Pilkkireissuja ja uusia

Lähde: 

Ihanaa aikaa tämä maaliskuu. Valoisa aika alkaa olla jo melko pitkä ja pilkkipäivä voisi periaatteessa kestää kellon ympäri. Itse ei edes meinaa pysyä auringon rytmin perässä, kun joka aamu se nousee aikaisemmin ja aikaisemmin. Ja sehän tarkoittaa sitä, että omaakin herätystä pitäisi aikaistaa joka aamu hieman. Tällä hetkellä Kuopion korkeudella auringonnousu on jo puoli seitsemältä. Mihin se pimeä talvi katosi? =)
Maaliskuu on paras pilkkikuukausi ja vaikka nyt eletään ahvenen pilkkijän kulta-aikaa, takaraivossa on pieni pelko jäiden sulamisesta. Onneksi jäät eivät ihan vielä ole lähtemässä, mutta koko ajan tämä kevät etenee. Nautitaan nyt kuitenkin näistä viimeisistä pilkkiviikoista!
Ollaan käyty vuosien varrella muutaman kerran Sonkarilla ja joskus hyvinä aikoina sieltä pääsi lähtemään suupielet messingillä kotiin, kun Ahti oli ollut suotuisa. Viikko sitten lähdettiin tekemään perinteinen hiihtolomareissu Sonkarille ja käytiin samalla vierailulla mummolassa. Mummo ja pappa jäivät innokkaina rantaan odottamaan meidän kalansaalista. Montakohan kiloa sieltä tällä kertaa tulee ahvenia?
Mummolan pihasta oli nopea hurauttaa kelkalla Sonkarille
Etsittiin kalaa hiki hatussa ja kurvailtiin kelkalla paikasta toiseen, mutta siitä huolimatta päivän saldona oli pyöreä nolla. Emme siis saaneet ensimmäistäkään kalaa koko järvestä, ihan uskomaton kaivo!
Päivän saldo oli pyöreä nolla ja taivaalla oleva aurinkokin siitä meitä muistutti
Keli oli kuitenkin aurinkoinen ja ihana, joten luovutimme kalastuksen suhteen ja huristelimme loppupäivän lasten kanssa kelkalla jäällä.
Keli oli loistava kelkkailuun
Näin jäällä jotain erikoisia jälkiä ja luulin, että joku ihminen oli tehnyt kengän jälkiä ja syviä kuoppia lumeen. Lähempi tarkastelu osoitti, että eivät ne olleetkaan ihmisen tekosia. Pienen googlailun jälkeen opin taas jotain uutta ja teerethän ne olivat syypäitä jälkiin. Ja kakkoihin.
Kukas täällä on kulkenut?
Jäällä oli viitisenkymmentä kuoppaa, joissa jokaisessa oli ruskea yllätys

Viime lauantaina meillä oli ”pilkkitrehvit” Kallavedellä. Kyselin muutama viikko sitten facebookissa olisiko kuopiolaisilla kiinnostusta osallistua yhteiseen pilkkipäivään ja samalla voisi järjestää leikkimielisen pilkkikilpailun, jossa isoin ahven voittaa.
Muutamia kiinnostuneita löytyi, joten päätimme treffata Pohjois-Kallavedellä ja viettää päivän yhdessä pilkkien ja makkaraa paistellen. Treffeillä oli yhteensä yhdeksän henkeä ja se oli mukavan kokoinen porukka.
Treffeille sattui hyvä ja lauha keli
Löysin kirppikseltä aiheeseen sopivan palkintolautasen isoimman ahvenen saajalle ja se voisi olla vaikka kiertopalkinto, jos treffataan ensi vuonnakin samoissa merkeissä.
Tämä pikkutyttö sai elämänsä ensimmäisen pilkkikalan :)
Kallavesi on ollut koko talven haastava pilkittävä eikä viime lauantai poikennut kaavasta mitenkään. Pilkkiaika oli kello 9-15 ja oltiin jo pitkällä iltapäivän puolella, kun sain vasta ensimmäisen kalani. Lopulta minun päivän saldoksi jäi kaksi ahventa ja ei päässyt kyllä kalan koolla kehumaan.
