Kahdeksan päivän

Lähde: 


Pilkkiminen on ihanaa! Käytiin joulun jälkeen kahdeksan kertaa pilkillä ja vaikka välillä oli ihan tyhjiä päiviäkin, silti laji koukuttaa täysillä. Tyhjien päivien vastapainoksi saatiin onneksi jotain ruokapöytäänkin

Kahdeksan päivää sisälsi todella erilaisia keliolosuhteita. Välillä oli kirpsakka pakkanen ja välillä pilkittiin loskassa.

Jäällä liikkuminen alkaa olla aika haasteellista lumisateiden vuoksi ja kyllä kunto varmaan hieman kasvoi muutaman kymmenen tuhannen askeleen jälkeen. Välillä ahkio tuli perässä tosi nätisti ja liukkaasti, mutta oli myös pakkaspäiviä, kun jäällä oleva loska jäätyi ahkion pohjaan.. niitä päiviä ei ole ikävä

Käytiin joulun jälkeen Virmasvedellä ja niistä reissuista kirjotinkin jo aiemmin. Kyseisten reissujen jälkeen ei ole tehnyt mieli Virmaalle ja siksi ollaankin pörräilty muilla järvillä pitkin Pohjois-Savoa.

Käytiin viime viikolla Siilinjärvellä Jälällä ja se järvi joko antaa kunnolla kalaa tai sitten se ei anna mitään. Meillä oli huono tuuri ja ahvensaldo jäi sinä päivänä nollaan. Ihan uskomatonta, kun emme edes nähneet luotaimessa yhtään ahventa koko päivänä!

Tuttu näkymä

Rannasta järvelle lähtiessä nähtiin moottorikelkan jälkiä ja ajateltiin jään olevan suht hyvä. Ensimmäinen koekairaus kertoi teräsjäätä olevan 14cm. Jatkettiin matkaa kohti kalapaikkaa ja pian aloimme ihmettemään märkää jäätä. Juha teki varmuuden vuoksi taas koekairauksen ja jäätä olikin enää vain 6cm. Lisäksi jää oli ihan höttöä.

Hui, heikkoa jäätä! Äkkiä kohti rantaa…

Lähdettiin äkkiä kohti mannerta ja sitä kohti mentäessä jää alkoi taas vahvistumaan. Todennäköisesti siinä kuuden sentin kohdassa oli joku virtapaikka, koska se oli saaren ja mantereen välissä. Yllätti kyllä aika kovasti, kun vähän aikaa aiemmin oli ollut paljon enemmän jäätä.

Oltiin loppupäivä tosi varovaisia liikkumisen kanssa ja kairattiin lyhyiden matkojen välein, jotta pysyttiin kärryillä jäätilanteesta. Päivä oli melkein MP. Sain viimeiseltä avannolta hauen, mutta se ei mieltä lämmittänyt, koska oltiin ahventen perässä.

Seuraavana päivänä lähdettiin käymään talven ensimmäisen kerran Sotkalla. Olin kuullut huhuja, että Sotkalla on jo sen verran jäätä, että sinne uskaltaa mennä ja kyllähän siellä olikin yli 15cm teräsjäätä joka paikassa, jossa käytiin.

Oltiin Sotkalla neljän hengen porukalla ja saatiin kartoitettua iso alue neljästään. Aamulla muutamalla ensimmäisellä avannolla oli hiljaista ja sehän oli vaan normaali jatkumo edellisen päivän Jälän reissulle. Olin täysin tottunut tuijottamaan tyhjää ruutua.

Kymmenen aikaan tapahtui jotain outoa. Uittelin Juhan rasiasta löytämääni Kalarosvon ahvenen nahkaista pientä kevennettyä. Olin juuri edellisenä iltana nähnyt Juhan tasurirasian vilaukselta ja sieltä silmiini osui vuosia vanha tasuri, jonka Tommi oli joskus lähettänyt minulle. Tasuri oli näköjään ollut Juhalla lainassa monta vuotta, joten oli aika ottaa se takaisin

Tämä oli niin hieno hetki, kun Tommi yllätti minut =)

Ahvenia alkoi nousta tasurille ja ne olivat ihan hurjina. Osa kaloista oli vain sadan gramman hujakoilla, mutta isoimmat lähes neljän sadan. Sain avannosta 21 ahventa ja jopa kädet tulivat kipeiksi, kun yhtäkkiä laitettiin tyhjiin avantoihin tottunut pilkkijä nostelemaan kalaa. Harvinaista herkkua!

Laitoin pienet kalat takaisin avantoon ja otin vain isohkot filekalat ruokakaloiksi. Vasta hurjan syönnin jälkeen tajusin, että mitä tasuria ne ahvenet oikein popsivatkaan. Kalarosvon ahvenen nahka on peräisin Sotkalta

Pienet takaisin kasvamaan

Drone-kuvaa ylhäältä käsin (kuvaaja: Ilkka Turunen)

Syönti oli ja meni. Sain enää yksittäisiä kaloja muilta avannoilta, mutta se ei haitannut ollenkaan. Olin niin iloinen, kun pääsin nostelemaan ahvenia urakalla ja Jälän tyhjä reissukin unohtui hetkessä.

Hyvä satsi :)

Päivän päätteeksi vertailtiin saalispusseja ja me kaikki neljä saatiin hyvät ruokakalat, vaikka pilkittiin isolla alueella. Ahven siis liikkui päivän aikana hyvin ja sitä oli paljon.

