Nyt kun kotimaiset pienet ja kituliaat jokirapukannat on saatu monista järvistä rapurutolla tuhottua ja tilalle istutettu isoa, nopeasti kasvavaa ja vilkkaasti leviävää Pohjois-Amerikkalaista täplärapua päästään me tavallisetkin mökkiläiset nauttimaan ravustuksesta ja rapujuhlista. Ja jos rapuja tulee paljon, on Suomi täynnä erilaisia rapujobbareita, jotka mielellään ostavat pilkkahintaan ylimääräiset rapusi. Rapukannat ovat pääsääntöisesti erinomaisia Etelä- ja Keski-Suomen järvissä ja rapujen harventaminen on suositeltavaa, koska liian tiheä kanta kääpiöityy ja on alttiimpi taudeille.

Kalusto
Mertoja ei oikeasti tarvitse olla kymmeniä, että saa yhden rapujuhlan ravut syksyn aikana ravustettua. Viidelläkin pääsee hyvin alkuun. Ehdottomasti toimivimmaksi merraksi on vuosien kokemuksella todettu Rapu-Rosvo. Myös muut kovat muovimerrat toimivat, mutta eivät kalasta niin hyvin. Erilaiset läjään menevät narumerrat paitsi kalastavat huonommin, ovat myös hankalampia käyttää. Ravut kiinni naruissa jossain poimujen kätköissä ja vaikeudet syöttien laittamisessa tai pois ottamisessa syövät ravustajaa pidemmän päälle.

Merrat ja narut tulee desinfioida ennen toiseen vesistöön siirtämistä. Oli järvessä jo rapurutto tai ei! Neljä-viisi tuntia 80-asteisessa saunassa, 10min keittäminen, täydellinen kuivaaminen auringonpaisteessa, alkoholi tai formaliiniliuos tai parin päivän pakastaminen tappavat rapuruttosienet välineistä. Näistä ehkä se sauna on kaikkein helpoin ja varmin.

Narut on jo lainkin puitteissa syytä olla uppoavia. Kelluva naru on riski paitsi omalle potkurille mertoja kokiessa, myös muille vesilläliikkujille. Uppoavaakaan narua ei kannata turhan paljoa laittaa merran ja kohon välille, koska sitä joutuu tuulisina päivinä irroittelemaan uimasiltaan kivien välistä. Liian vähän narua ja pienikin kelluke narun päässä nostaa merran aaltojen voimalla ylös pohjasta ja virtaus vie mennessään. Jos käyttää enemmän mertoja ja haluaa hommasta vähän teollisempaa yksittäisten täsmäravustusmertojen sijaan, voi sitoa merrat litkaksi. Välille parikymmentä metriä uppoavaa narua ja päihin kelluvat merkit.
Kohoksi narun päähän riittää pieni styroksin pala. Merrat ovat tyypillisesti niin rannassa, että kalastajat ja veneilijät eivät niihin sotkeennu vaikka eivät niitä huomaisikaan. Itse pätkin pojan lötköpötköstä pätkiä merkiksi. Sylinterinmalliseen kohoon on helppo rullata naru säilytyksen ja kuljetuksen ajaksi ja tuubin voi tyrkätä naruineen merran reikään odottelemaan veteen menoa. Paikoissa, joissa muillakin on mertoja on hyvä jos tunnistat helposti omat merkkisi jo riittävän kaukaa.

Myös tikkuravustuksella(syötti tikun nokkaan ja haavi alle rantaveteen) voidaan täplärapua tavoittaa, mutta se vaatii todellista aktiivisuutta ja erittäin hyvää rapupaikkaa.

Syötit
Syöttien hankinta on ravustuksen ehkä vaivalloisin osa. 35mm verkko kaislikon laidassa on varma, katiskalla kalat pysyvät tuoreena ja mato-onki on mukavaa ajanvietettä.  Ylimääräiset kalat kannattaa pakastaa myöhempää tarvetta varten. Pakkasesta sulatettu kala ei toimi syöttinä niin hyvin kuin tuore.

