Miksi syönti loppuu ahvenen pilkinnässä?
21.01.2003 - 04:00
Niin, eli pari kertaa olen ehtinyt käydä opettelemassa pilkkimisen jaloa taitoa ja muutaman ahvenen saanutkin. Mutta on jäänyt mietityttämään teenkö jotain väärin, kun joka kerta yhdestä avannosta nousee max. 2 kalaa? Eli tärppejä tulee ja ylöskin asti 1-2 ahventa, mutta sitten syönti äkkiä loppuu ja avanto hiljenee täysin.
Onko vaan niin, että en ole saanut riittävän nopeasti pilkkiä takaisin alas vai olisiko joku muu tekniikkavirhe kyseessä?
Yhtä kertaa lukuunottamatta kalat ovat tulleet ketjupilkillä, jossa tekotoukka.
luultavasti avannon alla vaan ei oo kalaa...
Jos avanto hiljenee, uutta reikää kehiin, ahvenet ei istumalla löydy.
Nopeus/pilkkien uittaminen tulee harjoittelemalla ja kokemuksen kautta
Hyvin usein ahvenparvi kiertää pohjapakkaa. Kun syönti loppuu, kannattaa vaihtaa reikää tai odottaa parven tuloa takaisin paikalle. Tähän kuluva aika riippuu järven koosta ja pakan pohjanmuodoista, mitään yleispätevää aikaa ei voi antaa. Kierto kestää joissain tapauksissa puolesta tunnista puoleen vuorokauteen, tämän saa selville vain ja ainoastaan kokeilemalla. Suuremmilla järvillä ainakin kokemus on opettanut paikan vaihdon olevan odottelemista mielekkäämpää.
Jos tempaset väärällä tavalla tai sinulla on huono koukku saatat karkoittaa parven sen kalan perään joka pakenee rikospaikalta haavoituttuaan suuhun / jonnekin muualle.
Muista: tartutusveto lähtee olkapäästä - koko käsi nousee rivakasti mutta pehmeästi. Pelkkä terävä rannenyppäisy repäisee kalan suun helposti.
Samaten pilkin laskemisessa kalan irroituksen jälkeen pitäisi olla varovainen, viimeinen metri hidastaen, ei pelkkää pudotusta. Riippuu tietenkin syönnistä.
Joskus sanotaan myös, että voimakkaasti sivulle leijaava pysty liihottelee assujen pyrstön taakse ja lähestyessään syöntipaikkaa pelottaa parven pois. Itse en tätä kyllä täysin allekirjoita - ehkäpä sekin riippuu hieman syönnistä ja kalojen arkuudesta muutenkin.
Jos syönti yhdellä reiällä lakkaa, ei siihen kuitenkaan kannata jäädä kökkimään - uutta reikää vaan kehiin. Itselläni on tapana kairata neljä tai viisi reikää kerralla ja sitten keskittyä niiden pilkkimiseen. Omana nyrkkisääntönäni pidän, että jos ei kalaa minuutissa tai kahdessa kuulu, eli jos ei kala käy edes "nuolaisemassa" tuossa ajassa, niin turha siihen reiälle on jäädä. Jos kala vain varovasti tökkii eikä ota jäädäkseen kunnolla kiinni, voi olla syytä harkita vaihtamista esim. pienempään tapsimorriin tai pienempään pystyyn. Värin vaihtokin saattaa parantaa ottia.
Missäköhän pilkit, siis minkä tyyppinen vesistö. Syitä voi olla vaikkapa jokin seuraavista:
-pilkki ei ole tarpeeksi nopeasti takaisin alhana
-et uita lainkaan pilkkiä kalojen saannin välillä, ts. kalat ei pysy aktiivisena
-parvi on noussut jo ylemmäs pohjasta (esim Lohjanjärvellä ihan normaali tapahtuma)
-pilkit aavistuksen väärässä syvyydessä, eli ahven on joko 1-2m syvemmällä tai matalemmalla penkassa jolloin vain muutama tulee hakemaan pilkin noin kaukaa
-alla ei ole enempää kalaa
Kaikki edellämainitut on itselleni tullut tutuksi, viimeinen on selvästi harvinaisin. Siihen olen törmännyt vain kerran, muihin melko usein.
