...tehdä.
Se oli viime tiistaina kun kävin jäällä, no myönnetään että saatoin vähän käydä pilkkimistarkoituksessa. Hieman kummallinen tapahtuma sattui ja jäi myös mieltä kaivelemaan. Keli oli hieman sateentuhnuinen ja sumuinen. Yöllä oli hieman satanut uutta lunta ( harvemminhan sitä vanhaa lunta sataakaan). Istuskelin siinä pilkkijakkaralla ja uittelin tasuriani, jonkun kalankin olin saanut. Katse kiinnittyi jonkin matkan päässä näkyvään tummaan kohteeseen.
Ja sehän näytti verkalleen liikkuvan.
Ihan piti lähteä lähempää katsomaan oliko todella noin, ja olihan se. Jäällä kolmen sentin lumikerroksessa paarusti sammakkoeläin. Todellakin jäällä mönki eteenpäin hitaasti ja kohmeisen näköisesti rupikonna.
Mutta mistä se oli sinne joutunut? Jos se oli määrätietoisesti tullut kulkusuunnastaan, niin takana oli vastarannalle matkaa kolmisen kilometriä. Siellähän olisi toki ollut virtapaikka joka saattoi olla vielä sulana. Tuolla etenemisvauhdilla kolmen kilometrin matkaan olisi varmaan pitänyt lähteä heti jäitten tultua marraskuun puolivälin tietämissä. Välillä on ollut jo sen verran kovia pakasia, ettei tuolainen karvaton vaihtolämpöinen eläin olisi onnistunut selviämään.
Vaan mitä sille olisi pitänyt tehdä:
Olisiko syytä antaa luonnonvalinnan hoitaa asia?
Olisiko se pitänyt kuljettaa saareen, johon se oli selvästi suunnannut matkansa?
Olisiko pitänyt lopettaa eläimen kärsimykset linttaamalla pilkkisaappaan kantapällä konna jäähän?
Olisiko pitänyt ottaa konna taskuun ja viedä kotona maakellariin talvehtiman?
Olisiko ollut oikea paikka sujauttaa konna kalojen kaveriksi pilkkiavantoon?
itse olisin kairannu reijän lähelle rantaa missä kaislaa ja sujauttanu sen sinne..
Olisit suudellut sitä.Nyt sinulla olisi oma prinssi.
Olisin vienyt saareen. Mitä sinä sitten teit?
Hätäkeskukseen valistunut suomalainen olisi soittanut sekä video iltalehteen
No. Videon toki otin ihan vaan itelleni muistoksi.
Haastattelussa muistettava kertoa että hämmentyi ja jos vielä pahoittaa mielensä jonkun kommentista niin on ajan hengessä.
Älä vaan sano että jätit sen sinne jäälle.
kohta on lehdissä viikon pommitus niinkuin raakuista!
Kyllä tästä kauheasta tapahtumasta pitää seurata asianmukainen rangaistus.Toverituomioistuin ottaa ehdotuksia vastaan.
...on lienee aika paljastaa kammottava totuus.
Se mitä tiedossa on rupikonnan talvehtimisesta:
Osa konnista talvehtii vesistöjen pojhassa, mutta vaikka matkassa oli hyvä ja terävä veitsi, niin tiedossa ei olllut mikä oa konnasta talvehtii maalla ja mikä vedessä, joten en lähtenyt palottelulinjalle.
Saaressa on lunta kolmisenkymmentä senttiä, joten konnan mahdollisuudet lienevät saaressa löytyvään sopivaan talvehtimiskoloon jokseenkin åpuutteelliset. En siis lähtenyt kuljettamaan sammakkoeläintä kallioiseen saareen. Ehkä sieltä olisi joku kolo löytynytkin, tai sitten ei.
Monissa luontodokumenteissa jätetään ahdinkoon joutunut eläin selviytymään, koska niin se vain luonnossa menee. Ei ihmisen pidä puuttua luonnon kiertokulkuun. vain vahvimmat ja osaavimmat selviytyvät, se on luonnonvalinta.
Meillä ihmisillä on kirouksena tuo empaattisuus. Jos katsomme mahdolliseksi, niin pyrimme auttamaan. Näin on monta luonnonvaraisen eläimen jälkipolvenedustajaa saatettu tuhoon, kun on kuviteltu yksin olleen poikasen joutuneen emonsa hylkäämäksi.
No, se siitä.
tammikuinen rupikonna järven jäällä ei takuulla ole joutunut emonsa hylkäämäksi, mutta luultavasti jonkinlaisessa pulassa se on.
Toimin siis seuraavasti tuon em. konnan kohdalla.
Kävin noutamassa sen sohjokauhalla pilkkiavannolle. puhdistin avannon sohjosta ja sijoitin konnan siihen.
Konna kellui kuin korkki vedessä, joten sitä oli turha ujuttaa jään alle jollei se pystynyt sukeltamaan. Tuntiessaan itsensä uhatuksi konnilla aon taipumus vetää silmaa sisäänsä näyttääkseen suuremmilta ja vaileammilta syödä.
