Ahvenet

Lähde: 

Ahvenen kalastus on tosi haastavaa tai sitten vika löytyy peilistä. Eihän kalastuksen tietenkään pidä helppoa ollakaan, mutta kyllä kuhan kalastajalla menee paremmin. Se on oikeasti ihan uskomatonta, minkälaisia kuhaparvia järviltä saattaa bongata. Toisinaan parven kaloja ei lasketa kymmenissä, vaan sadoissa. 

Tämä kesä on ollut poikkeava ahvenen kalastuksen suhteen verrattuna edellisiin vuosiin. Yleensä ahvenparvia näkyy päivän mittaan ja viistoluotaimestakin on voinut aina parvia bongata. Tänä kesänä tilanne on toinen. Kuhaparvet ovat valtavia ja ahvenet monesti niiden seassa. Pelkkiä ahvenparvia on näkynyt harvoin. 

Kuhat kävivät kutemassa ja siihen asti, kun ne olivat kutupuuhissa, ahvenia löytyi suht hyvin. Heti kun kuhat palasivat, ahvenet jäivät niiden jalkoihin. Ehkä kuhat ajoivat ahvenparvet tiehensä ja vain muutamat yksilöt jäivät hengailemaan kuhien kanssa samoille paikoille. Loppuparvet uivat paikkaan X, jonka koordinaatteja en vielä tiedä.

En muista, että kalapaikoilla olisi koskaan ollut niin paljon sekaparvia, kuin tänä vuonna. Parvista on suurimmaksi osaksi tullut kuhia, mutta myös ahvenia ja haukia. 

Jos tuurillaan luotaimesta bongaa ahvenia ja ankkuroituu nopeasti taivasankkurilla niiden päälle, ei mene kauan, kun kuhat tulevat ja ajavat ahvenet pois. Tai enhän minä tiedä lähtevätkö ahvenet kuhien vuoksi karkuun, mutta nyt tilanne on kyllä joka kerta mennyt niin, että ensin tulee joitakin ahvenia ja kohta kaikki kalat veneen alla ovatkin kuhia. 

Tänä kesänä säät ovat suosineet luonnossa liikkujia, vaikka lämpötilat eivät koko ajan ole olleetkaan ”tapissa”. Itse kuitenkin pärjään viileämmässäkin säässä. Enemmän minua sateiset kelit harmittavat, kuin kylmät

Kesäisin minulle tulee aina tunne, että haluaisin asua metsässä Yksi syy siihen on riippumatto. En enää yhtään ihmettele, miksi riippumatto on saanut sellaisen nimen, olen nimittäin täysin riippuvainen siitä nykyään. Haaveilen vaan jatkuvasti kahdesta puusta, joiden väliin mennä riippumaan

Ihanaa, kun ollaan voitu yhdistää kalastus ja riippumattoretkeily. Aiempina kesinä olemme kierrelleet paljon eri järviä, mutta tänä vuonna ollaan kalastettu enimmäkseen Kallavedellä. Vaikka Kallavesi ei olekaan mikään isojen kalojen järvi, tai isomukset ovat harvassa, niin silti järvi saarineen on niin mahtava lähimatkailukohde, että sinne vaan tulee aina lähdettyä. 

Olen tutkinut lähialueen järviä ja Kallavesi saarineen on ehdottomasti kärkipäässä, jos mietitään yön yli retkiä. Muillakin järvillä saaria on, mutta vähemmän, ja monesti saarissa on mökkejä. Parasta on mennä retkelle saareen, joka on asumaton. 

Kallavedellä tosi useissa saarissa on myös tulipaikkoja ja mikä parasta, niissä toimii kaupungin polttopuuhuolto. Oma kirves kyllä kannattaa aina kantaa mukana, mutta kyllä valmiit puut saaressa helpottavat viikonlopun mittaisen retken tavarapaljoudessa. Toki polttopuut saattavat olla märkiä ja kaikissa saarissa huolto ei toimi ihan niin hyvin, mutta kyllä me aina tulet on nuotioon saatu

Viikko sitten oltiin viikonloppu Kallavedellä. Tuuli oli tosi kova monta päivää ja hankaloitti ihan toden teolla kalastusta. Ja yöllä meinasi tulla aika kylmäkin, kun nukuttiin aivan saaren rannassa ja tuuli teki yhtäkkiä 180 asteen täyskäännöksen ja alkoikin puhaltaa suoraan järveltä meidän leiriin. Meidän piti viritellä tarppeja sekä katoksi että seinäksi. Selvittiin kuitenkin öistä ilman paleltumia

Ihan paras ”kaikuluotain” ahventen etsintään on lokkiparvi. Mikään laite ei vedä vertoja sille, koska lokit paljastavat ahventen olinpaikan jopa satojen metrien päästä. 

