Pilkillä, messuilla &

Lähde: 

En ole ehtinyt kirjoittamaan blogiin pitkään aikaan, kun on ollut kaikennäköisiä kiireitä. Onneksi kiireiden lomassa olen ehtinyt käymään pari kertaa pilkillä. 

Kaikki varmaan huomasivat somesta ja lehdistä, että Helsingissä oli venemessut. Aika moni siellä taisi myös käydä paikan päällä ja itsekin olin paikalla ensimmäisenä viikonloppuna. Todella suuri tapahtuma ja paljon nähtävää. Oli mukava kokemus päästä messuilemaan  

Viime perjantaina ehdin vihdoin taas pilkille kahden viikon tauon jälkeen. Kun käytiin edellisen kerran kalassa, niin jäällä oli tosi huono ja raskas liikkua, ja kelkka meinasi jäädä jumiin loskaan. Emme tienneet mitä jäällä oli kahden viikon aikana tapahtunut, joten perjantaina jätimme kelkan suosiolla kotiin ja lähdimme pilkille jalkapelissä. 

Kun mentiin jäälle, niin liikkuminen oli aivan erilaista kuin pari viikkoa aiemmin. Oli outoa, kun jäällä pystyi kävelemään kilometrin. Edellisellä reissulla jo kymmenen metrin kävely tuotti tuskaa. Toivo heräsi, ehkä me pilkitään vielä maaliskuussakin…

Meitä vähän harmitti jäällä, kun emme olleet ottaneet kelkkaa mukaan. Toisaalta minulle riitti jo ihan hyvin se, että pääsin jäälle hengittämään raitista ilmaa, pitkä kalastustauko oli niin tuskainen. Keli oli perjantaina tosi nätti, mutta tuulinen. Täytyi pitää tavaroista kiinni ihan kunnolla, sillä tuulen nopeus oli kymmenen metriä sekunnissa ja puuskissa vielä enemmän.

Tapasin venemessuilla Joensuun Tommin ja Tommi oli tehnyt Kalarosvosta uuden lyijyisen proton. Sain yhden tasurin testattavaksi ja uusi malli toimi hyvin jo heti perjantaina, sillä päivän kaikki ahvenet tulivat sillä. 

Kirkas päivä oli haastava ja ahvenet arkoja, ja Juha ei edes nähnyt ahvenia omassa luotaimessaan koko päivänä. Minä sain vajaat kymmenkunta kalaa, mutta yksikään niistä ei ollut jättiläinen. Lähdimme perjantaina jäältä pois jo kahdelta, kun kala ei osoittanut aktivoitumisen merkkejä.

Lauantaina suuntasimme Suuri-Pieksä nimiselle järvelle. Olemme käyneet siellä yhden kerran aiemmin muutama vuosi sitten ja silloin saalis oli haukipainotteinen. Järveltä on kuitenkin kuulunut hyviä ahvenhuhuja, joten lähdimme mielenkiinnosta kokeilemaan löytäisimmekö itsekin sieltä raitapaitoja.

Kevät tulee hurjaa vauhtia ja päivän pituus senkun kasvaa. Lähdimme Kuopiosta seitsemältä, koska aurinko nousee jo ennen kahdeksaa. Oikeastaan olimme myöhässä siltikin, sillä aamut eivät ole enää kovinkaan hämäriä. Kohta täytyy varmaan laittaa pilkkiaamuina kello soimaan jo neljältä.

Oltiin jäällä kahdeksan jälkeen ja kyllä puitteet olivat kunnossa. Keli oli nätti ja edellisen päivän tuuli tyyntynyt. Jäällä liikkuminen oli luxusta. Kun lähdettiin kelkalla rannasta, niin kelkka pysyi lumen päällä. Oli outoa, kun ei tarvinnut peukalo kipeänä kaasutella loskapaikkojen yli vaan pystyi kaikessa rauhassa huristelemaan kohti kalapaikkoja ja samalla vielä ihailemaan maisemia. 

Kalapaikalla oli hiljaista. Oikeastaan en edes odottanut, että olisin saanut kaloja, kun nautin niin paljon siitä kaikesta muusta. Pohjassa näkyi välillä pieniä yksittäisiä ahvenia ja taisin minä jonkun sintin aamulla saadakin.

Juha pilkki viidenkymmenen metrin päässä minusta ja jossain vaiheessa vilkaisin häntä ja ihmettelin, että mitä se huitoo. Nousin seisomaan ja katsoin tarkemmin ja tajusin, että hän huitoi minua tulemaan luokseen. Nyt muuten taitaa kala syödä!

Keräsin äkkiä tavarat ahkioon ja lähdin pitkillä askelilla kohti Juhaa. Kun pääsin perille, näin että Juha oli saanut pari filekalaa jäälle. Juha sanoi: ”Vaihdoin äsken muikun värisen Nulikan ja avannon alle tuli välittömästi kauhea parvi, näyttö oli niin täynnä ahvenia, etten ole koskaan ennen sellaista nähnyt.”

