Suuren ahvenen pilkintä
26.11.2007 - 16:06
On taas pikkikausi alkamassa sormet syyhyävät, odotus tiivistyy, pian taas jäät kantavat. Sitten koittaa H-hetki kaira uppoaa jäähän, pilkki tippuu avantoon ja nykäisee... Jäälle nousee 8 sentin ahven. Sama kuvio toistuu lähes koko talven. Mikä avuksi jos tietää ko. järvessä uiskentelevan vauraampiakin kyrmyjä? Laittaako peliin mormyskaa vai tasapainoa, pitääkö malttaa mielensä ja istua samalla avannolla pitkään, vai pitääkö isoakin ahventa etsiä aktiivisesti? Tavoitteena ovat + 400g.n ahvenet.
Siinäpä hyvä kysymys!
Itse lähden miettimään asiaa siltä kantilta että miksi järvessä on isoja ahvenia? Eli millä ne ahvenet ovat kasvaneet yli 400 grammaisiksi ja siitä isommiksi. Sitten pitää yrittää keksiä missä tätä ravintoa on parhaiten tarjolla ja mennä sinne pilkkimään ravinnon kaltaisella pilkillä(tämä ei välttämättä ole kovin oleellista).
Esimerkiksi isoissa järvissä joissa on kuoretta, on usein myös isoja ahvenia jotka syövät pääasiassa sitä. Silloin kannattaa koittaa vaikkapa tasapainopilkillä selkäpakoilta, ja aika syvästä.
Kaikista tärkein asia on että lopettaa ahvenen pilkkimisen ja alkaa pilkkiä isoa ahventa. Eli vaihtaa tylysti maisemaa jos ei isompia kaloja näy.
"Niitä kaloja saa mitä kalastaa"
Ensimmäinen vinkkini on löydä siiman jatkoksi vähintään 10cm pitkiä tasureita, jos haluat yli 100g
kalaa. Se on varmasti paras neuvo.
LOhetuksen vinkissä on totta vain toinen puoli... Toki pienemmät karsiutuvat jättitasureilla varmasti pois saaliista, mutta harvemmin niitä isojakaan tuollaisilla haukipeleillä saa. Ainakin omalla kohdalle sattuneet isomman ahvenen "syönnit" ovat turhan usein perustuneet pitkäjänteiseen morrinnypläykseen. Tämä siis järvillä, merellä tuon kokoiset tasurit ovat arkipäivää. Ja sieltä noilla kyllä saa sitä pienempääkin, jos mahakoukkua käyttää.
Jep tosiaan korjataan tähän, että merellä toiminut kikka. Toiminut järvissäkin vain ennen paksua jääkerrosta.
Lohetus:Pian alkaa taas pilkkikelit,käyppäs Kalajuttu.comin puolella katsastamas,siellä on suurahven kilpailu tälle talvelle,muistaaxeni sait viime talvenaki aikamoisia ahvenen köriläitä!?
Taitaa tuo morrihomma tosissaan olla tehokasta, siilä uittomääriin nähden morrilla tai tasapainolla saadaan törkeästi enemmän isoa ahventa kuin vaikka pystyllä. Kun tasurilla kalastaa onko touhu vähän niin tai näin eli joko kalaa tulee tai ei. Mistä muuten tietää onko hyvä tasurikeli? (selvinnee vain kokeilemalla?) Morri toiminee huonommallakin syönnillä? Mites värin merkitys? Itse olen kuullut vanhasta jo edesmenneestä mormyska gurusta, joka täräytti luodon päälle reiän ja alkoi nypytellä ja jos kala ei syönyt ukko ei vaihtanut avantoa vaan morria ja miltei joka reissulla puhkoi puolen kilon rajan, kun ottiväri löytyi.
Hyvä sääntö tai kaava mitä mie käytän on:
Yksinkertaisesti isot ahvenet eivät aina ole syvimmmissä paikoissa järvissä esim. vaan voi olla varsinkin matalalla. Turhaa mennä kuluttamaan aikaa johonkin 15-30 m kun voi saada parista metristäkin. Siis varsinkin kutu aikana.
Koska pyydyksetkin sen todistavat. Matalalle laitettavat katiskat antavat talvella hyvin madetta ja muuta pientä kalaa varsinkin tammi- maaliskuussa.
