Ison ahvenen

Lähde: 

Aivan aluksi haluan suositella kaikuluotainta kaikille ison ahvenen tasurikalastajille, koska kyseisessä hommassa luotaimesta on suuri apu monessakin mielessä. Olen itse käyttänyt kaikuluotainta pilkinnässä jo vuosien ajan ja melkein uskallan väittää, että kun isoja ahvenia pilkitään tasapainopilkeillä välivedestä, saalis on luotaimen kanssa parempi, kuin ilman luotainta. Minulla ei kuitenkaan ole mitään faktaa kyseisestä väitteestä, joten vastuu on lukijalla, kuten kaikissa muissakin tässä artikkelissa esitetyissä väitteissä

Uskomuksia

Kalastukseen liittyy paljon erilaista perimätietoa ja olen itsekin kuullut väitteitä ja ”totuuksia”, milloin kala syö. Ja tottakai myös kalan syömättömyydelle on aina jokin syy ja se syy ei taida koskaan löytyä kalamiehen peilistä

Olen vahingossa todistanut monia näistä ”faktoista” vääriksi. En esimerkiksi aina tarkista tuulen suuntaa kalaan lähtiessä ja kuulin vasta monta vuotta kalastusta jo harrastaneena, että kala ei syö itätuulella. Hups. Ainakin oman siiman päähän on tarttunut kalaa itätuulellakin. Ehkä kala ei välitä tuulen suunnasta, jos on nälkä. 

Voisiko asia olla niin, että kun itätuuli sanalla on niin huono kaiku kalastuksessa, niin moni jättää siksi lähtemättä kalaan, olen nimittäin kuullut niistäkin tapauksista. Eihän se kala tietenkään silloin pysty syömään, jos kalastaja vieheineen on kotona. 

Hyvä työkalu, jolla voi tarkastaa kalan syöntihalut, on kuukalenteri/kalakalenteri, vaikka epäilen, että siinäkin asiassa suurempi merkitys on kalamiehen omilla uskomuksilla ja haaveilla. Kun kalenteri näyttää, että kala syö, kalastaja suuntaa kalaan. Ja kenties saa saalista, jolloin tulee todistaneeksi väitteen faktaksi. Ja kun kalenteri sanoo, että kala ei syö, silloin pysytellään kotona.

Itse seuraan välillä ilmanpainetta, koska senkin perusteella voi kuulemma päätellä kalojen syöntihalukkuuden. Olen kuullut väitteitä, että kala syö korkealla ilmanpaineella. Toisten mielestä matalapaine on parempi. Jotkut taas sanovat, että raju muutos ilmanpaineessa laukaisee syönnin. No kaikilla mahdollisilla keleillä on kalassa oltu ja joskus ”paineteoriat” ovat pitäneet paikkansa ja joskus taas eivät. 

Sen verran ilmanpaineteoriaan uskon itse, että monesti jos ilmanpaine laskee nopeasti, se tarkoittaa lumisadetta. Ja ehkä pikkuisen paremmin kala syö kirkasvetisillä järvillä silloin, kun keli on harmaa. Kyse voi toki olla myös sattumasta ja siitä, että huonolla kelillä tulee monesti suunnattua mieluummin sinne kirkkaalle järvelle.

Kalakeli?

Kartta ja kalapaikat

Järvet, joilla itse kalastan, ovat keskisyvyydeltään melko syviä, joten myös pilkkiminen tapahtuu usein melko syvässä. Keskimäärin kalastusyvyys on 6-12 metriä järvestä riippuen. Mitä kirkkaampi vesi, sitä syvemmältä voi ja kannattaa kalastaa. 

Vaikka olen harrastanut tasuripilkintää vuosia ja oman alueen järvet ja niiden syvyyskäyrät ovat tulleet tutuiksi, silti joka kerta katson päivän kalapaikat kartasta etukäteen. Yleensä liikun moottorikelkalla ja hahmottelen mielessäni päivän reitin. Tottakai päivän aikana saattaa suunnitelmiin tulla muutoksia, varsinkin jos löytyy luonnonlaikkuja, mutta niistä lisää myöhemmin. 