Tein heti itselleni avannon Juhan viereen ja laitoin muikkuväritteisen Nulikan uimaan. Omaan luotaimeen alkoi piirtymään viivoja ja pian oli minullakin ensimmäinen filekala ylhäällä.

Viereiseltä avannolta kuului vähän väliä kirosanoja, kun mörköahvenet eivät pysyneet kiinni. Sama parvi pyöri minunkin avannolla, mutta jostain syystä minä en saanut tärppejä. Osa kaloista oli niin suuria, että en edes muista olenko koskaan sen kokoisia ahvenia omassa luotaimessa nähnyt.

Se oli kyllä aikamoinen jännitysnäytelmä, kun suuret ahvenet pyörivät ruudulla. Aina kun tasurin alle ilmestyi mörköjä, niin pidätin hengitystä ja odotin tärppiä. Välillä olin varmaan kaksikin minuuttia hengittämättä, kun luulin ja toivoin saavani jättiahvenen

Sain huijattua yhden 550g ahvenen ottamaan, mutta en vieläkään ymmärrä, että miksi kalat olivat niin haluttomia tärppimään. Niitä kuitenkin pyöri tasurin alla koko ajan, joten ne olivat aktiivisia, mutta joku juttu siinä mätti, että ne eivät syöneet tasuriin. Näyttikö tasuri sitten kuitenkin liikaa feikiltä, jos ahvenet olivat ajamassa oikeaa kalaa? 

Minulla päivän ahvensaldo taisi olla kahdeksan kappaletta, joista kaksi suurinta 550g ja 540g. Tarjolla olisi ollut jättipotti, mutta vielä täytyy hieman harjoitella pilkkimistä, kun eivät taidot riittäneet sen parempaan. 

Mietin jälkeenpäin, että olisivatko isot ahvenet ottaneet esimerkiksi morriin, jos sen olisi tiputtanut niiden nenän eteen. Selkeästi tasurilla sai houkuteltua kalat paikalle ja kokeilin tarjota niille useita eri mallejakin ihan mikrotasureista lähtien, mutta se loppusilaus eli tärppi jäi uupumaan. Uittelin myös jigiä, mutta sekään ei kiinnostanut. Haastavia kaloja. Ja haastava tilanne tasurihurjalle muutenkin, kun mielessä alkoivat morrit pyörimään…

Jäällä oleva lumi oli täynnä karhuntassun näköisiä jälkiä =)

Iltapäivällä tuli sitten päivän pakollinen haukikontakti ja onneksi tilanteessa oli hieman tuuria mukana. Uittelin Nulikkaa ilman peruketta ja hauki teki niin nopean syöksyn, että en ehtinyt vetäistä tasuria karkuun vaan kala sai tarrattua kiinni. Aloin nostamaan kalaa nopeasti jäälle, sillä halusin pelastaa Nulikan. Siima kerkesi kuitenkin katketa, mutta Nulikka lensi avannosta suoraan jäälle ja pelastui  

Siihen se Nulikka kimposi =)

Olen ollut viime syksystä asti mukana Kuopiossa toimivassa lasten kalakerhossa. Kerho on Suomen Vapaa-ajankalastajien keskusjärjestön ja Puijon Pilkin järjestämä ja se kokoontuu kerran viikossa. Meillä oli viime vuoden puolella yhden kerhoillan aiheena jigikalastus ja saimme OPM Internationalilta jigilahjoituksen, jotta lapset pääsivät tutustumaan jigeihin. Kiitos lahjoituksesta OPM! 

Parilla viimeisimmällä kerhokerralla meillä on ollut aiheena madepilkintä ja viime viikolla teimme lasten kanssa madeonget. Saimme lahjoituksena Mollukka-mademorreja, joten pääsimme kokeilemaan madepilkintää myös käytännössä.

Mollukka-mademorrit

Käytiin eilen kalakerholaisten kanssa madepilkillä ja ilta oli mukava ja tunnelmallinen, vaikka keli ei ollutkaan kovin suotuisa. Ehkä me tehtiin virhe, kun toivottiin pilkki-illalle matikkamyräkkää, sillä se myräkkä me todella saatiin. Puuskatuuli oli 17 metriä sekunnissa ja välillä lunta tuiskutti niin paljon ettei eteensä nähnyt. 

Jäällä oli hauskan näköistä, kun lasten otsalamput vilkkuivat iltahämärässä. Kaikki lapset pilkkivät sitkeästi koko illan myräkästä ja tuulesta huolimatta. Aarne paistoi meille kaasugrillissä makkaraa ja välillä otettiin lämmintä juotavaa termospullosta.

Morriin tuli syötiksi kalanpyrstö

Saatiin illan aikana muutamia madekontakteja, mutta valitettavasti tällä kertaa ei tullut vielä yhtään matikkaa jäälle asti. Toivottavasti lapset kuitenkin saivat pienen kipinän madepilkintään ja käyvät itsenäisesti kokeilemassa pilkkimistä, kun heillä on nyt välineetkin siihen. Kiitos vielä Juha Mutaselle Mollukka-mademorrien lahjoituksesta! 

Artikkeli Pilkillä, messuilla & kalakerhossa julkaistiin ensimmäisen kerran FISH ME LUCK.