Lajikalastuksen SM-kisat 2019 - Fongausyhteisö

Lähde: 

Lajikalastuksen SM-kisan mitalistit ovat Timi Laitinen (pronssia), Juha Salonen (mestari) ja Roope Jansson (hopeaa).
. Kuva: Jukka Halonen / Skes ry

Jos ajatellaan lähtökohdat minkä pohjalla lähdin vuoden 2019 Lajikalastuksen henkilökohtaisiin SM-kilpailuihin Helsinkiin, niin tulosta voi pitää todella yllätyksenä. Ilman treenejä, mäskiä, jigivehkeitä ja vielä ennen kisaa ilman syöttejä...

Kisaa edeltävänä iltana olin antamassa kilpakumppaneilla pari tuntia eteen Longinojan Älä ole yksin -purokävelyn järjestelyjen takia, mutta onneksi ihana vaimoni suostui nämä hoitamaan puolestani. Kiitos rakas!

Aina kun saapuu Honkaluotoon, on upeaa nähdä fongareita, joita ei välttämättä näe muuten kuin kisoissa. Tiivis yhteisö, johon kaikki halukkaat ovat tervetulleita. Vaikka osaa kisaajista ei ole edes nähnyt livenä ja keskustelut on käyty somekanavissa, tuntuu kuin oltaisiin kalastuksen parissa tunnettu toisemme aina.

Olli ja Marco ja Keijukalojen kaunottaret Jaana ja Eeva, Lesnan naputtajien Ville, Justus ja Miika, Kotkan Kalamaronista tutuksi tullut Petri ja te kaikki uudet ihanat tuttavuudet. Itselleni sijoitus on toissijainen asia, teidän kisaajien takia osallistun. Kiitos siis kaikille!

Kisapäivä - tutut, mutta tuntemattomat kalavedet
En käy kilpailua kokonaisuudessa läpi vaan muutamia hienoja hetkiä ja muistoja näistä taakse jääneistä kahdeksasta tunnista. Ennakkotiedusteluissa oli selvää, että kilpailusta tulisi haastava. Kirkas lähes tuuleton keli, matala merivesi ja syömähaluttomat kalat. Tilanne on kaikille sama, turha siis valittaa.

Näissä tunnelmissa se alkoi ennen autosta pois nousua.

Onks sulla särkylääkettä?1000 Panadol löytyy. Kiitos, tämä auttaa varmasti.Kipua, särkyä ja piilolihaksia, näistä tuntemuksista on tämä kilpailun alku rakennettu.

Kellon pikselit piirtyivät näytölle ja lukemaksi muodostui klo 9.00. Oli aika startata kisaan, kahvikuppi kädessä lähden kohti Mustikkamaata ja tavoitankin sieltä Timin kävelyseuraksi.

Taktiikoita on monia, minä lähdin näin etenemään...

Kivisimppu, ensimmäinen laji joka nousi ja vielä suunnitellulta alueelta ja antoi hienon startin kilpailulle. Pari minuuttia siihen lopulta vain meni. Kipu hävisi, tämä lähti hyvin liikkeelle.

Turpa, oikea paikka ja ensimmäiset viisitoista sekunttia syötti vedessä. Lajipiste plakkariin ja matka jatkuu.

Tältä se näyttää, ei kilpailussa saatu yksilö.

Sorva, Scardinius erythrophthalmus! Voin uskoa, ettei moni kisaan osallistuja halua hetkeen onkia näitä punaeväisiä särkikaloja. OV sen näytti, helppoa kun sen osaa. Me muut... ehkä sitäkin pitää harjoitella. Onneksi sitkeys palkittiin ja lopulta löysin sorvat ja sainkin niitä useita ylös asti. Laji jonka eteen taitoin eniten kilometrejä ja käytin ehdottomasti eniten aikaa.

Lahna, pasuri, mustatäplätokko, salakka, ahven ja särki näistä lajeista ei jää jälkipolville kerrottavaa. Kiitos kuitenkin sinulle, joka haavitsit lahnani :D

Kuha, eka oli alamittainen vain 36 cm...

