Lohelle perho, lusikka vai vaappu?
26.12.2012 - 21:15
Viime kesän ensimmäisestä Tenon reissusta innostuin sen verran, että ensi kesälle pitää tankata lohioppeja teoriamuodossa. Kaupassakin pitää käydä.. Sanokaapa millä perusteella valitaan viehe siiman päähän (nyt puhun soutukalastuksesta). Milloin kalastetaan vaapulla ja milloin perholla? Milloin lohi ottaa lusikkaan. Kannattaako noita kaikkia kokeilla yhtä aikaa vai olisiko jotain ohjenuoraa jolla yleensä on onnistuttu oikean viehetyypin löytämisessä. Tänä vuonna olin heinäkuun ensimmäisellä viikolla neljä päivää Tenolla ja sain vaappua soutamalla yhden 6 kg lohen ja kaksi tittiä pääsi irti.
Vaapun suosioon on varmaankin muutama perussyy:
-Suurimmista lohista huomatta osa on vaapuilla saatuja.
Tällä on iso huomioarvo kun aloittelija kalajuttuja lueskelee.
-Lisäksi vaappu on helpoin soudettava näistä kolmesta
perustyypistä kun nousee ylöspäin hitaassa vedossa.
-Vaappuja on tarjolla paa-al-jon, erilaisia, näyttäviä ja houkuttelevia.
Luultavasti perho antaa sille sopivana aikanakeskimäärin enemmän
lukuja, näin ainakin heinäkuun alun mentyä -elokuun alkupuolelle.
Vaappuihin perehtynyt löytää niistäkin "perhoajalle" sopivan:
Se on maltillisesti lähellä pintaa uiva, pienehkö, 6-7cm vaappu
joka ole liian kirkas väreiltään, mukana usein punaista ja kultaa.
Pelkka lienee näistä vaikein soudettava ja siksi vähemmän käytetty?
Aloittelevan olisi hyvä harrastuksessaan tutustua näihin kaikkiin
viehetyyppeihin ja oppia tuntemaan niiden erityisominaisuuksia.
Mikäpä siinä voisi olla arvokkaampaa kuin vanhan tekijän
kokemus ja paikan päällä antamat hyvät neuvot.
Parhaat paikalliset tietäjät eivät vain useasti ole kovin hereitä
hyviä neuvojaan kaikille jakamaan?
Turisteista taasen osa "tietää" enemmän kuin ovat ehtineet oppimaan?
Varsinkin jos on vähän joella kulkenut ja oudolla joella, niin koko homman aloittamiseen olisi varmaankin hyvä käyttää paikallisen soutajan/kalastusoppaan palveluita.
-Paikallisen kyydissä pääsee hyvin jyvälle soutukuvioista ja toimiviin vieheisiinkin saa silmäyksen, saattaapa paikallinen jopa jonkun hyvän ottipaikankin paljastaa kun oikein osaa puhuttaa.
-Näkee oikeat ajolinjat ja välttyy ehkä kalliilta moottoririkolta, sillä Teno ei ole mikään leikkipaikka.
-Opas myöskin selvittää alueen lähtöpaikat ja pelisäännöt, sillä mikään ei ole turhauttavampaa joella kuin "suihkarit" tai "junnaajat". Vaikka säännöt ei ole kiveen kirjoitettuja, herrasmies säännöt kuitenkin on olemassa.
Sinne vesille sitten lähdetään SELVINPÄIN! Toki lähtöpaikalla voi huurteisen hörpätä, mutta kaatoryypyt vasta rantauduttua. Liian paljon näkee "örveltäjiä" vesillä, tosin nykyään ei niin paljon kuin joitain vuosia sitten.
Kyllä se on näillä neuvoilla kauppias, joka virnuilee tyytyväisimmin. Saadaan aloittelijan pää niin sekaisin, että taas yhden pitää hankkia kaikkia mahdollisia pyyntivehkeitä - ja paljon. Mutta jostainhan se on harrastus aloitettava...
