Ahvenen

Lähde: 

Vuoden vaihteen jälkeen olen laittanut lähes kaiken vapaa-ajan tuttuun keskitalven harrastukseen, eli ahvenen tasuriongintaan. Jäällä on siis tullut vietettyä aikaa niin paljon kuin töiltä on kerennyt, eli vähintään 2 pv/vko. Jäiden tulo meni tänä talvena myöhäiseen ja kala on tuntunut olevan ympäri Suomen huonolla purulla, ihmeellisissä paikoissa tai molempia. Omatkin reissut joita olen tehnyt vaihtelevasti yksin, Hannun tai työkaverin kanssa, ovat seuranneet samaa nuottia. Yhdellä sanalla, vaikeeta!! Kovalla työllä ja hakemisella on kuitenkin ajoittain ollut ihan kivoja valonpilkahduksia näkyvissa ja fileveistäkin on saanut heilutella useampaan kertaan. Himoittuja yli puolen kilon ahvenia ei ole kuitenkaan näkynyt toivotusti, ei siiman päässä eikä kyllä kaiussakaan. Alla muutamia tunnelmapaloja tammi-helmikuun seikkailuista:

Filekalat isoilta vesiltä

Vaikean päivän ainokainen, 425 g  Jigillä ronkittuja pikkunättejä13fishingin mikrojigi pelasti tämän reissun
Talven parhaita kaikuja, tärppi vaan jäi uupumaan....
 Pitkän päivän päätteeksi kalat löytyivät viimeisellä tunnilla, Pääevän P1 kuore kelpasi näille
Helmikuun viimeiselle viikolle oli lyöty panoksia jo vähän enemmän. Vapaita oli otettu töistä ja mökkiä varattu, tarkoitus oli pilkkiä Hannun kanssa neljä päivää putkeen. Kunnon flunssa-aalto on tiputtanut ihmisiä ympäriltä tasaiseen tahtiin viime aikoina ja kun Hannukin sairastui sopivasti reissua edeltävänä viikonloppuna, alkoi jo jännittää kuinka käy. Äijä saatiin kuitenkin kuntoon ja itse onnistuin kunnon lääke- ja vitamiinikuurilla väistelemään tautia joten fiilis oli väsynyt mutta onnellinen kun tynkätyöviikon jälkeen matkaan lähdettiin.

Meillä oli muutama hyvä kohde pyörinyt jo pitkään mielessä. Polaaripyörre oli tuonut kovan pakkasjakson, mukanaan seisovat ilmanpaineet ja kirkkaat kelit. Tähän kun lisättiin kavereilta saadut viime hetken kuulumiset niin vaikeaa kalastusta oli luvassa. Mutta vähästä ei lannistuta ja sillon kun vedetään niin vedetään täysillä! Kirkkaiden kelien takia hiottiin sotasuunnitelmaa kovalla kädellä uusiksi ja vaihdettiin kohteita astetta tummempiin vesiin ja jätettiin kristallin kirkkaat liemet odottamaan parempia aikoja.

Torstaiaamuna herättiin erittäin hienoon talviaamuun, edes -26 asteen pakkanen ei tuntunut missään kun oli nukkunut yön +7 asteisessa mökissä. Myöhäisestä saapumisesta johtun lämmittäminen jäi aika vähiin, samoin kuin yöunet. Kahvin ja paskan läpän voimalla jaksaa kuitenkin painaa vaikka Kuuhun joten ei tässä hätää ollut. Mökiltä lyhyt siirto selän reunalle ja pienen hakemisen jälkeen auto parkkiin. Sen verran hidas aamu oli että aurinko alkoi jo nousta puiden latvojen yläpuolelle kun jäälle päästiin. Täydellisessä hiljaisuudessa oli mahtavaa kävellä korkkaamattomalla selällä aamuauringon paisteessa. Maagisen hieno fiilis!

Vartin kävely aloituspaikalle ja alettiin kairaamaan syvänteen reunan suht tasaista kympin vettä. Kaloja alkoi näkyä heti ekoissa rei´issä, pieniä ja passiivisia tosin. Pari reikää eteenpäin tuli jo vähän sähköä kun iso ahven kävi kurkkaamassa Hannun tarjoamaa Silliä. Kala ei käynyt edes kunnolla kaiun keilassa eikä tullut tasurille asti, mutta merkki oli hyvä. Jäljillä ollaan!