Iso särki. Siinä kaksi sanaa menestykseen rapuhommissa. Laitapa ahven ja särki samaan mertaan syötiksi ja näet miksi. Myös muut särkikalat käyvät hyvin. Isommat lahnat ja sorvat voi pätkiä useampaan mertaan. Pääasia on, että syöttiä on riittävästi! Hyvällä rapupaikalla mertaan tunkee kaksikymmentä saksiniekkaa ja normaali onkisärki on tunnissa tuhottu, jolloin rapujen tulo mertaan loppuu. Muikku menee pehmeäksi mössöksi puolessa siitä ajasta kuin särki, joten en pidä sitä niin hyvänä syöttinä kuin särkikalaa. Kaupallista syöttiä käytän jokaisessa merrassa kalan lisäksi lähinnä pitämässä ravut kiinnostuneina merrasta, en niinkään houkutellakseni rapuja mertaan. Pelkkä kaupallinen nappula tai silppusyötti ei vaan toimi. Jollain tavalla puhkaistu tuore kala on paras. Muista laittaa syötti mertaan siten, että ravut eivät pääse siihen käsiksi ulkopuolelta.

Jos katiska kuitenkin on joku aamu tyhjä, eikä kalaa ole syötiksi laittaa pakkasessakaan, ota punalappuinen nakkipaketti pakkasesta mukaan. Nykyajan nakeissa on sekin hyvä puoli, että mitä yön jälkeen on ravuilta jäänyt syömättä voi vielä melkeimpä käyttää ihmisravinnoksi(älä kuitenkaan kokeile).

Ravustaminen
Rapuluvan hinnan määrää kalastuskunta. Normaalisti se on jotain neljän euron pintaan ja jokaiseen mertaan täytyy laittaa merkki. Se myös kannattaa sijoittaa jokaisen merran pampulaan, jolloin mertaa ei tarvitse nostaa nähdäkseen että narun päässä on merta ja kaikki on kunnossa. Ravustajan yhteystiedot tulee merkitä jokaiseen mertaan.

Alamittaa kalastuslaki ei täpläravuille säädä, mutta alle kymmenen sentin ravut ovat lautasella niin säälittäviä, että ne kannattaa päästää kasvamaan. Kalastuskunnat ovat monessa paikassa säätäneet alamitan juuri 100mm, mitattuna pyrstön halkiosta tuntosarvien välissä olevan nokan kärkeen.

Ravustus alkaa heinäkuun 21. päivä klo. 12:00, ja ennen sitä ei saa mertoja veteen laittaa. Paras sesonki rapujen saamisen kannalta on kuitenkin vasta elokuun loppupuolella, kun vedet alkavat viiletä ja kaikki ravut ovat saaneet kuorensa vaihdettua. Riippuu tietysti aina kesästä ja vesien lämmöistä miten ja milloin rapu alkaa liikkumaan.
Hyvä rapuranta on perinteisesti kivinen, etelä- tai länsiranta. Myös kasvillisuutta täytyy löytyä, esimerkiksi kaislikko kivikon ja rannan välissä tai ahvenvitatuhero kivikon edessä. Ravut syövät suurelta osin kasviravintoa. Myös kova, jyrkkä hiekkapohja kelpaa ravuille, mutta mutapohjaa ne välttävät.

Alkukaudesta ravuilla on kuoren vaihto kesken tai vaihdon jälkeen pehmeä kuori ne eivät juuri pesäkolon edustaa pidemmälle liiku. Siksi ravustus kannattaa aloittaa syvemmältä, jopa kuuden metrin syvyydestä jos pohja vain on kivinen. Itse aloitan heittämällä muutamaan lupaavaan tai ennestään hyväksi havaittuun paikkaan kokeeksi mertoja eri syvyyksiin. Pari viiteen metriin, muutama neljään, muutama kolmeen ja taas pari vain kahden ja yhden metrin veteen. Ensimmäisen yön jälkeen tietää millä syvyydellä ravut majailevat ja kaikki merrat saa oikeaan syvyyteen toiseksi yöksi. Alkukaudesta mertoja kannattaa myös siirtää joka yö ja merrat voivat olla tiheämmässä, kymmenenkin metrin välein. Heinäkuun lopussa lämmin vesi pehmentää syöttikalan nopeasti, joten merrat kannattaa kokea joka päivä. Kirkkaan päivän aikana kirkkaissa vesissä ravut eivät liiku, joten aamuin-illoin merroilla on turha käydä. Tummissa vesissä täplärapu syö myös päivällä.

