Jos tempaset väärällä tavalla tai sinulla on huono koukku saatat karkoittaa parven sen kalan perään joka pakenee rikospaikalta haavoituttuaan suuhun / jonnekin muualle.

Muista: tartutusveto lähtee olkapäästä - koko käsi nousee rivakasti mutta pehmeästi. Pelkkä terävä rannenyppäisy repäisee kalan suun helposti.

Samaten pilkin laskemisessa kalan irroituksen jälkeen pitäisi olla varovainen, viimeinen metri hidastaen, ei pelkkää pudotusta. Riippuu tietenkin syönnistä.

Joskus sanotaan myös, että voimakkaasti sivulle leijaava pysty liihottelee assujen pyrstön taakse ja lähestyessään syöntipaikkaa pelottaa parven pois. Itse en tätä kyllä täysin allekirjoita - ehkäpä sekin riippuu hieman syönnistä ja kalojen arkuudesta muutenkin.

Jos syönti yhdellä reiällä lakkaa, ei siihen kuitenkaan kannata jäädä kökkimään - uutta reikää vaan kehiin. Itselläni on tapana kairata neljä tai viisi reikää kerralla ja sitten keskittyä niiden pilkkimiseen. Omana nyrkkisääntönäni pidän, että jos ei kalaa minuutissa tai kahdessa kuulu, eli jos ei kala käy edes "nuolaisemassa" tuossa ajassa, niin turha siihen reiälle on jäädä. Jos kala vain varovasti tökkii eikä ota jäädäkseen kunnolla kiinni, voi olla syytä harkita vaihtamista esim. pienempään tapsimorriin tai pienempään pystyyn. Värin vaihtokin saattaa parantaa ottia.

Jos alla on parvi, ainakin pienempää ahventa voi tulla kymmeniäkin kappaleita samasta reiästä kunhan pitää syöntiä yllä. Kun kaloja alkaa olla jäällä jo kymmenkunta ja lisää olisi tulollaan, kannattaa lopettaa ylösotto ja nykytellä hetken ajan niin nopeasti etteivät kalat saa pilkkiä kiinni. Sitten palataan normaalitahtiin, ja ylösotto jatkuu. Saman voi toistaa myös, kun kiivain syönti tuntuu hiipuvan. Ideana on, ettei pilkki muutui "liian helpoksi" saaliiksi. Pohjan pöllyyttely on toinen hyvä kikka. Otti paranee usein jos parvea saa nostettua pohjasta. ts. lyhennetään siimaa vähän kerrallaan. Välillä voi tosin joutua palaamaan "lähtökorkeudelle".

Kalan karkaaminen saattaa pelottaa parvelta syöntihalut. Lähellä reikää tapahtuva irtoaminen ei ole kovin vaarallista, paitsi jos pilkitään hyvin matalassa.

Ja jos otti loppuu äkisti, pitää hilata pilkki ylös ja tarkistaa onko koukussa syöttiä Yllättävän usein ahvenat ovat nyppäisseet sen irti. Hyvällä syönnillä kannattaa kokeilla ainakin ketjupilkissä toukan tilalla pikkuahvenen silmää. Sillä tuntuu tulevan samasta reiästä usein isompia kaloja kuin toukalla, ja yhdellä silmällä vetää parhaimmillaan jopa parikymmentä ahventa. Ei lopu syötit kesken

Kokeilkaa ihmeessä värinäuintista pystypilkkiä ketjukoukulla. Tapsipilkintään yms. mormuhommiin verrattuna kalastus tehostuu: ketjupilkillä repii kalaa parvesta paljon tehokkaammin ja nopeammin (mikäli se on olennaista). Taktiikkana ei ole narrailla yksittäisiä tai muutamia harvoja ahvenia, vaan nimenomaan kairata kunnes parvi löytyy. Tapsipilkillä kun saa ahvenen-pari vähän sieltä sun täältä, eikä pilkijä pääse oikein käsitykseen ottihaluista yms.

Suosittelen lämpimästi mataliin, kork. 3 m vesiin hankkimaan Tinka-merkkisen pystypilkin. Useimmiten se, uitettuna 0,15-0,18 mm siimalla lenkkisolmulla, on riittänyt.

Kaivo:

Kannatan myös ajatustasi ketjullisesta pystystä, mutta jalostaisin neuvoasi vielä omalla tavallani siten, että vaihdetaan tavallisen ketjukoukun tilalle Inin ketjumorri joita saa väreissä ja hopeana / kultana.

