7.- 8.10. Viikonloppu

Lähde: 

Viikonloppuna oli taas vuorossa tuttu kuvio, kaksi pitkää päivää vesillä Hannun kanssa, suunnitelmissa käydä kaksi hyvin eri tyylistä järveä. Viikonlopun haukitouhut lähti käyntiin varhain lauantaiaamuna pitkällä siirtymällä järvelle joka tarjosi edellisviikonloppuna todella upeaa hauenkalastusta. Järven potentiaalin ollessa nyt tiedossa, oli fiilis hyvinkin jännittynyt ja odottavainen.

Useita päiviä jatkunut sade oli onneksi nyt tauonnut ja päästiin laskemaan venettä mukavan selkeässä ja tyynessä syysaamussa. Edellisreissun laskupaikka ei miellyttänyt paikallista alkuasukasta, onneksi pienellä karttatyöskentelyllä löytyi uusi joka osoittautui vielä edellistä paremmaksi. Vene kun saatiin ahdettua täyteen ja tuupattua vesille, oltiin suoraan pelisektorilla. Siirryttiin hissukseen syvänteen reunalla samalla kamoja viritellen. Heti oli selvää että jotain on nyt meneillään, särkikalaa oli syvänteen reuna väärällään ja hauet selvästi aktiivisia, pintakäyntejä näkyi siellä täällä ja ensimmäisiä tärppejä ei tarvinnut montaa minuuttia odottaa. Päivä meinasi alkaa kalsarien vaihdolla kun Hannun tarjoamaa Westinin Shadteeziä seurasi n. viiden kilon kala sen verran rajusti että meinasi päätyä suoraan veneen pohjalle. Veneen laita kuitenkin pelasti ja kala kimposi takaisin. Olipahan raju tilanne! Eikä jännitys siihen loppunut. Kohta kippari tartutti samaan kumiin keskiketterän neljän kilon kalan ja päätti samalla järjestää pientä lisäohjelmaa potkaisemalla veneen tulpan irti. Saatiinpahan pieni veneen pesu samaan rahaan!

Aamun ensimmäinen tunti meni vauhdikkaasti uistellen ja heitellen, kalaa napsui sieltä täältä ja tuolta, koon ollessa kilosta viiteen. Hauki oli selvästi napillaan ja tärppejä sateli koko ajan. Isoakin kalaa oli mestoilla mutta ei saatu näitä heittäen pysymään kiinni. Muutaman kirvelevän tiputuksen ja tärpin jälkeen Hannu kaivoi vertsukepin esiin. Siiman päähän viime reissulla tykittänyt Twinteez värissä "Transparent Roach" ja näytös oli valmis alkamaan. Ensin löytyi vitosen vedeltä pohjalta selkeä suurhauki jolle tarjous kelpasi samantien. Normikuviot ja päivän ensimmäistä metristä kaivettiin kuviin. Kalalla mittoja 7,4 kg/102 cm.

Kauaa ei tarvinnut jauhaa tuon jälkeen kun oli uutta tarjolla, nyt sitä kuuluisaa seuraavaa raekokoa. Vettä pari metriä enemmän kuin edellisellä kalalla mutta tälläkin kertaa kala tykkäsi olla pohjan tuntumassa. Westinin herkku oli liikaa tällekin metrikkäälle ja hyvien rallien päätteeksi haavi heilahti kunnon patukalle. Vähän jo kymppiä veikkailtiin mutta ihan ei selän paksuus siihen riittänyt. Todella upean raamikas suurhauki kuitenkin, jolla mittoja 9,4 kg/110 cm. Tässä vaiheessa kalastusta takana alle 1,5 h, mikä alku päivälle!

Ei meinattu päästä tältä pieneltä alueelta eteenpäin kun kalaa oli niin paljon, peruskalaa tuli edelleen uistellen ja heitellen mutta kunnon tunkkeja ei saatu näin ottamaan. Vähän sivummalta löytyi jälleen isompi kala jota Hannu päätti kokeilla vertsulla. Sen arvasi jo mitä tapahtuu kun sinne tarjoaa Westinin särkeä eikä etiäinen pettänyt. Raju tärppi ja jälleen hyvä kala kiinni! Sen verran taisi vasta nielty lahna ahdistaa ettei kala kummempia ralleja tehnyt. Varoen otettiin paksukaisesta kuvat sekä mitat, ja päästettiin takaisin ruokalevolle. 7,05 kg/96 cm!

