Kyllä, se pelko etten pääsekkään kalaan on vaivannut koko vaatimattoman ikäni.😉

Kaverilta katkes vapa kun oli matkalla kalaan. Vähän sama asia.

Ei, et tiedä. Lopeta valehtelu.[/quote]

Arvasin. Älä valehtele enää.

Niin se taisikin olla.Selvisi hengissä vaikka oli matkalla kalaan.[/quote]

kuka mitäkin pelkona pitää. itse en ainakaan halua noita 4/0 kolmihaarakoukku reiteeni kiinni niin että 60 kiloinen pallas repii noita koukkuja. nostokoukkuunkaa en halua tarttua kun omaani oon tehnyt väkäsen ettei kalat tipahtele. kaveri kyllä heittäytyi oman nostokoukun päälle ja sai koukun polveensa. väkästä ei hänen nostokoukussa ollut, eli helppo oli irroittaa, mut teki silti kipeää.

Ei kannata käyttää puhdasta monofiilisiimaa vaan mieluummin kuitua pohjasiimana ja siihen noin vavan mittainen monofiili- tai fluorocarbon-peruke päähän. Näin saavutetaan sekä monofiilin että kuidun hyvät puolet: kuidun venymättömyyden tuoma hyvä tärppituntuma ja turvallisuus (ei ponnauta uistinta pohjasta naamalle) sekä monofiilin/fluorocarbonin tarjoama hyvä hankauskestävyys lähellä siiman kärkeä ja siiman näkymäytömyys vedessä viimeisen 2-3 metrin matkalla ennen uistinta (jos käytetään vavan mittaista monofiili/fluorocarbonperuketta).

Ja uistinta pohjasta vedettäessä ei MILLOINKAAN kannata katsoa samanaikaisesti sinne veteen uistimen suuntaan, vaan aina kannattaa kääntää kasvot toiseen suuntaan samalla kun vetää. Sillä tavalla koukut ei ainakaan silmään tule jos uistin päättää ponnahtaa, vaan selkään/niskaan/takaraivoon mikä tarkoittaa toki reissua terveyskeskukseen mutta on kuitenkin huomattavasti pienempi ja vähemmän peruuttamattomat seuraukset omaava onnettomuus kuin silmän puhkeaminen. Itse opin tämän asian aikoinani kerrasta samankaltaisen läheltäpititilanteen kautta mitä edellinen kirjoittajakin kuvasi, uistin viuhahti naamasta ohitse suurinpiirtein samalta etäisyydeltä kuin sen salamurhaajan luoti presidenttiehdokas Trumpin kallosta, melkein raapaisi koukut korvalehteä.

Toinen tilanne missä koukun ponnahtamiselle kohti naamaa (ja pahimmassa tapauksessa silmään) on muuten iso riski on ison ja voimakkaasti taistelevan kalan väsyttäminen lyhyellä lähellä rantaa. Jos isohko kala on iskenyt uostimeen läheltä rantaa ja on väsytyksen rajuimmassa vaiheessa kovimmin potkiessaan vain parin metrin päässä kalastajasta, niin kalaa ei saisi silloin koskaan väsyttää "suoraan itseään kohti" vavankärki pystyssä. Sellaisessa tilanteessa kalaa pitäisi aina vetää vavalla joko vasemmalle tai oikealle vavankärki suht. vaakatasossa lähellä veden pintaa. Kun kala on väsytetty siihen pisteeseen että se ei enää kovasti pistä hanttiin, niin siinä vaiheessa sen voi uitella varovasti kohti rantaa myös vavalla pystysuunnassa vetäen, kunhan ei anna liikaa painetta siimaan. Tämä siksi, että myös väsytettävän kalan huulesta irti repeävä koukku saattaa singauttaa uistimen kohti kalastajan naamaa mikäli siimaa kalan ja kalastajan välillä on riittävän vähän, kala on tarpeeksi pinnassa ja vavankärki on suorassa kulmassa ylöspäin. Tämänkin asian osalta kokemusta on parista läheltä piti -tilanteesta jotka on opettaneet varovaiseksi.