Käytän tuon yhdistelmän kanssa yleensä pystyn yläpuolella 15 - 20 mm:n tapsissa Otavan keskikoista morria lisähoukuttimena. Tapsisiima tehdään jäykästä 0.20 mm siimasta (morri ylöspäin lähtevään karvaan), jolloin se sojottaa sivulle kunnolla eikä sotkeudu pääsiimaan oikeastaan koskaan.

Tuplatärpit ovat tällä tavalla yleisiä - ainoana haittana on särjen (jos kyseisessä paikassa sitä on) viehtymys tuohon ylempään morriin.

viime lauantaina oli otti... mitenhän sen sanosi... hyvä? käytännössä jokaisesta reiästä tuli kalaa, mutta oikesastaan mistään 15 enempää. Mistä lie johtunut kalojen otin loppuminen viimesistään tuon jälkeen..?! tulihan niitä sitten lopulta varmaan 200-250 kpl, mutta keskimitta oli suunnilleen käyttämäni pöystin pilkin mitta.

Miikka missä päin eteläistä-saimaata. Lpr:n alueelta ainakin varmoja paikkoja löytyy.

Erittäin paha virhe on päästää pilkki leijumalla takaisin parveen. Parvi lähtee uimaan pilkin perässä ja kun se lähtee liikkeelle, se siirtyy myöskin avannolta nopeasti pois. Eli eka assun jälkeen lasketaan pilkki rauhallisesti uittamatta takaisin ainakin vika metrin osalta ja samalla lyhennetään siimaa about 10 cm. Pitää muistaa että kalalla on silmät pään yläosassa eli kala liikkuu ja näkee mielummin ylös kuin alas. Muutenkin siinä vaiheessa kun pilkkiä joutuu syönnin alettua enemmän uittamaan, alkaa peli olla menetetty. Avainsanoja tehokkaaseen parven onkimiseen on nopeus ja nosto. Jos kalat kuitenkin jossain syönnin vaiheessa lopettavat pilkin perässä pohjasta nousemisen, niin irtopinnoja saa kun laskee pelin uudelleen lähelle pohjaa. Näin kevään korvalla kannattaa muistaa, että aikainen mies nappaa suurimmat saaliit. Loppukevään jäillä oikea aika lähteä pilkille on kello neljä aamulla. Voi sitten tulla kotiin keittelemään vaimolle aamukahvia kymmeneksi. Itse kun tämän joku vuosi sitten keksin, keksin samalla miten saa niitä suuria ahvenia. Yksinkertaista, mutta totta!

Lthfish: Näin kevään korvalla ottiajat ainakin merellä ovat hieman muuta kuin aamutuimaan, kömmittiin sunnuntainakin jäälle vasta kymmeneltä ja pientä syöntiä oli havaittavissa heti. Puolenpäivän aikoihin alkoi paukuttaa kunnolla. Nää on siis keskitalven ottiaikoja, nythän siis on keskitalvi, ei suinkaan kevättalvi. Pimeää aikaa jään alla.

Kovalla otilla, isolla ahvenella otti vaan ryydittyy vaikka pilkin laskisi vauhdilla alas, näin siis hyvällä syönnillä. Kova uitto saa parven aivan vauhkoksi, värikoukku jää noteeraamatta ja 8 sentin nisseä saa irrottaa lähes nielusta asti.

Heikolla otilla ja leijaavilla pystyillä meininki siis kuitenkin erilainen.

Tällaista infoa meripilkkijöille, hyvän syönnin sattuessa. Tällöin siis ainakin mun kokemuksella nopeus ratkaisee enemmän kuin loppumetrien jarruttelu.

-Tuukka-

Lthfish: Nimenomaan mainitsin pystyn uittamisen olevan täysin eri asia kuin tasapainon, en ole käyttänyt edes näköpilkintää ko. asian toteamiseksi, havainnon voi tehdä parven ottia seuraamalla. Parvesta vedettävän ahvenen pysty/tapsipilkinnässä on siis (toistamiseen todettuna) maltti valttia mitä tulee pilkin uittoon. Tasaista nostoa, sormella naputtelua, pohjan pöllyttelyä...noilla pysyy parvi otilla (tai jos ei, niin ei ole miehessä vika).

Joo, enpä huomannut tota lisäystä isojen ahventen perässä heräämisestä, luulin tarkoittavasi saalista kilo/lukumääräisesti...luin kommenttisi hieman kiireellä (koulussa).

-Tuukka-