Jos puhutaan selkävesien ahvenista, en ole huomannut, että ahvenet viihtyisivät eri paikoissa kesällä ja talvella. Toki kesällä ahven saattaa välillä nousta matalaan lämpöisen veden ja pikkukalan perässä, mutta kyllä pääosin ahventa tavoittaa aina kutakuinkin samoilta paikoilta. Siksi sanonta ”vanhat merkit paikkansa pitävät” pitää hyvinkin usein kalastajan kartassa paikkansa  

Aina ei siis kannata aloittaa kalastusta niin sanotusti puhtaalta pöydältä, vaan voi aivan hyvin kiertää tuttujakin paikkoja. Ja tottakai siinä sivussa löytyy välillä taas niitä uusiakin paikkoja, jotka jäävät jonnekin tärkeään muistilokeroon kalastajan päähän.

Se on jännä juttu, että ainakin itselläni on muistissa melkein kaikki kalapaikat omilta perusjärviltä, joilla olen käynyt säännöllisesti kalassa. Ne vaan palaavat ihmeellisesti mieleen, jos näkee järven kartan syvyyskäyrineen. 

Ja jos muisti alkaa temppuilemaan, sekään ei oikeastaan haittaa, koska paikat, joissa ahven viihtyy, ovat melko samanlaisia kaikilla järvillä. Ja tässä välissä täytyy huomauttaa, että kun puhun ”kaikista järvistä”, puhun Pohjois-Savon järvistä, joilla itse kalastan. Uskon kyllä, että sisävesillä ahvenet viihtyvät aikalailla samantapaisissa paikoissa joka puolella, jos ravintona on muikku/kuore ja kalastuspaikkana suht syvän järven selkävedet. 

Kalapelen tasurin lisäksi suusta pilkottaa kuore

Kaikuluotaimen lisäksi suosittelen hankkimaan puhelimeen karttaohjelman. Sen avulla kalapaikoille suunnistaminen on helppoa ja nopeaa. Kartat ovat ihmeen tarkkoja ja syvyydet pitävät hyvin paikkansa. Ja lopullisen syvyyden voi tarkistaa luotaimen avulla. 

Kuten jo aiemmin sanoin, kirkkaammilla järvillä kalastussyvyydet ovat hieman enemmän, kuin tummempi vetisillä järvillä. Aloitan kalastuspaikkojen etsimisen kartasta juurikin järven veden värin perusteella. Jos on tiedossa, että yleisimmin kala on vaikka yli kymmenessä metrissä, kartoitan järven potentiaaliset paikat syvyyksissä n. 8-14 metriä. 

Esimerkiksi Navionicsin karttasovellus on hyvä, koska siihen saa muokattua syvyydet eri värisiksi, jolloin kartan tulkinta on helpompaa. Itse olen laittanut alle 11 metrin veden vihreällä, jolloin näen yhdellä silmäyksellä potentiaaliset kalastusalueet.

Paikka valikoituu kokeilun arvoiseksi, jos suht laajan ja tasaisen alueen vieressä on syvää vettä. Itse kalapaikka on silloin joko sen laajan ja tasaisen alueen korkeimmalla kohdalla tai syvään päin laskeutuvissa loivissa penkoissa.

Kyseisen kaltaisella alueella kannattaa kokeilla eri syvyyksiä ja mieluummin aloittaa pilkkiminen matalasta syvään päin. Karttaohjelman avulla voi ensimmäisen avannon tehdä oletetusti matalimpaan kohtaan.

Merkitsin karttaan paikkoja, joita itse kokeilisin

Mikäli kalaa ei ole avannon alla, ahven kuitenkin näkee laskeutuvan tasapainopilkin kauempaakin, siksi onkin tärkeää pitää maltti mukana, kun tasurin laskee avantoon. Tasuria ei kannata koskaan laskea suoraan pohjaan, vaan uitella ainakin alkuun välivedessä.