Aslakki oli blogissaan tenojoki.fi sivuilla askelta pidemmällä, lainataanpa vähän:
"Tästä taas syöksymme kuin vuoristoradalla kesää kohti. Joten onkivälineiden kunnostaminen on syytä aloittaa viipymättä. Ennen loppiaista pitäisi jo siimojen olla kelojen huollettuina ja kahluusaappaiden paikattuina.
Myös vakuumipussien hintavertailu- ja seuranta on aiheellista aloittaa.
Niin monet kauppamiehet vetävät välistä ja ovat kyttäämässä kalamiehen vähiä pennosia.
Kauppamiehet luovat mainostamalla tarpeita joita ei oikeasti ole. Kauppamiehen mielestä jokaisellla kalastajalla olisi oltava 19 taskuiset liivit. Joissa sitten vermettä ja härveliä, niin että asuste painavat kuin taisteluliivit.
Silmääni sykähdyttää kun näen kalamiehen jolla on vanha armeijan maastopuku tai vihreä sarkavaate. Ja jalassa ikivanhat nokialaiset joista on remmit vedetty pois."
Kyllä se on näillä neuvoilla kauppias, joka virnuilee tyytyväisimmin. Saadaan aloittelijan pää niin sekaisin, että taas yhden pitää hankkia kaikkia mahdollisia pyyntivehkeitä - ja paljon. Mutta jostainhan se on harrastus aloitettava...
Vaan kyllähän noita vieheitä kertyy vuosien mittaan aika tolkuton määrä, varsinkin jos sattuu itsekkin niitä tekemään.
Kilpavarustelua kalastus on nykyäään, markkinavoimat jyllää.
Mutta ilmankaan ei pärjää, entä jos se uusin hankinta onkin kaikkien aikojen ottipeli?
Toinen lainaus samasta blogista:
"Kuukausittain vaihtuvat vapatelineet ovat itsensä Belsepuupin keksintö. Telineiden jos niitä tarvitsee, on oltava ruostumatonta terästä ja äärettömän vahvat."
Onhan noita vieheitä kertynyt. Kun ei näytä olevan meillä kalastuksen jatkajaa, niin olen kyllä ajatellut vähentää arsenaalia. Siinä olisi jollekin aloittelijaporukalle mukavasti kokeiltavaa - tai keräilijälle sarjan täydennystä.
Vapatelineenä on veneen laidassa oleva vastin (naula tms.) toimiva - jos fiilistelee, niin laittaa teippiä tai muovisukkaa suojaksi...
"Turisteista taasen osa "tietää" enemmän kuin ovat ehtineet oppimaan? " Toki toki se kuuluu asiaan ja taitavimmat tukija - kirjailijat osaavat kirjoittaa kirjoja kalastuksesta vaikka eivät ole käyneet vesillä. Monilahjakkuuksia.
Turisti voi olla soutanut samaa suvanto vuosikymmeniä lomaviikoilla, aluksi soututunteja kellonympäri säästä ja vedenkorkeuksista riippumatta. Iän karttuessa lasten ja lastenlapsien kanssa soututunnnit jääneet murto-osaan, mutta todennäköisesti kalantuloparantunut. On varmasti tietonsa eteenpäin jakavampi kuin moni paikallinen.
Mitähän tietoa kalamiesten pitäisin jakaa eteenpäin? Kehua saaliitaan gramman tarkkuudella, laittaa nettiin soutukuviot ja viehereseptit? Vai pitäisikö ylipäätään kaikkien, jotka ovat onnistuneet saamaan lohen - oli sitten turisti tai paikallinen, olla velvollinen viemään viipymättä kaupan seinälle selonteko tekosistaan, että muut kalamiehet pääsisivät helpommalla?
Pitääkin heti aloittaa tiedon jakaminen. Värjäsin eilen hylkeenkarvaa vihreänkellertävään ja punaisenoranssiin sävyyn, lisäksi sävytin samoilla liemillä jo alkuunsa riemunkirjavaa villalankaa sekä muutamia valmiiksi värjättyjä punaisia ja keltaisia vasikanhäntiä. Noista ja perhokarvakasasta löytyvistä sekalaisista haituvista sidon Mustadin 3582F-koukuille, kokoa nro 4, muutaman alkukauden ottiperhon sarvijaakko -malliin. Ja saan niillä ensi kesänä useita lohia...