Lokit pintasyönnillä

Oltiin illalla etsimässä ahvenparvia, kun satuin huomaamaan järven selän toisella puolella suuren lokkiparven. Parvi oli tosi iso ja kovaääninen ja se selkeästi oli havainnut järven pinnassa jotain. Tarkkailin lokkeja hetken aikaa ja näin, kun ne alkoivat syöksymään veteen. Olin menossa veneellä päinvastaiseen suuntaan, mutta aika nopeasti veneen keula teki täyskäännöksen, jonka jälkeen Alutroll lähti liukuvauhtia kohti lokkeja.

Sattuma oli jännä, koska olimme käyneet kyseisellä kalapaikalla muutama tunti aiemmin ja silloin siinä ei näkynyt ahvenia. Nyt paikka kuhisi kuoretta ja pohja oli täynnä ahvenia, joten jostain se ahvenparvi oli siihen ilmestynyt. Ilman lokkeja en olisi sille samalle ”tyhjälle” paikalle enää mennyt. 

Viikonlopun tehokkain jigi oli Savage Gearin pinkki jigi keltaisella mahalla

Jotain samaa hopeanharmaassa kuoreessa ja pinkkikeltaisessa jigissä ahvenen mielestä oli…

Siima kiristyi heti, kun jigin laski veteen. Kalaa oli tosi isolla alueella ja hieman sivummalla lokit jatkoivat syömistä pinnasta. Isoimmat ahvenet olivat noin 30cm. Ahventen syönti kesti tunnin ja luulen, että syönnin hiipumiseen vaikutti kellonaika, koska monesti ahvenet menevät nukkumaan kesällä kymmenen maissa Kun ahventen syönti hiljeni, kuhat pölähtivät paikalle. 

Yleensä me ei ärsyvärejä käytetä, mutta joskus se kannattaa

Emme jääneet paikalle enää kalastamaan kuhia, vaan suuntasimme saareen nukkumaan. Meillä on ollut joka kerta tänä kesänä tavoitteena herätä aamulla aikaisin kalojen aamusyönnille, mutta lähes aina suunnitelmat ovat menneet mönkään. Ja syy mönkään menemiseen on riippumatossa.

Riippumatosta ei yksinkertaisesti malta kömpiä aamulla pois. Vaikka heräisi hyvissä ajoin, niin silmät painuvat väkisin takaisin kiinni. Sitä tunnetta ei vaan voi sanoin kuvailla, että kuinka ihanaa on nukkua veden äärellä puhdasta ilmaa hengittäen ja luonnon ääniä kuunnellen. Ja nukkuma-asento riippumatossa on aina hyvä, jos vertaa vaikka telttaan. 

Sunnuntaina tuulen piti hieman tyyntyä, mutta se vain koveni. Purimme leirin ja pakkasimme tavarat veneeseen. Löysimme Ollinselältä ison ahvenparven ja sen kerran kun olisi ollut ahvenia alla, tuuli oli liian kova kalastamiseen. 

Kyllähän tämmöisiä olisi kalastellut, mutta liian kova keli :(

Ja ahventen seassa, yllätys yllätys, oli myös näitä =)

Ollinselällä tuulee

Tuulen vuoksi meidän oli pakko etsiä kalaa suojaisammista paikoista, mutta yhtä pienten ahventen parvea lukuunottamatta mitään ei enää löytynyt. 

Pikkuahventa vähän syvemmässä

Tasuri parven sekaan ja kala ylös =)

Tasuri uudestaan parven sekaan ja kala ylös =)

Sääennusteet ovat monesti alkuviikosta pelotelleet, että viikonloppuna tuulee ja sataa vettä. Sitten mitä lähemmäksi perjantaita on menty, sitä pienemmiksi vesisateen ennustepalkit ovat lyhentyneet. Ja lopulta vettä ei välttämättä ole satanut kuin ihan vähän tai ei ollenkaan. 

Viime viikonloppuna piti alkuperäisten ennusteiden mukaan sataa ihan kaatamalla kaksi päivää, mutta lopulta kaatosateet olivatkin vain pieniä kuuroja ukkosilla höystettynä. 

Emme voineet viettää koko viikonloppua saaressa, koska jo lauantai-iltapäivälle oli luvassa niin hirveää keliä, että sellaista tarkkailisi mieluummin oman kodin ikkunasta, kuin tarpin alta saaressa. 