Jos alla on parvi, ainakin pienempää ahventa voi tulla kymmeniäkin kappaleita samasta reiästä kunhan pitää syöntiä yllä. Kun kaloja alkaa olla jäällä jo kymmenkunta ja lisää olisi tulollaan, kannattaa lopettaa ylösotto ja nykytellä hetken ajan niin nopeasti etteivät kalat saa pilkkiä kiinni. Sitten palataan normaalitahtiin, ja ylösotto jatkuu. Saman voi toistaa myös, kun kiivain syönti tuntuu hiipuvan. Ideana on, ettei pilkki muutui "liian helpoksi" saaliiksi. Pohjan pöllyyttely on toinen hyvä kikka. Otti paranee usein jos parvea saa nostettua pohjasta. ts. lyhennetään siimaa vähän kerrallaan. Välillä voi tosin joutua palaamaan "lähtökorkeudelle".
Kalan karkaaminen saattaa pelottaa parvelta syöntihalut. Lähellä reikää tapahtuva irtoaminen ei ole kovin vaarallista, paitsi jos pilkitään hyvin matalassa.
Ja jos otti loppuu äkisti, pitää hilata pilkki ylös ja tarkistaa onko koukussa syöttiä Yllättävän usein ahvenat ovat nyppäisseet sen irti. Hyvällä syönnillä kannattaa kokeilla ainakin ketjupilkissä toukan tilalla pikkuahvenen silmää. Sillä tuntuu tulevan samasta reiästä usein isompia kaloja kuin toukalla, ja yhdellä silmällä vetää parhaimmillaan jopa parikymmentä ahventa. Ei lopu syötit kesken
Itselläni on tismalleen vastaavia kokemuksia kuin Miikalla, avannosta todellakaan ei saa kuin sen yhden per avanto. Tämä ilmiö toistuu ainoastaan erittäin huonon syönnin aikana, pikkaisen paremmalla syönnillä kalaa tulee jo useampia per avanto.
Kun kalaa tulee se 1-2, ei auta muu kuin kairata uusia ja löytää paremmalla otilla oleva parvi. Olen yrittänyt kaikilla mahdollisilla konsteilla saada väkisin kalaa tällaisesta nihkeästä avannosta, mutta se ei kannata. Joskus saattaa kovalla yrityksellä ja väristyksellä saada uuden tärpin n. 15min päästä, mutta hyötysuhde on huono. Vika ei ole useinkaan liian hitaassa pilkin takaisin laskussa, tai että kala karkaisi koukusta. Itse viime jouluna laskin pilkin 2m veteen ja heti tärppi, kala hyvin ylös ja sekunneissa pilkki tyylipuhtaasti taas takaisin.......eikä nykyäkään enää. Eikä auttaneet mitkään kikkailut enää. Sama toistui 3-4 kertaa eri avannoilla.
Neuvoni on, että jatka kairaamista kunnes löytyy parempi parvi, ei tarvitse nysvätä ja väkisin ottaa kaloja kun päiväkin on lyhyt.
Kokeilkaa ihmeessä värinäuintista pystypilkkiä ketjukoukulla. Tapsipilkintään yms. mormuhommiin verrattuna kalastus tehostuu: ketjupilkillä repii kalaa parvesta paljon tehokkaammin ja nopeammin (mikäli se on olennaista). Taktiikkana ei ole narrailla yksittäisiä tai muutamia harvoja ahvenia, vaan nimenomaan kairata kunnes parvi löytyy. Tapsipilkillä kun saa ahvenen-pari vähän sieltä sun täältä, eikä pilkijä pääse oikein käsitykseen ottihaluista yms.
Suosittelen lämpimästi mataliin, kork. 3 m vesiin hankkimaan Tinka-merkkisen pystypilkin. Useimmiten se, uitettuna 0,15-0,18 mm siimalla lenkkisolmulla, on riittänyt.
Selenius: Nuo kokemukset ovat Eteläiseltä Saimaalta, noin 1-3 m syvyydestä. Pohja on käsittääkseni aika karua ja tylsää, tasaisesti syvenevää aina lähes 30 m asti, nuo kalat sain niemen kärjestä ja matalasta kivikon kupeesta ja luodon reunasta, eli kaiketi aika perinteisistä ottipaikoista.
Kaivo: Yhtä sinttiä lukuunottamatta mainitsemieni reissujen ahvenet (ja yksi särki) tulivat Sami -merkkisellä pienehköllä ketjupilkillä. Tuo sintti otti Nils Master tasarin alakoukkuun harjoitellessani uittamista.
Pitää katsastaa tuo Tinka jos löytyy (meillä on muuten sattumoisin samanniminen koira )
Miten on muuten, kannattaako tuolta syvemmältä lähteä ettimään kalaa ja minkälaisilla pilkeillä? Syvyyttä oli siis aina 30 metriin asti.
Ja vielä kiitokset kaikille neuvoista!