Yön yli pehmenneitä syöttejä ei kannata lingota järveen mertojen sekaan, ne sekoittavat rapujen aistit pohjassa lojuessaan. Kerää ne ämpäriin ja dumppaa johonkin merrattomaan kivikkoon ravuille tai luodolle lokeille.

Kauden edetessä rapujen kuoret kovettuvat ja rapuarmeijat marssivat syvempien vesien pesistä rantavesiin syöpöttelemään. Tällöin riittää kun merrat saa rapujen kulkureiteille. Kylmemmässä vedessä myös syötit kestävät hyvinä pidempään ja kokemisväliä voi harventaa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että jos syötti loppuu merrasta niin osa ravuista ottaa ritolat, ne kyllä löytävät kolosen, josta paeta.

Heinäkuussa huonoksi todettu hyvän näköinen rapupaikka voi muuttua erinomaiseksi apajaksi, kunhan ravut saavat kuorensa kuntoon ja lähtevät liikkeelle. Kannattaa siis ravustaa jo ravustettuja paikkoja vaikka viikonkin välein.

Huomaa, että jos ravustat pitkän kauden monta vuotta putkeen samaa rapupaikkaa, ravut yksinkertaisesti loppuvat vaikka kuinka heittelet alamittaiset takaisin. Vuodenkin tauko ravustuksessa riittää keräämään hyvään paikkaan kunnon kannan, joten laajamittaisempi paikan vaihtelu kannattaa. Jopa eräissä alan lehdissä on valiteltu kantojen heikentymisestä, vaikka todellisuudessa on ravustettu vuodesta toiseen hyviä paikkoja kuiviin ja ravut on jossain ihan muualla. Ja sitten sattui vielä pari kummallista kesää säiden ja veden korkeuksien kannalta.

Älä missään tapauksessa laita tippaakaan vettä astiaan, johon keräät ravut merroista! Happi loppuu ja ravut hukkuvat. Kuumimmillakin keleillä ne kestävät varjoisassa, ilmavassa astiassa monta tuntia veneessä.

Säilytys
Hyvän ja tukevan kala-aterian merrassa nautittuaan ravut pärjäävät hyvässä sumpussa kasviravinnolla jopa kuukausia. Taas tulee muistaa, että rapuja saa säilyttää sumpussa ainoastaan siinä järvessä, josta ne on pyydetty. Hyvä sumppu on iso, laajalla pohjapinta-alalla varustettu verkkosumppu. Esimerkiksi minkkiverkko on erinomaista materiaalia sumppuun. Normaalissa huoltoasemakatiskassa voi säilyttää sellaista puoltatoistasataa rapua ilman suurempia konflikteja. Jos sumpussa vaihtuu vesi huonosti tai siellä on liikaa rapuja ja liian vähän ravintoa ne alkavat syödä toisiaan. Kuolleet ravut kannattaa poistaa sumpusta, etteivät ne myrkytä muita. Muuten turhaa sumpun laiturille nostamista ja takaisin veteen heittämistä kannattaa välttää.

Muista sulkea sumppu kunnolla joka puolelta, myös pinnan yläpuolelta. Illan tullen ravut kiipeilevät niin kauan, että löytävät reiän josta paeta. Kun sumpussa on riittävästi rapuja, työnnä se täyteen saniaista ja tuoretta lepän oksaa ja vie syvempään veteen. Lämmin rantavesi ja rapuja ympäri sumppua paiskovat aallot stressaavat ne hengiltä. Älä laita ravuille ruoaksi kalaa tai muuta lihaa. Kun ravut ovat muutaman päivän olleet pelkällä kasvisravinnolla, ei suoli ole täynnä mätää lihaa ja syöminenkin on astetta nautinnollisempaa.
Rapujen kuljettamiseen käyvät pahvilaatikot, muutto- ja lihalaatikot tai saavit. Mikä vaan, mistä ne eivät pääse kiipeämään pois. Äläkä laita astiaan mitään muuta kuin rapuja. Ei vettä, ei lehtiä, ei sammalta, ei syötävää. Kaksi kerrosta rapuja per kuljetusastia on hyvä. Oikein kuumalla kelillä voit automatkalle laittaa sekaan pari kylmäkallea, mutta sulata niistä huurteinen pinta pois ennen rapukosketusta.

