Ruokakalojen

Lähde: 

Ahven on ollut otillaan ympäri Savoa ja monet kaverit ja tuttavat ovat saaneet hyviä saaliita viime aikoina. Tottakai vapaapäivinä täytyy aina itsekin lähteä kokeilemaan onko Ahti antelias. Mitään hurjia saaliita ei ole vielä itselle sattunut, mutta ahvenruokia on kuitenkin päästy maistelemaan.

Viikko sitten lauantaina lähdimme käymään Pohjois-Kallavedellä. Kaveri kertoi perjantaina saaneensa sieltä filekalat, joten lauantaina suuntasimme samalle paikalle isommalla porukalla.

Päivä oli tasuripilkkijälle hiljainen. Sain muutaman ahvenen, joista isoin taisi olla sadan gramman hujakoilla, hyvin heikkoa siis. Koska tasuri ei aiheuttanut omassa luotaimessa minkäänlaista reaktiota kalojen keskuudessa, pyysin viereisellä avannolla pystypilkillä pilkkinyttä pientä poikaa minun avannolle katsomaan ”telkkarista” jään alapuolisia tapahtumia.

Poika tuli innoissaan pilkkivapansa kanssa minun luokse ja neuvoin hänelle kaikuluotaimen avulla pilkkimistä. Ei mennyt kuin muutama minuutti, niin tyhjällä avannolla alkoikin olla tapahtumia. Kaloja alkoi nousemaan morrille ja pian poika sai ensimmäisen ahvenen. Sen jälkeen avanto antoi ainakin 15 ahventa lisää ja hymy oli herkässä meillä molemmilla.

Olin kairannut paikalle yhteensä kolme avantoa, joten pystyimme katsomaan samasta luotaimesta sekä pojan pystypilkkiä että minun tasuria. Luotaimessa näkyi kalaa, mutta minä en saanut tasuriin hipaisuakaan. Sinä päivänä paras viehe oli ehdottomasti pystypilkki.

Lähdimme jäältä jo ennen kahta pois, koska kalat eivät aktivoituneet missään vaiheessa syömään tasuria.

Viime sunnuntaina lähdimme käymään Sotkalla. Sotka on tänä talvena antanut pilkkijöille aivan hurjia saalismääriä ja tuntuu, että sieltä on tänä talvena tullut enemmän kalaa kuin koko viime talvena yhteensä.

Oltiin Sotkanniemessä hyvissä ajoin sunnuntaiaamuna ja saatiin meidän kavereilta kelkkakyyti kalapaikoille. Tai vain toinen meistä sai, sillä kavereiden Lynx-seniori päätti, että enää ei vaan jaksa. Loppuporukka joutuikin sitten kävelemään kalapaikalle…

Epävarmat moottorikelkat ovat pelottavia, toivottavasti saadaan oma kelkka kuntoon viikon sisään =)

Sunnuntaina kalat olivat yhtä passiivisia kuin lauantainakin. Varmaan pystypilkillä olisi sieltäkin saanut ison kasan ahvenia, mutta tasuri ei kelvannut. Välillä näytössä käväisi ahvenparvi, mutta melkein heti parvi katosi, kun hauki kurvasi paikalle. En ole koskaan nähnyt niin paljon haukia yhden päivän aikana luotaimen näytöllä, kuin sunnuntaina Sotkalla. Niitä pyöri alueella ihan hirveästi ja yhdellekin onkijalle nousi yhdeksän haukea tasurilla.

Uittelen isompia tasureita kehivavoilla ja niissä minulla on peruke, mutta pieniä karvapyrstöjä uitan ilman peruketta. Aika monta kertaa ehdin sunnuntaina vetäistä tasurin hauen syöksyä karkuun, mutta lopulta yksi hauki sai varastettua minulta tasurin Se olikin ensimmäinen tasurimenetys hauelle ikinä.

Facebookin puolella oli pitkät keskustelut siitä, kun jätän haukia kalastamatta luotaimen viivan perusteella. Monen mielestä ahvenetkin voivat tehdä nopeita syöksähdyksiä, mutta itse en ole vielä koskaan nähnyt ”loppusyöksyä” tehnyttä ahventa. Ahven kyllä on saattanut nousta tasurille lähes pystysuoraan, mutta sen vauhti on ollut tasaista, parin metrin syöksy on aina puuttunut. Jospa joku ahven-expertti kuvaa videon kyseisenlaisesta tapahtumasta, niin sen jälkeen minäkin uskon Siihen asti jätän ahvenparven tiehensä ajaneet yksinäiset syöksyilijät kalastamatta

Minun mielestä kuvan kala on hauki

Sunnuntaina sain ainoat kalat pienellä Mr. Manun karvapyrstötasurilla, jossa oli värikoukku. Vaikka aina sanonkin, että en käytä tasurin alla värikoukkua, niin joissakin pienissä ja kevyissä alle viiden sentin mittaisissa tasureissa värikoukku on. Päivän päätteeksi minulla oli muutama hyvä ruokakala, joista isoin painoi 470g.

470g

Sunnuntaina Sotkalla oli kaikki savolaiset

On ollut ruuhkaa…

Rannassa ihanat ihmiset olivat grillanneet makkaraa ja meillekin tarjottiin, kiitos!