Perjantaina oli tarkoitus ensin kalastella iltaan asti, jonka jälkeen mennä saareen nukkumaan. Päivä alkoi todella vaikeasti. Ahvenia tai ylipäätään kaloja, ei näkynyt missään. Muutamia yksittäisiä pieniä kuhia näkyi, mutta sain päivän ensimmäisen tärpin vasta kolmen tunnin etsimisen jälkeen. 

Ja oikeastaan kalapaikka jonne lopulta mentiin, oli yksi vanha ”hätävarapaikka”, jossa on melkein aina elämää. Ja niin siellä oli nytkin. Kuhia oli ihan järkyttävä määrä 8-9 metrin penkassa ja penkkaa edestakaisin ajaessa viistoluotain piirsi sivuillekin kuhia. Kuhat olivat tosi laajalla alueella ja onneksi samasta penkasta löytyi ahventakin, ne vaan olivat hieman syvemmässä, noin 9-10 metrissä. 

Kuhaa on silloin paljon, jos luotain piirtää tämmöistä usean sadan neliön alueella

Löytyihän sieltä muutama ahvenkin

Kuhamatoissa on kaiken kokoista kalaa. Tai ehkä niitä mörkökuhia ei niistä tavoita, mutta mekin saatiin ahvenia yrittäessä useita n. 30-50cm kuhia. 

Ahvenen kalastus on tuollaisissa paikoissa haastavaa. Kalaa on sadoittain, mutta kuhia niistä varmaan 95%. Ja jigien valinnallakaan ei voi kuhia vältellä, koska kuhat ottavat mikrojigeihinkin. 

Jatkettiin ahventen etsimistä, mutta turhaan. Oikeastaan meni mihin selkäpatille tai saaren penkkaan vaan, siellä oli kuhia. Olen huomannut, että kuhat ovat ronkelimpia jigien värin suhteen, koska vaikka alla olisi millainen kuhamatto, kaikki värit eivät todellakaan kelpaa niille. Jos alla olisi samanlainen ahvenmatto, kyllä sieltä vähintään tärppejä saisi lähes kaikilla jigeillä, mitä rasiasta löytyy. 

Iltakahdeksan maissa lähdettiin etsimään saarta, jonne leiriytyä. Monissa saarissa on kivikkoiset rannat ja rantautuminen siitä syystä vaikeaa. Minua pelottaa myös aina veneen perässä olevat anturit. Monta hyvää saarta on pitänyt skipata rantautumisongelman vuoksi. 

Perjantainakin etsittiin yhdestä saaresta varmaan tunti sopivaa kohtaa, johon saataisiin vene nätisti parkkiin ja yritettiin vaikka miten monesta sopukasta. Onneksi saaren toiselta puolelta löytyi lopulta yksi kolonen. 

Ja kannatti muuten etsiä sitä rantautumiskohtaa, koska olimme ehkä upeimmalla leiripaikalla ikinä. Ihan huikea paikka. Otin panoraamavalokuvan rannassa ja kun katsoin valokuvaa, ihmettelin että voiko tämä olla totta, että minä itse saan olla tämän kuvan päähenkilönä, eli onnenpekkana, joka tuohon riippumattoon kömpii yöksi. Siinä kuvassa oli kaikki

*Sanaton*

Tästä telkkarista tulee aina hyvä ohjelma, tätä voisi katsoa loputtomiin <3

Seuraavana aamuna kalojen aamusyönti oli ja meni, minä olin sillä aikaa nukkumassa Katsoin säätiedotuksen ja tiesin, että keli huononee iltapäivällä. Selailin tulevien tuntien ennusteita ja mitä ihmettä, kelissä oli tapahtunut ihmeparantuminen. 

Myrskystä ei ollut enää tietoakaan ja koska keli näytti mukavan kuivalle ja tuulettomalle seuraavaan päivään asti, päätimme jatkaa viikonlopun retkeä vielä yhdellä yöllä. Tänä kesänä olimme viettäneet Kallavedellä jo niin monta yötä, että halusimme vähän vaihtelua, joten järveksi valikoitui Juurusvesi. Ennen Juurusvedelle siirtymistä meillä oli kuitenkin vielä aikaa kalastaa Kallavedellä. 

Elämän kiertokulkua rantakalliolla

Leirin purkamisen jälkeen lähdimme katsomaan edellisen päivän kuhamattoa, josko sieltä löytyisi nyt enemmän ahventakin. Ravintoa kaloilla varmasti siellä on, koska paikalla oli niin paljon petokaloja, joten miksipä ravinto ei houkuttelisi myös ahvenia sinne. 