Aamun ensimmäiset tunnit menivät nopeasti syvän päätyä kartoittaessa ja hienosta kelistä nauttiessa. Puoleen päivään mennessä saalis ei riemunkiljahduksia juuri aiheuttanut, itsellä munat padassa ja Hannulla n. 150 g ahven. Mutta tähän on tässä lajissa todellakin totuttu ja usko omaan tekemiseen oli nyt tapissa ja fiilis jotenkin todella hyvä. Eräällä reiällä alkoi vihdoin tapahtua, kun nätti ahven lähti tekemään jyrkkää nousua kolmisen metriä pohjan yläpuolella uitettuun Pääevän kuorekevennettyyn. Parin hutitärpin jälkeen sain erittäin varovasti ottaneen ahvenen tarttumaan ja vinttasin reissun, ja samalla talven ensimmäisen puolikiloisen jäälle. Ai että!

550 g
Sama reikä ei enää muita tarjonnut, joku pieni kyllä kävi vertsua härnäämäässä. Kohta kuului Hannun suunnalta lupavaa ääntelyä ja jo kaukaa näki että nyt vintataan vähän silppua isompaa kalaa jäälle. Juoksin paikalle ja 660 g erittäin kaunista järviahventa makasi jäällä. Pari yläfemmaa ja pikku fiilistelyt, mahtava startti uusilla vesillä!

660 g
Palasin takaisin omalle reiällä ja tein pari reikää ympäristöön. Ekalla reiällä ihan nätti kala irtosi pohjasta mutta tasurille se ei jaksanut. Toinen reikä viereen ja pohjanmuoto alkoi hahmottua, kartta kertoi vedenalaisesta harjanteesta mutta totuus oli toinen. Tässä oli syvän reunan tasangolla pienen pieni 10 m niippa jonka ympärillä tippui nopeasti tasaiseen 11 metriin. Seuraava reikä osui matalimman alueen reunaan ja hetken haravoinnin jälkeen Lowrance alkoi piirtää jotain erittäin kaunista. Paksu keltainen viiva lähti pohjalta tasaiseen nousuun ja painavaan rouhaisuun oli ihana tarjota vastaria. Kädet kävi ja päivän kolmas puolikiloinen oli jäällä, tällä kertaa 755 g kolliahven.
Tällä reiällä oli muitakin kaloja ja hetken kikkailun jälkeen seuraava nätti ahven halusi kammeta reiästä jäälle, tällä kertaa 595 g. Vielä joku pienempi kaveriksi, sitten hiljeni.

755 g/40 cm
Hannukin hiipi pikkuhiljaa lähemmäksi. Fiilis alkoi olla aika rentoutunut, jonkinlainen kalapaikka oli löydetty ja päivän kuudesta ahvenesta neljä oli jo +500 g. Tein uuden reiän kuumalle alueelle ja pudotin Pääevän P1 kuorekeposen muutaman metrin pohjan yläpuolelle. Hetken sai taas kauhoa tyhjää kunnes pohjan yläpuolelle alkoi piirtyä ohutta viivaa. Alkuun kala ei näyttänyt silppua isommalta, pian selvisi ettei kala ollut kuitenkaan kunnolla keilassa. Hitaasti ahven ui alle ja kaiku vahveni koko ajan. Kunnon reaktiota ei vielä tullut joten rauhallisesti pudottelin tasurin 1,5 m kalan yläpuolelle. Erittäin rauhallista keinuttelua, ja sieltä tulee! Hyvä pommi ja 705 g ahventa jäällä. Nyt on hienoa ongintaa, parasta A-luokkaa!

705 g
Jatkoin istumista tällä reiällä ja jonkun aikaa tyhjää ongittuani ilmestyi paljon edellisiä suurempi kala alle. Rauhallisesti käyttäytyvä suurahven kaipasi myös tasurin tarjoamista vähän lähemmäs. Sen verran leveä viiva lähti nyt tulemaan pilkille että alkoi kädet vatkaamaan jo valmiiksi. Hetken kala seurasi ihan tasurissa kiinni, varovainen kopsu ja sukellus..... Epätoivo meinasi iskeä ja tein hätäisen noston. Tämä on toiminut isolle ahvenelle ennenkin ja niin toimi nytkin, kala lähti uudelleen ja nyt vauhdista näki että kohta rytisee. Elämäni pisimmät kaksi sekuntia, kunnon lenkitys ja nyt alkoi tuntua jo raskaalta! Kohta putkesta ilmestyi erittäin toivottu näky ja piti jo vähän huutaa. Se on siinä, kilon ahven! Normirutiinit ja kalan mitoiksi selvisi 1230 g/45 cm, parin vuoden tauon jälkeen kilo rikki! Nyt alkoi homma jo riistäytyä käsistä ja takki olla aika tyhjä. Maaginen päivä!

1230 g/45 cm!

