Ennätysahven riippumattoretkeilyn

Lähde: 

Kyllä on taas ilmoja pidellyt. Perjantaina satoi kaatamalla vettä tuntikausia ja tuulikin oli kauhea. Oli vähän kysymysmerkki, että päästäänkö koko viikonloppuna kalaan, kun sääennusteet pelottelivat sateiden ja tuulien jatkuvan vielä lauantaina.
Onneksi keli parani lauantai-illaksi sen verran, että vesille uskalsi lähteä. Pienet kuurosateet eivät haitanneet ja loput rippeet sadealueista menivät ohi seitsemään mennessä. Tuuli oli kova edelleen, mutta ei niin kova, etteikö Alutrollilla olisi siitä selvitty.
Muutama viikko sitten törmäsin netissä riippumattoretkeilyyn. Kyllähän minä olen riippumatossa aiemminkin lekotellut ja omasta pihastakin löytyy yksi matto, mutta koskaan en ole käyttänyt riippumattoa muualla kuin kotipihalla.
Tykkään olla luonnossa ja varsinkin kesällä, kun on lämmintä ja valoisaa, kalareissut voi ajoittaa vaikka yön yli kestäviksi. Veneessä olen monesti ajatellut, että olisipa mukava, jos meillä olisi teltta mukana ja voisimme mennä saareen majoittumaan. Teltta on kuitenkin aina tuntunut sen verran hankalalta vaihtoehdolta, että olen unohtanut ajatuksen ja kömpinyt veneen keulaan yönokosille
Nyt sitten netin syövereissä huomasin riippumattoretkeilyn tekevän tuloaan. Tai kai se on tullut tänne jo vuosia sitten, mutta minä olin tippunut kehityksen kelkasta ja edelleen luulin teltan olevan ainoa majoituspaikka metsässä.
Ja kun joku harrastus vie mennessään, niin sitten se vie. Tiistaina aloin kartoittamaan vaihtoehtoja riippumattomerkeistä ja tarvikkeista, joita vaaditaan metsässä yöpymiseen ja torstaina meillä oli kasa kamppeita keittiön lattialla.

Olin niin innoissani jo pelkästä youtubevideoiden katselemisesta, että halusin itsekin metsään retkelle. Meillä on suunnitelmissa yöpyä viikonloppu saaressa parin viikon päästä, mutta koska riippumatot tulivatkin jo luultua aiemmin, pakkohan niitä oli lähteä heti ulkoiluttamaan ja testaamaan oikeisiin olosuhteisiin.
Lauantaina kalastimme vain pari tuntia, sillä meidän piti jättää aikaa sopivan saaren etsimiseen. Tuulen ja aallokon vuoksi kalapaikat olivat vähissä, joten päätimme käydä kokeilemassa erään talvisen pilkkipaikan, joka oli sopivasti saarten suojassa.

Onneksi sää selkeni
Kalapaikalla olikin mukavasti elämää ja siimat alkoivat heti kiristymään. Saimme parikymmentä ahventa, mutta emme viitsineet ottaa kaloja mukaan, vaikka olimmekin varautuneet retkeen halsterilla.
Lauantai-iltana löytyi ihan mukavan kokoisiakin ahvenia
Perjantain sateiden vuoksi kuivien polttopuiden löytäminen saaresta oli vähän arvoitus, joten ajattelimme, että grillataan kalaa sitten seuraavalla reissulla. Tai ehkä ei kannata olla niin itsevarma saaliin suhteen, joten muutetaan lause muotoon: jos parin viikon päästä Ahti suo, niin muutama ahven päätyy halsteriin
Kovalla tuulella saareen rantautuminen ei ole niin helppoa, kuin voisi kuvitella. Vaikka meillä on alumiinivene, niin silti rantautuminen ei onnistu ihan joka paikkaan. Pitää myös aina ajatella isoja antureita veneen pohjassa ja tarkkailla vedenalaisia kiviä.
Rantautumispaikkaa ei meinannut löytyä, kun rannat olivat niin pitkältä matkalta kivikkoisia ja kallioisia
Vasta viides saari oli sopiva leiriytymiseen. Kallavedellä on paljon kalliopohjaisia saaria ja rannat saattavat olla isoa kivikkoa täynnä. Kuopiossa myös asuu aika paljon ihmisiä, jotka haluavat retkeillä, joten parikin saarta oli varattu. Pohjoistuulen vuoksi rantautuminen oli pakko suorittaa saaren eteläpuolelta, joten sekin asia piti huomioida.
Ja vaikka saaria on tosi paljon, vain osassa on polttopuita ja nuotiopaikka. Valittiin lopulta Hätinen-niminen saari meidän yöpaikaksi ja ai että rakastuin siihen paikkaan heti. Pieni ja kallioinen saari keskellä Kallavettä ja ihan omassa rauhassaan. Rantautuminen oli helppoa ja rannassa oli pieni nuotiopaikka. Polttopuut olivat vähän märkiä, kun niillä ei ollut mitään suojaa, mutta kyllä me ilta- ja aamutulet saatiin tehtyä.

