ja pyramidin korkeus pienenee. Kalastuksen pitäisi näin ollen kohdistua välimitan kaloihin kalalajista riippumatta.
Uhanalaisiin tai taantuneisiin lajeihin (esim. lohikalat – poislukien muikku) kalastus pitäisi lopettaa siihen saakka kunnes se on elpynyt. Tämä koskee myös vapaa-ajankalastusta ja tuki-istutettuja yksilöitä. Esimerkiksi meritaimenen kaupallinen pyynti on kielletty. On kielletty myös luontaisesti lisääntyneiden rasvaevällisten mertsareiden pyynti. Sen sijaan istutettuja mertsareita, joilta rasvaevä on leikattu saa pyytää. Mielestäni myös istutettujen meritaimenten pyynti pitäisi lopettaa siihen saakka kunnes kalastus on kestävää. Samalla tapaa C&R tyyppinen kalastus koskilla on perseestä, koska se ei edistä kalakantaa ollenkaan eli kalastuksen yhteydessä tulee aina kalatappioita. Samalla tapaa merilohen pyynti esim. Itämerellä ja Tornionjoella pitäisi lopettaa kokonaan kunnes nousevien lohien määrä ylittää tietyn määritetyn luvun (ns. liikennevalomalli). Sama periaate Tenolle.
Kirjoitukseni liittyy hyvin paljon kalatasapainoon eli uros- ja naaraskaloja pitää olla myös sopivassa suhteessa. Niitä on vaikea erottaa ulkoisesti, vaikka kala olisi nostettu ylös. Pyynnin kohdentaminen vain toiseen sukupuoleen mahdotonta.
En usko, että kukaan pystyy määrittämään kalamäärää kuinka paljon tietyn tyyppisiä yksilöitä voidaan poistaa vesistöstä vuosittain jotta kalakanta säilyy elinvoimaisena. Kukaan ei voi etukäteen ennustaa miten hyvin luontainen lisääntyminen onnistuu kyseisenä vuonna. Vuodet ja olosuhteet ovat myös erilaisia lisääntymisen osalta. Ympäristötekijät (esim. ilmaston lämpeneminen) ja erilaiset kalataudit vaikuttavat asiaan. Noin yleensä ottaen maapallolla kärsitään ylikalastamisesta. Esimerkiksi kaupan tonnikalapurkissa on boniitto nimistä kalaa, joka on tonnikalalle sukua, mutta ei ole tonnikalaa. Ylikalastamista on myös Suomessa erityisesti petokalojen osalta. Tuki-istutukset vääristävät kokonaiskuvaa. Tuki-istutusten määrää todennäköisesti tullaan vähentämään tulevaisuudessa, kun lupatuloista ei saada riittävän suurta tulopottia kuin menneinä vuosina. Samaan aikaan aktiivisten kalastajien määrä vähenee. Kalastusmenetelmät ja välineet jatkavat kehitystä ja jossain vaiheessa lain avulla niiden käyttöä tavallisten pulliaisten osalta tullaan rajoittamaan. Tulevaisuudessa esimerkiksi livekaiut voivat olla niin hyviä, että se näyttää kuvaruudussa lähes valokuvalta. Onko siinä vaiheessa järkevää antaa sellaista kaikua tavalliselle kalastajalle. Toisaalta siinä vaiheessa ei enää ole suuria yksilöitä mitä kalastaa, koska ne on jo kalastettu…
Pitkä kirjoitus ja pahimmat valheet on pakko oikaista. Kuhakannat on saatu pienenemään liika kalastamalla liian pienisilmäisellä verkolla. Kuha ei ole ehtinyt edes lisääntymään. Tämä on todistettu alueilla, jossa on kalastettu suuremmilla verkoilla ja kuhapopulaatio on paljon terveempi. Siis merialueella.
Meritaimenen ammattikalastusta EI ole kielletty. Vain kohdennettu pyynti. Eli kun ”siika” rysään ui 30 rasvaeväleikattua meritaimenta, niin ne saa myydä vastuullisena lähikalana. Vain rasvaevälliset pitää vapauttaa. Myös ammattikalastajien. Eli kyllä näihin kalakantoihin on eniten vaikuttanut ihan ammattikalastus. Sama kuin rysillä (kuorepyyntiä) voidaan tukkia kalaväylät kun Vaelluskalat lähtevät vaellukselle. Ihan laillisesti.
Niin ja pisteenä i:n päälle vapaa-ajan kalastuksessa on 2cm isompi alamitta et sekin vielä. Kyllä Saaristomerellä osataan. Kalakantoja ”hoitaa”
Varmasti totta, että on koekalastamalla tutkittu monilla järvillä kalaston tilaa. Sen pohjalta arvioidaan kalamääriä per hehtaari. Järvikohtaisia vaihteluita varmasti on riippuen kalarakenteeseen. Sekin on varmasti totta, että petokaloja on määrällisesti vähemmän kuin muita kalalajeja. En itse usko tuollaista 0.01% suhdetta oikeastaan millään järvellä ilman tutkimusreferenssiä. Onko toimittaa sellaista?
Luken 2022 tilaston mukaan vapaa-ajan kalastajat pyysivät noin 27% saaliista vuonna 2022 saalispainon mukaan ja ammattikalastajat 73%. Tämä siis saalispainon mukaan ei kappalemäärän mukaan. Luvut pitävät sisällään myös silakan troolaamisen, joka on painomääräisesti valtaosa ammattikalastajien saalista. Jos sen poistaisi luvuista pois, vapaa-ajan kalastajien ja ammattikalastajien luvut olisivat merkittävästi lähempänä toisiaan.
Suoim on miljoonien vesistöjen maa, joten tuokin tekee tuhansia vesistöjä.
Suomessa on jos pelkästään järviä yli puoli miljoonaa, joten 0.01% järvistä on yli 500 järveä.
Kokonaisuutena petokaloista pyydetään alle promille ihmisen toimesta. Ongelmana on esimerkiksi ammattikalastus saaristomerellä jossa tuo promille ei enää edustakaan kokonaisuutta, vaan ahmattikalastajat ryöstöpyytävät kuhakannasta vuosittain prosentteja.
Mitä onko Suomessa miljoona järveä, täällä taas joku lukelainen sekoilee.
Suomen paras hehtaari ”tuotto” …eli saalismäärä per hehtaari on Säkylän Pyhäjärvellä. Ei ole pilattu rehevöitymisellä ja kalastetaan aktiivisesti. Järvi myös sopivan matala ahvenelle ja hauelle. Ja hyvä muikkukanta. Elinvoimainen tiheä täplärapu kanta tuo vielä lisää tuloja. Tätä järveä ei ole siis tyhjennetty livelaitteilla eikä edes ahneella ahmattikalastuksella. Vaikka kalastetaan enemmän kuin montaa muuta järveä. Mutta kalastetaan järkevästi. Ai niin. Myös riittävän iso ettei yksikään osakaskunta pääse hääräämään liikaa.
Lisää uusi kommentti