Saavuttiin paikalle ja edelleen siellä oli kuhaa, mutta ei enää ihan niin paljon. Luotainta on vaikea tulkita, jos paikalla on paljon pientä kuhaa, koska ne saattavat näyttää luotaimessa myös ahvenilta. Pakko siis aina kokeilla melkein kaikki kalanäytöt, jotta saa varmistuksen lajista. 

Kuhiahan sieltä heti tarttui siiman päähän, joten siirryttiin hieman sivumpaan. Luotain alkoikin piirtämään enemmän ahveniin viittaavia kaaria ja ensimmäinen heitto jättimäiseen parveen antoi 33cm ahvenen. Ai että, nyt alkoi lyyti kirjoittamaan!

Ensimmäinen heitto ahvenparveen ja heti 33cm ahven

Ja kuinka ollakaan, heti ensimmäisen ahvenen jälkeen taivaalta kuului jyrähdys. Mikä tuo oli? Säätiedote ei kyllä aamulla näyttänyt mitään ukkoseen viittaavaakaan Kuopioon. Käänsin katseen jyrähdyksen suuntaan ja siellähän oli puolen taivaan kokoinen tumman harmaa pilvirykelmä tulossa kohti. 

Katsoin sadetutkaa Ilmatieteenlaitoksen sivuilta ja kyllä, ukkosrintama oli tulossa suoraan meitä kohti. Ei voi olla totta! 

En halua leikkiä ukkosen kanssa ja koska Pirttilahden satamaan oli yli 10 kilometriä matkaa, päätimme lähteä satamaa kohti. 

Minä ajoin Alutrollilla kaasu pohjassa ja Juha toimi ”takapenkillä” reaaliaikaisena ukkostutkana. Nyt iski salama! Ja nyt iski taas! Matkan aikana näkyi viisi salamaa ja oli kyllä oikea hetki lähteä kohti rantaa. 

Mentiin kotiin ja tarkkailtiin säätiedotetta. Jos ilmassa on yhtään ukkosta, niin en varmasti lähde vesille. Muutaman tunnin sateen ja ukkosen jälkeen keli alkoi kirkastumaan, joten uskalsimme lähteä kohti Siilinjärveä ja Juurusvettä. 

Laskettiin vene Siilinjärveltä Siilinjärveen Meillä oli aikaa kalastaa pari kolme tuntia, jonka jälkeen menisimme saareen. 

Ajoimme Siilinjärvestä Juurusvedelle ja etsimme kalaa muutamalta kalapaikalta. Luulin, että Kallavedestä on hankala löytää ahvenia, mutta entäpä sitten Juurusvedeltä! Ei raitapaidan raitapaitaa ja kuhaakin paljon vähemmän, kuin Kallavedessä. 

No pakko se on myöntää, että vika on siellä peilissä. Kyllä muut kaloja noista järvistä nostelee, mutta minä en vielä osaa. No ehkä harjoitus tekee mestarin…

Saatiin lopulta muutamia ahvenia ja kuhia meidän saaren vierestä, jonka jälkeen olikin hyvä lähteä yöpuulle.

Tällä kuhalla oli tosi hienot evät

Upeat leirisaaret senkun paranee. Vaikka Juurusvesi olikin lähes kalaton, niin se ei haitannut mitään, koska se tarjosi niin hienot puitteet yöpymiseen. Voiko saariin jäädä koukkuun? No voin vastata itse itselleni: voi. 

Luin yhden artikkelin lähimatkailusta ja tajusin heti, että riippumattoretkeily lähijärvillä on todellista lähimatkailua. Ei tarvitse mennä lentokoneella tuhansien kilometrien päähän kokeakseen jotain mahtavaa. 

Yö saaressa on todellinen elämys. Olen oppinut arvostamaan Suomen luontoa vielä enemmän nyt, kun olen päässyt niin lähelle sitä. Tottakai luonto on ollut aina ihana ja kalastaessa monesti jää vaan tuijottamaan upeita maisemia, mutta nyt kun riippumattoretkeillessä on saanut viettää aikaa saarissa ja nukkua ihan veden ääressä laineiden liplatusta kuunnellen, luonnosta on tullut vielä läheisempi. Se todellakin on ainutlaatuista, että muutaman kilometrin päässä kotiovesta voi kokea jotain näin hienoa. 

Juurusveden saaressa oli tulipaikka ja muutenkin saari oli ihan huippu. Mielestäni ihan hienoimpia saaria ovat kallioiset saaret, joissa kasvaa enimmäkseen havupuita. Saari oli juuri sellainen ja mikä parasta, rantautuminen oli tosi helppoa hiekkarannan ansiosta. Nautittiin ihana nuotiolla tehty iltapala, jonka jälkeen oli aika mennä nukkumaan. 