No varsinkin kevät-jäillä kannattaa uittaa morria sekä nihkeellä syönnillä,itse pidän lähes aina mukana muutamaa morri-vapaa,4-5vapaa menee reppuun hyvinkin valmiiksi eri värisillä morreilla ladattuna,kyllä se vaatii aktiivisuutta että nuo paikat ensinnäkin löytää ja tietää ettei kannata lähteä mihinkään sieltä,eikä se kala välttämättä aina syö (varsinkaan iso) vaihteli sitten väriä tai ei.
Hyvä tasurikeli-huhu
No ei sitä mistään tiedä 100% varmuudella,paitsi jos on käynyt samalla järvellä pilkillä tommoset 5miljoonaa kertaa oppii sen järven metkut tai sitten ei.
Mutta sanokaapas, mistä se johtuu ,että useat pienet ja keskisuuret järvet voivat olla niin sanottuja " kuolleita järviä " talvella??
Onks se sitten ihan taitoa muka saada sellasista kalaa?
Monesti huonon happitilanteen vuoksi,mutta toki syitä on muitakin...
Pilkin / värikoukun värillä on useimmiten aivan selvä vaikutus pikkuahventen ottihaluihin. Luulisi ison ahvenen olevan vähintään yhtä tarkka.
Isoa ahventa kannattaa kokeilla selän reunoilla/selillä välivedestä tai ihan metri-pari jään alta vaikka vettä olisikin se 20m.
Joskus tosiaan kun pienemmillä järvillä käy talvisin voi tehdä turhan reissun. Luulisin syöntihaluttomuuden johtuvan hyvästä ravintotilanteesta. Suuri ahven käy tankkaamassa itsensä täyteen jossakin tutussa paikassa aamu ja iltahämärissä. Syönti voi kestää kerralla n. 10 minuuttia, jona aikana ahven ahtaa kupunsa täyteen ja sulattelee loppupäivän, jolloin se on äärimmäisen vaikea aktivoida. Esimerkiksi olen törmännyt pienellä järvellä ahveniin, jotka ovat ahtaneet itsensä täyteen jotain malluaista tai vastaavaa vesikuoriaista. Voisi luulla että jos ahven löytää jonkin puronsuun jossa vaikka noita malluaisia kuhisee se käy siinä syönnöksellä eikä välttämättä edes syö muualla. Mitä tulee tuohon morriguruun jota mainostin aiemmin, niin käsittääkseni kaveri sai yli puolen kilon ahvenia vähintän yhdeksällä reissulla kymmenestä muiden pilkkimiesten pyytäessä vierellä tyhjää, joten kai sillä se homma oli hanskassa. Ukko valmisti muuten käyttämänsä morrit itse.
Mun kokemukset menee kutakuinkin siten, että alkutalvi on tasuriaikaa ja kun jäälle alkaa kertyä lunta reilummin siirtyy ahven matalampaan ja silloin morri rupeaa jallittamaan noita isomuksia paremmin.
Merellä asiat menevät hieman toisin, sillä siellä ei juurikaan paksua lumikerrosta synny veden "pumppauksen" takia. Sielläkin kyllä keväällä mielestäni mädistä "pinkeenä" olevat mammat kelpuuttavat morrin tasuria paremmin.
Kirkkaissa järvissä ainakin verkkomiehet saavat isot ahvenet 10+ metrin vedestä, usein 20 m asti. Näin siis sydäntalvella syksyä ja kevättä lukuunottamatta.
Yritä siinä jollain morrilla onkia 17 m vedestä.
Mielestäni sisävesistä suuria ahvenia löytää pahaiten pienistä järvistä ja etenkin alkukaudesta.
Aina kerrotaan suurten järvien selkäpakoista, mistä löytyy kuoreahvenia, mutta kuinka moni on niitä kohdannut.
Esimerkiksi täällä Ikaalisissa on parinkymmen kilometrin säteellä useita järviä, mistä saadaan karkeita pilkkiahvenia ja todennäköisesti tiedän niistä vain pienen osan.
Tyypillistä niille on koko 10...100 ha ja sitten järvessä on paljon matalaa (1-3 m) aluetta, mistä kalat tulevat jos tulevat.