Olin katsellut videoita riippumattojen asennuksesta ja sanoin Juhalle, että se on viiden minuutin homma. Juha meni pilkkomaan polttopuita ja minä aloitin nohevana asennushommat. Kaikki näytti niin helpolta videoilla, että varmasti osaan asentaa matot vaikka silmät kiinni.
Tunnin päästä polttopuut oli tehty ja nuotiokin alkoi jo hiipumaan. Juha tuli katsomaan miten minulla menee ja kun hänen riippumatto roikkui puussa ylösalaisin, hän oli vain hiljaa ja tuijotti mattoa. Itse tirskahtelin ja yritin pidätellä naurua. Yritin vakuuttaa, että riippumatoissa on ihan oikeasti maailman paras nukkua ja että ne on helppo asentaa, kunhan löydän sopivalla etäisyydellä olevat puut.
Ehkä joku remmi meni sittenkin väärin Juhan riippumatossa?
No okei, ei se väärinpäin roikkuva matto ollutkaan puiden vika, vaan olin tehnyt yhden kiinnityshommelin väärin. Käväisin nopeasti youtubessa ja huomasin virheeni. Sen jälkeen matot saatiinkin nätisti ja oikein päin

Vihdoin pääsin iltapalalle nuotiolle ja siinä oli niin ihanaa istua. Meillä oli maailman paras yksityishotelli käytössä ja maailman suurin kattoikkuna yläpuolella. Tuuli karkoitti itikat pois ja nuotio lämmitti mukavasti. Ilma oli raikas ja puhdas.
Vaahtokarkkeja =)

Me suomalaiset ollaan etuoikeutettuja, kun meillä on mahdollisuus mennä tuollaisiin luonnon luksushotelleihin yöksi koska vaan ja vielä ilmaiseksi. Tällaisista elämyksistä voisi vaikka maksaa, mutta kun ei tarvitse.
Miten ihmeellinen paikka tuo Suomen luonto onkaan ja kun nukkui yön pelkkä taivas kattonaan, ei malttanut oikeasti edes laittaa silmiä kiinni. Uni ei vaan meinannut tulla, kun kuunteli laineiden liplatusta ja puiden huminaa. Välillä oli aina pakko nousta istumaan ja katsella ympärilleen. Ehkä paras yö ikinä, vaikka montaa tuntia en malttanut nukkuakaan.
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin oli hyvä nukahtaa
Aamulla lämpöisessä makuupussissa mietin, että siellä olisi varmaan ahvenen aamusyönti käynnissä, mutta antaa olla. En halua vielä kömpiä tästä kotelosta pois. Joutsenet lentelivät rannassa ja luonto eli omaa elämäänsä tietämättä, että minä vakoilin puiden välissä sitä kaikkea.
Oi mikä ihana aamu <3
Itikat olivat kerääntyneet laumaksi hyttysverkon päälle ja minua jopa vähän säälitti, kun ne raukat olivat koko yön odottaneet, että pääsevät minuun käsiksi. No en kuitenkaan päästänyt niitä aamupalalle, niin paljon ei säälittänyt.
Kattoikkuna
Juha nukkui kuin vauva omassa kotelossaan ja yritin vihjailla sille aamukahvista. Vaikeaa oli Juhallakin nousta sieltä unelmapesästä pois. Ahventen aamusyönti oli mennyt jo ajat sitten ohi ja me oltiin tosi myöhässä, mutta kyllä raitapaidat sen verran kiinnostivat, että parin kahvipannullisen jälkeen lähdettiin niitä etsimään.
Naapurimatossa nukutti hyvin
Siellä oli hyvä köllötellä :)
Laitettiin illalla tarppikangas vain tuulen suojaksi, sillä katosta ei tarvinnut, kun sadetta ei ollut tiedossa
Kahvin valmistumisen aikana kävin vähän kiertelemässä saarta ja saari oli juuri sopivan kokoinen, ei liian pieni eikä liian iso. Siellä oli paljon sopivia mäntyjä riippumaton kiinnitykseen ja varmasti majoitumme sinne toistekin.

