Itse aloitin kalastamisen 70-luvun loppupuolella ja aktiivisemmin 80-luvulla. Ei silloin mitään kaikuluotaimia ollut. Kalastaminen tapahtui silloin perinnetiedon pohjalta ja kalastettiin vain tutuilta kalastuspaikoilta. 2D luotaimet yleistyivät 90-luvulla ja saman vuosikymmenen puolessa välissä sallittiin kalastaminen yhdellä vavalla valtion kalastonhoitomaksun turvin. Luotaimia perusteltiin erityisesti veneilyn turvallisuudella, vaikka se avasi täysin uuden kalastamisen maailman. Kalastuslaki oli jo julkaistaessa vanhentunut, kun vapakalastuksen uhkakuvia kalakannoille ei ymmärretty täysin. Jo 2010 mennessä Etelä-Suomen rannikkoalueiden hyvät haukikannat olivat taantuneet. Nyt live-laitteiden yleistyessä, tilanne on muuttunut katastrofiksi Etelä-Suomessa ja suurten asutusten läheisillä vesillä isojen ahvenien ja kuhien osalta. Samaan aikaan verkkokalastus käytännössä loppunut, kun isot ikäluokat lopettaneet kalastamisen. Verkot valitsevat kalat pääsääntöisesti verkon silmäkoon mukaan, vaikka joskus isoja vahinkokaloja saadaan.

Omasta mielestäni kalastuskiintiöt eivät ole ratkaisu niin kauan, kun kalastuksenvalvontaa tapahtuu 1-2 kertaa kesässä. Kiinnijäämisen riski on hyvin pieni. Vaikka kiintiöt olisivat olemassa, kalastusveneeseen on kalat helppo piilottaa. Poliisillakaan ei taida olla oikeuksia tarkistaa veneessä olevia luukkuja ja laatikoita niin kauan kun ei ole vahvaa epäilyä rikoksesta ja veneen haltija ei anna siihen lupaa.

Näin ollen kalastuksen rajoittaminen pitää ensisijaisesti tapahtua muilla menetelmillä eli aika- tai kalastusmuotoperusteisesti. Kalastuslupien hintaa pitäisi voida tarkistaa ylöspäin siellä missä kalakannat alkavat taannehtia.

Koska kalaston tila ja kalastuspaine vaihtelee suuresti Suomessa, mielestäni pitäisi tehdä seuraavia muutoksia kalastuslakiin liittyen tai ainakin harkita niin:

1) Osakaskuntien määrää pitää radikaalisti vähentää eli yhdellä järvellä yksi osakaskunta. Ei ole millään muotoa järkevää ylläpitää 20 000 osakaskuntaa Suomen kokoisessa maasa. Jos on suurista järvistä kyse, jotka menevät kunnan rajojen yli, yhtenäislupa vähintään kuntaperusteisesti. Tämä auttaisi byrokratian vähentämisessä, tuki-istutusten kohdentamisesta koko vesialueelle/järvelle yms. Osakaskunnat myös ukkoontuvat ja usein riitelevät osakaskuntien yli yms. Tämä selkeyttäisi myös osakaskuntien omaa toimintaa, kun yhdelle vesialueelle on vain yksi taho.

2) Yhdellä suljetulla vesialueella / järvellä kalastetaan yhtenäislupa perusteisesti. Tämä selkeyttää kalastamista, kun ei tarvitse GPS:llä katsoa minkä osakaskunnan alueella on ja omaako kalastusoikeuden/luvat sinne.

3) Kalastusluvat pitää pystyä aina ostamaan netin kautta. Toisin sanoen kaikki osakaskunnat ja kalastusluvat pitää viedä sinne. Ei voi olla enää niin, että pitää paikallisesti tietää luvan myyjä, josta kalastusluvat voi lunastaa. Tämän järjestäminen helpottuu huomattavasti, jos osakaskuntien määrä pienenee ja siirrytään yhtenäislupiin.

4) Yhden vavan kalastusluvat siirretään valtiotasolta takaisin osakaskunnille. Vain paikallisesti tiedetään kalaston tila. Vain paikallisesti voidaan säätää miten kalastetaan (mukaan lukien yhdellä vavalla kalastaminen)

5) Vaikka yhden vavan kalastuslupa siirtyisi osakaskunnille, valtiolle jäisi edelleen vastuu lainsäädännön käytäntöönpanosta ja seurannasta eli edelleen olisi kalastonhoitomaksu, mutta sen määrä olisi nykyistä pienempi.

6) Live- ja viistoluotaimille (tai verrannollisille) pitäisi harkita haittaveroa. Veron suuruudesta en osaa antaa arviota. Siitä verosta kerätyt varat voitaisiin ohjata kalastonhoitomaksuvaroihin. Jos tulevaisuudessa keksitään jotain vielä kehittyneempää/tehokkaampaa kalastustapaa, samalla tavalla pitäisi olla nopea mahdollisuus reagoida ylimääräisen lakiasetuksen avulla. Vaihtoehtoisesti niitä myytäisiin vain yrityksille tms. Esimerkiksi tällähetkellä tiettyjä kemianteollisuuden tai elintarviteteollisuuden aineita myydään vain ammattikäyttöön, joten miksi sellaista ei voisi tehdä myös kalastuksen osalta?

Tämä ehdotus ei liity kalastuslakiin, mutta kalastamisen lupamaksuja voisi nostaa paikalliesti erityisesti niillä vesialueilla, joissa on kova kalastuspaine. Tämä antaisi enemmän määrärahoja tuki-istutuksiin tai kutualueiden kunnostamiseen yms. Kalastamisen lupamaksut ovat nykyään melkein ilmaisia, kun sen suhteuttaa mihin tahansa harrastamiseen (tilavuokrat tai käyttömaksut yms).

Voisiko kalastuskunnissa toimijoille pistää ikärajat? Ei alle 18v mutta ei myöskään yli64v? Toimintaa ohjaisi uköryhmä joka myös aktiivisesti kalastaa…

Osakkailla on oikeus ja mahdollisuus lunastaa ja erottaa osuuttaan vastaava osuus osakaskunnan vesialueesta. Isommat osuudet ovat hehtaareita ja pienet jopa neliöitä. Siinä passaa väistellä eri osuuksia.