Aamulla havahduin lokkien ääniin. Mietin, että olinko unessa ja näin unta pintasyönnistä vai olinko jo hereillä. Kuuntelin kirkumista vähän aikaa ja vaikka olisi nukuttanut vielä tosi paljon, raotin silmiäni, että mistä ääni oikein kuuluu.

Unenpöpperössä näin valkoisia järveen syöksyviä lintuja todella suurella alueella ja hetki meni, ennen kuin tajusin mistä oli kyse. Vaikka riippumatosta on aina vaikeaa nousta aamulla, tällä kertaa unihiekat rapisivat silmistä ennätysvauhtia, koska tajusin, että nyt on tosi kyseessä.

Pintasyönti horisontissa =)

Edellisenä päivänä meillä oli vaan muutama ahvenkontakti ja ehkä meille nyt tarjoiltiin roppakaupalla niitä lisää. Lokit söivät jostain todella jättimäisestä kuoreparvesta kalaa, koska lintuja oli tosi laajalla alueella. 

Herätin äkkiä Juhan ja sanoin, että nyt ei ehditä syömään aamupalaa, nyt pitää mennä. Juha hoiperteli puoliunessa veneelle ja lähdimme suoraan kohti lokkeja.

Kun päästiin lintujen luo, kuoretta loiski pinnassa ja selkeästi joku tai jotkut niitä siinä ajoivat. Yleensä kun on löydetty pintasyönti, tai siis aina kun on löydetty pintasyönti, vettä on ollut alla kohtuullisen verran. Luotaimesta on nähnyt, kun ahvenet syöksähtelevät pohjasta kohti kuoreparvea.

Nyt tilanne olikin vähän mutkikkaampi, koska vettä oli alla 18 metriä. Kuore oli mattona kuudessa metrissä, mutta mitään isompia petokaloja emme luotaimessa nähneet. Paikalle oli vaikeaa jäädä kalastamaan ilman petokalahavaintoja, joten jatkoimme matkaa matalampaan.

Heittelimme jonkun aikaa matalassa kivikon vieressä, mutta saaliina oli vain 20-150g ahvenia. Mietin jälkeenpäin, että olisiko meidän sittenkin kannattanut vertsuta lokkien luona, koska ei kuoreet huvikseen pinnassa pompi… 

Mr. Manun lipalla pieniä, mutta tosi moniraitaisia ahvenia

Palasimme saareen aamupalalle. Katsoin päivän sääennusteen ja sieltähän oli taas tulossa ukkosia iltapäivällä. Päätettiin purkaa leiri heti aamupalan jälkeen ja kalastaa siihen asti, kun keli sallii. Meillä oli suht lyhyt matka Siilinjärven satamaan, joten salamatutkaa seuraamalla oltiin kartalla ukkosen liikkeistä. 

Kalaa ei edelleenkään löytynyt. Tai minikokoista ahventa oli paljonkin liikkeellä, mutta niitä oli hieman hankala kalastaa, kun ei edes jigi mahtunut suuhun. Käväistiin Jälän puolella ja sieltä saatiin muutamia ahvenia, mutta ei ollut hurraamista kalojen määrässä sielläkään.

Palattiin Juurukselle ja iltapäivällä löytyi kalaparvia, jotka olivat taas niitä sekaparvia, missä suurin osa on kuhaa. Taivas synkkeni synkkenemistään ja saderintamia saapui idästä. Sateet väistelivät meitä alkuun aika hyvin, mutta koska on nyt nähty useitakin kertoja, kun ukkonen syntyy hetkessä ihan tyhjästä, niin todettiin, että viisainta on lähteä kohti satamaa. Kun nostettiin venettä trailerille, alkoi satamaan. Hyvä ajoitus. Viikonloppu oli silti huippu, vaikka kummoisia kalansaaliita ei tullutkaan.

Otin mukaan pari ruokakuhaa ja savustin ne ruodottomina fileinä, nam!

Fish me luck Facebook-sivulla on käynnissä kalastuspaita-arvonta. Scandinavian Tackle lahjoittaa upeat Shaker Baits kalastuspaidat arvonnan voittajalle sekä hänen kaverilleen. Käykäähän osallistumassa arvontaan kommentoimalla julkaisua. 

Kesäkuun alkupuolella kalasteltiin ja riippumattoretkeiltiin Kallavedellä. Juha kuvasi viikonlopusta videon ja se löytyy nyt Youtubesta Fish me luck kanavalta. Kanavan saa laittaa tilaukseen

Artikkeli Ahvenet kesälomalla julkaistiin ensimmäisen kerran FISH ME LUCK.