Ahvenen mormyskointi on jäänyt viime talvina tosi vähiin, ehkä muutamiin kertoihin per talvi. Mieluummin kairaan enemmän ja etsin kunnon parven, josta kalaa lähtee nopeammilla ja helppokäyttöisemmillä pilkeillä (esim. värinäuintisella pystyllä tai tasarilla). Loppukeväällä, pyydettäessä esim. kutulahtiin saapuvia isoja ja nirsoja ahvenia mormyska on omimmillaan.

Ahvenelle pelaavat useimmat pienet ja keskikokoiset morrit. Punainen on ahvenen lempiväri, myös kirkkaalla ja kuparisella tulee. Mielestäni väriä tärkeämpää on syönnin ja syvyyden yms. mukaan valittu sopivan koko, sekä herkullinen syötti. Selkälenkilliset mormyskat ovat reiällisiä helpompia sitoa, sekä pysyvät pyynnin aikana koko ajan oikeassa asennossa siiman päässä kun käyttää lenkkisolmua. Reiällisissä siima katkeaa rasituksessa useimmiten juuri reiän reunasta.

Mormyska pyytää sitä paremmin, mitä ohuempaa siimaa käyttää. Pikkukaloille riittää jopa 0,08 mm, isoille körmyille matalaan veteen 0,12-0,14 mm. 0,10 mm on hyvä yleisvahvuus.

ps. ERÄ:n numerossa 1/2000 on paljon hyviä juttuja mormyskoinnista.