Tasapainopilkin uinti

Tasuria voi uitella parhaaksi näkemällään tavalla. Itselläni ei ole yhtä tyyliä, ja kaikuluotainta apuna käyttäen vaihtelen eri tyylejä. Olen esimerkiksi saanut ennätysahveneni pitämällä tasuria paikallaan noin viisi metriä pohjan yläpuolella. Ja olen myös saanut isoja ahvenia uittamalla tasuria rajusti isoilla nostoilla. Oikeaa ja väärää tapaa ei ole, ja sekä itse tasurista että kalojen käyttäytymisestä riippuen, päätös uittotyylistä kannattaa tehdä vasta avannolla. 

Oma ennätysahven 1087g Kalarosvon tasurilla

Välillä tasurin alapuolelle saattaa ilmestyä kaloja, jotka vaativat nopeaa uittoa, ennen kuin tärppäävät. Ja välillä taas nopea liike säikäyttää kalat tiehensä. 

Sellaisessa tilanteessa luotain on ensiarvoisen tärkeä apuväline. Olen itsekin tehnyt virheen ja heilauttanut tasuria, kun ahven on ollut lähestymässä. Kala on välittömästi kääntynyt pois päin, mutta tilanne on silti ollut vielä pelastettavissa.

Olen laskenut tasurin loittonevan ahvenen kohdalle ja alkanut värisyttämään tasuria ahvenen nenän edessä. Ja pam, kala on iskenyt kiinni! Peli ei siis välttämättä ole vielä menetetty, vaikka ahven kääntyisikin pois päin. Mutta ilman luotainta peli todennäköisesti on menetetty. 

Toisinaan avannon alle ilmestyy kaloja, jotka uivat vain pohjan tuntumassa eivätkä nouse ollenkaan väliveteen, vaikka tekisi mitä temppuja. Silloin tasuri kannattaa pikkuhiljaa laskea kohti pohjaa. Kalat saattavat tärpätä ihan pohjasta. Tasurin värisytys joko paikallaan tai hitaasti ylös nostaen on monesti vastustamaton asia ahvenelle.

Joskus myös tasurin pomputtaminen pohjassa ja sen jälkeen nopea metrin tai muutaman nosto voi laukaista kalojen syönnin. Ja ahvenilla on jostain syystä tapana tulla nälkäisiksi yhtä aikaa. Kun yksi ahven tekee päätöksen tärpätä, kaikki muutkin haluavat osansa makupalasta.

Silloin tarvitaan nopeat kädet ja sellainen tilanne onkin yksin tasuripilkkijän huippuhetkistä, kun kaikuluotaimen näyttö on täynnä kalaa ja ne kaikki kalat haluavat syödä sinun tasurin. Sydän hakkaa tuhatta ja sataa ja kädet tärisevät. Se on tunne, jota on hankala kuvailla sanoin. 

Kaikuluotaimen avulla tasurin koon ja värin vaihtelu on helpompaa. Voi olla tilanne, että avannon alla ei näy ollenkaan kalaa. Silti kannattaa kokeilla toista vaikka hieman erikokoista tasuria. Joskus rajummat uittoliikkeet houkuttelevat kalat paikalle. Kun avannon alle ilmestyy kalaa, kaikuluotain kertoo reaaliaikaisesti, mitä ahvenet tasurista ajattelevat.

Toisinaan avannon alle kerääntyy ahvenia, jotka selkeästi ovat tasurista kiinnostuneita, mutta eivät kuitenkaan tärppää. Nopea tasurin värin/koon vaihto voi laukaista syönnin. Tasuripilkinnässä kaikki keinot ovat sallittuja. 

Tasapainopilkin värit

Mielestäni tasureissa ei ole, kuten ei missään muissakaan vieheissä, vain yhtä oikeaa väriä tietylle järvelle, kelille tai kalalle. Kannattaa aina olla avoin kaikille väreille!