Seuraavan päivän pilkkipaikka oli vielä mietinnässä ja Sotka kyllä kiinnosti, mutta raskaassa lumiloskassa kävely ei niinkään… Ratkaisu tuli tuttavaporukalta, joka oli menossa Sotkalle pilkille ja heiltä kuulemma saisi ”taxikyydin” kelkalla. Sillä sekunnilla seuraavan päivän pilkkipaikka oli päätetty

Saalis oli lähes takuuvarma. Oltiin heti auringonnousun aikaan kalapaikalla ja aloimme odottamaan luotaimeen piirtyvää ilotulitusta. Lupailin, että kymmenen aikaan alkaa syönti.

Kahdeltatoista ympärillä oli tyhjiä luotaimia ja hämmentyneitä ilmeitä. ”Ai eilenkö te saitte tästä hyvin kalaa?” Jep, saatiin. Jostain syystä kalat olivat nyt kadonneet.

Hups, mihin ne Sotkan ahvenet katosivat?

Sain päivän aikana yhden fileahvenen ja edellisen päivän hurja syönti oli vain muisto. Lisäksi sain yhden siian, jonka vapautin.

Myös siialle maistui ahvenrosvo

Onneksi saatiin taxikyyti vielä takaisin rantaan, vaikka olin ehkä lupaillut liikoja aamulla Huhujen mukaan ahven oli aloittanut taas hurjan syömisen heti seuraavana päivänä, jolloin me olimme jo kaukana

Sotkalla siis oli ahven syönyt, mutta me oltiin pilkillä ihan muualla. Ehkä olisi pitänytkin vaan jatkaa Sotkan pommittamista, sillä uusi paikka antoi vain pari ruokakalaa. Ihan mukavan oloinen ja potentiaalinen paikka, mutta joskus mietin, että miten ihmeessä me osataan lähes aina mennä sellaiselle kalapaikalle, jossa söi eilen tai sitten siellä syö huomenna. Harvoin sattuu syöntipäivä omalle kohdalle.

Moni on kyllä nyt saanut ahvenet aktivoitua syömään käyttämällä morria, mutta minä en vieläkään ole toukkapurkkia hakenut.. katsotaan sitten tasurihurjien talvitreffien jälkeen =D

Uusi paikka antoi pari filekalaa, huulessa Veikko-tasapaino

Eilen oli yhden kalan päivä. Tai sain minä useammankin ahvenen, mutta vain yhden hyvän Oltiin Kallavedellä ja aika outoa, että siellä on jäätä vain 10cm. Tai ei kai se outoa ole, kun Kallavesi ei ole ollut edes kauan vielä jäässä ja nyt on satanut luntakin eristeeksi. En varmasti uskaltaisi vielä mennä Kallavedelle ilman Ursuitia ja kelluntahaalaria, saati ajaa kelkalla, kuten jotkut..

Oltiin jo hyvissä ajoin liikkeellä ja jouduttiin odottamaan puolitoista tuntia auringonnousua. Sain ensimmäisen kalan yhdeksältä, siis puoli tuntia ennen kuin aurinko nousee.

Aamun ensimmäinen ahven, ulkona oli ihmeen valoisaa, vaikka aurinko ei ollut vielä noussut

Juha pilkkii =)

Penkan syvyyden kartoitusta

Aamupäivällä oli hiljaista ja olin jo luopumassa toivosta, kunnes puolen päivän aikaan vähän parempi ahven lähti pohjasta kohti välivedessä uivaa kuore Veikkoa. Ahven nousi tasurille ja tärppäsi heti. Olin onnellinen, oikein mukava kala vuoden 2018 loppuun =)

Veikko-tasuri huulessa

Eilen oli ihan uskomattoman ihana ilma! Aurinko paistoi ja vaikka oli yli kymmenen astetta pakkasta, ei ollut yhtään kylmä, sillä ei oikeastaan tuullut. Kala ei ollut mitenkään hurjalla syönnillä, vaikka toivon että olisi ollut, koska meidän ruokakalojen keskikoko oli yli puoli kiloa.

Juhan isoin ahven oli 630g ja minun isoin puolen kilon hujakoilla. Joskus kun saisi sen kokoisten ahventen ilotulituksen luotaimen näyttöön… no se päivä ei ollut eilen, vaikka uuden vuoden aatto olikin

Juhan isoin ahven kelpuutti Kalarosvon ykköstykin

Kesken päivän jäähän repesi railo

Käytiin vielä tänään pilkillä, vaikka keli ei ollut mikään ihanteellinen. Lunta satoi aamusta asti ja ilmanpaine laski eilisestä kuin lehmän häntä. Olin aamulla aika varma, että kala ei syö, mutta aina se pieni toivonkipinä on olemassa, jos sittenkin…

Aikamoinen pudotus (kuvakaappaus www.ilmatieteenlaitos.fi)

Manu Rantamäen jigipäät ovat hyviä mikrojigeille

Tänään joitakin pieniä ahvenia ylös

Muutama sintti haksahti tasuriin ja jigiin, mutta isompia ahvenia en luotaimessa edes nähnyt. Lunta satoi isoina rätteinä koko päivän ja olosuhteet olivat tosi märät. Pilkkiminen oli silti kuitenkin kivaa, koska ei ollut yhtään kylmä ja vedenpitävät vaatteet pitivät kuivana. Kiva päivä, vaikka kalaa ei tullut. Normipäivä.

Vedenpitävät varusteet ovat ehdottomat tällä kelillä!

Ihan kaikki ei ole vedenpitävää =)
Artikkeli Kahdeksan päivän pilkkiputki julkaistiin ensimmäisen kerran FISH ME LUCK.