Pilkkipäivän aikana ei ehtinyt nälkä tulemaan, kun grilli kuumeni pariinkin otteeseen
Kolmelta kokoonnuttiin jäällä grillipaikalle ja minulla ei käynyt mielessäkään, että minun sintti voisi olla päivän ”isoin” ahven. Valitettavasti siinä kuitenkin kävi niin, että toin palkintolautasen kotiin 151 grammaisella ahvenella. Olisit nyt Kallavesi pikkuisen reilumpi ollut? Ehkä ensi vuonna treffataan jollain muulla järvellä :)
Kisan ”isoin” ahven, ehkä ensi vuonna löytyy oikeasti isompaa :)
Kiitos kaikille mukana olleille, oli kiva tavata uusia ja vanhoja tuttavuuksia!
Ollaan käyty tänä talvena pari kertaa Sotkalla etsimässä kaloja laihoin tuloksin ja huhupuheiden perusteella emme ole ainoita, jotka siellä ovat tyhjää käyneet nyhtämässä. Sotka on ollut koko talven tukossa, mutta nyt se on onneksi alkanut vähän heräilemään.
Käytiin muutama päivä sitten tekemässä kaksi reissua Sotkalle pienellä porukalla ja ensimmäisellä reissulla meillä oli meidän kaveri Samuli mukana. Talven aiemmilla kerroilla ollaan ajeltu Juhan kanssa kelkalla ristiin rastiin ja etsitty kalaa. Nyt meidän taktiikka olikin ”leiriytyä” yhteen paikkaan ja odottaa, että kalat etsivät meidät.
Meidän ”leiri”
Aktiivinen kalojen etsiminen ei ole tuottanut mitään tuloksia, joten meidän oli pakko testata uutta tyyliä. Ja en tiedä johtuiko se tekniikan vaihtamisesta vai kalojen nälästä, mutta me saatiin Sotkalta filekaloja :) Ilon ja onnen päivä, kyllä sitä oli odotettukin!
Ensimmäinen päivä antoi vajaat kymmenkunta filekalaa kolmeen pekkaan, mikä ei kuulosta kovin kummoiselta, mutta uskokaa pois, oli se huomattavasti mukavampi saalis kuin mp.
Vihdoinkin Sotka heltyi vähän :)
Juha sai päivän isoimman ahvenen ja se oli vajaa 600g. Minulla päivän isoimmaksi jäi 440g. Ahvenet olivat nirsolla päällä, minkä voi päätellä saaliin kappalemäärästäkin.
Myös iso siika eksyi siiman päähän
Toisena päivänä meidän seuraksi saapui Iisalmen Pasi. Meidän kalastustaktiikka oli taas pystyttää leiri ja houkutella kalat paikalle makkaran tuoksulla. Se toimi! Tai sitten ne olivat ne Pasin banaanit, jotka Pasi autuaan tietämättömänä kaivoi pilkkirepustaan ja alkoi mussuttamaan.
Banaani-Pasi
Yritin kysellä banaania järsivältä Pasilta, että tiedätkö sen banaaneihin ja kalastukseen liittyvän urbaanilegendan, että nuo keltaiset pötkylät tuovat kuulemma huonoa kalaonnea. Pasi ei ollut kuullutkaan sellaisesta ja höpö höpö juttu se taisi ollakin, sillä päivän saldona kolmeen pekkaan oli yli 20 ahventa.
Yhteinen potti ja Pasin kuldamorri koristeena =)
Pasi pilkki koko päivän pystypilkeillä ja minä ja Juha pilkittiin tasureilla ja mikrojigeillä. Pystypilkkimies sai päivän isoimman ahvenen, joka oli 435g ja kyllä meillä tasurin heiluttajilla oli välillä usko koetuksella, että pitääkö sitä omaankin rasiaan alkaa pystypilkkejä hankkimaan.