Pilkittiin vielä sen mitä pystyi, suurin polte ja nälkä oli kyllä tältä päivältä jo mennyt. Näin itse vielä yhden reilusti yli kilon ahvenen kaiussa ja Hannu vähän sivummalla toisen, joten oltiin selkeästi kuumalla alueella. Auringon alkaessa painumaan puiden taakse otettiin vielä kunnon loppurutistus ja kolattiin iso laikku pelialueella, tänne tullaan ylihuomenna! Erittäin hikisen urakan jälkeen kahlattiin kaikkemme antaneena autolle. Päivän saldo 8 ahventa joista 6 suurinta painoi yhteensä 4,45 kg. Varmaankin elämäni kovin pilkkipäivä! Eipä oo kaljakaan koskaan maistunut yhtä hyvältä kuin päivän päätteeksi mökillä. :)

Päivä nro 2  valkeni jälleen kirkkaana ja kylmänä. Ei lähdetty heti hullun kiilto silmissä eiliselle mestalle vaan meillä oli kartasta spotattu uusi mielenkiintoinen kohde tälle päivälle. Aikaa paloi siirtymään odotettua enemmän ja autopaikkaa sai hetken hakea joten ihan aamuhämärissä ei jäälle keretty. Matkalla aloituspaikalle vastaan tuli vanha railo, mutta nopea kopaisu kertoi siinä olevan vain silppua. Matka jatkui ja alunperin suunnitellulta aloituspaikalta, vajaan kympin harjanteelta alkoi löytyä jo kohdekalaakin, eli vähän karkempia ahvenia. Silppua oli kyllä vähän liian paljon joka paikassa mutta aivan pummi ei tämä paikka ollut sillä +500 g ahvenia näkyi useammalla reiällä, hetken aikaa molemmilla jopa samaan aikaan. Puremaan ei näitä kyllä millään saatu vaikka miten kaivettiin ässää hihasta.

Jäälle tuli pari tuttua ja neljästään tehtiin töitä pitkä päivä. Silppua oli luvattoman paljon joka puolella eikä isompia ahvenia löytynyt muualta kuin aloituspaikalta. Myöhään iltapäivällä Hannu sai vielä yhden erittäin hyvän nousun kun palasimme aloituspaikalle mutta tärppiin ei tämäkään tilanne päättynyt. Päivän saldoksi jäi tuttu setti, sormenmittainen ahven ja silppuahvenen seasta läväyttänyt 2,5 kg hauki. Mahtava päivä kuitenkin upeassa kelissä!

Ruokaa on!

Kolmanteen päivään oli erittäin kiva herätä, kohde oli ollut selvä jo edellispäivästä lähtien. Ensimmäisen päivän ison kalan paikalle laikkua onkimaan! Nyt oli erittäin hyvä tutina tästä hommasta ja tunnelmakin oli aika rauhallinen ja keskittynyt. Läppäkään ei lentänyt tuttuun tyyliin, molemmat taisi tajuta että nyt on aika timanttinen sauma mikä pitää hyödyntää. Aamuhämärissä rymyttiin laikulle, kairattiin reiät ja ruvettiin onkimaan. Pitkään ei tarvinnut tyhjää ruutua tuijottaa kun ensimmäiset isot kalat ilmestyivät näytöille. Passiivisia olivat mutta merkki oli hyvä, nyt ollaan tonteilla! Pienen hiljaisuuden jälkeen Hannu sai ekan kalan ottamaan ja nätti 635 g ahven läpsähti jäälle. Mahtava alku!

Omalla reiällä oli pitkään ihan hiljaista kunnes iso kala ui alle. Pudottelin luottokonetta, Pääevän P1 kuoretta tyrkylle ja kala reagoi heti. Jyrkkä nousu ja hyvä tälli. Sydän hakkasi ja paino siiman päässä kertoi että sopivan mittasta on. Kala jäälle ja tärisevin käsin kevennettyä irroittamaan, varmaan ysisatanen? Hannu tuli viereen katsomaan ja sanoi että kyllä se kiloinen taitaa olla. Siltähän se kyllä kieltämättä näytti ja punnaus sen varmisti, 1020 g. Voi morjens mikä aamun avaus! Nopeasti pari kuvaa kalasta, fiilistelemään ei nyt jääty sillä ikkuna oli nyt auki ja sitä ei ole varaa hukata!

1020 g/42 cm 
Hyvin on pärjätty ilman toista vatsaevääkin :)
Omalla reiällä oli tuon kalan jälkeen vähän hiljaisempaa, yhden fileahvenen sain ottamaan mutta tyhjää näyttöä sai lähinnä tuijotella. Jostain syystä ei kyllä yhtään haitannut. :) Vähän matkan päässä Hannun reiällä oli välillä hyvää liikennettä ja oli ilo seurata kun homma toimi. Kuorevärisellä Eepen Seiskaplussalla ja isolla tapsipilkillä Hannu kaivoi aamun ikkunasta useampia ahvenia, parhaana 770 g.