Oikein hyvät ruokakalat

Perjantaina, lauantaina ja tänään sunnuntaina oli pilkkipäivä. Perjantaina lähdimme Juhan kanssa jo heti rannasta eri suuntiin ja lopulta pilkimme muutaman sadan metrin päässä toisistamme. Minun avannolla oli hiljaista, mutta Juhalla taas oli tapahtumia. Sain WhatsAppina kuvan reilun 700g kokoisesta ahvenesta. Siinä vaiheessa mietin, että pitäisikö lähteä samoille apajille.

Maltoin kuitenkin mieleni ja jatkoin pilkkimistä. Pian sain taas viestin ja tällä kertaa Juha oli saanut ison kuhan Kalapelen Nulikalla. Kysyin onko mittakala ja olihan se, kun painoa oli 1,7kg Luotto omaan kalapaikkaan alkoi karisemaan ja olin kahden vaiheilla lähdenkö Juhan luokse.

Juhan 1,7kg kuha Kalapelen Nulikalla

Sain muutamia filekaloja omalta avannolta ja ajattelin, että ehkä se isompi kala syö kohta tässäkin. Odotin ja odotin, mutta mitään ei tapahtunut. Juhan paikalla kuulemma pyöri isoa kalaa koko ajan ja kun sain viestillä tiedon, että kiloluokan ahven oli irronnut avannolla, lähdin lähes juoksujalkaa Juhan luokse.

Omalla avannolla oli tapahtumia, mutta ahvenet olivat melko pieniä

Muutama filekala

Kun pääsin samoille apajille, paikka hiljeni. Sain yhden 300g kalan siitä, mutta sitten kalat hävisivät. Olisi varmaan kannattanut lähteä heti aamulla samaan suuntaan

Mr. Manun pieni karvapyrstö maistui

Perjantain kaloilla oli tyhjät mahat, joten meillä oli kovat odotukset lauantaille. Oltiin pilkkipaikoilla jo paljon ennen auringonnousua, mutta aikalailla turhaan, sillä koko lauantaipäivän kalat olivat tosi nirsolla otilla. Sain vain neljä otettavaa kalaa, mutta isoin oli sentään hieman yli puolikiloinen. Juhalla lauantai oli heikompi päivä ja saaliina oli vain yksi ahven.

Lauantaina aamun ensimmäinen kala rikkoi puolen kilon rajan, suussa Mr. Manun kevennetty pikkutasuri ”luxusmuikku”

Liikkuminen oli vaivalloista, kun koko ajan lahkeisiin ja kenkiin jäätyi kymmenen kiloa loskaa…

Tänään käytiin vielä tekemässä yksi pilkkireissu ennen arkista aherrusta. Perjantaina ja lauantaina oli ihan hirvittävä tuuli, mutta onneksi oli lähes nollakeli, niin ei ollut kylmä. Tänään taas pakkasta oli -15C, mutta tuuli oli tyyntynyt. Ei jäällä olisi voinut olla, kun sormet meinasivat jäätyä jo tällä pakkasella, saati jos olisi vielä tuullut.

Täydellinen pilkkikeli

Oltiin eräällä kirkasvetisellä järvellä, jossa kalastussyvyydet ovat useita metrejä enemmän, kuin esimerkiksi Kallavedellä. Emme kalastaneet alle kymmenen metrin vettä tänään ollenkaan. Juha lähti taas vähän omille teilleen ja olisihan se pitänyt arvata, että kun Hannu Hanhi erkanee joukosta, sillä on joku etiäinen hyvästä saaliista.

Kohta alkoi huuto kuulumaan kauempaa. Juha huusi, että ”ei tämä ollutkaan ahven”. Hän oli saanut 13 metristä kalan, joka oli noussut tasurille aivan kuten ahven. Vielä siimasta väsytellessä hän luuli nostavansa ahventa. Vasta sivuttain avannon alla oleva hopeinen kylki oli paljastanut, että ei se ainakaan ahven ole.

Kahen kilon siika, kahen kilon siika! Oli aivan pakko huutaa jäällä tuo legendaarinen lause, kun selvisi, että Juha sai 60cm siian. Huh huh, että se oli possu. Se kala oli ollut ruoka-aikaan kotona. Siika tuli Kalarosvon isolla kuorekevennetyllä.

2,36kg ja 60cm, onnea!

Liekö suurin Kalarosvolla saatu siika?

Minun saalis tänään, isoin ahven 440g/33cm

Kyllä me ihmeteltiin sitä jäällä pötköttävää kalaa kauan aikaa. Voiko noin isoja siikoja edes olla olemassa!? Näköjään voi. Tästä lähtien seuraan Juhaa pilkillä kuin hai laivaa, jostain syystä se tietää, missä isot kalat lymyilevät. Tämä reissuraportti oli suurimmaksi osaksi Juhan kalojen raportointia, toivottavasti asiaan saadaan muutos viimeistään viikolla neljä, jolloin suuntaamme tasurihurjien talvitreffeille Puruvedelle

Artikkeli Ruokakalojen perässä julkaistiin ensimmäisen kerran FISH ME LUCK.