Kuten tapsak ja loka tuossa jo sanoi on morrin koukkujen oltava terävät, ohuet ja kestävät. Morrri pilkinnästä pääset ehkä helpoiten perille mk:ssakin, joskus aikanaan esitellyllä tyylillä: Sido morri siiman päähän ja toinen morri noin 20cm pääsiimassa olevan morrin yläpuolelle 5-8cm sivutapsilla. Tuo sivu tapsi saa olla vaikkapa pikkasen jämäkänpää siimaa jolloin se pysyy erossa pääsiimasta. Syötitä morrit parilla surviaisen toukalla tai kärpäsen toukalla. Morri houkuttaa kaloja aika huonosti pienen koon takia, joten tyhjiä paikkoja ei morrilla kannata onkia. Hyvä tapa onkin ensin etsiä kalat tasarilla tai pystypilkillä ja vaihtaa morri vapaan heti kun kalat on löytyneet. Morri onkiminen aloitetaan laskemalla pyytö kalojen syvyydelle, jossa suoritetaan muutama lyhyt väristys sarja. Jos kala ei tähän ota niin morria nostetaan hitaasti noin kymmenen senttiä kerrallaan, jokaisen noston jälkeen suoritetaan väristykset. Nostoa jatketaan aina pään korkeudelle saakka, jonka jälkeen pyytö lasketaan takaisin aloituskorkeuteen. Itse suoritan yleensä pari nosto sarjaa ja jos se ei tuota tulosta vaihdan morreja ja koetan viellä kerran. jos tämäkään ei tuota tulosta vaihdan paikkaa. Morrien väreistä on monen laista mielipidettä,vaan mistapä kalastus asiasta ei olisi, Oma suosikki väri järville on kultamorri. Pääsääntönä pidän kuitenkin, että jos jäällä on paljon lunta tai on synkkä keli niin käytän enemmän ärsyke värejä. Viellä varoituksen sanana: sivutapsimorrin käyttö saataa johtaa kalaa ylös nostettaessa tupla tärppiin

Tappi

"Kärkenä filmi toimii mulla ehkä parhaiten. Siialle pidemmällä ja assulle vähän lyhyemmällä säädöllä."

Nyt ei Loka ymmärtänyt
Voitko määritellä sanat filmi ja säädöllä.

Tekniikoista tulikin tuossa ylempänä, mutta vapavalinnasta haluaisin sanoa oman mielipiteeni: mielestäni paras vapa tavalliseen matalan veden- ja pikkukalojen mormyskointiin on ns. venäläismallinen-, kädensijaton vapa, jossa puola on upotettu runkopesään. Vapa istuu kämmeneen mukavasti, mikä mahdollistaa luonnollisen väristystyylin etusormella vapakärjen tyveä naputtamalla. Koska puola on upotettu, vavan voi heitää hangelle melko huolettomasti eikä puola pääse tukkoontumaan lumesta.

Samaten kun syvemmältä (ts. pidemmällä siimalla) kalastettaessa vavan joutuu heittämään kalaa nostettaessa edemmäs jotta siima pysyisi jäällä suorana; vapaa takaisin avannolle siimasta vedettäessä umpipuolainen vapa ei takertele jäänrosoihin kuten normaalimallinen pilkkivapa.

Tällaisen morrivavan kärkenä toimii mielestäni parhaiten jäykähkö, ohut ja kevyt lasi-/hiilikuitupuikko (ei tarvitse olla täysmittainen), varsinaiseksi tärpinilmaisimeksi filmikärki lienee suosituin. Hyvin pelaa myös lattaraudasta tehty "jousi" tms. Ihan toimivan kärjen saa itse tekemällä myös muovipäällysteisestä vaijerista (haukiperukkeesta): ei reagoi tuuleen, soveltuu parhaiten pienenpuoleisten morrien uitteluun.

Edelleenkään "yhdelläkään näkemälläni itärajan itäpuolella valmistetulla mormyskalla on täysin turha mennä merelle ahvenongelle". Nyt olen tosin kuullut sellaisista Hyvä niin. Ja onhan 'itärajan itäpuoli' aikasen iso alue. Ei ehkä pidä yleistää. Huonoimmat koukut mitä olen ikinä missään kalastusvälineessä nähnyt on mormuskaerässä, minkä ostimme vuonna 1996 Moskovan lintutorilta. Kukkoahvenia oystyy pilkkimään (5-30 g), mutta isommat vie koukun.

Itärajan puolella valmistetuissa mormuskoissa on pääsääntöisesti ollut liian kovaksi karkaistut koukut jotka ovat katkeilleet aivan normaalissa kalan irroituksessa.
Itselläni on melkoinen lajitelma Venäläisiä volframi morreja jotka alkuaikoina koukutettiin Suomessa uudelleen ja myöhemmin valmistettiin valmiiksi asti Venäjällä koukutettuina Suomesta hankituilla laadukkailla kemiallisilla koukuilla joten näkö ja kokemushavaintoja on itärajan puolella valmistetuista kunnon mormuskoista.

Wallu

Itse en mikään pro-pilkijä ole, mutta monta vuotta tuli ostettua "halpaa", johon todellisuudessa köyhällä ei ole varaa. Oma "morripilkintäni" painottuu tapsipilkintään, mutta pilkkiminen sai uuden ulottuvuuden tässäkin kun osti kunnon vehkeitä. Suosittelen lämpimästi Stroft GTM -siimoja ja Inin ketjumorreja.

Mormuskoista puheen ollen kannattaa varmistaa itä-
rajan takaa tulevista mormuskoista,että ne on
valmistanut Oskar Sobolev.Hän toi koko mormuskoinnin Suomeen ja vie täältä kemiallisesti
teroitetut koukut jotka laittaa tekemiinsä voframimorreihin.Niitä saa vieläkin eräistä paikoista,etten mainostaisi.Voi ottaa yhteyttä.

Kuulin tässä ihan tuoreeltaan, että Tallinnassa olis (muistaakseni Merekeskuksessa) joku pöydänpitäjä mikä tekee morreja tilaustyönä. Valitset mallikappaleista mieleisesi ja kerrot kuinka monta haluat. Pientä etumaksua vastaan voit seuraavana aamuna käydä hakemassa tilaamasi erän pois. Näin kaverini "kukkarossa" mallikappaleita ja ne ovat juuri sitä mitä tapsipilkkijä tarvitsee. Vähimmäisvalmistuserä on jotain 20 kpl ja hinnan noin 40-70 centtiä kappale. Kyseisten mallikappaleiden koukut olivat erinomaiset ja koko just tapsipilkinään sopiva. Onko kellään muulla kokemusta tästä toiminnasta?

näillä vinkeillä tulee sitten mormuska hommissa ahventa. kanataa hankia filmikärkinen morrivapa, 0.16 siimaa ja tusina morreja puna-keltanen,vihreä, punanen,oranssi ja kannataa hanki ajanmyötä lisää koska noilla pääsee alkuun.
ja sitten asiaan elikäs morri hommissa on hyvä olla vakaa käsi (vaikka se vapisevakin kyllä toimii) noita uito tyylejä on monta jotten kerron ainakin nyt yhden sellasen hyvän. eli hiljaa pohjasta aloitat sellaisen värinä noston ja nosta sitä noin 40cm pohjasta sillä tyylillä laske se myös alas kala yleensä seuraa sitä kunnes se alkaa laskea ja silloin se iskee. enempää en rupea kertomaan koska tuolla nyt saa ainakin jotain tapahtumaan.