Jigailua ja riippumattoretkeilyä

Lähde: 

Tiedättekö mitä? Minulla ei ole tällä hetkellä yhtään ikävä talvea! Vaikka tasurin uittaminen kirpeässä pakkassäässä ihanaa onkin, niin kyllä nämä Suomen kesätkin mahtavine aktiviteetteineen ovat upeita juttuja myös.

Viime aikoina Kallaveden aalloilla on saatettu nähdä pörhältämässä yksi musta vene. Olen totaalisen ihastunut tuohon uuteen työkaluuni ja nyt ei tarvitse aina ennen järvelle lähtöä varmistella tuulen nopeuksia ja suuntia, koska uudella veneellä uskaltaa lähteä järvelle kovassakin kelissä. Vanha vene oli sen verran lyhyt, että isoille selille ei viitsinyt ihan aina lähteä ja monesti tyydyttiinkin kalastelemaan suojaisemmissa paikoissa, jos säätiedotus lupaili myräkkää. 

Työjuhta on päässyt tutustumaan Kallaveden saariin, tässä evästauko metsäpalovaroituksen aikaan

Minä olen nyt siis sitten kalastusopas ja moni varmaan kuvittelee sen tarkoittavan kaikkitietävää kalastusgurua. Ehkä suurin osa oppaista sellaisia onkin, mutta itse voin myöntää, että kalastustietämyksessä on vielä paljon aukkoja.

Sehän olisikin helppoa, jos kirjakaupassa myytäisiin opusta: ’Kallaveden kalojen olinpaikat, syöntiajat ja kaikki muu mahdollinen tieto’. Olisin hakenut sen teoksen jo ajat sitten ja lukenut läpi välittömästi. Kalastus olisi tosi helppoa ja kalastusoppaan työtä voisi tehdä itsevarmana saalistakuulla. 

Mutta sellaisia kirjoja ei ole. Se, mitä luonnossa tapahtuu, ei voi koskaan täysin tulla kirjoitetuksi kirjoihin. Siellä on niin paljon arvoituksia ja itse olen sitä opintietä kulkenut vasta pienen matkan. Ja toisaalta se on hienoa, että aina saa oppia uutta ja nähdä ennennäkemättömiä asioita.

Ehkä tuosta ylempää pystyi jo vähän rivien välistä lukemaan, että olen täysin hukassa Kallaveden ahventen kanssa Kuhat ovat pikkuhiljaa hipsineet normaaleille kesäpaikoilleen, mutta ne ihanan haastavat raitapaidat ovat teillä tietämättömillä. Minulla ei ole hajuakaan missä ahvenparvet huitelevat. Tai ehkä ne menevät välivedessä, kuten viikko sitten bongaamani parvi. Vai ovatko ne sittenkin yhdellä Kallaveden miljardeista matalikoista, niin kuin olivat toissa sunnuntaina, kun Juha nappasi 41cm ahvenen kolmen metrin vedestä.

Etsivä löytää, mutta vain yhden

Tämä nappasi pari metriä veneen alta kahdeksan metrin vedessä

Olen nyt ajanut useamman kymmenen tuntia etsien kaloja ja ahvenet eivät tee tätä hommaa helpoksi. Kuhaparvet ovat hämänneet minua useampaan otteeseen ja olen luullut löytäneeni ahvenparven, mutta ei, kuhia ne ovat olleet ja ainakin viime viikonlopun perusteella voisi jo melkein sanoa, että kuhat ovat liikakansoittaneet Kallaveden. Ja tämä on vasta alkua, nyt parvien koko on ollut joitain kymmeniä kaloja, mutta kunhan eletään muutama viikko eteenpäin, niin parvet voivat olla satapäisiä. Eipä sinne oikein ahvenet enää mahdu. 

Luulin ahveneksi

Luulin ahveneksi

Luulin ahveneksi

Tätäkin luulin ahveneksi =)

Kuhaparvien seasta löytyy välillä yksittäisiä ahvenia

Minulla ei siis ole mitään kuhia vastaan ja kuha on aivan loistava ruokakala sekä mukava jigikala, mutta tykkään myös ahvenista ja toivoisin, että niillekin olisi tilaa. Onko muilla ollut haasteita löytää ahvenparvia tänä kesänä vai onko tässä vain peiliin katsomisen paikka?  

Tänä kesänä olen nähnyt vain kaksi kertaa ahvenparven ja niissäkin keskikoko on ollut pientä

Tämä oli ainoa ahven, jonka ehdin napata yllä olevasta parvesta

Yksi lempiasioistani kalastuksen lisäksi on riippumattoretkeily. Sen jälkeen, kun muutama vuosi sitten hankittiin riippumatot ja alettiin yöpymään luonnossa, kalastusreissut muuttuivat vielä mukavemmiksi. Matossa köllötellessä ehtii katselemaan ympäröivää maailmaa ihan eri tavalla. 

Voikos “makuuhuoneen” ikkunasta oikeastaan hienompaa maisemaa enää ollakaan?

Saaret kätkevät sisäänsä vaikka mitä mielenkiintoista. Monesti tulee mietittyä, että mitähän kaikkea niissäkin saarissa on ajan saatossa tapahtunut. Kaupungissa asuvana harmittaa, kun oikeastaan kaikki alkuperäinen luonnon muokkaama on ihmisen toimesta laitettu uuteen uskoon, mutta saarissa pääsee onneksi vielä sinne ”alkulähteille”.

Siellä luonnon ympäröimänä ei kaipaa sähköä tai muita kodin hienouksia, paitsi jonkunlaisena kännykän orjana on myönnettävä, että laturin johto tulee aina sujautettua retkilaukun sivutaskuun, kännykän kun voi ladata veneessä Ja Thermacell kuuluu myös vakiovarustukseen, itikat eivät ole minun parhaita ystäviä.

Viikko sitten näissä maisemissa

On se vene aika iso, kun minäkin näytän pikku tytöltä tuolla takapenkillä =)

Kovimmat helteet taitavat tältä kesältä olla ohi, mutta se ei estä luonnossa oleilua. Kalakin taitaa syödä nyt viileällä kelillä paremmin. Jos haluatte lähteä opastetulle kalastusretkelle, niin tervetuloa tänne Savon sydämeen Kuopioon!

Artikkeli Jigailua ja riippumattoretkeilyä Kallavedellä julkaistiin ensimmäisen kerran FISH ME LUCK.