Saaressa ei tajunnut tuulen voimakkuutta yhtä hyvin, kuin järvellä. Kadotin pari riippumaton ja tarpin suojapussiakin yön aikana, kun ajattelemattomana jätin ne maahan vähäksi aikaa. Tuuli oli varastanut suojapussit hetkessä ja mitähän kaikkea se lopulta minulta vei, kun kokemattomana retkeilijänä en näitä asioita vielä ymmärtänyt
Oli vaikeaa lähteä saaresta, kun siellä olisi voinut viettää aikaa vaikka viikon. Pakattiin riippumattohässäkät kasseihin ja nyt kun ripustamisen on kerran tehnyt ja laittanut maton, makuupussin ja ”lämpöhuovan” yhteen pakettiin, paketti on helppo pistää kokonaisuudessaan kassiin. Myös ripustaminen on tosi helppoa ja nopeaa, ja nyt osaan sen tehdä muutamassa minuutissa. Ja matto myös menee oikeinpäin
Koko riippumattohässäkkä makuupusseineen ja alushuopineen mahtuu näin pieneen tilaan
Teltan pystytystä ei ole yhtään ikävä, sillä riippumaton saa pistettyä lähes mihin vain käden käänteessä. Ja purkaminen käy ihan yhtä helposti. Rakastuin kyllä tähän riippumattoharrastukseen ihan täysillä heti ensimmäisellä kerralla.
Kun lähdettiin saaresta, niin keli oli huomattavasti kovempi kuin edellisenä iltana. Selällä aallot olivat kymmenmetriset. No okei, ei ihan, mutta oikeasti keli oli hurja, sillä puuskatuuli oli 13 metriä sekunnissa. Ei ollut toivoakaan, että jossain selällä olisi voinut kalastaa, vaan kalapaikka piti etsiä saarten suojista.
Ihan vahingossa bongasin ahvenia erään saaren kupeesta sillä välin kun Juha kaiveli keulalaatikosta jotain. Sanoin, että hei, tässähän näkyi ahvenia. Meidän ei siis ollut tarkoitus kalastaa siinä, vaan olimme matkalla ihan toisen saaren taakse, mutta koska luotain piirsi ahvenia, tottakai ne kannatti kokeilla.
Motorguiden kanssa kalareissulla tulee kokeiltua paljon enemmän kalanäyttöjä, kuin vanhan ankkurin kanssa, sillä naruankkurin viritys vei aina niin suuren ajan, että kalastimme vain parhaimmat näytöt. Nyt näin luotaimessa muutaman aktiivisen ahvenen ja ne oli helppo tsekata nopeasti laskemalla MG alas ja napsauttamalla taivasankkuri päälle.
Juha sai vähän ajan päästä 33cm ahvenen, mutta minun siiman päässä ei tapahtunut mitään. Vaihdoimme muutamaan otteeseen hieman paikkaa ja keuliksella pystyi tekemään helposti pieniä 10-20 metrin siirtymiä. Alue, jossa kalat näkyivät, oli aika tyyni, kun aallot eivät siihen päässeet. Siinä myös näkyi tosi paljon kuoretta.
Oltiin kalastettu jonkin aikaa ja vaikka luotaimessa näkyi kalaa, ne eivät meinanneet tärpätä. Vaihdoin Lunker Cityn noin kymmensenttisen v-pyrstön siiman päähän ja värinä oli Kallavedellä parhaiten toiminut Arkansas Shiner. Sillä värillä olen saanut Kallavedeltä isoja ahvenia ja myös ennätyshaukeni.
Vertikaalijigasin ja kohta siima kiristyi. Olin juuri aiemmin saanut yhden tärpin, jonka epäilin olleen hauki, sillä se tärppäsi niin nopeasti, että en ehtinyt näkemään kalaa edes luotaimesta.