Aamun ensimmäiset tunti kaksi olivat selvästi kuumimmat ja aamupäivällä auringon ollessa jo korkealla oltiin ongittu hetki tyhjää. Kalaa kyllä oli mestoilla mutta ei meinannut edes nousta pohjasta. Olimme katsoneet kartasta mielenkiintoisen mestan vajaan kilsan päästä mikä ekana päivänä jäi kokonaan käymättä. Päätimme lähteä sen tsekkaamaan ja palata laikulle uudelleen iltapäivällä. Parin tunnin lenkki uudella alueella tarjosi aika rauhallista kaiun näyttöä, yksittäisiä filekaloja näkyi ja Hannu sai yhden ongittua jäälle asti. Syvän reunassa näin yhden todella hyvän kalan mutta sille en tasuria saanut syötettyä. Laikku poltteli sen verran että kahden maissa palailimme sinne takaisin. Jotain piristystä olikin tapahtunut sillä Hannu onki nopeaan tahtiin Eepeläisellä useamman ahvenen joista suurin vajaa 600 g. Hyviä nousuja ja hyviä tärppejä, kala oli selkeästi aktivoitunut. Isompaakin oli mestalla ja yhtä Hannulle tarjottiinkin mutta harmittavasti kala rapsahti irti. Kyllä harmitti molempia, siinä se kilokala olisi ollut.... Pieni iltapäiväpiikki oli nopeasti ohi ja viimeiset hetket päivästä ongittiin tyhjää. Hannun karkuutus vähän kirveli ja latisti tunnelmaa mutta tyytyväinen sai päivään silti olla. Ahvenia pussissa 10 kpl, yhteispaino 5 kg.

Viimeiselle päivälle ei edes mietitty mitään muuta paikkaa, syönnit oli kuitenkin aika nollissa jolloin korostuu se että on erittäin tärkeää olla oikeassa paikassa oikealla hetkellä. Kelikin oli seisonut pitkään paikallaan, kala tuskin on mihinkään liikkunut joten mentiin edellispäivän laikkua sitkeästi onkimaan. Siinä on ainakin kalaa ja mahdollisuus on vaikka mihin. Kaveri lähti mukaan ja tarkoitus oli kolmestaan kytätä pientä spottia koko päivä. Tälläinen onginta vaatii sisua ja uskoa, mutta mikäs on kyttäillessä kun tietää että isoja ahvenia on alueella ja vieläpä määrässä.

Aamu sai aika hitaan startin, keli oli paljon pilvisempi mitä oli luvattu eikä kalaa näkynyt kaiussakaan toivotulla tavalla. Varmaan tunti oltiin ongittu kun paikka vihdoin lunasti odotukset. Hannun tarjoama Pääevän pikkukevennetty (mallia 75) kelpasi, sivusta katsottunakin näki että nyt on kalalla kokoa ja sen verran lähti miehestäkin jo ääntä että piti juosta paikalle. Nyt on kyllä iso! Kala oli erittäin pitkä mutta hoikka, kiloa sille huudettiin mutta vähän harmittavasti jäi alle, 965 g/45 cm. Upea ahven kuitenkin ja Hannulle hieno palkinto sitkeästä saman reiän onkimisesta!

965 g/45 cm

Jonkin aikaa ongittiin tyhjää, itse en kyllä juuri kaiussakaan nähnyt mitään. Hannu näytti meille muille vähän onkimisen mallia ja Pääevän pikkukepee kelpasi uudelleen. Jälleen pitkä ja hoikka ahven, tällä kertaa 875 g/43 cm. Sopivan mittasta, sopivan mittastaah!

875 g/43 cmLoppupäivä meni tutulla kaavalla, Hannu onki tasaiseen tahtiin nättejä ahvenia reiluun 600 g asti, minulla ja porukan kolmannella jäsenellä oli vähän hiljaisempaa, taidettiin saada ahvenet mieheen. Isoja kaloja kyllä näkyi ja muutama nousu jätti aika ikävän nälän mutta ei riittänyt taidot tällä kertaa. Yksi rasian parhaista tasureistakin piti hauelle syöttää (R.I.P. sinivalko-oranssi Timky).

Neljä päivää kun on painettu sata lasissa niin viimesellä tunnilla voi jo ottaa vähän rennommin :)
Mahtava neljän päivän reissu, ja kalan tulon suhteen mentiin kyllä reilusti yli odotusten. Kappaleita ei tullut eikä niitä ongitukaan, mutta jos reissun kaloista lähes puolet on +500 g niin silloin on kyllä ongittu oikeissa paikoissa ja askeleet osuneet lankulle aika kivasti. Reissun top-10 oli lopulta melko mukavat 8245 g ja neljän suurimmankin keskipaino yli kilon. Kaikkien aikojen reissu!

-Juho M