JESH! huudan Honkaluodon pihalla, kuha jonka juuri sain on mitaltaan 44 cm ja reilusti mitallinen! Kilpailuaikaa on jäljellä kymmenkunta minuuttia, vastaani kävelee Roope jolla on kaksi ässälajia ja nyt äsken nousseen sorvan jälkeen yhdeksän lajia kasassa. Minulla lajeja on kuhan jälkeen kymmenen.

Tuota saatua kuhaa edelsi välineruljanssi joka osoittaa hyvin lajikalastajien hienouden. Tämän kiteytti Suomen mestari Olli Varhimo upeasti omassa kilpailupostauksessaan facebookissa;

"Isot onnittelut voittajalle Juha Salonen! Hienoa saada uusi jäsen "voittajien kerhoon", varsinkin lajikalastuksen lippua yhläällä pitävä henkilö kyseessä! Sain kuitenkin "nimen lehteen", kun voiton ratkaisseen kalan viehe oli omasta jigiboksistani - ja Juha siitä toimittajalle mainitsi. Juha katsoi jigiboksiani ja olisi halunnut "banaaninvärisen" jigin, muttei löytänyt.

Mutta sain Marco:n kanssa ylipuhuttua kokeilemaan samaa mattavalkoista Traperin 9cm kalajigiä kuin millä itse kuhaa yritimme. Juha otti 7g pään, kun itse vedin 10g päällä. Ehkä se pään paino sekä "käsiala" oli se ratkaiseva tekijä, miksi kisan ainoa mittakuha tuli Juhalle. Samalla jigillä sain keväällä toisella heitolla maratonissa 54 cm kuhan, joten on sen pakko olla pelivehje kyllä."

Lisätään tähän vielä se, että virvelikään ei ollut oma :D

Menen istumaan Honkaluodon laiturille ja tiputan morrin veteen. Ensimmäinen kala on pieni pasuri, samalla Markus kilpailujohtajana käy huutamassa Honkaluodon kalliokärjeltä "kilpailuaikaa jäljellä viisi minuuttia".

Ei se helpolla tullut. Syyskuun hellepäivä, kalakamat ja eväät vielä kannettavana. 

Pitkät on viisi minuuttia kun takana on 7 tuntia 55 minuuttia, jalat huutavat hoosiannaa. Lauantaina aloitin päiväni klo 7.30 ja lopetin klo 18. jälkeen. Päivä meni ensiksi työkaveriani Daiwanaista, eli Millaa muuttaessä ja sieltä ruokailun kautta siskoa auttamaan muutossa.

Takana eilinen ja tämän päivän reilut yksitoistakilometriä ravia ympäri Mustikkamaata - Kulosaarta - Kalasatamaa.

Palkintojen jakoa odotellessa onnitteluja, taputteluja selkään ja reippaita kädenpuristuksia. Kiitos teille kaikille eikä unohtaa saa kisajärjestäjiä. Me kaikki ollaan voittajia, ja palkintomme ovat hienot ihmiset ympärillämme.

Elämässäni kalastus on antanut paljon ja eniten nimenomaan teidän hienojen ihmisten kautta. Erityisesti Kalamaraton tiimini, elinikäiset ystäväni Markus, Mikko ja Timi..

Kuuntelen Honkaluodon päärakennuksessa pöydän päässä Business FM:n Juha Kakkurin tekemää voittajan haastettelua ja katson samalla facebookista miten Longinojan purokävely on mennyt.

Neljäkymmentä osallistujaa purokävelyllä, palaute vain positiivistä ja toive, että näitä järjestetään lisää.

Kyynel vierähtää poskelleni jos toinenkin, kaksi minulle rakasta asiaa Fongaus ja Longinoja. Molemmat onnistuivat tänään yli odotusten.

Jos sinua kiinnostaa lajikalastus, liity facebook ryhmäämme ja kysy apua. Me autamme.

PIIP tää on hieno laji, ja se on teidän ansiota! Toukokuussa 2020 viimeistään tavataan.
Lajikalastuksen Suomen mestari 2019 - Juha Salonen. Kuva: Jukka Halonen / Skes ry

Iltalehti:  Lajikalastuksen SM-kisa käytiin Helsingissä – Eeva ja Jaana jahtasivat tokkoja ja turpaa: ”Tähän jää koukkuun!”