Hellepäivän

Lähde: 

Olin pitkästä aikaa Ivalossa. Harjus-Antero kehui edellisiltana huoltaneensa Mariner-merkkisen perämoottorinsa ja ajaneensa sillä pitkän lenkin. Se oli niin kevyt, että sitä olisi helppo kantaa. Sovittiin Arton ja Harjus-Anteron kanssa, että aamulla lähdetään kalalle.  
Pakkasin varusteita. Arto ilmoitteli, ettei hän päässyt mukaan, mutta saataisi myöhemmin liittyä seuraan. 
Vielä tallista paukkuliivit mukaan, sitten olisi kaikki. Kysyin, että pitäisikö ottaa tulpanavain, varatulppa ja muita työkaluja mukaan. Sitä tai muitakaan työkaluja ei kuulemma tarvittu, sillä moottori pelaisi kuin alppimaan kello ja lähtisi Harjus-Anteron mukaan varmasti ensimmäisellä vedolla käyntiin. Harjus-Antero kaartoi pihaan. Nosteltiin vavat ja kaikki kalastustavarat autoon ja lähdettiin liikkeelle.
Oli kuuma, niitä heinäkuun viimeisiä hellepäiviä. Pääteltiin, että ulkona on lähempänä 30 celsiusastetta ja autossa varmaankin 50, sillä Harjus-Anteron 90-luvun Vw Golfin ensimmäinen omistaja ei sellaista turhaketta kuin ilmastointi ollut aikoinaan ruksinut lisävarustekuvastosta. Ikkunoitakaan ei voinut avata sillä rutikuiva hiekkatie pölisi pahasti.
Vielä sillan yli ja päästäisiin perille.

Tavarat kantoon ja kohti vesistöä. Harjus-Antero nappasi moottorin syliinsä ja minä loput tavarat. Käveltiin kohti järveä. Matka ei onneksi ollut pitkä. 

Vene löytyi oikeasta paikasta. Se oli vanha tuttu Päijän-vene. Moottori vain kiinni ja tavarat sekä ukot kyytiin. Minä otin airot ja lähdin huopaamaan syvemmille vesille. 

Harjus-Antero nykäisi kerran. Moottori hyrskähti lupaavasti. Viidennentoista nykäisyn jälkeen Harjus-Antero päätti pitää tauon ja keskityttiin kalastukseen.

Lopulta saimme tulpankin irroitettua ja puhdistettua. Käyntiin moottori ei kuitenkaan lähtenyt. Soudeltiin järvellä iltaan saakka ilman tapahtumia.

Paikka oli tosi kaunis ja sääkin sellainen, että ei siinä moottoriongelmat harmittaneet. Mukavahan se on välillä soudella. Eikä se moottorin ääni olisikaan sopinut tunnelmaan.