Kaivo:
Kannatan myös ajatustasi ketjullisesta pystystä, mutta jalostaisin neuvoasi vielä omalla tavallani siten, että vaihdetaan tavallisen ketjukoukun tilalle Inin ketjumorri joita saa väreissä ja hopeana / kultana.
Käytän tuon yhdistelmän kanssa yleensä pystyn yläpuolella 15 - 20 mm:n tapsissa Otavan keskikoista morria lisähoukuttimena. Tapsisiima tehdään jäykästä 0.20 mm siimasta (morri ylöspäin lähtevään karvaan), jolloin se sojottaa sivulle kunnolla eikä sotkeudu pääsiimaan oikeastaan koskaan.
Tuplatärpit ovat tällä tavalla yleisiä - ainoana haittana on särjen (jos kyseisessä paikassa sitä on) viehtymys tuohon ylempään morriin.
Uudessa mehtäkalassa oli juttu ahvenparven sijainnista ja liikkeistä luotojen ympärillä. Kannattaa etsiä käsiinsä ja lukea, jos homma kiinnostaa. En viitsi tähän alkaa juttua referoimaan. Löytynee hyvin varustetuista kirjastoistakin ko. lehti.
Usein syönti loppuu jos pilkkijä toimii liian hitaasti ja parvi kyllästyy. Eli nopeus ja pilkin jatkuva liike saa parven pysymään pidempään paikallaan.
TT:
Ei kuitenkaan LIIALLINEN nopeus, eli laskussa kannattaa lopussa hieman jarruttaa.
Rokotiili veit sanat suusta
Jotain kaiketi olen oppinut; viikonloppuna tuli sentään jo muutama ahvena samasta reiästä. Pyrin laskemaan pilkin aiempaa nopeammin takaisin ja vähän parempaa tulosta tosiaan tuli. Tosin useimmilla avannoilla edelleen sama juttu, eli kala tai kaksi per avanto.
Edelleen toimi hyvin Sami-ketjupilkki, josta on muodostunut olemattoman lyhyen pilkkijän urani luottopilkki.
viime lauantaina oli otti... mitenhän sen sanosi... hyvä? käytännössä jokaisesta reiästä tuli kalaa, mutta oikesastaan mistään 15 enempää. Mistä lie johtunut kalojen otin loppuminen viimesistään tuon jälkeen..?! tulihan niitä sitten lopulta varmaan 200-250 kpl, mutta keskimitta oli suunnilleen käyttämäni pöystin pilkin mitta.
Sama juttu, lauantaina oli hyvä syönti Etelä-Päijänteellä aamupäivällä 10-11.30, sitten tyssäsi.En tosin jäänyt odottelemaan kauaa. Rapalan ei aivan suuri sinipunainen tasari oli hyvä, kalat oli vat pieniä tai keskikokoisia.
Miikka missä päin eteläistä-saimaata. Lpr:n alueelta ainakin varmoja paikkoja löytyy.
Jermu: Savitaipaleelta, Lpr:sta n. 40 km.
Erittäin paha virhe on päästää pilkki leijumalla takaisin parveen. Parvi lähtee uimaan pilkin perässä ja kun se lähtee liikkeelle, se siirtyy myöskin avannolta nopeasti pois. Eli eka assun jälkeen lasketaan pilkki rauhallisesti uittamatta takaisin ainakin vika metrin osalta ja samalla lyhennetään siimaa about 10 cm. Pitää muistaa että kalalla on silmät pään yläosassa eli kala liikkuu ja näkee mielummin ylös kuin alas. Muutenkin siinä vaiheessa kun pilkkiä joutuu syönnin alettua enemmän uittamaan, alkaa peli olla menetetty. Avainsanoja tehokkaaseen parven onkimiseen on nopeus ja nosto. Jos kalat kuitenkin jossain syönnin vaiheessa lopettavat pilkin perässä pohjasta nousemisen, niin irtopinnoja saa kun laskee pelin uudelleen lähelle pohjaa. Näin kevään korvalla kannattaa muistaa, että aikainen mies nappaa suurimmat saaliit. Loppukevään jäillä oikea aika lähteä pilkille on kello neljä aamulla. Voi sitten tulla kotiin keittelemään vaimolle aamukahvia kymmeneksi. Itse kun tämän joku vuosi sitten keksin, keksin samalla miten saa niitä suuria ahvenia. Yksinkertaista, mutta totta!
Tänä talvena on pitänyt olla hakeva pilkki.
Sellainen liukupilkki jota on taivutettu paljon yläosasta.
Tuntuu tepsivän ainakin vielä tähän aikaan keväästä.
Lauantainakin kisoissa toinen sija ja kappaleita siinä 400 neljään tuntiin.