Itse keitän ravut jo mökillä, annan niiden jäähtyä liemessään kotimatkan verran ja työnnän kotona jääkaapin kautta pakastimeen.
Rengaspolttimessa riittää potkua isommankin rapusaaliin keittämiseen

Keittäminen
Ravut pudotellaan kiehuvaan veteen yksi kerrallaan, siten että vesi kiehuu aina ennen uuden ravun pudottamista. Älä siis kaada kahtakymmentä rapua kattilaan kerralla, vaikka vesi kiehuisikin. Vesi jäähtyy ja ravut kituvat kuoliaaksi kehittäen samalla toksiineja, jotka aiheuttavat ruokamyrkytyksen. Keitä vaikka 10-15 ravun settejä siten että aloitat keittämisen isommista yksilöistä. Pudottele veteen se mitä kahdessa minuutissa ehdit ja anna kiehua 6min ja nypi ravut pois vaikka grillipihdeillä. Sadan ravun jälkeen kannattaa tehdä uusi liemi. Älä keitä rapuja “varmuuden vuoksi” kymmentä minuuttia, koska liha menee kumiseksi ylikypsänä.
 
Rengaspoltin on hyvä väline rapujen keittämisessä, koska esim. sähköliesi ei jaksa pitää kattilaa kiehumassa kun sinne mättää rapuja. 10-litrainen leveä kattila täyteen vettä, 5 sokeripalaa, 3dl karkeata merisuolaa, nippu kruunutilliä.  Isompaan kattilaan luonnollisesti enemmän.

KEITÄ VAIN ELÄVIÄ RAPUJA! Jo muutaman minuutin kuolleena lojunut tai muuten vaan veltto kaveri kannattaa jättää keittämättä ja vatsasi kiittää.

Ravut tulee viilentää mahdollisimman nopeasti. Jäähdytä rapuja liemessään 6-8 tuntia ennen syömistä. Jääkaapissa ne säilyvät pari päivää hyvinä, pakastettuina monta kuukautta. Ravut kannattaa myös pakastaa keittoliemessään. Laita pakasterasiaan niin paljon rapuja kuin mahtuu ja kaada lähes täyteen lientä. Ota ne käyttöä varten ajoissa sulamaan viileään veteen.

Rapujuhlat
Jääsjärven isoja rapuja on ilo tarjoilla parhaille ystäville.
Rapujuhlia voi pitää isolla tai pienellä porukalla. Pääasia, että koolla on hyvä porukka hyvän ruoan ja juoman ystäviä. Ravut ovat yleensä pelkkä alkuruoka, jonka jälkeen tarjoillaan jotain tukevampaa. Rapujuhlia on niin paljon erilaisia, kuin on järjestäjiäkin. Pääasia, että on kivaa ja hyvää.

Pöytään voidaan kattaa esimerkiksi 6-10 rapua per henkilö, silputtua sipulia, silputtua tilliä, smetanaa ja paahdettua paahtoleipää. Ravuista kuoritaan sakset ja saksien ja keskusyksikön välissä olevat “käsivarret”, sekä pyrstö. Rapuveitset helpottavat hommaa huomattavasti. Pyrstön keskellä kulkee suoli, joka kannattaa esteettisistä syistä ottaa pois mutta tämä ei ole välttämätöntä. Paahtoleivälle smetanaa, sipulia, tilliä, rapua ja ei kun nauttimaan. Osa ottaa pakastinkylmää Koskenkorvaa tai vodkaa joka sakselle, osa ei ota ollenkaan. Makunsa kullakin. Myös ravun kilven alta löytyvä rasva, eli rapuvoi voidaan levittää leivälle. Suolainen ja maukas keittoliemi imeskellään rapua purettaessa jokaisesta saksen osasta. Rapujuhlissa ei pienet ryystämisen ja imeskelyn äänet haittaa, niinkuin ei myöskään nauru ja leikinlasku. Aikaa kannattaa varata reilusti, koska alkuruoan kanssa nyhrätessä sitä kuluu.

Vaihtoehtona iltapalaksi erinomainen rapuvoileipä:
Paahtoleipä
Salaattia
Kurkkua
Tomaattia
Tilliä
Sipulia
Sitruunaviipale
Majoneesia
Reilusti rapua