Jossain vaiheessa pääsimme vihdoin irti alueesta ja jatkamaan eteenpäin. Montaa sataa metriä ei kuitenkaan päästy kun löytyi uusi keskittymä samoilta sensseiltä jossa viime reissullakin oli hyvää meininkiä. Kalojen aktiivisuus oli tässä vaiheessa kuitenkin vähän laskenut aamusta ja tärppejä ei niin vain tullutkaan. Heittämällä saimme sentään jauhettua pari nättiä 4-5 kg kalaa ottamaan. Isompaakin pääsi Hannu onkimaan vertikaalilla mutta tämä ihan varma kymppikala ei suostunut kumiin puremaan kovasta painostuksesta huolimatta.

Päivällä meni useampia tunteja todella rauhallisissa merkeissä, kalaa kyllä löytyi mutta suu pysyi kiinni. Illemmalla pidemmän siirtymän jälkeen löytyi vähän aktiivisempaa meininkiä ja saatiin nopeaan tahtiin useampi kala syvän reunaa heittäen. Mutta edelleen, isot leikkivät vaikeaa eivätkä suostuneet heittäen tarjottuihin kumeihin ottamaan sitten millään. Onneksi kipparina toimi sellainen täsmäguru ettei kalalle jäänyt vaihtoehtoja kun Hannu tarjosi vanhaa kunnon "Transparent Roachia". Pikku kikkailut ja monttuvahdilla paloi hermo. Todella miehekkäät päänravistukset ja vahvat otteet saivat kädet hikoamaan jo haavimiehelläkin, se kuuluisa kaksinumeroinen alkoi kieltämättä vilkkua silmissä. Ihan niin iso se ei sitten kuitenkaan ollut mutta ihan tarpeeksi iso kuitenkin. Tyhjä kala mutta selän paksuus oli kunnioitusta herättävä. Mittaa kalalla 110 cm ja painoa 9,1 kg. Päivän neljäs suurhauki!

Loppuilta meni sitten vähän hiljaisemmissa tunnelmissa, isot kalat ja pitkä päivä alkoi näkyä miehistössäkin pienenä motivaation puutteena eikä tasaisen harmaa vesisade asiaa auttanut. Järvi lunasti jälleen kaikki odotukset 22 hauella joista neljä rikkoi seiskan rajan. Helppoa se ei kuitenkaan ollut ja päivä osoitti jälleen että pitää osata mukautua tilanteeseen oikein. Ilman Hannun vertsutaitoa päivän saldo olisi todennäköisesti ollut aika paljonkin laihempi. :)

Seuraavana päivänä päätettiin jäädä lähemmäs ja vaihteeksi valitsimme tummavetisen, matalan järven. Koko päiväksi oli luvattu tasaista vesisadetta mutta se ei hyvää fiilistä latistanut. Kohdejärvi oli ennestään meille tuttu talven täkyreissuilta, avovedessä emme olleet täällä vielä käyneet. Talvisten seikkailujen perusteella oli kuitenkin tiedossa että isoja on, ja vieläpä määrässä. Kaikki oli siis mahdollista, ja järven kalatiheys sellainen että klikkerikin voi laulaa jos tatsi on kohdallaan.

Aamuhämärässä saatiin vielä kunnon jumppa kun työnnettiin venettä ja akkuja pellon poikki rantaan. Hengissä kuitenkin selvittiin ja päästiin tasaamaan vähän sykettä järvelle. Pari lenkkiä järven ainoalla syvemmällä, vesikasveista vapaalla alueella paljasti pelin hengen nopeasti. Täkyä on, haukia on, syöntiä ei. Kalaa siis oli pelottavan hyvin mutta jälleen nähtiin että hauki ei ota aina ja mihin vaan, ei todellakaan. Kovalla takomisella saatiin muutama kala leipomaan kiinni, parhaana keskikarkea nelosen kala. Syvänteen päädystä löydettiin lahnaparven tuntumasta tosi hyvä kala joka paljasti itsensä ensin pintomalla. Kala oli selvästi kiinnostunut myös meidän tarjouksista, mutta ei halunnut tehdä ihan niin läheistä tuttavuutta kuin meillä oli mielessä. Pari seuriota joista muistoksi muhkeat pyörteet pinnassa. Kun keskialueiden 2-4 m vesissä makaavat hauet tuntuivat jatkavan paastoaan, päätimme kokeilla kaislasta jota aika harvoin nykyään tehdään. Tuulen alta löytyi parilla ankkuroinnilla heti ihan hyvää settiä, useampi tapahtuma per ankkuri. Muutama peruspuikko höystettynä ison Elliin puraisseella nelkulla.