Kun tiedot on saatu kalamiehiltä, niin näiltä herroilta pitäisi saada vielä rahat pois - helpottaisi huomattavasti harrastustoimintaa. Ja onhan se niin väärin, kun toiset pärjäävät:
http://www.kauppalehti.fi/etusivu/johtajien+palkat+nousivat+jopa+50+pros...
Paikallinen lohestaja tietoa antaa, ihan varmasti. Mutta katsoo kenelle kertoilee mitäkin.
Varsinkin jos paikallinen on yrittäjä jokivarressa ja sinä olet asiakas. Ei ehkä kaikkea kerro heti ensitapaamisella, mutta rupatellessa irtoaa kallisarvoista tietoa.
Ei pidä mennä "nyrkit lantioilla" että kerroppas nyt! Kukaan ei tykkää utelijoista.
On tietysti niitä juippeja kenellä on vehkeet viimeisen tapin takaa ja omakehu haisee jo utsjoen kunnan rajalta.
Nämä minnäminä moottoriturvat joutuukin tietonsa hankkimaan itse.
Sitten ollaankin viimeisenpäälle lohimiehiä kun saadaan vuosien kokemuksella lohi tai kaksi kesässä.
Nämä sankarit antaa auliisti neuvoja, näitä neuvoja onkin syytä välttää!
Juuri noin on kuin "melkein kaima" ylempänä kirjoittaa.
Luottamus pitää hankkia, ei se itekseen tule.
Itselläkin mene kauu-an ennenkuin vanhat tekijät alkoivat avautumaan.
Ja se on pelkästi hyvä asia ...
Tässä joitain vuosia taakse katseltuna oppi eräs nuori herra saamillaan tiedoilla niin mestariksi, että lopulta neuvoi jo kaikkia muita ikään ja taitoon katsomatta - aivan kysymättäkin. Sitä ei vain nuori herra taida vieläkään tietää, kuinka paljon hän jakoi itsevarmuudellaan mieliharmia. Lopulta paloi herralla päreet, kun saadut tiedot vanhenivat ja hän alkoikin jäädä mopen osaan saaliin jaolla - sädekehä himmeni. Onneksi oli näitä hiljaisempia lohivuosia niin sai mahdollisuuden vetäytyä kunnialla paremmille kalamestoille - eikä ole sen koommin kuulunut tai näkynyt...
Näitä "itämaantietäjiä" lötyy joka toisesta joenmutkasta.
Parin lohen jälkeen ollaan kaiken oppineita suurkalastajia, kuljetaan maalikylillä rinta rottingilla ja muistetaan kertoa kaikille kuinka mahtavia lohimiehiä ollaan.
Onneksi routa porsaat kotiin ajaa. Tai sitten pettää maksa kun joka tiddin kunniaksi otetaan väkijuomaa niin että jokilaakso raikaa...
Yleensä kalaporukan hiljaisin mies onkin se fiksuin.
Kokemuksen myötä arvostus lohta ja muita lohestajia kohtaan muuttuu. (useimmiten)
aloittaja:
Sanokaapa millä perusteella valitaan viehe siiman päähän (nyt puhun soutukalastuksesta). Milloin kalastetaan vaapulla ja milloin perholla? Milloin lohi ottaa lusikkaan. Kannattaako noita kaikkia kokeilla yhtä aikaa vai olisiko jotain ohjenuoraa jolla yleensä on onnistuttu oikean viehetyypin löytämisessä.
