Kalasta kuhaa jigillä! Se on oikeaan aikaan todella pyytävä ja hauska kalastusmuoto. Kuhan jigaaminen vaatii keskittymistä ja tarkkuutta.

Merialueilla kuhat ovat kovasta kalastuspaineesta johtuen suurimmaksi osaksi pieniä – alamittaisia alle 40 cm pituisia. Joukossa on kuitenkin ”mittakaloja”, joten herkuttelemaankin niillä pääsee. Ennen kaikkea kuhanjigaus on jännittävä kalastusmuoto. Sen palkitsee pyytäjänsä ahkeran kalastuspaikkojen kartoituksen jälkeen, ja kuha vaatii jigaajalta äärimmäistä keskittymiskykyä varsinkin silloin, jos syönti on kehno.

---

Ensimmäinen sesonki alkukesästä
Kuhan jigikalastusesonki alkaa toukokuun puolivälissä ja se jatkuu kesäkuun loppuun asti. Kannattaa pitää mielessä, että kevätkaudella kuhat tulevat vuodesta toiseen usein samoilla viikoilla samoille alueille. Lämpötila on silloin hieman reilu 10 astetta.

Silloin on hyvä pitää mielessä kohtuu. Ei kannata pissiä omiin muroihin – pienen kalastuspaikan voi nyhtää, jos ei nyt tyhjäksi, niin ainakin vähentää kaloja huomattavasti.

Ennen kutua saaliiksi tulee sekä koiraita että naaraita. Kudun jälkeen lähes pelkästään koiraita. Tämä perustuu kuhan erikoiseen kutukäyttäytymiseen, missä kuhakoiras jää kutupaikalle vartioimaan hedelmöitettyä mätiä. Se sitten iskee ohi kulkeviin vieheisiin puolustusmielessä. Naaraat tyypillisesti poistuvat kutualueelta syvempiin vesiin kudun jälkeen.

Keskikesällä kuhia voi olla hankala saada jigeillä. Ne ruokailevat silloin tyypillisesti välivedessä, jolloin perinteinen jigi on voimaton. Vetouistelija on taas vahvoilla silloin. Jos väksin haluaa keskellä kesää jigillä kuhaa saada, niin silloin kannattaa hakeutua salmiin ja jokisuistoihin, joissa kuhat voivat oleskella pohjan tuntumassa. Esimerkiksi Keski-Suomessa on monta kuhapaikkaa, jotka ovat sellaisessa paikassa, johon joki laskee. Kuhat voivat olla hyvinkin virtaavassa ja syvässä paikassa keskellä kesääkin.

---

Syksyllä on toinen kuhasesonki
Syyskuussa alkaa toinen kuhanjigausesonki, joka jatkuu aina marraskuulle asti. Silloin syvät salmet ja selkävesien matalikkojen reunat ovat kokeilemisen arvoisia paikkoja.

Kuhia voi olla pienellä alueella mahdottomia määriä. Välissä kuhat voivat piipahtaa selkävesillä ja sitten palata takaisin salmiin. Syvyys kuhapaikassa voi olla 5-20 m välillä. Joka tapauksessa aivan matalasta niitä ei kannata etsiä.

Porvoonjoki ja Vantaanjoki ovat sellaisia. Jos syksy on vähäsateinen ja joen vesi pysyy kirkkaana, niin silloin joesta saattaa saada mukavankin saaliin. Syytä jokeen nousemiseen voi vain arvailla; jotkut kalastajat ovat sitä mieltä, että kuha tulisi jokeen hapekkaan ja kylmän veden vuoksi.

---

Kuhaa saa mato- ja kalajigillä
Kuhanjigauksessa on monta erilaista koulukuntaa. Toiset vannovat kalajigien nimeen ja toisen matojigien. Kuitenkin molemmilla saa kalaa.