Pasi ja päivän isoin ahven
Onneksi myös minä ja Juha saatiin lopulta kalaa. Nirsoa se kala oli edelleen, kuten edellisenäkin päivänä, ja kovin suurta viehettä ei avannossa voinut uitella.
Ei meinannut tasuri kelvata, mutta tämä Sotkan spessu oranssimahainen Nulikka kelpasi yhdelle 30cm ahvenelle
Tasurit vaihtuivat tiuhaan, mutta aika turhaan
Eniten sain kalaa Siekin pienillä ahvensieppareilla, joissa oli joko karvapyrstö tai sitten 13 Fishingin pikkujigi kiinni. Jännä juttu, että sitä kuvittelee avannon olevan tyhjä, jos kalaa ei nouse tasurille väliveteen. No ei ne välttämättä tyhjiä reikiä ole, vaan kalat jurottavat pohjassa ja nousevat vasta sitten, jos näkevät jotain mielenkiintoista.
Pienet Siekin ahvensiepparit toimivat nirsolle ahvenelle
Tasurit olivat ahventen makuun liian suuria ja yhdessäkin vaiheessa vaihdoin tasurin Siekin ahvensieppariin ja tyhjästä pohjasta lähti kala vastaan. Pitäisi vaan muistaa aktiivisesti vaihdella eri kokoisia vieheitä, vaikka avannon kuvittelee olevan tyhjä. Yllätyksiä voi sattua ja pohjasta ponkaiseekin iso ahven tai koko ahvenperhe.
Siekin ahvensieppari 13 Fishingin jigillä oli tarpeeksi pieni aralle ahvenelle
Pallogrilli on ollut nyt ahkerassa käytössä
Mikähän tauti tällä ahvenella oli, kun suu oli täynnä näppylöitä?
Ryhmä rämä jättää leirin
Sotkalla täytyy kylllä käydä uudestaankin lähiaikoina, antoi se sen verran hyviä merkkejä. Ehkä sieltä voisi oikeasti saada sen seitsemän oikein tuloksen… Kiitos Pasille mukavasta päivästä!
Juurusvedellä ahvenen keskikoko on parempaa kuin Kallavedellä. Sieltä ahven on myös helpompi löytää ja siksi ollaankin tänä talvena käyty paljon Juuruksella. Juurusvesi on yhteydessä Iso-Jälä nimiseen järveen ja eilen käytiin kokeilemassa molemmat järvet samalla reissulla. Jälä ei antanut minulle edes tärppiä ja iltapäivän puolella päätettiin vaihtaa Juuruksen puolelle.
Lunta on satanut Savossa ihan kunnolla lähipäivinä
Emme ehtineet olla Juuruksella kauan, kun päivä alkoi loppumaan kesken, mutta Kalarosvon ykköstykillä sain kuitenkin muutamia ruokakaloja.
Ykköstykki pelaa Juuruksella
Juha pilkki minun selkäni takana ja välillä kuului valitus, että kala ei oikein syö. No ei kai se syö, jos tasuri ei ole edes vedessä, vaan mies rakentaa itselleen lumilinnaa. Huh huh =D
Hajotettiin tämä rakennelma päivän päätteeksi, ettei kukaan törmää siihen kelkalla
Olen kyllä tyytyväinen viime viikkojen reissuihin, kun tammi-helmikuussa kalattomien päivien jälkeen ajattelin, että en koskaan tule löytämään yhtään ahventa. Nyt ollaan päästy syömään ahventa useampaan otteeseen ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että pilkkiminen on helppoa, kuin heinänteko. Mutta eiköhän sitä taas täältä pilvilinnoista pian tömähdetä takaisin maan pinnalle, sillä enhän minä osaa heinää tehdä.
Mitenkäs muualla Suomessa ahven on alkanut syömään? Oletteko huomanneet kalojen aktivoitumista?
Nyt nuoret pilkille!
Artikkeli Pilkkireissuja ja uusia tuttavuuksia julkaistiin ensimmäisen kerran FISH ME LUCK.