Pilkillä

Lähde: 

Hyrrr, Kuopiossa on kylmä. Onneksi loppuviikosta jo lauhtuu jonkun verran. Ollaan käyty muutaman kerran pilkillä ja joka kerta pakkasta on ollut vähintään -15C. Ja siihen kun lisää pienen tuulenvireen, niin kyllä on nenänpää ollut punaisena.
Nyt tuntuu taas vahvasti siltä, että Ahdilla on jotain minua vastaan. Minun kalareissut ovat menneet niin huonosti, että ihan hävettää. En ymmärrä miten onnistun aina tekemään avannot juuri niille paikoille, missä ei ole kalan kalaa. Ja onnistun siinä vielä kymmeniä kertoja päivän aikana.
Onneksi Prismasta saa kalaa, jos ei omat reissut tuota tulosta. Paistetut muikut <3
Meidän perheessä on Hannu Hanhi ja Aku Ankka, toisen ei tarvitse tehdä kuin maksimissaan neljä reikää, niin jo paukkuu kiloiset. Toinen tekee muutaman kymmenen reikää ja lopulta kairaa kiveen. Jep, olo on kuin Akulla.
Käytiin viime viikolla talven ensimmäisen kerran Etelä-Kallavedellä. Lähdimme Pirttilahdesta kelkalla ja vaikka alkuun vähän pelotti jäätilanne, niin kyllä siellä uskalsi ajaa. Ja paljon siellä oli jo jälkiäkin. Jää oli kauttaaltaan kovaa, ei onneksi ollut loskakerroksia välissä.

Oltiin koko päivä yhdellä tutulla paikalla ja suunnitelma oli kartoittaa tosi iso alue ja monenlaisia syvyyksiä. Kala kuitenkin liikkui huonosti ja päivän saldona oli vain muutama ahven, joista ”isoin” 150g.

Nautiskeltiin kyllä päivästä ja kelistä täysillä, vaikka kala ei syönyt. Niin hienot maisemat ja aurinko paistoi pitkästä aikaa ihan kunnolla. Oli nättiä :) Valokuvissa näyttää siltä, että aurinko tippui jäälle, sillä ilmassa oli niin paljon sumua, että kännykän kamera meni hämilleen.
Tämä kuva ei ole avaruudesta, vaikka puitteiden puolesta voisi olla, kun minäkin näytän astronautilta =D

Olen tutustunut blogin kautta erääseen Pekkaan ja meillä on ollut suunnitelmissa tehdä yhteinen pilkkireissu tänä talvena. Viime lauantaina reissu toteutui ja sääennustekin oli luvannut oikein hyvää keliä.
Meillä oli aikomuksena olla jäällä jo auringonnousun aikaan, jos vaikka kala sattuisi syömään juuri silloin. Rannassa auton mittari näytti -20C ja autossa oli kolme aika hämmästynyttä ilmettä. Sääennustehan lupaili paljon lauhempaa keliä, mutta meteorologit näköjään muuttivat mielensä.
Kylmää oli
Rannassa en ollut varma, että halusinko kalan syövän vai en. Jos kala syö, niin sormet jäätyvät hetkessä ja jos ei syö, istun sormet lämpöisinä tyhjää luotainta tuijottaen. No sormien jäätymisen uhallakin lähdimme etsimään isoja ja nälkäisiä ahvenia.

Pekka sai aamun ensimmäisen ahvenen ja se oli reilu 300g. Itse karkuutin viereisellä avannolla yhden filekalan, kun sormet olivat niin jäässä, että en saanut siimasta mitään otetta. Onneksi minulla oli Nevercoldin akkurukkaset mukana ja karkuutuksen jälkeen pistin lämmitettävät rukkaset käsiin. Rukkaset ovat ihan ehdottomat kovalla pakkasella. Minun sormet ainakin ovat tosi kylmän arat ja -20C pakkanen koski sormiin. Pelkkä pakkanenkaan ei vielä olisi ollut niin paha, mutta 4 metriä sekunnissa puhaltanut tuuli kyllä puri joka paikkaan sormista lähtien.
MR. Manun pieni karvapyrstötasuri on huippuvehje =)