Tasuri: Kalarosvo

Tasuri: Kalapele

Tasuri: Kalarosvo

Tasurit: Mr. Manu ja Kalapele

Tasuri: Kaweri

Tasuri: Veikko

Tasuri: Kalarosvo

Tasuri: Panucci

Tasuri: Kalapele

Tasuri: Mr. Manu

Tasuri: Kalarosvo

Tasuri: Sepeteus

Ennen ajattelin paljon kapeakatseisemmin ja luulin, että jos ahven syö ravinnoksi kuoretta, silloin toimii kuoretasuri. Muikkujärvillä muikkutasuri. Matalammilla särkipaikoilla särennahkainen tasapainopilkki ja jos alueella on kiiskeä, silloin kiiskiväritteinen… Olin aivan väärässä. Totuus on, että mikä tasuri vain voi toimia ihan missä vain! Sama pätee kaikkiin vieheisiin.

Jos pitäisi valita mikä on tärkein asia, kun pilkitään tasureilla, niin sanoisin, että vieheen käytös. Oli se sitten paikallaan olo, hidas uinti, raju uinti tai värinä, niin se on se asia, jonka vuoksi kala vieheestä kiinnostuu. Sen jälkeen, kun kalan mielenkiinto on saavutettu, voidaan kikkailla väreillä. 

Kala voi nähdä tasurin jo useiden metrien päästä ja mitä kirkkaampi vesi, sitä kauempaa kala tasurin näkee. Ja kylkiviiva-aisti varmasti auttaa havainnoinnissa, kenties ahven tuntee tasurin olemassaolon jo paljon kauempaa, kuin voimme ikinä kuvitellakaan.

En usko, että ahvenella on niin supernäkö, että se voisi nähdä kaukaa, jäljitteleekö tasuri muikkua vai salakkaa. Enemmän sitä kiinnostaa tasurin muoto ja käytös. Kun ahvenen mielenkiinto on saavutettu, mutta tärppi puuttuu vielä, kannattaa kokeilla erilaisia uittotyylejä ja värejä. Joskus nirsolle ahvenelle maistuu vasta se kymmenes väri, jonka vaihdat siiman päähän. 

Värien toimivuuteen vaikuttaa varmasti ainakin valoisuus, koska talvella olosuhteet jään alla vaihtelevat tosi paljon. Keskitalvella valoisa aika on lyhyt ja mikäli aurinko ei paista, jään alle menee vain vähän valoa. Toiset värit näkyvät vedessä paremmin, kuin toiset ja myös veden väri vaikuttaa näkyvyyteen.

Uskon, että valo vaikuttaa myös siihen, miten ahven näkee ravintokalan vedessä. Olen monesti pyöritellyt käsissäni ahvenen sylkäisemää kuoretta ja hämmästellyt niitä lukuisia eri värejä, joita kyljestä heijastuu. Varmasti kalan sävyt välkähtelevät samalla tavalla vedessäkin. Ehkä siksi samat tasurit eivät aina toimi yhtä hyvin. Vaikka omaan silmään tasuri näyttää aina yhtä upealta, järvessä värien näkyvyyden määräävät olosuhteet.

Väreillä on suuri merkitys ja joskus tekisi mieli kysyä ahvenilta, että ihanko oikeasti se on niin tarkkaa On kokemusta tilanteesta, kun kokeilin samalla avannolla kahta lähes samanlaista tasuria sillä erotuksella, että toisessa tasurissa mahakoukun tyvessä oli oranssi iskupiste. Vain iskupisteetön tasuri antoi ahvenia. Hämmästyttävää.

Tasapainopilkin tärkein ominaisuus on olla kalan silmissä uskottava, muuten se ei toimi. Ja melko varmaa on se, että yksi tasuri ei voi olla aina ja kaikkialla uskottava, siksi omasta pakista löytyy tasureita useisiin erilaisiin tilanteisiin.

Tasapainopilkit ja kalastusvälineet

Maailma on pullollaan erilaisia tasapainopilkkejä ja varmasti jokainen pilkkijä löytää niiden seasta ne omat suosikkinsa. Tasapainopilkki jäljittelee kalaa ja se voidaan tehdä joko kokonaan lyijyisenä tai sitten kevennettynä versiona, jolloin tasurin paino ei mene liian suureksi, vaikka tasurin koko kasvaa. Kevennyksellä saadaan myös hidastettua tasurin uintia.