Meikäläisen kalastus keskittyy nykyisellään täysin haukeen, joten en osaa vastata aloittajan kysymyksiin oikein mitään kokemukseen pohjaavaa. Juuri omasta haukitaustastani johtuen kiinnostaisi kumminkin kuulla lohispesialistien näkemyksiä siitä, missä määrin lohi (joessa siis) suosii jotain tiettyä viehetyyppiä ja -väriä tilanteesta riippuen. Hauen kohdalla vieheiden tehoerojen selvittely on tietyllä tapaa lohta helpompaa siitä syystä, että kalatapahtumia tulee keskimäärin melko paljon, eikä hauella kutukäytös "sotke" kalan ruokahaluja kuin tietyn ajan keväästä. Jokeen nousseen lohen kalastus perustunee lähtökohtaisesti aina muuhun kuin kalan syönnöstämiseen, kun taas haukea kalastetaan (ja joskus jopa saadaan) varsinaisesta syönnistä (kalan ravinnonhaku) riippumatta, jos olosuhteet kalastukselle ovat muuten kohtuulliset. Lohen tapauksessa voisin kuvitella myös alueen kalastuspaineen vaikuttavan siihen, minkä tyyppiset vieheet milloinkin jaksavat kiinnostaa häirittyjä kaloja tärppiin saakka. Poikkitieteellisyys viehevalinnassa voi olla silloin valttia?
Alkuperäinen kysyjä kyselee siis viehetyyppien perään, perho - lusikka - vaappu, joten samaa kysyisin minäkin. Jos lohitärppejä tulee päivän aikana ainoastaan yksi, olkoonpa vaikka lusikkaan, miten vetää johtopäätökset siitä, että lusikka oli nyt oikeasti tehokkain? Tarvitaanko vahvistukseksi muidenkin kalastajien havaintoja samalta alueelta saman päivän (viikon, kuukauden, kauden...) ajalta, vai onko kalastajan vain iloittava siitä, että lusikkaan otti nyt, ilman sen kummempia vieheanalyyseja? Kalan kuin kalan otti perustuu aina ärsykekynnyksen ylittymiseen, mutta miten lohenkalastaja etsii ne kulloisetkin oikeat ärsykkeet?
--pikeye
[Quote/Kalaonni]- "hyvätapaisesta ja asiallisesta" kirjoituksestasi klo 16.18.
Onhan toki aivan välttämätöntä, että informoit meitä loistavilla tiedoillasi.
Miten tulisimmekaan muuten toimeen kun mielestäsi en omista
viehestäni, enkä seuraajanikaan vieheistä mitään tiedä?
Kiitos myös uhrautuvasta paneutumisestasi po. asiaan kun olet näköjään
tavannut ja haastatellut "kaikki vakavasti suhtautuvat lohimiehet" Suomessa.
Itseltäni on kulunut vasta noin 50 vuotta ja olen edelleenkin kovasti tietämätön
joidenkin asioiden suhteen.
Tuli mieleeni eräs asia johon toivon vastaustasi:
Voisiko omieni ja seuraajani vaappujen toteamasi ero johtua ehkä siitä kun
toiseen stanssataan uimalevyn rintaosaan pienillä numeroilla vuosiluku?
Itse olen sitä ajatellut kun muuta eroa ei ole ...., he-hee.[Quote]
Kiitokset perinpohjaisesta analyysistä kirjoittamaani viestiin! LGH:n JAN vaapun ja alkuperäisen Mestarin tekemän eroja vaapussa huomaa jo pelkästään pistämällä ne rinnakkain ja vertaamalla silmämääräisesti. Vertailumateriaalia on olemassa, joten ero ei ole pelkästään leukalapun vuosiluvun stanssissa. Silmälääkärissä olen käynyt ja rillien läpi varmistanut asian.
En kritisoinut teitä kumpaakaan viehevalmistajana ja teillä molemmilla on hienoa tietotaitoa muille jaettavaksi. Toni on tällä hetkellä yksi Suomen kyvykkäimmistä ja taidokkaimmista vaappumaalareista. Sitä ei käy kiistäminen. Se ei kuitenkaan tee hänen maalaamistaan JAN -vaapuista "lohivaappuja", jos kaikki vaapun perusasiat eivät ole kunnossa. Lohia saadaan vaikka perus Rapalalla, jos se osataan uittaa oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Lohivaapun tietyt ominaisuudet parantavat ottitiheyttä paikallistuntemuksen kasvaessa.