Itse tarjoilen pientä tasapainoa, malli Mosari tai vastaava tai sitten 4 mm morria.
Saanti loppuu vuodenvaihteeseen tai aikaisemminkin, jos jäälle tulee paljon lunta.
Alkutalvesta ne isot tulevat, joulu-helmikuussa. Ja ehkä heikoilla jäillä keväällä.
Vihjeeksi voi sanoa sen, että vähän niitä isoja järviltä saa.
Ja sitten se vaatii tosi hyvää paikallistuntemusta. Hyvien paikkojen etsiminen voi viedä pari vuotta.
Olen saanut joskus morrilla ja varsinkin tasureilla, ei millään isoilla, vaan 5-7 senttisillä. Alakoukku saa olla värikäs. Parhaiten ottaa alkukaudesta sinisen-oranssin värisiin, keväämmällä kirjavat ajavat ohi.
Mitkä ovat parhaita tasureita suurelle ahvenelle? Miten suuri merkitys on järven kalastuspaineella, jos haluaa suurta ahventa? Ainakin luulisin, että jos kesällä alueella on runsaasti verkko ja vapakalastusta niin talvisin on hankala löytää körmyjä.
merellä isot nilsut 12 cm ja matalat isot lahdet
vettä alle 1 m
Samppas...jotkut jarvet vaan eivat "toimi" kun jaakansi on paalla. Yksi varma syy on veden vari eli liiallinen sameus yhdessa jaa- ja lumikannen kanssa plokkaavat valon.
Xyzo, morrilla voi hyvin onkia 17 metrin vedesta. Morrin pitaa vaan olla iso.
Ja joissakin järvissä ei toimi tasuri juuri lainkaan, esim. Lohjan Hormajärvi, josta vain harvoin saa tasurilla, mutta sitten kun sattuu se päivä, niin voi pojat sitä juhlaa.
Sen huomaa kyllä järven ahventen syönnöksistä, sillä vain aniharvoin niillä on vatsassa pikkukalaa. Katka on niiden ehdoton ykkösravinto.
Ehkä tämä on off-topic, ehkä ei! Tulipa mieleen vaan siimaan liittyvä kysymys. Onko sillä väliä minkälaista nartsaa sitä käyttää? Esim. toimiiko perus punottu siima, vai kannattaako käyttää monoa tai jotain varta vasten pilkkimiseen tarkoitettua talvisiimaa?
Itsellä tällä hetkellä käytössä kuus vapaa asianmukaisessa pahviputkikotelossa repussa, latingissa valmiina talven koitoksiin. Kaikissa siimana punottua, kun jäi viime kesänä virvelin siimanvaihdosta yli sopivasti sen verran.
Eli vaikuttaako siima saaliiseen?
Tasarin uitossa punottua,morrissa monoa,pystyssä monoa/punottua.Niin siis ahvenalle.Mitä pienempiä pilkkejä uitat sitä ohkosemmalla siimalla.
Punotun hyvia puolia ovat pieni lapimitta ja venymattomyys. Huonoja puolia ovat ainakin korkea hinta, venymattomyys ja tiukat sotkut.
Venymattomyys on toisaalta hyva, silla kalan saa tartutettua hyvin. Mutta...juuri ne isot tuppaavat irtoamaan jaan alla, kun koukku repeaa irti rajussa potkussa. Tahan auttaa kun laittaa sen viimeisen metrin monoa, jolloin kyseessa on jonkinlainen kompromissi.
Eikö se ole sitten ihan korvien välistä kiinni ,saako sitä isoa ahventa vai ei ???
Heh!
No viime kesällä sain huom. verkoilla pari kilon ahventa, 2-3 metristä ison heinikon vierustalta.
Totanoin...35 vuoden pilkkikokemuksella voin todeta, etta kilon ahven on aikasen tiukalla jaalta kalastettaessa. Saaristomerella on paikoin runsaasti kookasta ahventa, mutta se pilkkiahvenen koko torppaa liian usein puoleen kiloon. Itse olen saanut jaalta pilkkien yhden yli kilon ahvenen - ja pilkitty on paljon, etenkin tasareilla - mutta avoveden aikana vapavehkeilla pitkalti toistakymmenta.