Vielä yksi salakavala vaaranpaikka on koskikalastuksessa kalastajaan nähden alavirran puolella olevan väsytetyn kalan vetäminen kovalla voimalla ja lyhyellä siimalla "ylävirtaan" kohti haavia vapa pystyssä. Tässäkin tilanteessa uistimen/perhojen irtirepeämiselle ja kasvoja kohti syöksymiselle on iso riski, sillä kovassa virrassa vatavirtaan vedettäessä täysin väsynyt ja velttona makaavakin kala luo kovan paineen ja kireyden/jännityksen vapaan ja siimaan. Kuulemma Matkakoskella sattui muutama kesä takaperin juuri tällaisessa tilanteessa onnettomuus, kun spinfluga-kalastaja sai lohta haaviin kiskoessaan putkiperhon kolmihaarkoukun päin naamaa. Silmää ei tilanteessa menetetty, mutta koukku upposi syvälle leukaluuhun asti ja vaadittiin kuulemma aikamoinen operaatio sen poistamiseksi. Koskella pitäisi aina uitella ylösotettavat kalat ensin johonkin mahdollisimman rauhallisesti virtaavaan rantapoukamaan tai akanvirtaan, tuoda ne varovasti rauhallisella ja kevyellä vedolla mahdollisimman lähelle rantaa ja koukata sitten haavilla ylös. Näin siis ihan niiden puolikilosten kirrejen ja harjustenkin kohdalla, 10 kg lohista nyt puhumattakaan.

Oon sitä pelännyt että kaljat unohtuu kotiin

Mitenkä niin meri on syöty? Särkiä ja lahnoja on aivan perkeleesti. Ahventa on nyt tullut paremmin kuin vuosiin. Useita kuhia myös ahven jigauksen ohessa. Viime reissun jälkeen laskimme kolmeen mieheen 103 otettua ahventa ja paljon meni myös takaisin.

Voisi kertoa missä niitä meriahvenia on, selkämeri alkaa olla syöty ja merenkurkku. Tietenkin jos on tottunut muutaman kilon saamaan livellä että näitähän piisaa, joskus oli satojen kilojen parvia ja verkolla saivat tonnin päivässä.

Ahventa älyttömästi? Tarkka paikka on salainen, eli eihän sitä sitten ole älyttömästi. Kyllä mullakin toimii 1/20 paikoista mutta aika ohuesti alkaa olla,ennen toimi 10/20 paikasta.

Joo, k-marketista vielä löytyy ahventa.
Vähhiin on appurat käyneet ja filekilo yli 30e...
En oo vielä tarvinnu ostaa.
Ite ko tekkee nii saapi täsmälleen semmosta filettä ku sattuu tulemaan.
Vähenemään päin on itämeren rannikon ahven ollu viimeset 15v....kauankohan riittää ennen ko nekin kääpiöityy niinkuin kuhastaki valehellaan.

Heippa vuan ja rauhaa veljet ynnä sisaret 🚣‍♀️🎣🙏🇫🇮

Niin mikä tämä merimetsotilanne nyt on missäkin? Inkoossa jo elokuusta asti jättimäisiä parvia rääkymässä ja lentelemässä muodostelmassa. Luodot täynnä siis aivan täynnä kalanruotoja. Myös yllättävän isojen kalojen ruotoja.
Kuinka isoja kaloja tämä tuomiopäivän hirvitys oikein pystyy syömään? Siis miten hemmetissä tämä voi olla rauhoitettu???
Tosiaan myös sisävesissä alkaa olemaan. Kirkkonummen pikkujärvillä paljonkin.

Ei varmasti ekosysteemi kestä tällaista. Järkyttävä olento. Eivätkä pelkää tosiaan ihmistä yhtään. Samoin kuin valkoposkihanhet. Tietävät olevansa koskemattomia.
Miettikää nyt hemmetti ketä äänestätte!

Äläkääpä nytte,lintu direktiivissä suojeltu lintu.luottakaa päättäjiin,kyllä Brysselissä tiedetään varmasti miten paljon merimetsoja on hyvä olla missäkin. Torinon lohikin pelastuu vielä tieteellisen kalastuksen avulla ja jos ei muu auta niin essayah rukoilee lisäapua.

Tärkeä luonnonmonimuotoisuudelle.