Paljon olen lohimiehiä tavannut vuosien aikana, ja kohtuullisen monella on sama mielipide LGH:n JAN:ien suhteen. Paras perusteluni vaappujen eroille lienee ostajien käyttäytyminen. Jostain syystä esimerkiksi Pakamukassa notkui vielä loppukaudesta LGH:n JAN -vaappuja hyllyt pullollaan. Jos ne olisivat yhtä tehokkaita, kuin alkuperäiset, niin ne loppuisivat sieltä hetkessä hinnasta riippumatta.
Alkuperäiseen viestin aiheeseen vastauksena voisin todeta vielä, että vaappujen kanssa voi soutaa lappua mukana. Tärkeintä on se, että lappu sopii omaan tyyliin ja virran voimakkuuteen. Se voi olla hyvinkin tehokas, mutta oppivuosia se vaatii (jokaisella on oma tyylinsä soutaa). Jos pelkillä lapuilla aikoo soutaa, niin vapamäärää kannattaa vähentää pohjaan tarttumisten estämiseksi. Yleisin virhe, mitä aloitteleva lohenkalastaja tekee lapun kanssa on se, että se on liian kaukana. 5 - 7 metriä veneen perän takana riittää ärsyttämään lohen otille.
Lähinnä kiinnostaa JAN vaapun uinnin tarkistus ja säätö.
Tekeekö Toni ns. omalle silmälle sopivan uinnin vaiko onko herra J jotenkin mukana ennenkuin tuote pääsee kaupan hyllylle? Vai onko kapulat järkeään uinnin suoruuden tarkistuksen jälkeen myyntivalmiita?
Jotkin tietyt standardit on kaiketi vaappumallille luotu.
Enkä todellakaan epäile etteikö rima olisi korkealla.
Siellä on kaksi niin taitavaa koeuittajaa, että en ollut uskoa miten nopeasti oppivat.
Siellä on altaan päällä mallivaaput jotka ovat minun tekemiä ja uittamia.
Siitä on hyvä palauttaa hyvä tatsi käteen kun malli vaihtuu tai on pitempi tauko työssä.
.............................
Harva lohivaappu on valmis uinnin "suoruuden" tarkistamisen jälkeen.
1/40 voi uida heti, 2/11 on niin samanlaisia että ihminen ei erota.
Puista ja muistakin sekoista johtuen niillä on "halu" uida omalla tavallaan.
Lisäksi vaapun väritys saa ihmisen näkemään uinnin erilaisena.
Siksi vaappu on aina trimmattava kyseiselle yksilölle ominaiseen parhaaseen uintiin.
Tämä juuri on puuvaapun viehätyksen ja ylivoimaisuuden salaisuus.
Mutta taas asiaan, jos vaapuilla meinaat pyytää, suosittelen ostamaan alle 20 € arvoisia pyytäviä lohivaappuja, jos et alkuperäisiä "vanhuksia" jostain saa. Ero on huomattava hankintahinnoissa ja saaliissa et jää noista hieman kalliimmista jälkeen. 10 x 25 € vaapulla saat kolmanneksen enemmän hieman halvempia myöskin käsityönä tehtyjä kotimaisia pyytäviä lohivaappuja. Värejä ja malleja on enemmän kokeiltavaksi.
Jos pelteihin sorrut, niin suosittelen perinteisiä malleja (Smeds, Tiura, Mehupekka, Tullimies, Räsänen yms...). Kokemuksen myötä löydät omasi. Perhoista en sano mitään, ne ovat vieraita minulle.
Siellä on kaksi niin taitavaa koeuittajaa, että en ollut uskoa miten nopeasti oppivat.
Siellä on altaan päällä mallivaaput jotka ovat minun tekemiä ja uittamia.
Siitä on hyvä palauttaa hyvä tatsi käteen kun malli vaihtuu tai on pitempi tauko työssä.
.............................
Eli jos jostain haluaa niitä pyytävyyden eroja hakea, niin olisiko sitten perus säädöstä?
Joukon tekemä perus säätö vaapulle olisi keskimäärin pyytävämpi kuin LGH;n poikien tekemä.