Kirkkaan keltaista jigiä pidetään yleisesti hyvänä värinä kuhalle. Sillä kannattaa aloittaa, jos muita ideoita ei ole. Vihreän eri sävyt ja musta ovat sellaisia, joilla kannattaa kalastus myös aloittaa. Kun kuhat ovat löytyneet, voit aloittaa tarkemman värien selvittelyn. Jos kala syö hyvin, niin värillä ei ole silloin niin merkitystä. Mutta jos syönti on heikko ja saat paljon hentoja tärppejä, kannattaa aloittaa armoton värien etsiminen.

Värin lisäksi jigin painolla on myös suuri merkitys. Kuha pitää hieman hitaammin uivasta jigistä.

Tuuli voi hankaloittaa kevyellä päällä kalastamista, mutta yritä silloinkin kalastaa mahdollisimman kevyellä päällä. Salmipaikoissa myös virtaukset kiusaavat kalastajaa. Silloin voi yrittää arvioida virtauksen suunnan ja heittää vastavirtaan. Siten pohja löytyy helpommin ja kalastus on mukavampaa.

---

Kalastustekniikka
Heitä jigi oletettuun kalastuskohteeseen. Jos kalastat syvää paikkaa, niin jätä kelan sanka auki ja ”lypsä” siimaa ulos. Silloin jigi putoaa paremmin kohtisuoraa alaspäin, mikä pidentää jigisi tekemää ”kalastusmatkaa”.

Vapa osoittaa edelleen kohti jigiä ja vedenpintaa. Tarkkaile siimaa, joka tiukkenee kelauksen jälkeen. Kelauksen aikana jigi nousee pohjasta ylös. Kun pysäytän kelauksen, jigi alkaa vajoamaan pohjaa kohti. Kun jigi saavuttaa pohjan, siima löystyy. Aloita silloin viipymättä kelaamaan, jotta jigi pomppaa taas takaisin uimaa pohjasta ylöspäin. Siimaa tarkkailemalla voi uittaa jigiä helposti pohjan tuntumassa. Tämä on yksi tapa jigin uittamiseen ja ehkä helpoin.

Toisinaan siima vaan tiukkenee. Silloin on heti tehtävä vastaisku. Nosta vapa pystyyn ja kelaa niin, että siima pysyy tiukalla. Jos kala ei jostain syystä tartu, niin laske jigi takaisin pohjaan ja aloita uudestaan kalastaminen. Sama kala saattaa seurata viehettä ja ottaa toistamiseen jigin suuhunsa.

Jigipään kokoluokista Tässä lyhyesti jigipään valintaan ehdotus. Tuuli ja veden virtaus muuttaa tilannetta. Silloin joudut käyttämään yhtä tai kahta pykälää painavampaa jigipäätä. - 5 g = 1,5-2 m - 7 g = 2-3 m - 10 g = 3-5 m - 12 g = 4-6 m - 15 g = 6-12 m - 20 g = 12-18 m - 25 g = yli 18

---

Vinkkejä kuhanjigaukseen:

-    Voit tuunata siimaasi sitomalla noin metrin pituisen monofiiliperukkeen kuitusiimasi päähän. Monofiiliperuke voi olla 0,40-0,70 mm paksua. Tarkoitus on saada siimalle nostetta, mikä puolestaan hidastaa uintia. Huonolla syönnillä voi olla se ratkaiseva asia, joka erottelee saamamiehet toisistaan.

-    Myynnissä on erilaisia hajutusseja, joilla voit ryydittää jigisi pyytävyyttä. Erityisesti amerikkalaiset kalastajat uskovat hajusteisiin.

-    Huonolla syönnilla voit kokeilla myös seuraavaa jigaustekniikkaa: Älä nosta jigiä ollenkaan pohjasta, vaan raahaa hitaasti kelaamalla jigiä pohjan tuntumassa.

-    Joskus kuha käy vain nyppimässä jigipyrstöä. Voit silloin tartutusta parantaa seuraavasti: Sido ohut kuitusiimatapsi koukkuun ja tapsin päähän pieni koukku. Kiinnitä koukku jigin pyrstöön kiinni.

-    Jigaus ei tarvitse aina olla ankkuroidusta veneestä. Anna veneen ajelehtia ja laita siimaan riittävän painava jigipää. Tällä tavalla voit haravoida isommankin alueen.