Loskaiset terveiset

Lähde: 

Kyllä on taas satanut lunta! Onkohan tämä jokin ennätystalvi Suomessa lumimäärän suhteen? Pian siirrytään jo huhtikuulle ja lunta tulee tupaan edelleen eikä keväästä ole tietoakaan. Pilkille ei kukaan tervejärkinen lähde sataa metriä kauemmas rannasta. Itse asiassa eilen mittasin matkan, jonka jaksoin kävellä jäällä ahkioita vetäen. Se matka oli seitsemän metriä ja sen jälkeen piti puuskuttaa puoli minuuttia.
Lumen ja loskan suhteen on järvikohtaisia eroja ja pahin loska taitaa löytyä Roikanvedeltä, jossa käytiin eilen. Kelkka suti tyhjää lähes koko ajan ja pelkäsin ihan tosissaan, että jäädään jumiin. Katselin jo lähisaaria sillä silmällä, että siellä joutuu kevään viettämään, kun jäältä ei yksinkertaisesti pääse pois. Onneksi lopulta pääsimme takaisin rantaan ja kyllä Roikan suunnalta muutamia riemunkiljahduksia silloin kuului :)
Säät ovat vaihdelleet tosi paljon ja ollaan pidetty vähän kalastustaukoa. Kävin viikko sitten lauantaina tytön kanssa Kallavedellä pikapiston ja jo silloin jäällä kävely alkoi olla tuskaista. En kuitenkaan arvannut, että tilanne ei todellakaan ole menossa parempaan, vaan pahempaan, suuntaan. Veden määrä jään päällä on lisääntynyt ja satoihan sitä luntakin lisää viikolla.
Rannassa vielä hymyilytti
Meidän pikareissun tuloksena oli yksi ahven ja ei se kalastusinnon tartuttaminen lapseen oikein mennyt nappiin. Kuvittelin vieväni tytön helpolle kalapaikalle, josta saadaan satavarma saalis. Reilun puolen kilometrin kalapaikalle rämpimisen jälkeen pilkittiin tunti tyhjää, tai yksi sintti tarttui minun siimaan, mutta muuten tosi heikkoa. Ja sitten vielä paluumatka rantaan samassa loskassa rämpimistä. Jostain syystä tyttö ei ole pyytänyt enää uutta yhteistä reissua.
Äipän kanssa tyhjää pyytämässä
Tiukassa oli yksi vaivainen ahven
Tehtiin Juhan kanssa pari reissua Sotkalle, kun Sotka oli esittänyt oikein potentiaalisia elonmerkkejä edellisellä viikolla. Elonmerkit olivat kuitenkin viikon aikana hiipuneet ja Sotka muuttunut omaksi vaikeaksi itsekseen. Ensimmäisellä reissulla sain kolme filekalaa ja toinen reissu päättyi sekä minulla että Juhalla kirjaimiin MP.
Eka reissun aamuna pyrytti
Ja hetken päästä aurinko pilkotti pilven raosta
Luulin, että Sotka syytää näitä avannosta enemmänkin
Päivän saldo jäi kolmeen, kameleonttihile uv-maha Nulikka toimi ja poimi parhaat päältä
Lunta riittää
Kuten tekstin alussa kerroin, kävimme talven ensimmäisen reissun Roikanvedellä. Se oli itse asiassa vasta meidän toinen reissu sinne ikinä. Tänä talvena olen kuullut mielenkiintoisia huhuja sieltä ja meillä on ollut useamman viikon mielessä, että pitäisi käydä.
No ehkä olisi tosiaan pitänyt käydä vähän aiemmin. Nyt kun siirrettiin ja siirrettiin Roikan reissua, olosuhteet jäällä ehtivät mennä surkeiksi. Hyi. Vieläkin puistattaa se tunne, kun olin aivan varma, että jäädään kelkan, ahkioiden, kairojen ja tuhannen kilon tavaramäärän kanssa jumiin monen kilometrin päähän rannasta. Mitä ihmettä me olisi tehty sitten? Kun jo se seitsemän metrin kävelymatka meinasi aiheuttaa totaalisen sippaamisen, niin saati sitten seitsemän miljoonan askeleen matka…
Puutossalmen lossi vei meidät Vehmersalmen puolelle
Meillä oli jo heti rannassa vaikeuksia lumen kanssa, kun parkkilevikettä ei ollut aurattu. Auto kärryineen meinasi jumahtaa hankeen ja aikaa kului yllättävän paljon, sillä lähdimme kotoa jo seitsemän jälkeen ja päästiin lopulta pilkkimään vasta kymmeneltä.
On hetkiä, jolloin toivoisi karttojen syvyyskäyrien pitävän paikkansa ja eilen oli se hetki. Katsottiin rannassa määränpää kartasta valmiiksi ja lähdettiin Lynkkiksellä kohti apajia. Lynkkis huusi kuin viimeistä päivää, kun kelkka suti jatkuvasti. Lähes viidenkymmenen sentin lumikerroksen alla oli paksu kerros loskaa ja vähän väliä sain pienen sydänkohtauksen, kun luulin meidän jäävän jumiin.
Nämä lumet ovat täällä vielä juhannuksenakin
Päästiin kalapaikalle ja syvyyttä piti kolmen kartan mukaan olla noin kaksitoista metriä. No sitä oli 16 metriä. Siirryttiin hieman matalampaan (muka) ja siinä syvyyttä olikin jo 18 metriä. Voi ei. Avantojen tekeminen oli tuskan takana, kun ensin piti kaivaa iso kolo hankeen, että löysi jäänpinnan.