Tasureiden kokohaitari on suuri. Olen nähnyt jopa 16 senttisen tasurin ja toinen ääripää ovat pienet mikrotasurit, joiden runkomitta on vain pari senttiä. Myös pyrstövaihtoehtoja on useita; tasurin perästä voi löytyä levy, jigi tai karvaa.

Tasureita voi uittaa monenlaisilla pilkkivavoilla, mutta itse käytän pääosin kehivapoja. Kehivavassa on se hyvä puoli, että syvyyden vaihtelu on tosi nopeaa ja jos haluaa niin sanotusti vaihtaa tasuria lennosta, sekin onnistuu, koska siiman saa kehittyä vavalle niin nopeasti.

Kehivavassa ei ole kelaa tai vaparenkaita, jotka yleensä jäätyvät pakkasella. Mikäli tasuroinnissa käyttää kelaonkea, kannattaa varmistaa, että ongessa on tarpeeksi jäykkä kärki. Silloin vastaisku onnistuu ja kärki myös kestää tärpin, vauhdilla tasurille tulevan ison ahvenen tärppi voi nimittäin olla jäätävä.

Tasuripilkinnässä siimat saavat olla melko paksut. Itse käytän tasurin koosta riippuen 0.25-0.40mm monofiilisiimaa. Ja koska järvillä haukivaara on ilmeinen, oman siiman päästä löytyy itse tehty peruke (perukemateriaali esim. Fortress Predator). Ihan pienimmillä ja kevyimmillä tasureilla en käytä peruketta ollenkaan.

Laikut

Laikut ovat tasuripilkkijän luottoystäviä. Jos jäällä on yhtään lunta, lumeton kohta voi olla kultakaivos. Laikkuja syntyy sekä itsestään esimerkiksi silloin, jos railosta nousee vettä jäälle ja vesi sulattaa lumen. Mikäli jäällä ei ole paljon lunta, myös tuuli voi tehdä laikkuja. Ja toki laikkuja voi tehdä myös itse vaikka kolaamalla lumettomia alueita.

Laikkuja voi myös syntyä kalapaikalle, jos alueelle on tehty paljon avantoja ja raskas lumimassa painaa jään kantta alaspäin, jolloin avannoista pääsee nousemaan vettä jäälle. Sen vuoksi myös muiden vanhalta pilkkiapajalta kannattaa kokeilla ahventa.

Vähemmän lumisissa kohdissa jään alle pääsee enemmän valoa, joka taas aiheuttaa sen, että jään alle alkaa muodostumaan planktonia. Jos tästä lasketaan yksi plus yksi, pian siellä ovat pikkukalat planktonin perässä. Ja siellä missä on pikkukalaa, siellä ovat myös petokalat. Kuulostaa yksinkertaiselta ja helpolta, mutta ei se sitä ole, koska laikutkaan eivät aina toimi. Suosittelen kuitenkin testaamaan laikkuteoriaa.

Joskus laikku yllättää

Yksi järvi pitää sisällään lukemattoman määrän kalapaikkoja. Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, että miksi ahven viihtyy tietyillä alueilla. Kenties joskus syynä voi olla ravinto ja joskus lämpöisempi vesi, kuin muualla. Tai sitten pohjassa on muodostelmia, jonne ahvenen on helppo piiloutua.

Välillä kalamies löytää ahventen piilopaikat ja välillä kotiin tullaan tyhjin käsin. Kalastus on yllätyksiä täynnä, siksi kai se niin koukuttava harrastus onkin =)

Olen kuvannut muutamia tasurivideoita YouTubeen, laitan ne tähän alle. Kireitä siimoja ja toivottavasti näistä vinkeistä on apua!

Artikkeli Ison ahvenen tasuripilkintä julkaistiin ensimmäisen kerran FISH ME LUCK.