Sanoin Juhalle, että nyt siiman päässä on varmaan taas hauki ja ajattelin mielessäni sen noin 700g kalaksi. Juha kysyi tarvitsenko haavia ja vastasin, että en. Kala poukkoili siiman päässä kuin hauki eikä tärisyttänyt yhtään, kuten ahvenet. Vettä oli alla 7 metriä ja kun sain kalan pintaan, sydän alkoi lyödä kolmea sataa. AHVEN! HAAVI! Sittenkin se haavi tänne ja vähän äkkiä!
Juha alkoi toimimaan ripeästi, vaikka yleensä se on niin rauhallinen otteissaan. Haavi ilmestyi veneen laidalle kolmessa sekunnissa, mutta ne tuntuivat tunneilta ja mielessäni jo näin kuinka ahven irtosi ja meni menojaan ja minä romahdin veneen lattialle märisemään. No onneksi kauhuskenaariot eivät toteutuneet ja ahven oli syönyt 7g jigipään hyvin.
Juha nappasi kalan haaviin ja olin niin onnellinen. Aamulla makasin lämpöisessä riippumatossa ja luulin nukkuneeni onneni ohi, eli aamusyönnin ohi, mutta vielä mitä. Ahvenilla olikin varmaan brunssi eli myöhäinen aamiainen ja minä en ollutkaan myöhässä vaan pelipaikoilla juuri oikeaan aikaan.
Ahven oli niin hieno! Ihan täydellinen ja viime syksyinen avovesikauden ennätyskala 39cm saattoi jäädä nyt mitoillaan kakkoseksi. Olisipa hieno juttu, jos saisin tällaisen retken päätteeksi vielä oman ennätyskalani.
JIPPIIIIIIIIII!
Laitoin ahvenen mittamatolle ja kala oli yli 40cm pitkä. Ei nyt mitenkään rutkasti yli, mutta muutaman millin yli ja sehän riittää, kun ennätyksiä aletaan parantelemaan Nyt siis oma avovesikauden ennätysahveneni on 40cm/770g. Hoikkahan se kala oli ja tuskin olisi kiloa painanut mätilastissakaan, mutta silti niin upea kala. Ja vielä Kallavedestä, mistä tuon kokoluokan ahvenet ovat todella haasteellisia löytää, nimimerkillä kokemusta on ja paljon.
Kallaveden raitapaita 40cm/770g
Kala sai vapautensa takaisin ja ehkä se tulee joskus vielä uudestaankin käymään meidän veneessä, aivan kuten teki viime syksyinen 39 senttinen ahven 

 
Kotimatka oli aika kammottava, kun tuuli vaan yltyi ja meidän piti ajaa monen kilometrin siirtymä ison selän läpi sivuaallokossa. En ole noin pahoissa olosuhteissa vielä oman veneen kanssa ollut ja kyllä aallot aika kovasti venettä keikuttivat. Olin läpimärkä ja lopulta pyysin Juhaa ajamaan, kun en meinannut pysyä ratin takana. Vihdoin päästiin satamaan ehjin, mutta märin nahoin
Ei se keli niin pahalta tässä kuvassa näytä, mutta kyllä se siltä tuntui

Ei paljon naurattanut
Niin paljon mahtui taas hienoja elämyksiä kahdeksaantoista tuntiin. Ehdittiin retkeillä saaressa, herkutella iltanuotiolla, kokeilla nukkumista maailman ihanimmissa pussukoissa kesäyössä, kalastaa ja pistää vielä ahvenennätyksiä uusiksi. Kotiintuomisina oli kuhaa ja ahventa, joista tein herkullisen kalakeiton. Huippuharrastus
Artikkeli Ennätysahven riippumattoretkeilyn lomassa julkaistiin ensimmäisen kerran FISH ME LUCK.