(koskee tietysti niitä kalamiehiä ketkä ei säätöihin koske)
Uittaako mestari itse vaappua viehelukolla vai solmulla?
Kirjoitin mielestäni sen verran selkeästi, etten viitsi enempää vastata uinnista/uittamisesta.
.........................................................
Jokainen vaappu pitää ehdottomasti solmia avosilmukalla vaappuun, ei siitä muuten mitään tule!
Ihan totta.
Siellä on altaan päällä mallivaaput jotka ovat minun tekemiä ja uittamia.
Siitä on hyvä palauttaa hyvä tatsi käteen kun malli vaihtuu tai on pitempi tauko työssä.
.............................
Harva lohivaappu on valmis uinnin "suoruuden" tarkistamisen jälkeen.
1/40 voi uida heti, 2/11 on niin samanlaisia että ihminen ei erota.
Puista ja muistakin sekoista johtuen niillä on "halu" uida omalla tavallaan.
Lisäksi vaapun väritys saa ihmisen näkemään uinnin erilaisena.
Siksi vaappu on aina trimmattava kyseiselle yksilölle ominaiseen parhaaseen uintiin.
Tämä juuri on puuvaapun viehätyksen ja ylivoimaisuuden salaisuus.
Teen yleensä vaappujen koeuittamisen ennen pyyntiin lähtöä joen ja järven rannassa (merilohi ei ole todellakaan ainoa pyyntikohde). Altaassa koeuitetuilla vaapulla on erittäin valitettavan usein taipumus pyrkiä vain ja ainoastaan johonkin suuntaan ilman suoraa uintia. Uittoallasta en edes omista, joten ne alkuperäiset JAN -vaaput eivät ole mallina uinnille. "Tatsi käteen" löytyy ihan itsestään ja omista tuntemuksista kalan otin suhteen.
Erittäin huolestuttavaa nykyisessä pyyntikulttuurissa on mielestäni se, että varsinkin iso osa nuorisoa ei osaa säätää vaappua edes uimaan suoraan hausta puhumattakaan. Tätä joutuu opettamaan monta kertaa vuodessa joella ja järvillä kalastaville. Viestiketjun avaajalle suosittelen kysymään neuvoa vaapun virityksestä rohkeasti jo rannassa olevilta pyytäjiltä. Toivottavasti sieltä löytyy edes yksi osaaja.
Vaaput uivat eri tavoin ja toiset vaativat kovempaa vetoa uidakseen kuin toiset. Pellin ja vaapun uintien pitää sopia yhteen, muuten niitä ei ole järkeä soutaa yhdessä ellei nyt tarkoituksella halua kokeille. Eri pellit vaativat erilaista vetoa ja virtaa nekin, joten pellit pitää myös sovittaa yhteen. Selkeämpää on soutaa yhteensopivia vieheitä oli se sitten palikka, lappu tai perho. Seuraavalle laskulle voi vaihtaa toisen setin.
Moninkertaisen lohikunkun sanoin ' Parhaimman lopputuloksen saa, kun opettelee tuntemaan yhden tai kahden viehemerkin värit ja uinnit kuin, että kokeilee kaikenlaista.'
Oikea viehe väärässä paikka väärin soudettuna ei toimi.
hyvällä pienellä ja pyöreä pohjasella lukolla vaappu ui kyllä hyvin, jopa paremmin ku ilman lukkoa.. ei ole vaan helppo löytää sopivia
saadaanko taas tinka aikaseks :)
-vs-
son niin, että sillä saa millä pyytää enemmin tai "myöhemmin".kaikki vermeet kalastaa paremmin silloin kun äijät on kalassa, eikä rannalla ryyppäämässä.
Haukutaan seuraavaksi kaikki ne tekijät jotka ovat Jania kopioineet, hyödyntäneet, ottaneet mallia ja värejä, jne?
Ovatko ne huononpia, parempia, erottaako ensi katsomalla, ja pitääkö ne aina ensimmäiseksi vääntää päin peetä?