Lyhyen kaislasession jälkeen palailimme takaisin katsomaan josko syvemmän asukit olisivat piristyneet. Pientä heräämistä olikin havaittavissa kun pari puikkoa kelpuutti kumin nopeaan tahtiin. Päätimme antaa haukikasalle pientä painetta heitellen joten ei kun vene ankkuriin hyvään sektoriin ja vetoja. Hannu lähti rohkeasti jerkillä liikkelle jota ei meidän veneessä usein tapahdu. Viimeisen parin vuoden jerkkikalat saa laskea yhden käden sormilla. :D Nyt oli kuitenkin jerkin hetki, ainakin jollain tapaa. Klassinen PuMu-Busa poimi hetkessä useamman kalakontaktin joista parhaana kilometriheittoon rouhaissut vahva 97 -senttinen jässikkä. Isoin jerkkihauki sitten merivuosien!

Sama ankkuri tarjoili vielä pari tiukkaa tärppiä ja jonkun peruskalan mutta kunnolla ei pajatso auennut, joten matka jatkui. Seuraava ankkuri vähän matalampaan ja kauhea ryske alkoi. Tai siltä se ainakin tuntui oudokseltaan. Hannu kepitti ekalla heitolla ulapalta n. neljän kilon jeddan ja heti perään tuplatärpistä molemmille normipuikot. Pari tyhjää heittoa ja taas molemmille kalat. Kohta Hannu tartutti kaukaa heinän seasta vähän karkeamman kalan ja piti ihan haavia kaivaa esille kun näytti sen verran painavalta. Tämän järven hauilla voimaa piisaa ja moni kala pääsi vähän huijaamaan, kuten tämäkin ja "varma" metrinen kutistui haavissa 94 -senttiin. Upeita tummia ja vahvoja järvihaukia!

Päivän tulisin ankkuri antoi vielä useamman kalakontaktin joista yksi tärppi Akonariin jäi vähän kutkuttelemaan, kunnon rouhaisu josta nätit pyörteet pintaan. Matalassa kun tuntui olevan äksöniä niin annoimme sille vielä aikaa parin ankkuroinnin verran. Peruspuikko oli ihan hyvin napilla ja möyräisyistä päätellen isompaakin elukkaa oli tonteilla muttei meidän tarjonta kelvannut, vaan taisi luomu viedä voiton.

Illemmalla tapahtui vihdoin se mitä oltiin vähän jo odotettukin, syvemmän hauet heräsivät eloon! Monta peräkkäistä ankkuria tarjosi muutaman ihan kivan kalan ja kasan jäätäviä tärppejä kun hauet latasivat tositarkoituksella isoihin vieheisiin. Suurhauki alkoi tuoksua ilmassa mutta ihan sinne asti ei päästy vaan yritys kuivui 99,5 -senttiin. Lähellä siis käytiin. :)

Illan hämyssä annettiin vielä pieni paine venerannan lahteen ja saatiinkin hyvin tilanteita, mutta ei isoja. Mieleenpainuvin hetki oli se kun allekirjoittanut sähläsi sormen rikki normaalissa irroitustilanteessa veneen laidalla, joka vaivaa vielä tätä kirjoittaessakin. :) Järvi antaa ja järvi ottaa.
Hämärässä rantaan kaikkensa antaneena, kaksi täyspitkää kalapäivää imi mehut aika vähiin ja veneen hinaus autolle ylämäkeen ne viimeisetkin. Sunnuntain saldo kohosi 28 haukeen joista mukava kasa nättiä 90-99,5 cm kalaa, metriä ei tällä kertaa rikottu. Hieno viikonloppu jälleen vesillä! Tulevalle viikonlopulle sitten taas uusia vesiä ja uusia kujeita. On tää hianoo!

- Juho M