Hyvän aikaa se kellui siinä, kunnes äkkiä päästi sisusistaan porisevan ilmakuplaryöpyn ja vajosi pinnan alle. siinä se leijui vedess' noin parinkymmenen sentin syvyydellä tovin verran liikkumatta. Päästi sitten uudelleen ilmaa ja kääntyi sukeltamaan kohti pohjaa verkkaisesti potkien.
Jännittyneenä sitten jäänkin odottelemaan tuomion julistusta.
Meneekö kortti vai tuleeko peräti sakkoa eli vankeutta?
Kyllä aloittaja on kärsinyt aikatavalla tästä kohtaamisesta.Varmasti on unettomia öitä viettänyt.Onpa tapaus saattanut vaikuttaa syvemminkin henkilön psyykkeeseen.Onneksi ei ilmeisesti ole alkanut tapauksen johdosta istumaan kaljaporukoissa.Astukaa ennen tuomiota aloittajan asemaan.Nämä tilanteet kun yleensä tulevat ennalta ilmoittamatta ja pyytämättä.Tarinasta on syytä ottaa opiksi ja sitä kautta olla henkisesti valmiimpi kohtaamaan luonto, jossa jokainen päivä voi olla taistelua elloonjäämisestä.Heille joille tämä tulee yllätyksenä, annan yhden neuvon:Kääntäkää katseenne pois, kun jotain ikävää tapahtuu.Näin turvaatte mielenterveyttänne.
Kyllä pari sutta vois käydä kannanhoidollisesti metsästämässä niin vähentäis näin saaliseläinten mm...hirvi,peura,metsäkauris. Koirat,kissat,jänikset ym..raatelukärsimyksiä ja olisi kohtuullinen tasoitus konnan kärsimyksen lopettajättämättä päätöksen suhteen.
Minä olisin päättänyt niin, jotta luonto ottakoon omansa.
Kyl maar mää kattosi et luonto pitää olla valmis kohtaamaan semmottena ku se on.
Jos rupikonna kuoloo jäälle kylmyyteen niin se on näin menevä.
Kääntämällä katseensa pois pettää vain itseään ei se luonto siitä muutu.
Päästämällä konnan kärsimyksistään itse parhaaksi katsomallaan tavalla voi lievitystä jäkitraumaattisiin tunnon tuskiin saada hyvinkin vapauttavasti.
Kyllä minä kohdatessani eläimen kattelen sen vointia sillä silmällä, jotta tokkopa tuo selviää. Jos vastaus on myöntävä annan yrittää...jos vaikkapa auton alle jäänyt jänes ei minuakaan karkuun pääse tai edes yritä lopetan sen astaloa käyttäen yleensä napakalla iskulla päähän. Siis yhdellä vaikkapa rengasraudan tai vasaran tappavalla iskulla....ei mättämällä jollain autoharjalla 30krt onnistumatta sittenkään.
Noita autoilijoita jotka elukan taakseen jättää tietoisesti kitumaan tekisi mieli mättää autoharjalla tovi.
Ovatko he näitä ohjeella käännä katseesi pois luomakunnan julmuudesta oppineita vai mitä lienevätkin?
Empatiakyvyttömiä ainakin.
Osoittaahan se tiettyä kykyä empatiaan, kun on enemmän huolissaan rupikonnasta kuin pilkkimistään kaloista.
Enempää ei kannata aihetta laajentaa. Esiin voi nousta vastakkainasettelua.
Rupikonnat on tällähetkellä talvihorroksessa ,joten kyllähän tuon tunnisti tarinaksi sinänsä.
Asia miten haavoittunut tai huonokuntoinen eläin armahdetaan lienee ollut se provon luu. Eli osaisiko yksikään lukija esim. Kattoo googlesta vaikkapa eläinsujeluyhdistyksen tiedot ja kysästä mitäs ny tehään vai ihan ite armahtaa ja jatkaa hyvillä mielin reissuaan.
Rupikonnat on tällähetkellä talvihorroksessa ,joten kyllähän tuon tunnisti tarinaksi sinänsä.
Asia miten haavoittunut tai huonokuntoinen eläin armahdetaan lienee ollut se provon luu. Eli osaisiko yksikään lukija esim. Kattoo googlesta vaikkapa eläinsujeluyhdistyksen tiedot ja kysästä mitäs ny tehään vai ihan ite armahtaa ja jatkaa hyvillä mielin reissuaan.
Videoo ei pystyny liittämään, mutta kuva on otettu jäältä tammikuussa 2025
Rupikonnat on tällähetkellä talvihorroksessa ,joten kyllähän tuon tunnisti tarinaksi sinänsä.
Asia miten haavoittunut tai huonokuntoinen eläin armahdetaan lienee ollut se provon luu. Eli osaisiko yksikään lukija esim. Kattoo googlesta vaikkapa eläinsujeluyhdistyksen tiedot ja kysästä mitäs ny tehään vai ihan ite armahtaa ja jatkaa hyvillä mielin reissuaan.
Tammikuussa talvihorroksessa heränneet sammakot tuppaa olemaan hidasliikkeisiä. Mikä sammakon herättänyt? Näkikö unissaan horroreita, mikä sai talvihorroksen päättymään?
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tomi-naki-kesaisen-ilmestyksen-jarve...
Lisää uusi kommentti