Saatas vähän tasapuolisuutta tähän yhden valmistajan tuotteiden asiantuntemattomaan nokkimiseen?
Ite on havainnu olevan enemmän uskonasioista ja pätemisenhalusta kyse kuin oikeasta tiedosta.
Alustuksen aihe oli aivan joku muua alunperin.
Spekulointi on keskeinen osa lohenkalastusta, siksi sitä kaikki rannalla tekee aikaa tappaakseen. Joskus homma menee vaan överiksi ja salakaatojen ottamiseksi eikä tu lähettyä vesille. Mutta haittaako se? Ei tää nyt niin vakavaa ole. Ja onhan se niin, että yksi ihmiselo ei riitä lohenkalastuksen oppimiseen, jollei ny satu olemaan jumalhenkilö.
..kun viimeinen lause kertoo. Saisivat myös nämä supertietäjät hoksata saman.
Itse ole aina kerännyt ja pyytänyt arvioita/tietoja todella kokeneilta kalamiehiltä.
He taas ovat pyytäneet lausuntoa lohilta, ja tämä on mielestäni pelannut aika hyvin.
Heille yhteinen ominaisuus on, että tekevät enemmän ja puhuvat vähemmän.
Eivät aamusta iltaan vääntele onkiaan ja viisastele, vaan kalastavat ja saavat kaloja.
Käyttävät niitä millä saavat, eivätkä työkseen mollaa kenenkään töitä.
Sen vuoksi minä näitä "kalaveljiäni" pidän suuressa arvossa ja soisin heistä oppia otettavan.
--pikeye
Miksihän Tenolla on kielletty madon ja katkaravun käyttö? Alakönkäällä ei sesonkina varmaan muuta käytettäisikään jos nuo olisivat edelleen sallittuja – ei kait vain lohi kiinnostu ruuasta tai sen jäljitelmistä...
Tenojoen kalastuspiirin kalastussääntö, 10 § Luvattomat koukkupyydykset:
”Katkaravun ja täkyraksin (reketakle) sekä niitä jäljittelevien vieheiden ja syöttikalan käyttö on kielletty. Tenojoen vesistöstä peräisin olevan kuolleen syöttikalan käyttö on kuitenkin sallittu madekoukulla kalastettaessa.
Madon käyttö syöttinä on kielletty lukuun ottamatta Tenojoen suun ja Langnäsin välistä aluetta.
Koukulla varustettua välinettä ei saa käyttää sillä tavoin ja sellaisissa olosuhteissa, että kala voidaan koukata. Kalakoukkua, kalakirvestä tai haavia saa kuitenkin käyttää apuvälineenä luvallisessa kalastuksessa.”
On siis vähän kierreltävä pykäliä…Maalataan vaikka vaappu punaiseksi ja lyödään siihen niin paljon painoa, että pohjakivet kolisevat. Tai sidotaan perho krillin tms. muotoon ja/tai värimaailmaan jolloin lopputulos on härpäkkeiden kanssa ainakin jotain sinne päin. Lappu on jo suoraan ravintohoukutin, samoin pintaperhot ym. öttiäiset…
Itse laitan allakkaan muistiin kalatapahtumat ja mikä milloinkin kelpasi. Samoin merkkaan väreihin, maaleihin, höyheniin ja haituviin ym. tykötarpeisiin, mikäli ko. erä on ollut lohen mielestä ok. Tätä kun pyörittää aikansa, niin oikean kelin (kuten viime kesän myrskyt) ja vieheen valinta lähtee jo alitajunnasta - tulee tunne että, nyt on kopaistava...
Teno= over and out. Tornio= tenon miehet näkee vain unta.
Teno= over and out. Tornio= tenon miehet näkee vain unta.
on oma viehätyksensä.
Väylällä soutelu on leppoisampaa joutenoloa.
Tenolla soutelussa oma taikansa kun näkee pohjan ja usein kalojakin. Tenolla myös rantakalastuspaikkoja todella hyvin, melkeinpä koko joen matkalta voi lohen tavoittaa rannalta.
Sivut
Lisää uusi kommentti