Emme löytäneet niitä hurjan nälkäisiä isoja ahvenia. Itselläni päivän saldo oli neljä ahventa, joista isoin 300g ja Juhalla täysin sama saldo. Pekka sai päivän parhaan saaliin ja aivan ansaitusti, hänellä oli kymmenkunta filekalaa ja lisäksi päivän isoin kala. Aina kun katsoin ympärilleni, niin Pekka näkyi pienenä pisteenä jossain kaukana. Hurja määrä kilometrejä ja vielä hurjempi määrä reikiä käsikairalla.
Taustalla luotaimen näytöllä näkyy kyseisen kalan nousu ja tärppi
Valokuvien ottaminen ei päivän aikana oikein onnistunut. Otan kaikki blogikuvat aina puhelimella ja näköjään pakkasella valokuvia ei voi ottaa, ainakaan iPhonella. Pidin puhelinta muutaman minuutin ”raittiissa” ulkoilmassa, kun tutkin karttaa, ja lähes täydestä akusta huolimatta puhelin sammui. Ehkä kalareissut täytyy unohtaa -20C pakkasilla. Tai ainakaan niistä ei jää mitään todistusaineistoa kuvien muodossa :)
Kaikesta huolimatta päivä oli tosi mukava, kiitos Pekalle seurasta!
Eilen pakkasta oli lähemmäs kaksikymmentä astetta, mutta kun kalaan teki mieli, niin olihan se lähdettävä. Keli oli tosi kirkas ja aurinkoinen, ja olin lähes varma, että kala ei syö. Oikeastaan se oli hyvinkin todennäköistä, jos katsottiin edellisten reissujen tuloksia. Ehkä kaloilla on paastoaika.
Auton ikkunasta katsottuna keli oli loistava, mutta heti kun päästiin jäälle, niin ei enää naurattanut. Tuuli oli paljon kovempi, kuin lauantaina ja olin taas varautunut akkurukkasilla. Vaikka vaatekerroksia oli kuusi, siltikin olin ihan jäässä. Ei voinut puhua enää kalastusnautinnosta. Ehkä tämä kovilla pakkasilla pilkkiminen on unohdettava ja odotettava lauhtumista. Sitä kai ne kalatkin odottavat, ennen kuin alkavat syömään.
Siellähän on ihana keli! Tai sitten ei…
Olin ehtinyt istua aamun ensimmäisellä avannolla vain hetken aikaa, kun näin ison keltaisen viivan tulevan määrätietoisesti kohti tasuria. Ihan selvä ahvenen nousu, hauki olisi tehnyt syöksyn.
Tunsin vavassa jäätävän tärpin ja huusin jotain, en edes muista mitä. Hetken aikaa kuitenkin nostin kahden kilon ahventa aivan fiiliksissä. Pian tajusin, että kala ei voi olla ahven, sillä se oli järkyttävän painava. En ole koskaan pitänyt pilkkisiiman päässä mitään niin isoa. Siima huusi sormien välissä ja avannon alareunaa vasten, ja kala spurttaili hurjana. Sain kalaa aina välillä vedettyä lähemmäs avantoa, mutta kohta taas Kalarosvoa vietiin.
Huusin Juhan apuun. Uimassa oli yksi tärkeimmistä aarteistani, kuore Kalarosvo, ja sitä en halunnut menettää. Kala kuitenkin tuntui niin isolta, että lähes jo luovutin sekä kalan että tasurin suhteen.
Juha tuli avuksi avannolle. Aika kului ja en saanut kalaa edes näytille. Käskin Juhaa etsimään nostokoukun ja onneksi olin tehnyt kaksi avantoa, niin Juha sai päivystää nostokoukun kanssa toisessa ja minä ohjailin siimaa toisessa.
Vihdoin kala saatiin avantojen alle ja olihan sillä kokoa. Vielä siinä vaiheessa emme kuitenkaan tajunneet, että kuinka paljon. Jotenkin Juha sai iskettyä nostokoukun hauen leukaan, mutta pää oli niin suuri, että kala ei kääntynyt avantoon mitenkään. Nostokoukku oikeni pilalle, ei sitä ollut näköjään tarkoitettu niin isoille kaloille.
Jännitysnäytelmän lomassa ehdin nappaista kuvan
Juha riisui haalarinsa yläosan pois ja päätti ottaa hauen liplockilla ylös. Hän laittoi viiltosuojasormikkaan käteensä ja alkoi etsiä avannon alta hauen kiduskantta. Kohta hauki oli liplockissa, mutta siinä vaiheessa tajusimme, että kuuden tuuman avanto oli aivan liian pieni. Kala ei vaan yksinkertaisesti mahtunut siihen reikään. Juha irroitti otteensa ja peli oli pelattu.
Pelkäsin edelleen tasurin puolesta. Sain kalan tuotua oman avantoni alle ja tasuri oli tosi nätisti huulessa. Ja kyllä oli muuten huulilla kokoa, ei sitä suuta olisi siihen reikään saanut mitenkään mahtumaan. Oikeastaan minun pahin pelko pilkillä on aina ollut se, että saisin siiman päähän kymppikiloisen hauen. Pelottavia kaloja ja varsinkin talvella, kun kaikki ”kommunikaatio” pilkkijän ja kalan välillä tapahtuu pienen mustan aukon kautta.
Eilen minun ja hauen kohtaaminen päättyi ehkä parhaalla mahdollisella tavalla, kun hauki irtosi tasurista, vaikka olisihan se ollut mukava tietää kuinka iso kala oli kyseessä. Todennäköisesti oma ennätyshaukeni ja ainakin suurin pilkkikala aivan varmasti. Mutta toisaalta se olisi ollut sen hauen loppu, jos me se jäälle olisi saatu. Pakkasta oli kuitenkin niin paljon ja ei kalaa olisi pienestä avannosta voinut enää takaisin tunkea.
Tasuri säilyi vahingoittumattomana, ainoastaan jigipyrstöstä puuttui pieni pala
Väsytys kesti puoli tuntia ja outoa oli se, että minulla oli hiki, mutta sormet olivat ihan jäässä. Makasimme Juhan kanssa jäällä kasvot kohti avantoja lähes koko väsytyksen ajan ja tottakai sormet paljaina. En kyllä kovin mielellään haluaisi kokea vastaavaa tapahtumaa uudestaan, ehkä sitten kesällä kun kalan saa haaviin ja vapautuskin onnistuu. Ja on lämmintä ;)
Eilisen saldo oli yksi miniahven, jonka sain rokastamalla sen selästä Tuntuu, että reissu reissulta saaliit muuttuvat naurettavammiksi. Ehkä ensi reissulla tasurilahna? Hannu Hanhi sai eilen pari fileahventa ja mittakuhan. Ehkä hanat aukeaa loppuviikosta…
Nuoret muistakaahan tämä kilpailu =)

Artikkeli Pilkillä pakkasessa julkaistiin ensimmäisen kerran FISH ME LUCK.