Snu puhuu asiaa,tiedän tapauksen lähipiiristä,missä saatiin Ahvenanmaalta samana päivänä 20kpl yli kilosta ahvenia jigillä,mutta voisn väittää,että aktiivi pilkkikalastajista varmaan 90 prosenntia on jäänyt alle kiloseen pilkki-ahvenregordissaan!!
200-500g ahventen tavoittaminen pitäisi onnistua melkein joka järvestä ja hyvän paikan tietävä voi sanoa varmasti saavansa päivän aikana ainakin jonkun paremman kokoisen, paljonko niitä tulee on sitten olosuhteiden, omien taitojen, välineiden ja tuurin summa. Yli kilon ahventa ei sitten enää lähdetäkään noin vain hakemaan. Väittäisin myös että yli kiloset on tuurinkaloja ukolla kuin ukolla vaikka kuinka guru hommassaan olisi.
Itse en käy edes järvillä joissa kala ei ota tasapainoon. Tiedän kyllä paikkoja joista ylin kilon rajan rikkovia ahvenia saadaan varsinkin keväisin morreilla, mutta se onkityyli ei kiinnosta. Mieluummin valitsen tunnetusti hyvän "puntarijärven" jossa siis kalaa on paljon ne kasvavat nopeasti ja ottavat hyvin tasapainoon. Noilta järviltä saa melko varmasti joka reissulle jonkun paremman kokoisen aposen pannullekkin paistumaan. Mitenkään säkkikaupalla kaloja ei juuri koskaan tule (Säkylää ei sitten lasketa ), mutta mukavalta se tuntuu että sitten kun jytisee niin jytisee vähän paremmin.
Ennätysahventa en noilta ns. hyviltä järviltä edes odota saavani. Todennäköisemmin ennätys menisi uusiksi kun valitsisi jonkun matalan, rehevähkön ja vähän kalastetun järven johon oikein tosissaan panostaisi ja odottaisi että se järven ainoa yli kilon possuahven jonain päivänä uisi kohdalle ja olisi tarpeeksi nälissään että söisi vielä kuvaankin kiinni.
Merionginnankin jätän nykyään väliin täysin jos isomuksia haluan, varmemmin ylittää päivän aikana 500g järvellä kuin merellä. 10-20 vuotta sitten oli kalaa Turun saaristossakin hieman eri malliin, ja silloin 500g ahvenet oli jokapäiväistä herkkua ainakin Kustavi-Rymättylä-Nauvo akselilla joissa meidän porukat kävi, tosin yli kilon kaloja ei silloinkaan kohdalle sattunut, 800-900g kaloja tuli aina silloin tällöin.
Tapoja saada isoja ahvenia on siis enemmänkin, mutta tässä VAIN minun ajatus siitä kiteyttynä:
Oikea paikka = tunnettu isoista ahvenista.
Oikea viehe = ravintokalan kokoinen, 7-10cm tasapaino.
Onkityyli = jatkuvaa välivesien haravointia, joillakin järvillä joutuu onkimaan jopa 10-20 metrin syvien päältä välivesiä.
Kannattaa muuten pitää ongesta hyvin kiinni kun esim. Saimaalla noita välivesiä alkaa onkimaan, voi tulla mukavia yllätyksiä muuten melko tylsään ISOJEN odotteluun.
Varmaan alkutalvesta tasapainolla löytää syöntihalukkaat ahvenet hyvin... Miten Siililures menettelee huonolla syönnillä, jolloin ahven ei tasuriin tartu? Ainakin isot sedät ovat kertoneet, että huonolla syönnillä ahvenet tulevat tutkimaan tasapainoa tai pystyä, mutteivat kelpuuta sitä vaan valitsevat morrin.
Oma taktiikka, oikeastaan koko talven (järvillä): Tasurilla n. minuutin veivailut avannolla. Jos tökkii vaan ei tartu, tai muuten arvelee kalaa olevan paikalla, niin morri samaan rööriin. Yleensä näin saa ainakin sen kalan tai pari joka reiästä, vaikka isompaa parvea ei paikalla olisikaan. Jos taas tasuriin ottaa, niin turha silloin alkaa pilkkiä vaihtamaan. Tämä tosin valitettavan harvoin...
Sivut
Lisää uusi kommentti