Kortsut on kohta pahvia. Mitähän Lipponen siihen sanois. Lipposella on kehitteillä mateen nahka kortonkeja.

Kahvilusikan varresta saa oivan pystypilkin.
Mielellään hopeoitu.

Pilkin kaikilla välineillä ja käytössä kaiku. Ruokakoon ahven ja isompikin ottaa värikoukkuun ja silmäpilkkiin varsin mallikkaasti. Lähtökohtaisesti paremmin kuin tasuriin. Jigi on ehdottomasti huonoin väline kaikista ja aralla syönnillä morri on ehdoton. Tapsipilkki on vähän sellainen väliinputoaja, jota en käytä kuin madesyöttien pilkintään. Hyvin uiva 50-60mm värikoukkupilkki on mun ykkösvalinta isollekin ahvenelle. Kala lyö siihen hyvin ja pysyy myös hyvin kiinni. Koukkuna vahvalankainen 10 tai 8 muutamassa perusvärissä. Näkemykseni on, että hyvä pystypilkki vaan hakkaa juuri uinnillaan monotoniset tasut ja jigit 100-0.

Mutta lampaat seuraa jigipilkki-somesankareita into pinkeänä vaikka näiden saaliit markkinointivideoillakin pääsääntöisesti koostuu vain huikeasta hypetyksestä ja ulvonnasta.

Meilläpäin 250g ahvena on jo sen kokoluokan kala etei sellasta saa pilkin koukkuun ihan joka talvikaan, katiskallakin kovalla tuurilla ihan satunnaisia kappaleita talveen.

Juurikin näin, korostan hyvin uivaa pilkkiä ovat yksilöitä. 45v vatkattu kaikilla vehkeillä(talvella ei jigata). Jatkuva jigaus koko sulan veden aikaan, niin ahvenet oppivat varomaan niitä(vaakatasossa olevia) . Pystyasennossa ja ajoittain vaakatasossa välkehtivä pystypilkki on ahvenelle taas uusi tuttavuus hetkeksi ja monesti viimeinen. Ruokakoon ahvenelle kympin koon värikoukku, rauhoittaa pilkin pyörimistä palattuaan vedon jälkeen. Tasapainolla jää liikaa kaloja reikiin.

Mitä pilkkiä uitat? Ja kuinka paksulla siimalla? Aika vähän tuntuu värikoukkumiehiä olevan kalakommarissa. Itekkin värikoukulla välistä innostun onkimaan. Tosin viimevuodet hangattu tasapainolla. Värikoukku on kyllä mukava ja onkia ja varainki kun kala on otilla. Toki värikoukulla pitää jo vähän osata onkiakkin.