Lthfish: Näin kevään korvalla ottiajat ainakin merellä ovat hieman muuta kuin aamutuimaan, kömmittiin sunnuntainakin jäälle vasta kymmeneltä ja pientä syöntiä oli havaittavissa heti. Puolenpäivän aikoihin alkoi paukuttaa kunnolla. Nää on siis keskitalven ottiaikoja, nythän siis on keskitalvi, ei suinkaan kevättalvi. Pimeää aikaa jään alla.
Kovalla otilla, isolla ahvenella otti vaan ryydittyy vaikka pilkin laskisi vauhdilla alas, näin siis hyvällä syönnillä. Kova uitto saa parven aivan vauhkoksi, värikoukku jää noteeraamatta ja 8 sentin nisseä saa irrottaa lähes nielusta asti.
Heikolla otilla ja leijaavilla pystyillä meininki siis kuitenkin erilainen.
Tällaista infoa meripilkkijöille, hyvän syönnin sattuessa. Tällöin siis ainakin mun kokemuksella nopeus ratkaisee enemmän kuin loppumetrien jarruttelu.
-Tuukka-
TuukkaH. Mainitsin syöntiajoissa nimenomaan loppukevään ja nimenomaan suuret ahvenet. Olen saanut viimeiseen kolmeen vuoteen noin viisinkertaisen määrän yli puolikiloisia kuin aikaisemmin yhteensä ja sattumalta ne suuret kalat ovat tulleet lähes kaikki tosi aikaiseen kellonaikaan. Pilkkimiseni ei ole tilastollisesti mitenkään aamupainoitteista ajallisesti. Tätä aikaa mielestäni on paras pilkkiaika aamu seitsemän - aamu yhdeksän. Eli aamuhämärissä.
Ja Tuukkah:n väite pilkkiä uittamalla villiintyvistä ahvenista kuulostaa kyllä vähän oudolta tai sitten omat kokemukset on ihan mitä sattuu. Kyllähän parvi alussa villiintyy ja napsii tiukasti kiinni, mutta totuus on että leijaavalla pystyllä kalat ei kauan avannon alla pysy vaan lähtiessään uimaan pilkin perässä ne nopeasti uivat pois myös avannon alta. Syövä ahvenparvi keräytyy reiän alle tiiviiksi ja suhteellisen staattiseksi ringiksi pilkin ympärille ja kun pilkki sitten heilahtaa niiden pyrstäjen taakse/jonkun assun kylkeen kalat säikkyvät tai lähtevät uimaan pilkin perässä. Molempi pahempi, näin kalastusnopeus aivan 100-varmasti hidastuu ja saantimäärät/reikä pienentyvät dramaattisesti. Tämä on testattu lukemattomia kertoja Puruvedellä ja merellä näköpilkinnässä. Tasapainolla on tilanne toinen, koska tasari laskeutuu melko suoraan alas paikkaan mistä se ahven perässä edellisen kerran lähti. Sama koskee myös värinäpilkkejä, jotka eivät leiju paljon uidessaan.
Lthfish: Nimenomaan mainitsin pystyn uittamisen olevan täysin eri asia kuin tasapainon, en ole käyttänyt edes näköpilkintää ko. asian toteamiseksi, havainnon voi tehdä parven ottia seuraamalla. Parvesta vedettävän ahvenen pysty/tapsipilkinnässä on siis (toistamiseen todettuna) maltti valttia mitä tulee pilkin uittoon. Tasaista nostoa, sormella naputtelua, pohjan pöllyttelyä...noilla pysyy parvi otilla (tai jos ei, niin ei ole miehessä vika).
Joo, enpä huomannut tota lisäystä isojen ahventen perässä heräämisestä, luulin tarkoittavasi saalista kilo/lukumääräisesti...luin kommenttisi hieman kiireellä (koulussa).
-Tuukka-
totta puhut,mutta kokemus ei paljoa vaikuta tuohon pilkimiseen.
kyllä niitä kaloja tulee joltain reijältä enemmän ja joltain vähemmät.. kerran yhellä lammella yhdestä reijästä noin 200kpl ja muista reijistä ihan yksittäisiä :D
jos jostain reijästä tulis noin paljon niin se olis kasvatusallas.
Monissa kisoissa voittoon tarvitaan 600-700 ahventa tai jopa ylikin. Koko ei tosin välttämättä päätä huimaa.
http://pilkkikilpailut.blogspot.fi/2012/01/sittenkin-lahdessa-kisoissa.html
heikommalla syönnillä ei tarvii kun kerran ahvenen saada nokilleen, niin se on sitten se reikä siinä.
Lisää uusi kommentti