Avantojen tekeminen ei ollut herkkua
Päätettiin siirtyä kelkalla muutama sata metriä uuteen paikkaan ja toivoa parasta, että käyrät pitävät paikkansa. Onneksi kartta oli ystävämme ja löysimme oikean syvyyden. Kelkalla liikkuminen oli niin riskialtista, että seuraavan kerran kelkka käynnistyisi vasta kotiinlähdön aikaan. Emme halunneet ajella yhtään turhaan, vaan palata suunnilleen samoja jälkiä takaisin rantaan iltapäivällä.
Ahkiokin kulki ihan vinossa hirveän lumimassan päällä
Meidän piti siis kalastaa koko päivä samalla alueella. Onneksi meillä oli lumilapio mukana, niin sillä sai tehtyä lumeen aukkoja avannoille.
Kyllä huomaa, että tässä on kalastettu
Aamupäivällä avannoilla näkyi heti muutamia kaloja ja sain yhden filekalan Kalarosvon ykköstykillä. Juha sai 600g ahvenen Mr. Manulla. Aika hyvä merkki, jos päivä jatkuu tällaisena.
Ensimmäinen ahven Roikalta
Iso Mr. Manun kevennetty kelpasi 600g Roikan raitapaidalle
Muutaman tunnin tasurin heiluttelun jälkeen filekalojen saldo oli edelleen kaksi. Mikä on kun ei tasuri enää kelpaa, vaikka avannoilla kuitenkin näkyi kalaa?
Jään päällä oli 10cm vesikerros
Käytin viimeisen oljenkorren ja laitoin siiman päähän Jarmon morrien valmistaman morrin. Syvyyttä oli 12 metriä ja aamulla olin kahden vaiheilla kehtaanko edes ottaa toukkia mukaan, kun morrittelu niin syvässä ei ole kovin helppoa.
Onneksi oli toukat mukana, sillä kun tasuri vaihtui morriin, kaloille tulikin nälkä. Sain kahdeksan kalaa, joista puolet oli sinttejä ja puolet filekaloja. Morrilla pilkkiessä kalojen koko vaihtelee paljon enemmän, kuin tasuroidessa. Morri saattaa antaa kukkokalan ja mörön ihan peräjälkeen.
Kiva se on mörköjäkin välillä saada
Tasurihurjan salainen ase =D
Eivät ne kalat hurjalla syönnillä olleet morrin vaihdon jälkeenkään, mutta ihan hyvä reissu kalojen suhteen, kun niin monta tuntia pilkittiin keskipäivällä tyhjää.
Välillä piti pötkötellä kelkan päällä, kun kala ei syönyt
Kotiin lähdön koittaessa oli edessä vielä pieni jännitysnäytelmä, että täytyykö alkaa apuvoimia hälyttämään vai jaksaako Lynkkis rantaan asti. Ajettiin valonnopeudella rantaan ja Lynkkis ei ehtinyt edes upota paluumatkalla loskaan, vaan luotettava työjuhta kiisi kuin unelma. On se mukava vehje!
Loppu hyvin kaikki hyvin ja Roikanvedelle ei enää näillä jäillä eksytä
Kotimatkalla oli hienot maisemat
Vaikka eilen oli hirveää liikkua kelkalla, pilkkihullun mieli kaipasi silti takaisin jäälle. Kallavesi ja Sotka ovat ainakin paksun loskan peitossa, joten päätimme lähteä katsomaan Virmasveden tilanteen.
Sehän oli kuin unelma, jäällä ei ollut pisaran pisaraa vettä ja luntakin hieman vähemmän kuin muualla. Kelkka kulki hienosti eikä ollut mitään pelkoa, että jäätäisiin kiinni. Olihan siellä raskasta kävellä ja samalla tavalla joutui lumeen kaivamaan kolosen avantoa varten, kuin muuallakin, mutta lumi oli kevyttä.
Virmasvedellä lunta oli vähemmän, kuin Roikalla
Oltiin jäällä puoli kahdeksalta ja seitsemän tunnin jälkeen luovutimme ahvenen etsinnän suhteen. Jos pitäisi laittaa Suomen järviä järjestykseen vaikeusasteen mukaan, niin kyllä Virmasvesi pojottaisi aika kärkipäässä. Missä siellä muka on kalaa? Ei missään.
Iltapäivällä tuuli oli niin hirveä, että piti pilkkiä ”kelkkatoimistossa”
Kalastettiin 5-10 metrin vettä ja sain päivän aikana vain yhden ahvenen ja senkin ronkin morrilla.
Hurraa.
Aamulla tuli myös talven ensimmäinen kuha, mutta harmi kun se oli alamittainen. Hannu Hanhi jäi tänään täysin ilman kaloja.
Ykköstykki maistui kuhalle
Olen pariin otteeseen kertonut, että järjestän tänä talvena kirjoituskilpailun alle 18-vuotiaille. Nyt on viimeiset pilkkiviikot käsillä ja 15.4. mennessä toivon saavani mukavia kalastustarinoita luettavakseni. Palkintona on jääkairan ja pilkkiasun lisäksi seuraavan näköisiä herkkuja.

Pian on pilkkikausi ohi ja päästään taas kalastamaan veneestä käsin. Kivaa se on sekin! Viime syksynä kuvattiin pieni videopätkä veneessä, käykäähän Youtubessa katsomassa, jos kiinnostaa =) Linkki.
Artikkeli Loskaiset terveiset Kuopiosta julkaistiin ensimmäisen kerran FISH ME LUCK.